Suomi velkaan­tuu holti­tonta tahtia. Jo vaali­kau­den alussa velka­ralli laitet­tiin päälle ja lisä­me­not juok­se­maan, vaikka koro­nasta ei ollut vielä tietoa­kaan. Uudet menot oli tarkoi­tus kattaa työl­li­syys­toi­mista tule­villa lisä­tu­loilla. Kuten on nähty, riit­tä­vät työl­li­syys­toi­met on jätetty teke­mättä ja talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen siir­retty hamaan tule­vai­suu­teen.

Seurauk­sena tästä on käsistä karkaava velka­kierre. Taika­sa­nalla velka halli­tus ratkoo jokai­ki­sen vastaan tule­van ongel­man. Sääs­töjä ei haeta, eikä uusia tuloja kasvusta ja työl­li­syy­destä. Halli­tus­puo­lu­eet keskus­taa myöten hurraa­vat vela­no­tolle, sillä korot ovat nyt mata­lia. Tässä unoh­tuu oleel­li­nen: harjoi­te­tun poli­tii­kan seurauk­sena Suomelle raken­tuu kammot­tava korko­riski, joka ennen pitkää reali­soi­tuu. 

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö maalasi syksyi­sessä riski­kat­sauk­sessa karun kuvan julki­sen talou­den kunnosta. Valtion velka on kaksin­ker­tais­tu­nut reilussa vuosi­kym­me­nessä. Ennen finans­si­krii­siä vuonna 2008 valtiolla oli velkaa noin 54 miljar­dia euroa. Nyt loka­kuun lopussa velkaa oli 132 miljar­dia.

Valtio maksoi vuonna 2020 korko­me­noja valtion velasta noin 900 miljoo­naa euroa. Tämä on suuri summa valtion budje­tista, vaikka korko­taso on alhai­nen. Mikäli ylei­nen korko­taso lähtisi nousuun, kasvai­si­vat valtion velan korko­me­not nopeasti. Tämä taas olisi pois muusta hyvästä, mitä budje­tista rahoi­te­taan.

Viime vuoden kevään puoli­vä­li­rii­hessä halli­tus linjasi, että halli­tus­kau­den loppuun mennessä tehdään vielä päätök­set julkista taloutta 110 miljoo­nalla vahvis­ta­vista työl­li­syys­toi­mista. Näitä lukuja tarkas­tel­lessa on päivän­sel­vää, että vaiku­tus valtion­ta­lou­teen on vali­tet­ta­vasti mitä­tön. Jos on kauhalla otettu velkaa, niin sitä ei lusi­kal­li­silla korjata.

Arvos­tettu The Econo­mist -lehti vertasi maiden talou­del­li­sia suori­tus­ky­kyjä pande­mian ajalta. Suomi jäi vertai­lu­mai­den pahnan­poh­jim­mai­seksi. Esimer­kiksi Tans­kan valtion­velka suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen on kasva­nut pande­mian aikana 3,5 prosent­tiyk­sik­köä, Suomen sen sijaan lähes kolmin­ker­tai­sesti, 9,7 prosent­tiyk­sik­köä. Suomessa koti­ta­louk­sien tulot supis­tui­vat prosen­tilla, kun monessa verrok­ki­maassa tulot päin­vas­toin kasvoi­vat. Me siis köyh­dyimme suhteessa enem­män, vaikka otimme runsaasti lisä­vel­kaa.

Ongel­man juuri­syy piilee juuri työl­li­syyttä, kasvua ja inves­toin­teja tuke­van poli­tii­kan puut­teessa. OP:n tuoreessa suury­ri­tys­ky­se­lyssä vastaa­jista vain 3,4% katsoo, että halli­tus purkaa aktii­vi­sesti raken­teel­li­sia kitka­te­ki­jöitä ja kannus­tin­louk­kuja esimer­kiksi työmark­ki­noilla. Kolme neljästä on sitä mieltä, että halli­tuk­sen teol­li­suus­po­li­tiikka ei edistä yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä.

Sote-palve­lut voidaan rahoit­taa vain terveellä ja kasva­valla talou­della. Halli­tus­puo­luei­den esit­tä­miä loput­to­mia lupauk­sia ei voida rahoit­taa kauniilla sanoilla, vaan konkreet­ti­sella työl­li­syys- ja kasvu­po­li­tii­kalla. Sitä Suomi tarvit­see, ja sen puolesta kokoo­mus tekee työtä. Vain näin voimme turvata hyvin­voin­ti­pal­ve­lut myös tule­vai­suu­dessa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa