Jyrki Katainen

?Menes­ty­mi­sen ehto on uusi kasvu. Suomeen on saatava inves­toin­teja. Vain siten syntyy uutta työtä ja hyvin­voin­tia.?

Julki­suu­dessa on käytetty kiivaita puheen­vuo­roja, joissa on väitetty, että tehdyt vero­rat­kai­sut hyödyt­täi­si­vät hyvä­tu­loi­sia ja kurit­tai­si­vat pieni­tu­loi­sia. Totuus on kuiten­kin täysin päin­vas­tai­nen. Tehdyissä vero­rat­kai­suissa suurin suhteel­li­nen hyötyjä on kaik­kein pieni­tu­loi­sin. Kiivaat puheen­vuo­rot kerto­ne­vat enem­män käyt­tä­jis­tään kuin totuu­desta.

(Puheen­joh­taja, valtio­va­rain­mi­nis­teri Jyrki Katai­sen MTV3-kolumni)

Euroo­pan parla­men­tin vaalit järjes­te­tään sunnun­taina 7.6. Silloin on tärkeää käydä valit­se­massa, millaista Euroop­paa ja millai­sia Suomen edus­ta­jia haluaa.

Euroo­pan parla­men­tin vaalit järjes­te­tään sunnun­taina 7.6. Silloin on tärkeää käydä valit­se­massa, millaista Euroop­paa ja millai­sia Suomen edus­ta­jia haluaa.

Talous­krii­sissä on erilai­sia vaiheita. Ensin oli epämää­räi­nen subprime-kausi. 2007 elokuussa moni meistä oppi sanan subprime. Epäku­rantti, amerik­ka­lai­nen asun­to­luo­to­pa­ketti, jota oli myyty ympäri maail­maa, joka oli arvo­ton ja kukaan ei tien­nyt omis­tiko sitä, mutta pelkäsi omis­ta­vansa. Toinen vaihe oli päätön, pelot­tava ja vaaral­li­nen pank­ki­krii­si­vaihe syys-marras­kuussa 2008. Tipuimme 10 000 metristä kovaa vauh­tia, mutta varjo ei auen­nut vaikka kuinka temmoimme narusta. Lopulta se aukesi. Varjon auet­tua meille jäi tilai­suus yrit­tää vaimen­taa laskua elvyt­tä­mällä. Tämä vaihe pääsi toden­teolla alkuun Euroo­passa 2009 tait­teessa. Nyt siis elvy­tys­pau­kut on laitettu ja odotel­laan niiden vaiku­tuk­sia. Olemme taas siir­ty­mässä uuteen vaihee­seen.

Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja, Euroo­pan kansan­puo­lu­een EPP:n vara­pu­heen­joh­taja Jyrki Katai­nen osal­lis­tuu EPP:n vaali­puo­lue­ko­kouk­seen Varso­vassa 29.-30.4.2009.

Kun seuraa talous­krii­sin kehit­ty­mistä ja erilai­sia tapoja hoitaa krii­siä eri maissa, on helppo nähdä, että eri maat tule­vat suoriu­tu­maan krii­sistä hyvin eri tavoin. Erilai­siin loppu­tu­lok­siin vaikut­ta­vat lukui­sat teki­jät, mutta itse olen määri­tel­lyt aina­kin kolme eri muut­tu­jaa: Maan pank­ki­sek­to­rin koko ja tervey­den­tila, poli­tiik­ka­va­lin­nat krii­sin torju­mi­seksi ja kansa­lais­ten henki­nen kestä­vyys ja yhtei­söl­li­syy­den voima.

Olen paluu­mat­kalla EU:n huip­pu­ko­kouk­sesta. Keskus­te­lun teemoista tärkein tällä kertaa oli luon­nol­li­sesti talous­kriisi ja sen ratkai­se­mi­seen tähtää­vät toimet. Kokouk­sessa etsit­tiin yhtei­siä linjauk­sia myös huhti­kuun 2. päivänä järjes­tet­tä­vään G 20 kokouk­seen. G20 on suurim­pien maiden epävi­ral­li­nen keskus­te­lu­kerho, jolla ei ole sito­vaa päätös­val­taa, mutta jossa yrite­tään etsiä yhtei­siä vaikut­ta­via keinoja talous­krii­sin ratkai­se­mi­seksi. G20:ssä on mukana useita euroop­pa­lai­sia maita sekä komis­sion edus­taja. EU:ssa on koettu tärkeäksi, että kokouk­sessa EU:lla on yhtei­set tavoit­teet ja yhtei­nen ääni, koska vain tällä tavalla myös pienem­pien EU-maiden näkö­kulma on mahdol­lista huomioida.

Tämän hetken suurin ja haas­ta­vin keskus­te­lun aihe on pank­kien tasei­den läpi­va­laisu ja se, mitä pitäisi tehdä huonoille omai­suuse­rille. Talous­krii­sin sairaus on pank­ki­sek­to­rin sisäi­nen epäluot­ta­mus, mikä syntyy siitä, että pankit eivät tiedä kuinka vaka­va­rai­sia toiset pankit ovat. Tämä puoles­taan syntyy siitä, että kenel­lä­kään ei ole tark­kaa tietoa, kuinka paljon kulla­kin pankilla on ns. huonoja omai­suuse­riä, eli mahdol­li­sia luot­to­tap­pioita. Niin pitkään kun epävar­muus pank­kien tervey­den­ti­lasta jatkuu, niin talous­kriisi jatkuu ja pahe­nee.