Liikenne- ja vies­tin­tä­po­li­tii­kan verkos­ton blogi­kir­joi­tus /​ verkos­ton pj Alvar Euro

Jokai­sen ihmi­sen oma liik­ku­mi­nen on yksi eniten into­hi­moja ja herk­kyyk­siä herät­tävä asia. Tuskin kukaan on voinut vält­tyä kuule­masta jonkun toisen, tai löytä­nyt jopa itsensä ihmet­te­le­mästä edes kerran, miksi joku haluaa oikein vaikut­taa siihen kuljenko töihin autolla, pyörällä vaiko lähi­ju­nalla. Ovat­han jokai­sen tarpeet ja halut liik­kua ihmi­sillä täysin erilai­set!

On sillä kuiten­kin väliä. Jokai­sen liik­ku­mi­nen muodos­taa osan liik­ku­mi­sen massasta, ja nämä massat usein keskit­ty­vät tiet­ty­jen tapo­jen ja reit­tien varrelle. Reitit taas voivat olla hyvin­kin erilai­sia, kulke­vat­han yhdet omalla autolla, toiset julki­sella liiken­teellä, kolman­net taas kaupun­gissa asues­saan käve­le­vät. Tarpeet ovat erilai­sia, mutta suuressa kuvassa näiden yksi­löi­den liik­ku­mi­sen massa on asia, johon vaikut­ta­malla voimme parhaim­mil­laan helpot­taa ihmis­ten elämää huomat­ta­vasti.

Liiken­ne­vir­to­jen tulkit­se­mi­sella ja ohjaa­mi­sella liik­ku­mi­sesta kestä­väm­pää ja suju­vam­paa

Kun ymmär­rämme liik­ku­mi­sen nyky­ti­lan, on siihen vaikut­ta­mi­nen helpom­paa. Jo pidem­män aikaa yksi­tyi­sau­toi­lun osa Suomen koko­nais­liik­ku­mi­sesta on hieman kasva­nut, ja julki­sen liiken­teen käyttö taas polke­nut paikal­laan ja hieman jopa laske­nut.

Samalla liik­ku­mi­sen muodot ovat otta­massa harp­pauk­sia perin­tei­sistä muodoista uusiin. On synty­nyt yhteis­käyt­tö­pal­ve­luita, älylii­ken­nettä sekä uusia käyt­tö­voi­mia perin­teis­ten tilalle. Konkreet­ti­nen esimerkki eri liik­ku­mis­muo­to­jen yhdis­tä­mi­sestä on “Whim” nimi­nen palvelu, johon on yhdis­tetty esimer­kiksi pääkau­pun­ki­seu­dulla HSL:n jouk­ko­lii­kenne, kaupun­ki­pyö­rät sekä myös tietyllä summalla taksia­joja. Näin syntyy uusia mahdol­li­suuk­sia liik­kua isoissa kaupun­geissa.

Tällä hetkellä liikenne muodos­taa noin viiden­nek­sen Suomen koko­nais­pääs­töistä. Liiken­teen sisään mahtuu monen­moista liiken­ne­muo­toa ja -väli­nettä, mutta suhteel­li­sesti suurim­paan rooliin nousee yksi­tyi­sau­toi­lun tällä hetkellä muodos­ta­mat pääs­töt.

Kaikki eivät kuiten­kaan asu kort­te­lin päässä lähim­mästä ruoka­kau­pasta tai leipo­mosta. Väli­mat­kat ovat maas­samme suuret, eikä autoi­lua voida lopet­taa vain sormia napsaut­ta­malla. Se mitä voidaan kuiten­kin poli­tii­kan avulla tehdä, on vaikut­taa kestä­vien käyt­tö­voi­mien osuu­den kasvuun. Sähkön, biokaa­sun ja muiden vähä­pääs­töis­ten käyt­tö­voi­mien osuu­den kasvua on helpo­tet­tava erilai­sin keinoin.

Käyt­tö­voi­mien muut­tu­mi­nen on silti vielä monen eril­li­sen mutkan takana. Vie vielä aikaa, ennen kuin täällä kaukana pohjo­lassa sähkö­akut muodos­tu­vat kanta­mal­taan riit­tä­viksi sekä luotet­ta­viksi talvi­pak­ka­silla. Auto­ve­roa on silti lasket­tava, jotta auto­kan­taamme saatai­siin vihdoin uusiu­tu­maan vähä­pääs­töi­sem­pään suun­taan. Sähköä tai biokaa­sua on todella hankala käyt­tää, jos lataus­pis­teitä tai kaasua­se­mia ei näy eikä kuulu mailla tai halmeilla. Ilman kunnol­lista jake­lu­verk­koa on autoja hyvin hankala saada liik­keelle.

Uudella pape­rilla ongel­mat unho­laan?

Jo vuoden verran on ollut valmis­te­lussa uuden­lai­nen koko Suomen liiken­nettä käsit­te­levä suun­ni­telma. Kuten aina, uudet suun­ni­tel­mat ja rapor­tit eivät kuulosta kaik­kein kette­rim­mältä tavalta muut­taa asioita, mutta tämän suun­ni­tel­man painoarvo on huomat­tava. Siksi siihen on todella ladattu odotuk­sia, ja täysin syystä. Koko Suomen liik­ku­mista ja liiken­ne­jär­jes­tel­mää on syytä pohtia pidem­mälle.

Suun­ni­tel­man tavoit­teiksi on määri­telty kolme pain­opis­tettä: ihmis­ten mahdol­li­suu­det valita kestä­väm­piä kulku­muo­toja erityi­sesti kaupun­geissa, koko Suomen saavu­tet­ta­vuu­den ja vastaa elin­kei­no­jen, työs­sä­käyn­nin ja asumi­sen tarpei­den takaa­mi­nen sekä yhteis­kun­ta­ta­lou­del­li­sen tehok­kuu­den paran­ta­mi­nen.

Kelpo tavoit­teita kyllä, mutta ne vaati­vat todella konkreet­ti­sia keinoja rahoi­tuk­si­neen. Samalla vaarana on se, että nykyi­sellä poliit­ti­sella suun­tauk­sella lukit­tai­siin kaik­kien tule­vien poliit­tis­ten toimi­joi­den kädet seuraa­van suun­ni­tel­man tekoon asti. Se on vuorossa vasta vuonna 2033.

Aika­väli on siis huomat­ta­van pitkä. Siksi sen painoarvo on suuri, ja parla­men­taa­ri­sen valmis­te­lun kautta sovit­ta­viin suuriin hank­kei­siin on siksi pitkälle toteu­tus­vä­lille myös ymmär­ret­tä­västi varat­tava aikaa ja resurs­seja. On aina­kin kolme asiaa, jotka rapor­tista olisi syytä löytyä.

1) Nopeat raide­hank­keet.

Koko rapor­tin ensim­mäistä tavoi­tetta vastaa­maan on luotava enem­män vähä­pääs­töi­siä kulku­muo­toja. Raiteet ovat tunne­tusti liik­ku­mis­muo­tona vähä­pääs­töi­sim­mästä päästä, ja suur­ten kaupun­kien väli­seen liiken­tee­seen on luotava uusia raiteita nopeam­man ja tehok­kaam­man liik­ku­mi­sen varmis­ta­mi­seksi. Niille on luotava selkeä ja toteut­ta­mis­kel­poi­nen aika­taulu.

2) Selkeät ja toteut­ta­mis­kel­poi­set keinot fossii­lis­ten polt­toai­nei­den vähen­tä­mi­seksi.

Autoilu ei tule pois­tu­maan Suomesta mihin­kään, vaan tarve sille on jatkos­sa­kin kiis­ta­ton. Sen aikaan­saa­mia pääs­töjä on kuiten­kin pystyt­tävä leik­kaa­maan, ja siihen autta­vat uudet käyt­tö­voi­mat sekä auto­ve­ron laskun mahdol­lis­tava auto­kan­nan uusiu­tu­mi­nen.

3) Konkreet­ti­sia työvä­li­neitä kunnille kevyen ja julki­sen liiken­teen kehit­tä­mi­seksi.

Jotta kevyen liiken­teen sekä julki­sen liiken­teen roolia voidaan nostaa houkut­te­le­vam­maksi sekä toimi­vam­maksi kaupun­geissa ja kunnissa, se vaatii resurs­seja valtio­ta­solta lähtien. Jos bussit kulke­vat tunnin välein, on sen suosiota hankala nostaa. Siksi suun­ni­tel­masta on löydyt­tävä järke­viä ja kestä­viä linjauk­sia kaupun­kien toimin­nan tuke­mi­seksi kestä­vien kulku­muo­to­jen kasvat­ta­mi­seksi.

Keinoja kyllä löytyy, kunhan linja­taan kestä­västi

Keinoja ja tarpeita liik­ku­mi­sen kehit­tä­mi­seen siis löytyy useita. Toivot­ta­vasti pian julkais­ta­vissa rapor­tin luon­nok­sissa otetaan selkeitä kantoja oike­aan suun­taan. Ja toivot­ta­vasti minis­teri Harakka edis­tää kestä­viä ja reiluja tavoit­teita!

Lisää sisältöä samassa kategoriassa