julkinen talous

Luot­to­luo­ki­tuk­sen heiken­ty­mi­nen johtaisi velan­hoi­to­ku­lu­jen kasvuun ja olisi veron­mak­sa­jien raho­jen heit­tä­mistä kank­ku­lan kaivoon.

Tämän hetken suurin ja haas­ta­vin keskus­te­lun aihe on pank­kien tasei­den läpi­va­laisu ja se, mitä pitäisi tehdä huonoille omai­suuse­rille. Talous­krii­sin sairaus on pank­ki­sek­to­rin sisäi­nen epäluot­ta­mus, mikä syntyy siitä, että pankit eivät tiedä kuinka vaka­va­rai­sia toiset pankit ovat. Tämä puoles­taan syntyy siitä, että kenel­lä­kään ei ole tark­kaa tietoa, kuinka paljon kulla­kin pankilla on ns. huonoja omai­suuse­riä, eli mahdol­li­sia luot­to­tap­pioita. Niin pitkään kun epävar­muus pank­kien tervey­den­ti­lasta jatkuu, niin talous­kriisi jatkuu ja pahe­nee.

Kokoo­muk­sen vara­pu­heen­joh­taja, kansan­edus­taja Sampsa Kataja kiit­te­lee eläkei­kään liit­ty­vässä kiis­tassa löyty­nyttä sopua.

Saksan voima­kas­tah­toi­nen minis­teri Peer Stein­bruck ilmaisi taas turhau­tu­nei­suu­tensa talous­kes­kus­te­luun hyvin värik­käällä tavalla. Seuraava on vapaa suomen­nuk­seni ja tulkin­tani Peerin puheen­vuo­rosta: “Kun minä vastus­tin Saksan velkaan­tu­mista ja ylisuu­ria elvy­tys­pa­ket­teja, joilla ei ole merki­tystä ongel­man ratkai­sussa, minua kriti­soi­tiin ja minulle huudet­tiin, että “Think big!” (ajat­tele isosti, ajat­tele koko­nai­suutta, tarvi­taan mittava elvy­tys­pa­ketti), ja kun sitä nyt tehdään minulle huude­taan, että Saksa velkaan­tuu, kuka maksaa velat pois?”

Välit­tä­mi­sen ilma­pii­rin luomi­nen on ääret­tö­män tärkeää, koska se auttaa meitä osal­taan mini­moi­maan tappioita tämän tila­päi­sen talous­krii­sin aikana. Kyllä­hän tämä joskus loppuu. Meidän vain pitää jaksaa nyt vähän aikaa. Jokai­nen päivä talous­krii­sissä tarkoit­taa sitä, että olemme päivän lähem­pänä kasvu­kau­den alkua. Halli­tus tekee voita­vansa ihmis­ten autta­mi­seksi. Teemme mitta­via toimia, työpaik­ko­jen säilyt­tä­mi­seksi ja yritys­ten tuke­mi­seksi, mutta voimamme ovat rajal­li­set ja siksi me kaikki tarvit­semme tois­temme tukea. Onneksi inhi­mil­li­syys ei maksa mitään.

Euro­ryh­män kokouk­sessa vallitsi laaja yksi­mie­li­syys siitä, että elvy­tys­toi­mien tulee olla tarkasti kohden­net­tuja ja määrä­ai­kai­sia. Tämä peri­aate on sama, jota itse edus­tin. Elvy­tys ei saa tarkoit­taa pysy­vää meno­jen kasvat­ta­mista vaan työl­li­syyttä ja talous­kas­vua huonoina aikoina vauh­dit­ta­vaa täsmä elvy­tystä.

Jorma Ollila piti Keskus­kaup­pa­ka­ma­rin 90-vuotis­juh­lissa yhden parhaista Suomessa pide­tyistä puheista koskien tämän hetkeistä talous­ti­lan­netta.
Puheessa tiivis­tyy käytän­nössä kaikki olenai­nen maail­man, Euroo­pan ja Suomen talou­desta. Analyysi talou­den tilasta ja tarvit­ta­vista toimista on naulan­kan­taan osuva.

Enkä sano tätä siksi, että olen hänen kans­saan samaa mieltä ja hän halli­tuk­sen kanssa samaa mieltä toimiemme oikeel­li­suu­desta. Kannat­taa lukea.

Julkis­timme viime yönä kolmen pohjois­mai­sen kolle­gani kanssa yhtei­sen sopi­muk­semme, jonka mukaan autamme yhdessä islan­ti­lai­sia heidän vaikeassa talous­ti­lan­tees­saan. Islan­nin valtio tai kansa­lai­set eivät ole syyl­li­siä siihen, mitä ovat joutu­neet kohtaa­maan pank­ki­jär­jes­tel­mänsä romah­det­tua. Hätä ja pelko ovat siellä suurta. Työt­tö­myys kasvaa, elin­taso laskee ja valtio velkaan­tuu, ei vain korvi­aan myöten vaan niin syvälle, että hius­tupsu tuskin näkyy.

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Pekka Ravi lyttää SDP:n puolue­sih­tee­rin Ari Korho­sen käsi­tyk­set kunta­ta­lou­desta.