Metsät ovat suoma­lais­ten hyvin­voin­nin lähde. Ne tarjoa­vat raaka-aineita vien­ti­teol­li­suu­den tarpei­siin, uusiu­tu­vaa bioener­giaa, työtä sekä virkis­tystä ja luon­non anti­mia. Vaikka metsät ovat­kin uusiu­tu­mis­ky­kyi­siä, ne eivät kuiten­kaan ole pohja­ton kaivo. Kaikki hoito­toi­men­pi­teet vaikut­ta­vat niiden kehi­tyk­seen, mikä tekee hoidon laadusta tärkeää, kirjoit­taa kansan­edus­taja, ympä­ris­tö­ver­kos­ton puheen­joh­taja Anne-Mari Viro­lai­nen.

Metsän­kä­sit­te­lyä ja puun­kor­juuta on ohjan­nut pitkään tavoite puun­tuo­tan­non kestä­vyy­den turvaa­mi­sesta. Suoma­lai­nen metsän­hoito on ollut menes­tys­ta­rina, jos sitä mita­taan metsien vuosit­tai­sella kasvulla. Tällä hetkellä metsämme kasva­vat yli 100 miljoo­naa kuutiota vuodessa, kun vuosit­tai­nen puun­käyt­tömme on reilu 50 miljoo­naa kuutiota. Toisaalta metsien ekolo­gi­nen tila on kohen­tu­nut viimei­sen 20 vuoden aikana. Talous­met­sissä on toteu­tettu luon­non­hoi­to­toi­mia, ja suoje­lu­pinta-ala on kolmin­ker­tais­tu­nut viimei­sen 35 vuoden aikana.

Maailma kuiten­kin muut­tuu. Viime vuosina monissa tutki­muk­sissa on tullut esille, että metsä­no­mis­ta­jien tavoit­teet metsien­käy­tölle ovat moni­puo­lis­tu­neet. Myös metsien käsit­te­ly­me­ne­tel­mien moni­puo­lis­ta­mi­sen tarve on kasva­nut. Osa metsä­no­mis­ta­jista koros­taa yhä voimak­kaam­min talou­del­lista näkö­kul­maa, osa taas esimer­kiksi maise­mal­li­sia ja virkis­tyk­sel­li­siä arvoja.

Jotta kaikki muutos­tar­peet notee­rat­tai­siin, metsän­kä­sit­te­lyä ja puun­kor­juuta sääte­le­vää metsä­la­kia ollaan nyt päivit­tä­mässä. Halli­tus antoi kesä­kuussa edus­kun­nalle esityk­sen uudeksi metsä­laiksi, jolla tavoi­tel­laan metsä­no­mis­ta­jien tavoit­tei­den nykyistä parem­paa huomioi­mista, metsä­ta­lou­den kannat­ta­vuu­den para­ne­mista, sään­nös­ten selkeyt­tä­mistä ja viran­omais­toi­min­nan tehos­ta­mista. Metsä­luon­non moni­muo­toi­suu­den turvaa­mi­seksi esite­tään myös muutok­sia. Edus­kun­nassa metsä­lain käsit­tely aloi­te­taan syksyllä edus­kun­ta­työn jälleen käyn­nis­tyessä.

Metsän­kä­sit­te­lyä koske­vat esityk­set liene­vät metsä­no­mis­ta­jien kannalta mielen­kiin­toi­sim­pia. Uudessa laissa esimer­kiksi eri-ikäis­ra­ken­tei­sen metsän­kas­va­tuk­sen hakkuut, joissa poimien kaade­taan yksit­täi­siä, pääasiassa suurim­pia puita, rinnas­tet­tai­siin tasa­puo­li­sesti vallit­se­van käytän­nön mukai­siin hakkui­siin. Eri-ikäis­ra­ken­tei­sessa metsi­kössä kasvaa jatku­vasti monen ikäi­siä ja kokoi­sia puita. Uudis­tus siis tarkoit­taa sitä, että metsä­no­mis­taja voisi hoitaa metsäänsä niin kutsu­tun jatku­van kasva­tuk­sen mene­tel­mällä, jossa ei käytetä avohak­kuita. Toisaalta uudis­hak­kui­den järeys- ja ikäkri­tee­rien pois­ta­mi­nen mahdol­lis­taa metsä­no­mis­ta­jalle metsänsä kasva­tuk­sen nykyistä lyhyem­millä kier­toa­joilla, jos näin haluaa tehdä.

Metsä­lain uudis­tuk­sen vaiku­tuk­sista luon­non moni­muo­toi­suu­delle keskus­tel­tiin paljon lain valmis­te­lu­vai­heessa. Huoli kohdis­tui eten­kin metsä­lailla turvat­ta­viin erityi­sen tärkei­siin elinym­pä­ris­töi­hin, jotka uudessa laki­teks­tissä on määri­telty pienia­lai­siksi tai metsä­ta­lou­del­li­sesti vähä­mer­ki­tyk­sel­li­siksi. Nämä elinym­pä­ris­töt ovat erilai­sia luon­non moni­muo­toi­suu­den kannalta keskei­siä kohteita, jotka pääasial­li­sesti tulee jättää metsä­ta­lou­del­lis­ten toimen­pi­tei­den ulko­puo­lelle. Kohteet ovat olleet tähän­kin mennessä pienia­lai­sia, keski­mää­rin noin 0,6 hehtaa­ria, joten laki­teks­tin määri­telmä on tarkoi­tettu kuvaa­maan nykyistä käytän­töä. Siihen ei siis ole tulossa muutok­sia. Uudessa metsä­laissa esite­tään myös, että näitä erityi­sen tärkei­den elinym­pä­ris­tö­jen tyyp­pejä lisä­tään nyky­ti­laan verrat­tuna.

Moni­muo­toi­suutta edis­tää myös ehdo­tus, jonka mukaan metsä­no­mis­ta­jalla ei olisi metsän uudis­ta­mis­vel­voi­tetta uudis­hak­kuun jälkeen vähä­tuot­toi­silla ojite­tuilla turve­mailla. Muutos paran­taisi selvästi usei­den suoluon­to­tyyp­pien ja niistä riip­pu­vai­sen lajis­ton tilan­netta. Toisaalta ehdo­tus on metsä­no­mis­ta­jan kannalta hyvä, koska metsä­ta­lou­del­li­sesti epäsuo­tui­salle kasvu­pai­kalle ei tarvit­sisi istut­taa uutta metsää hakkuun jälkeen.

Kaiken kaik­ki­aan metsä­lain uudis­tus on erit­täin terve­tul­lut, sillä se antaa metsä­no­mis­ta­jille entistä laajem­mat vapau­det hoitaa omai­suut­taan omien tavoit­tei­densa mukai­sesti. Uudet vaih­toeh­dot toivot­ta­vasti myös kannus­ta­vat heitä huoleh­ti­maan metsä­omai­suu­des­taan yhä parem­min.

Anne-Mari Viro­lai­nen
Ympä­ris­tö­ver­kos­ton puheen­joh­taja
Kansan­edus­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa