rahoitus

?Minua paljon Krei­kalle vihai­sem­paa suoma­laista tuskin löytyy.?

?Minua paljon Krei­kalle vihai­sem­paa suoma­laista tuskin löytyy.?

Tämän hetken suurin ja haas­ta­vin keskus­te­lun aihe on pank­kien tasei­den läpi­va­laisu ja se, mitä pitäisi tehdä huonoille omai­suuse­rille. Talous­krii­sin sairaus on pank­ki­sek­to­rin sisäi­nen epäluot­ta­mus, mikä syntyy siitä, että pankit eivät tiedä kuinka vaka­va­rai­sia toiset pankit ovat. Tämä puoles­taan syntyy siitä, että kenel­lä­kään ei ole tark­kaa tietoa, kuinka paljon kulla­kin pankilla on ns. huonoja omai­suuse­riä, eli mahdol­li­sia luot­to­tap­pioita. Niin pitkään kun epävar­muus pank­kien tervey­den­ti­lasta jatkuu, niin talous­kriisi jatkuu ja pahe­nee.

Saksan voima­kas­tah­toi­nen minis­teri Peer Stein­bruck ilmaisi taas turhau­tu­nei­suu­tensa talous­kes­kus­te­luun hyvin värik­käällä tavalla. Seuraava on vapaa suomen­nuk­seni ja tulkin­tani Peerin puheen­vuo­rosta: “Kun minä vastus­tin Saksan velkaan­tu­mista ja ylisuu­ria elvy­tys­pa­ket­teja, joilla ei ole merki­tystä ongel­man ratkai­sussa, minua kriti­soi­tiin ja minulle huudet­tiin, että “Think big!” (ajat­tele isosti, ajat­tele koko­nai­suutta, tarvi­taan mittava elvy­tys­pa­ketti), ja kun sitä nyt tehdään minulle huude­taan, että Saksa velkaan­tuu, kuka maksaa velat pois?”

Välit­tä­mi­sen ilma­pii­rin luomi­nen on ääret­tö­män tärkeää, koska se auttaa meitä osal­taan mini­moi­maan tappioita tämän tila­päi­sen talous­krii­sin aikana. Kyllä­hän tämä joskus loppuu. Meidän vain pitää jaksaa nyt vähän aikaa. Jokai­nen päivä talous­krii­sissä tarkoit­taa sitä, että olemme päivän lähem­pänä kasvu­kau­den alkua. Halli­tus tekee voita­vansa ihmis­ten autta­mi­seksi. Teemme mitta­via toimia, työpaik­ko­jen säilyt­tä­mi­seksi ja yritys­ten tuke­mi­seksi, mutta voimamme ovat rajal­li­set ja siksi me kaikki tarvit­semme tois­temme tukea. Onneksi inhi­mil­li­syys ei maksa mitään.

Maail­man­ta­lou­dessa on nyt todella huoles­tut­ta­vat ajat. Ensi vuonna tullaan monessa maassa näke­mään todella heik­koa talou­den kehi­tystä. Tärkeim­missä kaup­pa­kump­pa­ni­mais­samme, esimer­kiksi Saksassa, Venä­jällä, Ruot­sissa ja USA:ssa, tullaan näke­mään sen verran rumia talous­lu­kuja ensi vuonna, että se vaikut­taa voimak­kaasti meihin­kin. Talous­ke­hi­tyk­semme käyrä seuraa siis näitä maita. Johtuen vahvasta lähtö­ti­lan­tees­tamme emme tosin käy vält­tä­mättä yhtä syvällä. Tähän voimme myös omilla toimil­lamme vaikut­taa.

Julkis­timme viime yönä kolmen pohjois­mai­sen kolle­gani kanssa yhtei­sen sopi­muk­semme, jonka mukaan autamme yhdessä islan­ti­lai­sia heidän vaikeassa talous­ti­lan­tees­saan. Islan­nin valtio tai kansa­lai­set eivät ole syyl­li­siä siihen, mitä ovat joutu­neet kohtaa­maan pank­ki­jär­jes­tel­mänsä romah­det­tua. Hätä ja pelko ovat siellä suurta. Työt­tö­myys kasvaa, elin­taso laskee ja valtio velkaan­tuu, ei vain korvi­aan myöten vaan niin syvälle, että hius­tupsu tuskin näkyy.