sivistys

OPM:n suun­ni­telma koulu­tuk­sesta ja tutki­muk­sesta vuosille 2007?2012 on tietysti vasta luon­nos­vai­heessa, mutta sen voi jo nyt sanoa olevan raikas, ajassa kiinni oleva ja raken­teel­li­sesti älykäs. Kesu- luon­nok­sessa on ilmaistu selkeästi monia keskei­siä kehit­tä­mis­työn lähtö­koh­tia. Ikära­ken­teen ja elin­kei­no­ra­ken­teen muutok­sen konkreet­ti­nen esiin­tuonti on hyvä lähtö­kohta työlle. Duaa­li­mal­lin säilyt­tä­mi­nen, koulu­tus­mää­rien enna­kointi, työn ohessa koulut­tau­tu­mi­nen ja taiteen perus­o­pe­tuk­sen ja vapaan sivis­tys­työn saata­vuus ovat tärkeitä näkö­koh­tia, jotka eivät jää epäsel­viksi.

Duaa­li­malli on suoma­lai­sen koulu­tus­po­liit­ti­sen keskus­te­lun kestoaihe. Osal­lis­tuin tässä taan­noin keskus­te­lu­ti­lai­suu­teen, jossa aiheena oli koulu­tuk­sen nyky­tila ja sen kehit­tä­mi­nen tule­vai­suu­dessa. Tilai­suu­teen osal­lis­tui edus­ta­jia kaikilta koulu­tusas­teilta ja ?muodoista; perus­kou­luista, lukioista, ammat­ti­kou­luista, kansan­opis­toista, ammat­ti­kor­kea­kou­luista ja yliopis­toista.

Kenel­tä­kään ei varmasti ole jäänyt huomaa­matta, että suur­ten ikäluok­kien jäädessä eläk­keelle Suomea kohtaa työvoi­ma­pula. Työvoi­ma­pula kohdis­tuu kaik­kein voimak­kaim­min aloille ja työteh­tä­viin, joissa tarvi­taan amma­til­li­sen toisen asteen koulu­tusta. Vaikka tule­vai­suu­den ennus­ta­mi­nen on hanka­laa, ovat juuri nyt tehtä­vät päätök­set kriit­ti­siä työvoi­ma­pu­laan vastaa­mi­sen kannalta.

Euroo­pan Unio­nin koulu­tus­po­liit­ti­sella yhteis­työllä on merkit­tävä sija koulu­tus­jär­jes­tel­mämme kehit­tä­mi­sessä. Yhtei­sön päätök­sin ei kuiten­kaan voida eikä pidä voida vaikut­taa järjes­tel­mämme ytimiin, esimer­kiksi koulu­tus­jär­jes­tel­mämme orga­ni­soin­tiin tai opetus­si­säl­töi­hin. Parhaim­mil­laan EU-yhteis­työ antaa meille eväitä koti­mai­sen koulu­tus­po­li­tii­kan valin­to­jen teke­mi­seen ja oppia muiden jäsen­mai­den onnis­tu­mi­sen - ja myös epäon­nis­tu­mi­sen - tuomista koke­muk­sista. Yhtei­sön ohjel­milla on huomat­tava rooli oppi­lai­tos­temme kansain­vä­li­sen toimin­nan vahvis­ta­jana sekä opis­ke­li­joi­den ja opet­ta­jien liik­ku­vuu­den ja euroop­pa­lai­sen T&K -yhteis­työn lisää­jänä.

Yliopis­to­jen uusia toimin­ta­ra­ken­teita valmis­tel­leet suun­nit­te­lu­ryh­mät ovat jättä­neet ehdo­tuk­sensa opetus­mi­nis­te­riölle. Esityk­set koske­vat Helsin­gin kaup­pa­kor­kea­kou­lun, Teknil­li­sen korkea­kou­lun ja Taide­teol­li­sen korkea­kou­lun yhdis­tä­mistä, Joen­suun ja Kuopion yliopis­to­jen liit­to­y­li­opis­to­han­ketta sekä Turun kaup­pa­kor­kea­kou­lun ja Turun yliopis­ton liit­ty­mistä yhtei­seen yliopis­to­kon­sor­tioon.

Pelkkä miet­ti­mi­nen ei nimit­täin riitä. Opin­to­tuen tarkoi­tus on turvata opis­ke­li­jan talou­del­li­set edel­ly­tyk­set päätoi­mi­seen opis­ke­luun ja siten edesaut­taa koulu­tus­po­liit­tis­ten tavoit­tei­den toteu­tu­mista. Riit­tävä ja kannus­tava opin­to­tuki houkut­te­lee koulut­tau­tu­maan ja valmis­tu­maan korkea­kou­lusta. Vuonna 2005 opin­to­tuen käyt­tö­aste vaih­teli lukio-opis­ke­li­joi­den 23 prosen­tista ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pis­ke­li­joi­den 83 prosen­tin käyt­tö­as­tee­seen. Amma­til­li­sissa oppi­lai­tok­sissa käyt­tö­aste oli 73 prosent­tia ja yliopis­toissa 61 prosent­tia. Opin­to­tuen koko­nais­saa­ja­määrä oli 317 937 opis­ke­li­jaa. Opin­to­tuki näkyy huomat­ta­valla määrällä opis­ke­li­joista tiliot­teessa. Sen koko­nais­suu­ruus vain on pieni ? Pohjois­maista pienin.

Suoma­lai­nen korkea­kou­lu­po­li­tiikka on saavut­ta­nut laki­pis­teen, jossa laajen­tu­mi­nen alueel­li­sesti, alakoh­tai­sesti ja opis­ke­li­ja­mää­rissä on saavut­ta­nut ääri­ra­jansa.

Työelä­män muutos nopeu­tuu ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­sen tarpeet lisään­ty­vät. YT-neuvot­te­lu­vii­dakko on alka­nut kosket­taa myös korkeasti koulu­tet­tuja, ja maas­samme on herätty siihen, ettei vanhen­tu­nut koulu­tus - vaik­ka­kin kenties korkean asteen - olekaan enää työl­li­syy­den paras tae. Päin­vas­toin, vaikka korkeasti koulu­tet­tu­jen työt­tö­myy­saste on edel­leen muuta väes­töä mata­lampi, mutta kehi­tys on ollut päin­vas­tai­nen; ylei­sen työt­tö­myy­sas­teen laskiessa korkea­kou­lu­tut­kin­non suorit­ta­nei­den työt­tö­myy­saste on kohon­nut ja epätar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen, koulu­tus­ta­soa vastaa­ma­ton työl­lis­ty­mi­nen kasva­nut.

Korkea­kou­lu­po­liit­ti­sessa kehit­tä­mis­kes­kus­te­lussa korkea­kou­lu­jen väli­sen yhteis­työn tiivis­tä­mi­nen on muodos­tu­nut keskei­seksi korkea­kou­lu­tuk­sen uudis­ta­mi­sen väli­neeksi. Se on myös yksi opetus­mi­nis­te­riön linjaa­mista raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen peri­aat­teista. Korkea­kou­lu­lai­tosta kehi­te­tään opetus­mi­nis­te­riön mukaan yliopis­toista, ammat­ti­kor­kea­kou­luista ja niiden väli­sistä yhteis­työ­so­pi­muk­siin perus­tu­vista uusista yhteen­liit­ty­mistä muodos­tu­vana koko­nai­suu­tena. Eräänä vaih­toeh­tona uudeksi korkea­kou­lu­tuk­sen orga­ni­saa­tio­muo­doksi on tarjottu konsor­tiota. Näitä konsor­tio­hank­keita on käyn­nissä aina­kin Kuopiossa, Lappeen­ran­nassa ja Oulussa. Arvioin seuraa­vassa lyhyesti sitä mitä konsor­tiolla tarkoi­te­taan ja mitkä ovat sen keskei­set haas­teet.