Turval­li­suus on hyvin­voin­nin kivi­jalka. Ilman turval­li­suutta meillä ei ole hyvää yhteis­kun­taa, palve­luja ja hyvin­voin­tia. Kokoo­muk­sen arvo­va­linta on kaikissa tilan­teissa varmis­taa Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suus.

Turval­li­suu­den säily­mi­nen ei ole itses­tään selvää. Erilai­set turval­li­suu­teemme vaikut­ta­vat teki­jät ja uhat moni­nais­tu­vat ja moni­mut­kais­tu­vat. Pande­mia, Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa ja jengi­ri­kol­li­suu­den nousu ovat osoit­ta­neet, että turval­li­suu­teemme vaikut­ta­vissa teki­jöissä voi tapah­tua muutok­sia nopeas­ti­kin.

Uuden maail­man haas­tei­siin ei vastaa­maan riitä enää vanhan maail­man malli, jossa erilai­sia turval­li­suu­teemme vaikut­ta­via teki­jöitä tarkas­tel­laan yksit­täin ja eril­lään. Katse on nostet­tava yli siilo­jen ja hallin­no­na­la­ra­jo­jen. Tarvi­taan koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lua.

Suoma­lai­sessa koko­nais­tur­val­li­suu­den yhteis­toi­min­ta­mal­lissa yhteis­kun­nan elin­tär­keistä toimin­noista huoleh­di­taan pitkä­jän­tei­sesti yhdessä eri viran­omais­ten, elin­kei­noe­lä­män, järjes­tö­jen ja kansa­lais­ten kanssa.

Elin­tär­keitä yhteis­työssä huoleh­dit­ta­via toimin­toja ovat Turval­li­suus­ko­mi­tean[1] mukaan johta­mi­nen, kansain­vä­li­nen ja EU-toiminta, puolus­tus­kyky, sisäi­nen turval­li­suus, talous, infra­struk­tuuri, huol­to­var­muus, väes­tön toimin­ta­kyky sekä palve­lut ja henki­nen krii­sin­kes­tä­vyys. Malli kuvaa hyvin koko­nais­tur­val­li­suu­den perus­e­le­ment­tejä viran­omais­toi­min­nan näkö­kul­masta. Niillä keinoilla, joilla Suomi on yhdeksi maail­man turval­li­sim­mista maista pääs­syt, ei kuiten­kaan pysytä siinä, mihin olemme pääs­seet. Kokoo­mus esit­tää uutta koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lua, jossa nykyistä mallia täyden­ne­tään ennal­taeh­käi­syn, arjen turval­li­suu­den ja yhteis­työtä estä­vien siilo­jen purka­mi­sen näkö­kul­milla.

Uudessa koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lussa erilai­sia uhkia ennal­taeh­käis­tään, niihin vasta­taan ja niihin varau­du­taan. Turval­li­suus­haas­teita ja -uhkia ennal­taeh­käis­tään varmis­ta­malla arjen turval­li­suus ja yhteis­kun­ta­rauha. Häiriö­ti­lan­tei­siin vasta­taan varmis­ta­malla turval­li­suus­pal­ve­lut ja avun­saanti. Samaan aikaan varau­du­taan ja luodaan suun­ni­tel­mat vaka­vam­pien ja laajem­pien häiriöi­den varalle.

Tässä onnis­tu­mi­nen vaatii nykyistä vahvem­paa koor­di­naa­tiota ja eri asioi­den yhteyk­sien ymmär­tä­mistä päätök­sen­teossa sekä eri orga­ni­saa­tioi­den sitou­tu­mi­nen yhtei­siin, stra­te­gi­siin tavoit­tei­siin. Yhteis­työn on toimit­tava ja tiedon on liikut­tava yhtei­sen tilan­ne­ku­van saami­seksi sekä eri toimin­to­jen yhteen­so­vit­ta­mi­seksi.

Kun koko­nais­tur­val­li­suus on kunnossa, kestää yhteis­kunta kaikki sen eteen tule­vat haas­teet ja ongel­mat.

Mari­nin halli­tuk­sen aikana koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­telu on vali­tet­ta­vasti jäänyt sivuun. Johta­mi­nen on ollut reak­tii­vista, varau­tu­mi­nen heik­koa ja koko­nais­tur­val­li­suu­den eri tarpeet on laimin­lyöty. Näin ei voida jatkaa. Tarvi­taan muutos. Tässä ohjel­massa esite­tään kokoo­muk­sen keinot Suomen koko­nais­tur­val­li­suu­den vahvis­ta­mi­seksi. Ohjel­man muoto noudat­taa otsik­ko­ta­solla Turval­li­suus­ko­mi­tean mallia, jota täyden­ne­tään ennal­taeh­käi­syn, arjen turval­li­suu­den ja siilo­jen purka­mi­sen huomioi­villa toimen­pide-ehdo­tuk­silla uuden koko­nais­tur­val­li­suusa­jat­te­lun mukai­sesti.

Turval­li­suusym­pä­ris­tön muutos

Tällä vaali­kau­della (2019–2023) Suomen toimin­taym­pä­ristö on muut­tu­nut merkit­tä­västi. Koro­na­pan­de­mia osoitti ensin, että vihol­li­nen voi olla ihmi­sistä riip­pu­ma­ton. Kansain­vä­li­set kehi­tys­ku­lut ja ilmiöt, kuten muut­to­liike, ilmas­ton­muu­tos tai tervey­teen vaikut­ta­vat seikat, kuten epide­miat tai anti­bioot­ti­re­sis­tenssi, uhkaa­vat nyky­ään myös turval­li­suut­tamme. Uhat voivat olla ihmis­ten aiheut­ta­mia, mutta eivät vält­tä­mättä tarkoi­tuk­sel­li­sesti tehtyjä. Tämän­kal­tai­set ilmiöt siir­ty­vät nopeasti maasta toiseen eivätkä ne tunne maiden­vä­li­siä rajoja. Mikäli valtiot eivät varaudu tällai­siin uhkiin, voivat seurauk­set olla todella vaka­via.

Viimei­set vuodet ovat osoit­ta­neet, että kansain­vä­li­set ilmiöt voivat olla vaikeasti enna­koi­ta­vissa ja niihin varau­tu­mi­nen voi vaatia hyvin erilai­sia toimia verrat­tuna perin­tei­siin uhkiin. Koro­na­kriisi osoitti, miten yksi virus edel­lytti viran­omai­silta uutta ajat­te­lua ja uusia yhteis­työ­toi­mia. Näiden toteut­ta­mi­seksi oli yhtei­sen tilan­ne­ku­van luomi­nen avai­na­se­massa.

Uusiin uhka­ku­viin lukeu­tuu myös ihmis­ten tarkoi­tuk­sella teke­mät toimet, kuten jengi­ri­kol­li­suus, terro­rismi, hybri­di­vai­kut­ta­mi­nen ja kyber­tur­val­li­suus. Valtiot eivät enää ole turval­li­suus­ken­tän ainoita toimi­joita, vaan myös ei-valtiol­li­silla toimi­joilla on työka­luja, joilla he voivat vaka­vasti vahin­goit­taa valtioita ja kansa­lai­sia. Yksi esimerkki tästä on psyko­te­ra­pia­kes­kus Vastaa­mon tieto­murto, jossa yli 33,000 asiak­kaan henkilö- ja poti­las­tie­dot varas­tet­tiin ja aina­kin osit­tain julkais­tiin. Niillä yritet­tiin kiris­tää asiak­kaita. Tieto­murto johti merkit­tä­viin laki­muu­tok­siin liit­tyen esimer­kiksi uhrien henki­lö­tun­nus­ten vaih­toon.

Päätös suoma­lais­ten aikuis­ten ja lasten kotiut­ta­mi­sesta al-holin pako­lais­lei­riltä herätti paljon keskus­te­lua terro­ris­mista ja Suomen perus­tus­lain­vas­tai­sesta elämän­kat­so­muk­sen vaiku­tuk­sesta Suomen turval­li­suu­teen. Kokoo­mus perään­kuu­lutti uusia toimia terro­ris­mia koske­van lain­sää­dän­nön kiris­tä­mi­seksi muun muassa, että terro­ris­ti­jär­jes­töön kuulu­mi­nen on krimi­na­li­soi­tava. Terro­rismi on vahvasti kytkök­sissä radi­ka­li­soi­tu­mi­seen, jonka polt­toai­neena ovat syrjäy­ty­mi­nen ja yksi­näi­syys sekä erilais­ten pelko­jen ja huolien tietoi­nen hyödyn­tä­mi­nen. Näitä tulisi kaikin keinoin estää.

Venä­jän hyök­käys Ukrai­naan on toisaalta osoit­ta­nut, että perin­tei­set uhka­ku­vat, mukaan lukien sota, eivät ole hävin­neet minne­kään. Euroo­passa maat ovat jälleen panos­ta­neet puolus­tuk­seensa. Maan­puo­lus­tuk­sen merki­tys koros­tuu, mutta muut varau­tu­mis­toi­met ovat yhtä tärkeitä. Ukrai­nan sodassa on käytetty paljon propa­gan­daa ja disin­for­maa­tiota, joka on alle­vii­van­nut kansa­lais­ten media­lu­ku­tai­don merki­tystä. Ukrai­nan sota on myös osoit­ta­nut, ettei sotaa ole mahdol­lista eris­tää. Sodalla on ollut huomat­ta­via vaiku­tuk­sia ener­gian saata­vuu­teen ja sen hinnoit­te­luun sekä voimis­tu­nee­seen inflaa­tio­ke­hi­tyk­seen. Nämä vaiku­tuk­set vaati­vat kansa­lai­silta uuden­laista resi­liens­siä ja yhteis­kun­nalta erilais­ten luot­ta­mus­ka­peik­ko­jen tunnis­ta­mista ja niihin vastaa­mista arjessa jo hyvissä ajoin ennen krii­sejä.

Johta­mi­nen

Suomesta on tulossa ajopuu. Asioi­hin reagoi­daan, koska niitä ei enna­koida. Liian usein näyt­tää siltä, ettei maata johda kukaan.

Viran­omai­syh­teis­työ on pienen maan elinehto, mutta hallin­tomme on edel­leen liian siilou­tu­nutta. Keskus­te­lua viran­omais­ten välillä sinäl­lään on, mutta se rajoit­tuu usein akuut­tien ja konkreet­tis­ten ongel­mien ratkai­se­mi­seen, jolloin omis­ta­juus stra­te­gi­sista turval­li­suus­haas­teista ja -ilmiöistä jää heikoksi.

Maan­puo­lus­tus on koko kansan asia. Alueel­lis­ten toimi­joi­den ja valtiol­li­sen johdon väli­nen kuilu on kuiten­kin johta­mi­sen kannalta liian iso – tieto ei aina kulje, eivätkä kaikki ole aina yhtei­sissä talkoissa mukana. Ylitiukka tieto­suo­ja­lain­sää­däntö ei saa estää ihmi­sen autta­mista tai maan puolus­ta­mista. Väes­tön­suo­jelu on laaja koko­nai­suus, jossa eri viran­omai­set varau­tu­vat toimin­taan poik­keus­o­loissa etukä­teis­suun­ni­tel­min ja harjoit­te­le­malla väes­tön suojaa­mista eri toimen­pi­tein. Korona-aika osoitti, että viran­omais­ten yhteis­työ ei toimi ongel­mitta ja vastuuta siir­rel­tiin viran­omai­selta toiselle.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Viran­omais­ten kykyä tuot­taa yhteistä tilan­ne­ku­vaa ja kykyä vastata hallin­no­na­lo­jen rajat ylit­tä­viin uhkiin on vahvis­tet­tava.

• Viran­omais­toi­min­nassa on omak­sut­tava uuden­lai­nen, koko­nais­val­tai­nen johta­mis­kult­tuuri. Urapo­luissa pain­opis­tettä on siir­ret­tävä sekto­ri­koh­tai­sen koke­muk­sen painot­ta­mi­sesta enem­män kohti muussa yhteis­kun­nassa omak­sut­tua mallia, jossa johta­jat siir­ty­vät jous­ta­vasti toimia­lalta toiselle, mikä kerryt­tää osaa­mista koko­nai­suuk­sien laajem­masta hahmot­ta­mista.

• Valtio­neu­vos­ton toimin­ta­ky­kyä krii­si­ti­lan­teissa on paran­net­tava.

• Viran­omais­ten yhteis­työtä ja varau­tu­mista on edis­tet­tävä. Hallin­no­na­lat voivat yhdessä tehdä tehok­kaam­min monia asioita, joita ne nyt pyrki­vät hoita­maan itse. Tähän tarvi­taan myös nykyistä voimak­kaam­paa poliit­tista tahdo­nil­mai­sua.

• Kykyämme reagoida ja vastata hybri­di­vai­kut­ta­mi­seen on vahvis­tet­tava, erityi­sesti kybe­ru­lot­tu­vuu­dessa. Yhteis­työtä on tiivis­tet­tävä yksi­tyi­sen sekto­rin kanssa. Kyber­tur­val­li­suu­den kansa­lais­tai­dot on varmis­tet­tava jokai­selle.

• Valtio­ta­son ja alueel­li­sen tason yhteyk­siä on paran­net­tava. Alueel­li­set viran­omai­set ja uudet hyvin­voin­tia­lu­eet on saatava mukaan yhtei­sen tilan­ne­ku­van ja turval­li­suu­den tuot­ta­mi­seen. Orga­ni­saa­tio­ra­jo­jen lisäksi myös alueel­li­sia rajoja on madal­let­tava.

• Turval­li­suu­den edis­tä­mi­nen on säädet­tävä nykyistä selkeäm­min – eli esityö­ta­soi­sen sään­te­lyn lisäksi myös laissa – kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den tehtä­väksi. Lisäksi on selkey­tet­tävä, millä taholla on päävas­tuu alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen ja pelas­tus­lai­tos­ten laki­sää­tei­sestä tehtä­västä edis­tää ja tukea paikal­lista turval­li­suus­suun­nit­te­lua.
  
• Alueel­li­sen varau­tu­mi­sen viran­omais­ten vastuu­aluei­den on oltava toimin­ta­kun­nossa.

Kansain­vä­li­nen ja EU-toiminta

Turval­li­suusym­pä­ris­töstä on tullut jatku­vasti haas­ta­vampi. Uhat ja ongel­mat ovat niin suuria, ettei Suomi tai mikään muukaan maa pysty ratkai­se­maan niitä yksin. Venäjä on toimin­nal­laan lisän­nyt epävar­muutta ja pakot­taa Euroo­pan tarkas­te­le­maan omia turval­li­suus­rat­kai­su­jaan.

Suomi näyt­tää unoh­ta­neen aiem­man saman­mie­lis­ten maiden yhteis­työn. Yksin saamme vähem­män aikaan kuin yhdessä ystä­vien kanssa.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Suomesta on tulossa Naton jäsen. On huoleh­dit­tava siitä, että olemme kaikilla osa-alueilla Nato-yhteen­so­piva. Suomen on oltava raken­tava, yhteis­työ­ha­kui­nen ja ratkai­suja löytävä jäsen­maa. Olemme enem­män turval­li­suu­den tuot­taja kuin kulut­taja.

• Suomi kuuluu Euroop­paan ja euroop­pa­lai­nen arvo­yh­teisö on kotimme ja perheemme. Nato on Euroo­pan turval­li­suus­rat­kaisu, mutta myös aktii­vi­sella EU-poli­tii­kalla on edis­tet­tävä turval­li­suut­tamme. Meidän on akti­voi­dut­tava ja teräs­täy­dyt­tävä suhteessa Euroo­pan unio­niin.

• Euroo­pan on otet­tava suurempi vastuu omasta puolus­tuk­ses­taan siitä huoli­matta, että Nato on Euroo­pan tärkein turval­li­suu­den tuot­taja. EU:n puolus­tus­teol­lista yhteis­työtä ja vahvis­tet­tava ja soti­laal­lista liik­ku­vuutta on paran­net­tava.

• Pohjois­mai­den ja lähi­naa­pu­rei­den kanssa tehtävä yhteis­työ on tarpeel­lista Suomen huol­to­var­muu­den kannalta, mutta pohjois­maista yhteis­työtä on tehtävä myös Naton ja EU:n sisällä. Puolus­tus­asioissa Nordefcolla voi olla tässä keskei­nen rooli, jos sen toimin­taa kehi­te­tään määrä­tie­toi­sesti tähän suun­taan.

• Suomen on otet­tava johtava asema EU:n sisäi­sen huol­to­var­muu­den kehit­tä­mi­sessä ja vahvis­ta­mi­sessa. Koko­nais­kuva on selkey­tet­tävä ja EU:lle on luotava huol­to­var­muus­stra­te­gia.
  
• Suomen puolus­tuk­seen vaikut­ta­vat kansain­vä­li­set sopi­muk­set on päivi­tet­tävä nyky­ti­laa vastaa­viksi. Suomen on irtau­dut­tava henki­lö­mii­nat kiel­tä­västä Ottawan sopi­muk­sesta.

Puolus­tus­kyky

Venäjä on tuonut sodan keskelle Euroop­paa. Jännit­teet Itäme­ren ympä­ris­tössä ovat kiris­ty­neet. Tule­vai­suus on aiem­paa epävar­mempi ja turval­li­suu­den merki­tys koros­tuu.

Infor­maa­tio­tur­val­li­suus ja infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­nen ovat osa kansal­li­sen turval­li­suu­den teki­jöitä. Moder­nissa tieto­yh­teis­kun­nassa kansa­lais­ten kuva todel­li­suu­desta muodos­tuu infor­maa­tio­ti­lassa olevasta tiedosta, johon infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­sella pyri­tään tart­tu­maan.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Kiris­ty­nyt turval­li­suus­ti­lanne edel­lyt­tää maan­puo­lus­tuk­sen ja sekä koti­mai­sen että euroop­pa­lai­sen puolus­tus­teol­li­suu­den vahvis­ta­mista. Suomen on sitou­dut­tava pitä­mään puolus­tus­me­nonsa Naton tavoit­teen mukai­sella 2 % tasolla suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen.

• Tämän lisäksi on laadit­tava laajempi parla­men­taa­ri­nen katsaus puolus­tus­me­no­jen korot­ta­mi­seen pitkällä aika­vä­lillä ja maan­puo­lus­tuk­sen kehit­tä­mi­seen 2030-luvulla, huomioi­den eten­kin maavoi­mien tarpeet. Eteen tulee myös asevel­vol­li­suu­den uudis­ta­mis­tar­pei­den arviointi niin, että varmis­tamme reser­vin riit­tä­vän määrän ja laadun.

• Nato-jäse­nyy­den myötä emme ole yksin ja meillä on aiem­paa leveäm­mät hartiat. Omaa puolus­tus­tamme on yllä­pi­det­tävä ja kehi­tet­tävä uhka­ku­via vastaa­vasti. Suomella on myös iso rooli Itäme­ren alueen sekä arkti­sen alueen puolus­tuk­sen raken­ta­mi­sessa ja aluei­den valvon­nassa yhdessä Itäme­ren alueen maiden ja eten­kin Pohjois­mai­den kanssa.

• Suomen on tavoi­tel­tava Naton pysy­viä toimin­toja kuten alueel­li­nen komen­to­kes­kus tai arkti­sen alueen osaa­mis­kes­kus.

• Erityistä huomiota on kiin­ni­tet­tävä henki­lös­tön riit­tä­vyy­teen. Puolus­tus­voi­mien henki­lös­tö­tar­peen kannalta olen­naista on myös Naton erilai­siin esikun­tiin ja orga­ni­saa­tioi­hin sijoi­tet­ta­van henki­lös­tön rekry­tointi. Merkit­tävä osa näistä tehtä­vistä painot­tuu upsee­rei­hin, mutta tarvetta on myös sivii­li­hen­ki­lös­tölle.

• Turval­li­suusym­pä­ris­tön muutok­set on tunnis­tet­tava ja huoleh­dit­tava siitä, että pärjäämme kaikissa olosuh­teissa. On tarjot­tava ratkai­suja, joilla jännit­teitä vähen­ne­tään ja ongel­mia ratko­taan rauhan­omai­sesti.

• Vapaa­eh­toi­sesta maan­puo­lus­tuk­sesta on tehtävä neljäs puolus­tus­haara ja puolus­tus­voi­mien stra­te­gi­nen kump­pani. Varau­tu­mis- ja maan­puo­lus­tus­kou­lu­tusta on yllä­pi­det­tävä ja kehi­tet­tävä. Vapaa­eh­toista koulu­tusta on tuet­tava huoleh­ti­malla muun muassa siitä, että kaik­kialla Suomessa on myös kivää­ri­ka­lii­be­reille sovel­tu­via ampu­ma­ra­toja ja harjoi­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Kokoo­mus tavoit­te­lee maahan koko­nai­suu­des­saan tuhatta ampu­ma­ra­taa.

• Suomen lukuis­ten maan­puo­lus­tuk­sen kanssa yhteis­työssä toimi­vien lukuis­ten kolman­nen sekto­rin yhdis­tys­ten ja järjes­tö­jen yhteis­työtä ja koor­di­naa­tiota on paran­net­tava suun­ni­tel­mal­li­sella johta­mi­sella. Tarvi­taan myös koulu­tet­tu­jen rekis­te­röin­tiä, mikä mahdol­lis­taisi koulu­tet­tu­jen tavoit­ta­mi­sen tarvit­taessa. Myös neljän­nen sekto­rin eli kansa­lais­ten poten­ti­aali aktii­vi­sina koko­nais­tur­val­li­suu­den toimi­joina on hyödyn­net­tävä nykyistä parem­min.

• Kyber­puo­lus­tusta on vahvis­tet­tava ja on huoleh­dit­tava siitä, että toimi­joil­lamme on lain­sää­dän­nöl­li­nen ja tosia­sial­li­nen valmius kyber­so­dan­käyn­tiin kohdis­ta­malla myös toimia viha­mie­listä valtiota vastaan.

• Koko ikäluok­kaa koske­vat kutsun­nat on toteu­tet­tava ja sivii­li­pal­ve­lus on uudis­tet­tava tuke­maan väes­tön ja yhteis­kun­nan toimin­toja krii­sien aikana.

• Suomeen on luotava kansal­li­nen infor­maa­tiop­sy­ko­lo­gi­sen puolus­tuk­sen stra­te­gia, jossa määri­tel­lään infor­maa­tio­tur­val­li­suu­den kehit­tä­mi­selle pohja, suun­ta­vii­vat, roolit ja resurs­si­tar­peet. Lisäksi on kehi­tet­tävä kogni­tii­vi­sen turval­li­suu­den opetusta ja tutki­musta.
  
• Arkti­sen alueen merki­tys on ymmär­ret­tävä huomioi­malla pitkä­jän­tei­sesti Suomen tavoit­teet alueella ja tarvit­ta­vat toimin­ta­re­surs­sit.

Sisäi­nen turval­li­suus

Globaali turval­li­suusym­pä­ristö on muut­tu­nut. Vaka­van hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen uhka Suomea kohtaan on kasva­nut, kybe­ru­hat ja -hyök­käyk­set ovat lisään­ty­neet, netti­ri­kol­li­suus on levit­täy­ty­nyt uusille osa-alueille ja rikos­ten selvit­tä­mi­nen on vaikeu­tu­nut.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Viran­omais­ten yhteis­työtä on lisät­tävä pois­ta­malla lain­sää­dän­nössä olevia tieto­jen­vaih­don esteitä palo­muu­ri­sään­nök­sissä, ylimää­räi­sen tiedon luovut­ta­mi­sessa ja tiedus­te­lu­lain­sää­dän­nön tulkin­nal­li­sissa epäsel­vyyk­sissä.

• Kyber­tor­jun­nan eri viran­omais­ten keski­näi­set johto­suh­teet on varmis­tet­tava.

• Eri viran­omais­ten erityis­osaa­jien riit­tä­vyy­destä on huoleh­dit­tava ja yhteis­työtä yksi­tyis­sek­to­rin asian­tun­ti­joi­den kanssa on lisät­tävä.
  
• Tämän päivän maail­massa erilai­set ääri­liik­keet ja -ideo­lo­giat yleis­ty­vät. Radi­ka­li­soi­tu­mi­seen ja terro­ris­miin liit­ty­vät uhat ovat todel­li­sia. Maahan­muut­toon liit­tyy erilai­sia turval­li­suus­vai­ku­tuk­sia, jotka ovat yhä vaka­vam­pia esimer­kiksi väli­neel­lis­te­tyn muut­to­liik­keen osalta.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Valvon­taa suorit­ta­vien viran­omais­ten määrää on lisät­tävä pitkä­jän­tei­sesti.

• Rikos­tor­jun­taa tehos­tava rikos­tie­dus­te­lu­laki on säädet­tävä ja rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den sekä vaaral­lis­ten henki­löi­den maasta pois­ta­mista on tehos­tet­tava.

• Dera­di­ka­li­soi­tu­mi­seen tähtää­vää radi-exit toimin­taa on tehos­tet­tava.

• Kokoo­muk­sen ”Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö” -ohjel­massa esite­tyt toimet on toteu­tet­tava.

• Kansain­vä­listä suoje­lua saavan henki­lön suoje­lua­se­man pois­ta­mi­nen on mahdol­lis­tet­tava henki­löltä, joka syyl­lis­tyy Suomessa törke­ään rikok­seen.

• Henki­lön säilöön­otto ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den perus­teella ja säilöön­o­ton jatka­mi­nen 12 kuukau­den ajan nykyi­sen 6 kuukau­den sijaan on mahdol­lis­tet­tava.

• Kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneet on palau­tet­tava lähtö­mai­hin nopeasti. Suomen talou­del­li­nen tuki merkit­tä­vien haki­ja­mää­rien lähtö­maille on ehdol­lis­tet­tava siihen, että ne vastaa­not­ta­vat kiel­tei­sen päätök­sen saaneet kansa­lai­sensa kansain­vä­li­sen oikeu­den mukai­sesti.

• Kotou­tu­mis­po­li­tiik­kaan on tehtävä korjaus­liike, jossa punai­seksi langaksi otetaan työn­teko ja kielen oppi­mi­nen.

• Suomen on oltava valmis käyt­tä­mään hiljat­tain säädet­tyjä raja­py­kä­liä, joilla turva­pai­kan­ha­kua voidaan rajoit­taa määrä­ai­kai­sesti kansal­li­sen turval­li­suu­den vaaran­tu­mi­sen perus­teella. Toimi­val­tuuk­sien käyt­töä tukeva itära­jan raja-aita on myös raken­net­tava.
  
• Katu­jengi-ilmiö nostaa vaaral­li­sella tavalla päätään Suomessa. Katu­jen­gien ja niissä vaikut­ta­vien henki­löi­den määrä on kasvussa ja niiden toiminta raais­tuu. Vaarassa on ollut myös sivul­li­sia. Samaan aikaan perin­tei­nen järjes­täy­ty­nyt rikol­li­suus kansain­vä­lis­tyy ja kove­nee enti­ses­tään.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Kokoo­muk­sen ”Ruot­sin tie ei ole meidän: Kokoo­muk­sen 10 toimen­pi­dettä jengi­ri­kol­li­suu­den torju­mi­seksi” -ohjel­massa esite­tyt pehmeät ja kovat toimet on toteu­tet­tava.

• Rikos­lain koven­ta­mis­pe­rus­teita on muutet­tava siten, että katu­jen­gien yhtey­dessä tehdyt rikok­set tule­vat varmuu­della ja laajasti niiden piiriin.

• Ampuma-aseri­kok­sista tuomit­ta­via rangais­tuk­sia on koven­net­tava. Esimer­kiksi törkeän ampuma-aseri­kok­sen vähim­mäis­ran­gais­tus on nostet­tava nykyi­sestä neljästä kuukau­desta kahteen vuoteen vankeutta, jotta varmis­te­taan niistä tuomit­ta­vien vankeus­ran­gais­tus­ten pääsään­töi­nen ehdot­to­muus.

• Turval­li­sen irtau­tu­mi­nen rikol­li­sesta ympä­ris­töstä ja vaiku­tus­pii­ristä mahdol­lis­tava JR-exit toiminta on laajen­net­tava katu­jen­gei­hin.

• Polii­sien määrä on nostet­tava yli 8000 polii­siin ja koko rikos­pro­ses­si­ket­jun (syyt­tä­jän­lai­tos, tuomiois­tui­met, rikos­seu­raa­mus­lai­tos) rahoi­tus ja toimi­vuus on turvat­tava pitkä­jän­tei­sesti. Polii­sin reservi on perus­tet­tava.

• Järjes­täy­ty­neen rikol­li­suu­den ryhmien toimin­nan vaikeut­ta­mista muun muassa hallin­nol­li­sin toimin on jatket­tava.
  
• Myös kehi­tys nuori­so­ri­kol­li­suu­dessa on hälyt­tä­vää. Pieni osa nuorista voi entistä huonom­min, käyt­tää huumeita ja ajau­tuu rikos­kier­tee­seen.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Harras­tus- ja tera­pia­ta­kuu on toteu­tet­tava, resurs­seja on lisät­tävä Ankkuri-toimin­taan ja yhden luukun mallia on kehi­tet­tävä.

• Oirei­le­vien nuor­ten tieto­jen­vaih­toja estä­vät lain­sää­dän­nöl­li­set esteet eri viran­omais­ten välillä on pois­tet­tava.

• Kouluissa on panos­tet­tava tehok­kaa­seen, yksi­löl­li­seen ja varhai­seen tukeen, ja häiriö­käyt­täy­ty­mi­seen on puutut­tava heti sen esiin­tyessä.

• Viran­omais­ten ja nuor­ten kanssa työtä teke­vien järjes­tö­jen yhteis­työtä on lisät­tävä.

• Lasten­suo­je­lu­vi­ran­omais­ten mahdol­li­suuk­sia on lisät­tävä puut­tua tois­tu­vasti oirei­le­van nuoren käytök­seen muun muassa lisää­mällä nuoren liik­ku­mi­seen liit­ty­viä rajoi­tuk­sia.
  
• Yhä nopeam­min muut­tu­vassa yhteis­kun­nassa syntyy turval­li­suus­tyh­jiöitä ja arvot sirpa­loi­tu­vat. Kansa­lais­tot­te­le­mat­to­muus, omakä­de­noi­keus ja segre­gaa­tio ovat kasva­via ilmiötä.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Turval­li­suus­ket­jussa toimi­vien viran­omais­ten kuten hätä­kes­kus­päi­vys­tä­jien, palo­mies­ten ja polii­sien määrää on lisät­tävä pitkä­jän­tei­sesti.

• Henki­lös­töä on lisät­tävä esimer­kiksi ennalta estä­vään työhön ja jalkau­tu­mi­seen ihmis­ten pariin. Ennal­taeh­käisy on tehok­kainta autta­mista.

• On huoleh­dit­tava, että kansa­lai­nen saa apua hädän hetkellä ja oikeutta joudut­tu­aan rikok­sen uhriksi. On kohtuu­tonta, että esimer­kiksi rais­kaus­asian käsit­tely tapah­tu­masta kärä­jä­oi­keu­den tuomioon kestää noin 2 vuotta. Erityi­sesti lapsiin kohdis­tu­vien seksu­aali- ja väki­val­ta­ri­kos­ten rangais­tuk­sia on koven­net­tava.

• Julki­suus­laki on muutet­tava avoi­mem­maksi, jolloin viran­omais­ten tiedot­ta­mi­nen palve­lee tehok­kaasti kansa­lai­sia.

• Laajalla toimen­pi­tei­den joukolla on varmis­tet­tava, ettei­vät erilai­set sosi­aa­li­set, talou­del­li­set sekä osat­to­muu­teen ja turval­li­suu­teen liit­ty­vät ongel­mat kasaudu tietyille alueille. Yksi­lö­ta­soi­sen näkö­kul­man lisäksi huomiota on kiin­ni­tet­tävä erilai­siin yhtei­söi­hin, jotka on myös saatava työhön mukaan.

Talous

Maan talou­den krii­sistä selviy­ty­mi­nen edel­lyt­tää pitkä­jän­teistä varau­tu­mista, sekä jous­ta­vuutta ja kette­ryyttä hallin­nolta. Korkea velkaan­tu­nei­suus altis­taa talou­den häiriöille ja vähin­tään­kin heiken­tää sen häiriön­sie­to­ky­kyä. Velkaan­tu­mi­nen on saatava kuriin ja talous tasa­pai­noon koko­nais­tur­val­li­suu­den­kin nimissä. 

Kaikki taloutta kohen­ta­vat toimen­pi­teet kohen­ta­vat myös turval­li­suutta ja yhteis­kun­nan resi­liens­siä. Paras turva krii­sin varalle on vahva julki­nen talous. Valtion vaka­va­rai­suus helpot­taa merkit­tä­vällä tavalla krii­sien hoitoa.

Muissa Pohjois­maissa velka­kes­tä­vyy­den tärkeä rooli on ymmär­retty myös krii­seissä. Esimer­kiksi Ruot­sissa julki­sen velan suhde on kään­netty välit­tö­mästi pande­mian keskellä laskuun ja alit­taa 30 % vuonna 2023. Suomen velka­suhde on jo yli 70 prosent­tia ja kasvaa kiih­ty­vää vauh­tia.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Julkista taloutta on vahvis­tet­tava valtio­va­rain­mi­nis­te­riön ja Suomen Pankin suosi­tus­ten mukai­sesti, jotta hallit­se­ma­ton velkaan­tu­mi­nen saadaan loppu­maan.

• Julkista taloutta on vahvis­tet­tava suorilla sääs­töillä ja meno­kas­vua tait­ta­villa raken­teel­li­silla uudis­tuk­silla tule­valla vaali­kau­della kuudella miljar­dilla eurolla. Samalla on vält­tä­mä­töntä toteut­taa uudis­tuk­set 100 000 työl­li­sen saami­seksi ja talous­kas­vun vauh­dit­ta­mi­seksi.

• Sääs­tö­jen ulko­puo­lelle on rajat­tava turval­li­suu­den ja kasvu­pa­nos­ten riit­tä­vät resurs­sit. Kyse on prio­ri­soin­nista ja asioi­den lait­ta­mi­sesta tärkeys­jär­jes­tyk­seen.

• Parla­men­taa­ri­sesti on sitou­dut­tava pitkän aika­vä­lin velka­kes­tä­vyy­teen Pohjois­mais­ten verrok­ki­mai­den mukai­sesti.

• Maksu- ja arvo­pa­pe­ri­lii­kenne on erit­täin riip­pu­vaista ulko­mai­sesta palve­lun­tar­jon­nasta ja häiriöt voivat katkaista maksu- ja arvo­pa­pe­ri­lii­ken­teen koko­naan. Kyseessä ei ole pelkäs­tään raha­lii­ken­teen haaste, vaan myös ylei­sesti tieto­lii­ken­teen haaste. Vara­jär­jes­tel­miä, -yhteyk­siä ja -käytän­töjä on kehi­tet­tävä.
   
• Teknis-liike­toi­min­nal­lista riip­pu­vuutta muista maista on vähen­net­tävä taloutta heiken­tä­mättä. 

Infra­struk­tuuri

Infra­struk­tuu­rin merki­tys koko­nais­tur­val­li­suu­delle kasvaa. Puolus­tus­voi­mien, pelas­tus­vi­ran­omais­ten, Huol­to­var­muus­kes­kuk­sen ja Naton tarpeet maamme liikenne-, vies­tintä- ja digi-infran osalta on huomioi­tava täysi­mää­räi­sesti.

Suomelta puut­tuu käytän­nössä koko­naan kriit­ti­sen infra­struk­tuu­rin määrit­tely. Huol­to­var­muu­delle ja logis­tii­kalle haas­teita luo ties­tön kunto.  

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Kriit­ti­nen infra­struk­tuuri on määri­tel­tävä ja sen suojaa­mi­seen on varau­dut­tava.

• Sähkö­verk­ko­jen ja -järjes­tel­mien resi­lienssi on turvat­tava. Sähkö- ja kanta­verk­koja on uudis­tet­tava ja kehi­tet­tävä. Suomeen on luotava vahva ener­gia­stra­te­gia.

• Tiever­kon kunto on varmis­tet­tava. Liikenne 12 -suun­ni­telma on päivi­tet­tävä ensi tilassa huol­to­var­muus­nä­kö­kul­masta katsoen.

• Maakun­ta­len­to­kent­tien toimin­tae­del­ly­tyk­set on turvat­tava.

• Kriit­ti­sen ict-infra­struk­tuu­rin ja datan pysy­mi­nen luotet­ta­vassa omis­tuk­sessa ja sijain­neissa on turvat­tava.

• Liik­ku­mis­ra­joi­tus­ten ja lennok­ki­kiel­toa­luei­den laajen­ta­mista kriit­tis­ten infra­struk­tuu­ri­koh­tei­den ympä­rillä on harkit­tava. Tarvit­taessa on lisät­tävä teknistä valvon­taa kohteissa.

• Väes­tön­suo­jien korjaus­vel­kaa on pienen­net­tävä.

• Elin­kei­noe­lä­män toimin­not poik­keus­o­loissa on varmis­tet­tava.

Huol­to­var­muus

Huol­to­var­muutta ja omava­rai­suutta on vahvis­tet­tava. Suomi on käytän­nöl­li­sesti katsoen saari, minkä takia olemme hyvin haavoit­tu­vassa asemassa, jos esimer­kiksi Itäme­ren liikenne pysäh­tyisi.   

Huol­to­var­muu­den, viran­omais­työn ja maan­puo­lus­tuk­sen kannalta tärkeät liikenne- ja vies­tin­täyh­tey­det on turvat­tava ja suojat­tava riit­tä­vällä tavalla viha­mie­lis­ten taho­jen vaikut­ta­mis­yri­tyk­siltä, ml. erilai­set hybri­diu­hat ja tieto­mur­rot.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Valmiu­desta turvata huol­to­var­muus­kul­je­tuk­set on huoleh­dit­tava myös sellai­sessa skenaa­riossa, jossa Itäme­ren meren­kulku häiriin­tyy.

• Logis­ti­set virrat on suun­ni­tel­tava uudes­taan. Pääsy jääme­relle on varmis­tet­tava.

• Suomi on ener­giassa tuon­ti­riip­pu­vai­nen. Omava­rai­suutta on vahvis­tet­tava. Tässä keskei­siä ovat niin turve, aurinko-, tuuli- ja vesi­voima, metsäe­ner­gia kuin biokaa­su­kin. 

• Maata­lou­den kannat­ta­vuutta, ruoka­tuo­tan­toa ja ruoka­tur­vaa on vahvis­tet­tava. Koti­mai­sen alku­tuo­tan­non moni­puo­li­suus on turvat­tava. Kriit­ti­set tuotan­to­pa­nok­set ja niiden riit­tävä laajuus on varmis­tet­tava. 

• Lääke­huolto on varmis­tet­tava tarvit­ta­vin lain­sää­dän­tö­uu­dis­tuk­sin.

• Viran­omais­vies­tin­tä­pal­velu Virven kehi­tys sekä vara­voima on turvat­tava sähkön­ja­ke­lun häiriö­ti­lan­teissa. Viran­omais­vies­tin­nän toimin­tae­del­ly­tyk­sistä on huoleh­dit­tava vaka­vissa häiriö- ja uhka­ti­lan­teissa.

• Huol­to­var­muu­den 200 miljoo­nan euron rahasto on täyden­net­tävä ja arvioi­tava sen koko­nais­ta­son riit­tä­vyys. On selvi­tet­tävä muun muassa huol­to­var­muu­den kapa­si­tee­tin ja talou­den kytke­mistä toisiinsa.

• Huol­to­var­muu­teen tarvit­ta­via henki­lö­re­surs­seja on lisät­tävä.

• Huol­to­var­muu­teen liit­ty­vää lain­sää­dän­töä on ajan­ta­sais­tet­tava selon­te­ko­me­net­te­lyn yhtey­dessä.

Väes­tön toimin­ta­kyky ja palve­lut

Toimin­ta­kyky tarkoit­taa henki­lön fyysi­siä, psyyk­ki­siä ja sosi­aa­li­sia edel­ly­tyk­siä selviy­tyä merki­tyk­sel­li­sistä ja vält­tä­mät­tö­mistä joka­päi­väi­sen elämän toimin­noista. Väes­tön toimin­ta­kyky, itse­näi­nen selviy­ty­mi­nen ja hyvin­vointi varmis­te­taan muun muassa yllä­pi­tä­mällä keskei­set perus­pal­ve­lut.

Osal­li­suu­den koke­mus ja sosi­aa­li­nen pääoma ovat tärkeitä teki­jöitä turval­li­suu­den tunteelle ja omalle pärjää­mi­sen koke­muk­selle. On tärkeää, että erilai­set ihmi­set voivat kokea olevansa arvo­kas osa yhteis­kun­taa ja lähiyh­tei­söään. Haas­teena on elämän­pii­rien ja eri tavalla koet­tu­jen todel­li­suuk­sien eriy­ty­mi­nen. Erilai­set polut, mutta sama päämäärä – tälle on luotava edel­ly­tyk­siä.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Kansan­ter­veys on nostet­tava Suomessa erityi­seksi kehit­tä­mi­sen pain­opis­teeksi yhteis­kun­nan kaikilla sekto­reilla.

• Kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den on huoleh­dit­tava toimin­ta­ky­kyä edis­tä­vän infran raken­ta­mi­sesta sekä palve­lu­jen saavu­tet­ta­vuu­desta ja saata­vuu­desta. Erityistä huomioita on kiin­ni­tet­tävä kansa­lais­ten osal­lis­ta­mi­seen päätök­sen­te­koon itse­ään koske­vissa asioissa. Yksi­näi­syyttä ja ostra­kis­mia (ulos­sul­ke­mi­nen) on vähen­net­tävä.

• Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut sekä pelas­tus­toi­men palve­lut ja muut perus­pal­ve­lut on varmis­tet­tava myös häiriö- ja poik­keus­o­loissa (ml. päivys­tys- ja ensi­hoito). Mielen­ter­veys­pal­ve­lut on saatava kuntoon.

• Sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus on tehtävä toimin­ta­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­seen kannus­ta­vaksi.

• Kaike­ni­käis­ten koulu­tus­pal­ve­lu­jen jatku­mi­nen häiriöttä ja laaduk­kaina varhais­kas­va­tuk­sesta korkea-asteelle on turvat­tava.

• Päätös­ten palve­luista on perus­tut­tava tutkit­tuun tietoon. Tutki­mus-, kehit­tä­mis- ja inno­vaa­tio­toi­min­nan tulos­ten on edis­tet­tävä toimin­ta­ky­kyä ja palve­luita. Resur­soin­nissa on varmis­tet­tava parla­men­taa­ri­sen työryh­män 4 %:n BKT-tavoite.

Henki­nen krii­sin­kes­tä­vyys

Resi­lienssi on henkistä kapa­si­teet­tia, jonka avulla ihmi­nen hyödyn­tää niitä voima­va­roja ja vahvuuk­sia, jotka yllä­pi­tä­vät hänen hyvin­voin­ti­aan erilai­sissa tilan­teissa. Resi­lienssi mahdol­lis­taa toimin­ta­ky­vyn vaikeuk­sia ja epävar­muutta kohdat­taessa.

Resi­liens­sin mahdol­lis­ta­vat ihmi­sen sisäi­set ja ulkoi­set voima­va­rat. Sisäi­set voima­va­rat ovat geneet­ti­siä taipu­muk­sia, jotka anta­vat perus­tan muun muassa ihmis­ten kogni­tii­vi­sille ja sosi­aa­li­sille taidoille. Ulkoi­siin resurs­sei­hin kuulu­vat esimer­kiksi perhe ja muut sosi­aa­li­set suhteet.

Resi­lienssi ei ole pysyvä ominai­suus, vaan resi­liens­siä on mahdol­lista vahvis­taa läpi elämän. Koko­nais­re­si­lienssi -käsite viit­taa yksi­lön, yhtei­sön, valtioins­ti­tuu­tioi­den ja kansain­vä­li­sen kytkey­ty­nei­syy­den resi­liens­si­ta­so­jen yhteen­so­vit­ta­mi­seen. Resi­lientti ja muun­tau­tu­mis­ky­kyi­nen kansa­kunta syntyy siitä, että perus­asiat ovat kunnossa, luotamme toisiimme ja autamme toisiamme.

Kokoo­mus esit­tää, että:

• Lapsuu­den ja nuoruu­den turva­verk­ko­jen kehit­ty­mi­sestä on parem­min huoleh­dit­tava. Vanhem­milla on siinä päävas­tuu. Tarvit­taessa yhteis­kun­nan on siinä autet­tava.

• Demo­kraat­ti­set osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suu­det on varmis­tet­tava.

• Laaduk­kaan koulu­tuk­sen saata­vuus on turvat­tava osaa­mi­sen ja sivis­tyk­sen vahvis­ta­mi­seksi.

• Laaduk­kaat, vaikut­ta­vat ja saavu­tet­ta­vissa olevat sosi­aali- ja tervey­sa­lan palve­lut ja krii­si­työ on varmis­tet­tava. Niin ikään hengel­lis­ten palve­lu­jen saata­vuus on varmis­tet­tava.

• Yhteis­kun­nal­lista eriar­voi­suutta on vähen­net­tävä muun muassa koulu­tuk­sella, kannus­ta­valla sosi­aa­li­tur­valla ja osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia lisää­mällä.

• Kult­tuuri-iden­ti­teet­tiä ja kult­tuu­ria on vahvis­tet­tava muun muassa kult­tuu­ria­lan kasvuoh­jel­malla.

• Maan­puo­lus­tus­tah­toa on yllä­pi­det­tävä ja tuet­tava.

• Kansa­lais­toi­min­taa on yllä­pi­det­tävä ja tuet­tava muun muassa järjes­tö­toi­min­nan edel­ly­tyk­set turvaa­malla.

• Sään­tö­pe­rus­taista kansain­vä­listä järjes­tystä on tuet­tava ja vahvis­tet­tava.

Kokoo­muk­sen koko­nais­tur­val­li­suus­oh­jel­man on laati­nut kansan­edus­taja Paula Risi­kon puheen­joh­tama, syksystä 2022 kevää­seen 2023 toimi­nut työryhmä. Työryh­män työhön ovat osal­lis­tu­neet lisäksi kansan­edus­ta­jat Atte Kaleva, Kari Tolva­nen, Marko Kilpi ja Jari Kinnu­nen. Työs­sään työryhmä on kuul­lut laajasti eri alojen parhaita asian­tun­ti­joita. Työryh­män ehdo­tuk­set perus­tu­vat kuul­tu­jen asian­tun­ti­joi­den näke­myk­siin.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa