Hallit­se­ma­ton velkaan­tu­mi­nen ja veron­ko­ro­tuk­set ovat tekoja, joista tämä halli­tus tulee jäämään kansan muis­tiin. Alue­vaa­lien alla halli­tus on profi­loi­tu­nut kahden m-alkui­sen veron, maakun­ta­ve­ron ja maas­ta­pois­tu­mis­ve­ron valmis­te­lussa.

Maakun­ta­ve­roon halli­tus on edel­leen sitou­tu­nut, vaikka minis­te­rit vaali­ten­teissä muuta väit­tä­vät. Valmis­telu jatkuu valtio­va­rain­mi­nis­te­riössä, eikä valmis­te­lua ei ole vaali­pu­heista huoli­matta keskey­tetty. Miksi maakun­ta­vero näyt­tää erit­täin toden­nä­köi­seltä?

Hyvin­voin­tia­luei­den aloit­taessa tule­vat valtuus­tot törmää­vät väis­tä­mättä tilan­tee­seen, jossa käytet­tä­vissä oleva raha ei riitä kaik­keen siihen hyvään, mitä on menty lupaa­maan. Tämä paluu todel­li­suu­teen osuu eten­kin vasem­mis­to­hal­li­tusta edus­ta­ville valtuu­te­tuille kuin märkä rätti naamalle.

Valtiolta tule­vaa rahoi­tusta on määrätty vuodeksi kerral­laan tietty euro­määrä. Velkaa ei voida ottaa. Paine verot­ta­mi­seen tulee siksi väis­tä­mättä kasva­maan. Näin tapah­tuu erityi­sesti niiden puoluei­den piirissä, jotka eivät pysty ikinä sääs­tä­mään mistään. Kuten olemme nähneet nykyi­sen halli­tuk­sen tapauk­sessa, lisä­me­not kate­taan aina lisä­ve­lalla, joka on taika­rat­kaisu kaik­keen. Näiltä puolueilta tulee vuosien saatossa esiin­ty­mään aluei­den suun­nalta kova paine raken­taa uusi vero­tuk­sen taso.

On ekono­mis­teja, jotka puol­ta­vat peri­aa­te­ta­solla maakun­ta­ve­roa, jos se onnis­tuisi hillit­se­mään meno­jen kasvua. Parla­men­taa­ri­nen maakun­ta­ko­mi­tea kuiten­kin totesi, ettei näin toden­nä­köi­sesti käy. Herkästi kävisi niin, että lisä­me­noi­hin luvattu euro katet­tai­siin osit­tain nosta­malla omaa vero­pro­sent­tia ja suurem­malta osalta valtion kassasta. Vero­tus nousisi siis pahim­mil­laan kahdesta suun­nasta.

Koko­nais­ve­roaste nousisi arvioi­den mukaan väis­tä­mättä. Näin tapah­tuu, vaikka alka­jai­siksi maakun­ta­vero asetet­tai­siin valta­kun­nal­li­sesti kahteen prosent­tiyk­sik­köön ja samalla tehtäi­siin saman­suu­rui­nen leik­kaus valtion ansio­ve­ro­tuk­seen. Pidem­mässä juok­sussa maakun­nat alka­vat teke­mään itse­näi­sem­piä vero­pro­sen­tin muutok­sia, eli korot­ta­maan maakun­ta­ve­roa. Verot­ta­mi­nen on polii­ti­kolle usein helpom­paa kuin sääs­tö­jen löytä­mi­nen; erityi­sesti, jos omalla vero­tuk­sella joutuu katta­maan vain osan anta­mis­taan lupauk­sista.

Lyhyen ajan kuluessa yksi maakunta korot­taa veroa yhdellä prosen­tilla, toinen toisella, kolmas kolmella ja näin edel­leen. Miten tällöin este­tään koko­nais­ve­roas­teen kiris­ty­mi­nen? Valtion ansio­ve­ro­tusta tuskin voidaan säätää erilai­seksi eri puolilla maata, eli valtion vero­tuk­sella ei tätä voida enää kompen­soida saman­suu­rui­sesti kaikille. Jos tulo­ve­roa alen­ne­taan koko maassa, alen­ne­taanko sitä korkeim­man vai mata­lim­man vai medi­aa­ni­maa­kun­ta­ve­ro­nos­to­jen mukaan? Koko­nais­ve­roas­teen nousu on vääjää­mä­töntä. Siksi kokoo­mus sanoo tiukan ei:n maakun­ta­ve­rolle.

Toinen halli­tuk­sen valmis­te­lema vero on maas­ta­pois­tu­mis­vero, jonka halli­tus aikoo saada käyt­töön ensi vuonna. Kyseessä on erit­täin lyhyt­nä­köi­nen ja ideo­lo­gi­sesti värit­ty­nyt vero. Sen tuotto on arvioi­den mukaan matala, mutta signaa­li­vai­ku­tus suuri, sillä se kannus­taa yrit­tä­jät, sijoit­ta­jat ja omis­ta­jat sijoit­ta­maan varansa jonne­kin muualle kuin Suomeen. Vaiku­tus Suomen talou­delle olisi toden­nä­köi­sesti vahvasti netto­ne­ga­tii­vi­nen.

Maas­ta­pois­tu­mis­ve­ron valmis­te­lussa halli­tus ei noudata omia lupauk­si­aan pohjata poli­tiikka asian­tun­ti­ja­tie­toon. Juuri valtio­va­rain­mi­nis­te­riö päätyi aiem­min omassa selvi­tyk­ses­sään tyrmää­mään veron. Minis­te­riön virka­mies­sel­vi­tyk­sen perus­teella veroa ei voinut pitää tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sena. Vaiku­tuk­set Suomen kilpai­lu­ky­kyyn ovat haital­li­sia.

Esimer­kiksi Ruot­sissa dema­ri­hal­li­tus päätti aika­naan kuopata vastaa­van veron valmis­te­lun, juuri yllä maini­tuista syistä: vero­po­ten­ti­aali olisi pieni, mutta kasvun este suuri. Milloin Suomen vasem­mis­to­hal­li­tus tulisi vastaa­valla tavalla järkiinsä?

Ihmi­sille on jäätävä käteen enem­män rahaa, jotta palkalla ja eläk­keellä pärjäisi parem­min – ja yhä useam­malla jäisi varoja myös sääs­töön. Suomi on verrok­ki­mai­hinsa nähden pääoma­köyhä maa. Uusien vero­jen ja velan­o­ton puuhas­te­le­mi­sen sijaan katse on suun­nat­tava kasvua ja työl­li­syyttä edis­tä­viin toimiin. Vain näin voidaan turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suus ja palve­lut. Tässä työssä kokoo­mus on mukana.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa