Suomessa elää noin 600 000 ihmistä köyhyy­dessä. Yhteis­kun­nan tavoit­teena tulee köyhyy­den vähen­tä­mi­nen pitkällä tähtäi­mellä. Tule­valla vaali­kau­della tämä tulee aset­taa myös halli­tus­oh­jel­man tavoit­teeksi.

Köyhyys liit­tyy usein työt­tö­myy­teen. Siksi köyhyy­den vähen­tä­mi­nen ja ihmis­ten hyvin­voin­nin turvaa­mi­nen on mahdol­lista vain työn­teolla. Jokai­sella työi­käi­sellä ja työky­kyi­sellä Suomessa asuvalla pitää olla mahdol­li­suus osal­lis­tua ja tehdä työtä.

Elämä on miele­kästä, kun ihmi­nen tulee toimeen omalla palkal­laan ja ansioil­laan, ilman tarvetta turvau­tua tukiin. Työ sisäl­tää monia muita­kin merki­tyk­siä kuin palkan. Työ on sosi­aa­li­nen ympä­ristö, jossa ahke­roi­daan yhteis­ten päämää­rien eteen. Siellä jaetaan elämän suruja ja iloja. Yhtei­sistä ponnis­te­luista saadaan yhtei­siä koke­muk­sia. Toisaalta jokai­nen antaa oman arvok­kaan panok­sensa yhteis­kun­nan raken­ta­mi­seen - tekipä mitä työtä tahansa.

Siksi työn­teosta tulee palkita nykyistä enem­män. Sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­telmä on perat­tava koko­nai­suu­des­saan läpi, jotta tulo­lou­kuista pääs­tään eroon. On järje­töntä, että työpaik­kaa ei kannata ottaa vastaan etuuk­sien ja tulo­jen vähe­ne­mi­sen vuoksi. Tule­valla vaali­kau­della on vietävä eteen­päin sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tusta, jonka tavoit­teena on talou­del­li­sesti kannus­taa työn vastaa­not­ta­mi­seen. Myös mikro­y­rit­tä­jyys ja pieni­muo­toi­nen yrit­tä­jyys on voitava yhdis­tää nykyistä jous­ta­vam­min erilai­siin elämän­ti­lan­tei­siin.

“Keskeistä on se, että pääsee aluksi edes vähissä määrin kokei­le­maan siipi­ään”

Meidän on raken­net­tava Suomea, jossa jokai­sella on mahdol­li­suus osal­lis­tua kyky­jensä mukaan. Ihmi­nen olkoon itse paras arvioi­maan oman työky­kynsä. Vastaa­vasti meidän on tuet­tava malleja, jotka mahdol­lis­ta­vat työn tarjoa­mi­sen yhä useam­malle. Vali­tet­ta­vasti työmark­ki­namme eivät nykyi­sel­lään tue moni­muo­toi­suutta ja yksi­löl­li­syyttä niin hyvin kuin niiden pitäisi. Kuiten­kin työl­lis­ty­mi­sessä on keskeistä se, että pääsee aluksi edes vähissä määrin kokei­le­maan siipi­ään ja kerryt­tä­mään koke­musta.

Suomen työmark­ki­noilla vallit­see edel­leen pitkälti yhden koon kult­tuuri, jossa valta­kun­nal­li­sesti määrä­tään kaikille aloille kiin­teät työeh­dot. Se tarkoit­taa liian usein sitä, että työsuhde jää koko­naan synty­mättä. Tavoit­teena tulee olla, että vähim­mäi­seh­dot turva­taan, mutta muuten jokai­sella työpai­kalla pitää voida sopia työeh­doista työnan­ta­jan ja työn­te­ki­jän kesken. Paikal­li­nen sopi­mi­nen sallisi jous­tot työsuh­teissa ja madal­taisi työnan­ta­jan kynnystä tarjota työmah­dol­li­suus myös sellai­selle ihmi­selle, joka poik­keaa henki­löistä, joita työnan­taja on tyypil­li­sesti palkan­nut: esimer­kiksi ihmi­selle, jolla on erilai­nen koulu­tus­tausta, vasta kehit­tyvä suomen kielen taito tai vaik­kapa näkö­vamma. Työs­sä­op­pi­mi­nen on saatava kunni­aan: osaa­mi­sen ja koke­muk­sen kart­tuessa palkka nousee ja mahdol­li­suu­det laaje­ne­vat.

“Jokai­sen tilanne on yksi­löl­li­nen, ja siksi tarjo­tun avun täytyy olla myös”

Osatyö­ky­kyi­sillä on oltava nykyistä jous­ta­vam­min mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua työelä­mään. Erityi­sesti vammais­ten henki­löi­den kannus­ti­mia ja mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua työmark­ki­noille tulee paran­taa. Tämä vaatii myös samalla laajaa asen­ne­muu­tosta työmark­ki­noilla ja sellaista sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mää, että osa-aika­työn teke­mi­nen on mahdol­lista ilman pelkoa siitä, että menet­tää tuen koko­naan. Yrityk­sissä tulee olla mahdol­li­suus sopia työn­teon tavoista nykyistä vapaam­min.  Myös työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä on lukuisa määrä ihmi­siä, jotka tosia­siassa olisi­vat vähin­tään osatyö­ky­kyi­siä, jos ihmis­ten annet­tai­siin itse valita.

Työvoi­ma­pal­ve­luita on uudis­tet­tava tuke­maan jokai­sen työn­ha­ki­jan yksi­löl­listä tilan­netta ja kohden­net­tava tuki sellai­siin toimiin, jotka tutki­mus­ten mukaan toden­nä­köi­sim­min vahvis­ta­vat työl­li­syyttä. Kokoo­mus uskoo, että jokai­sen ihmi­sen tilanne on yksi­löl­li­nen, ja siksi tarjo­tun avun täytyy olla sitä myös. Työky­vyn yllä­pi­tä­mi­nen ja paran­ta­mi­nen täytyy nostaa keskei­seksi tavoit­teeksi tule­valla vaali­kau­della. Työssä jaksa­mista ja jatku­vaa oppi­mista on tuet­tava.

TE-palve­lui­den siirto kuntiin on hyvä alku tällä polulla. Kunnilla on tosia­sial­li­nen kannus­tin myös itse pyrkiä vähen­tä­mään työt­tö­myyttä ja siten köyhyyttä alueil­laan. Myös sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa on paino­tet­tava ennal­taeh­käi­syä pelkäs­tään ongel­mien jälki­hoi­don sijaan.

Kokoo­muk­sen mielestä mielen­ter­vey­teen on luotava perus­ta­son palve­lu­ra­kenne tera­pia­ta­kuulla. Masen­nus ja mielen­ter­vey­den ongel­mat ovat nous­seet suurim­maksi syyksi työky­vyt­tö­myy­delle, ja tilanne on hälyt­tävä eten­kin alle 36-vuotiailla nuorilla aikui­silla. Tera­pia­ta­kuulla varmis­te­taan jokai­sen mahdol­li­suus nope­aan lyhyt­te­ra­pi­aan pääsyyn helposti.

“Mahdol­li­suuk­sia raken­taa oman näköistä elämää”

Kokoo­muk­selle on tärkeää, että jokai­selle löytyy oman­lai­nen polku osal­lis­tua ja tehdä töitä. Me unel­moimme yhteis­kun­nasta, jossa työn­teon tavoista voi sopia vapaam­min ja yksi­löl­li­sem­min. Jos haluaa tehdä enem­män, saa tehdä. Jos tyytyy vähem­pään, niin sekin sopii!

Pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on sopi­mus. Laajoja palve­luita on olemassa vain, jos työtä tehdään riit­tä­västi. Hyvin­voin­ti­val­tion turvaa­mien oikeuk­sien lisäksi on myös velvol­li­suuk­sia. Jokai­sen työi­käi­sen ja työky­kyi­sen tulee olla töissä.

Me haluamme antaa ihmi­sille enem­män mahdol­li­suuk­sia raken­taa oman näköistä elämää. Me haluamme hyvin­voin­tia ja vaurautta ihmi­sille. Siksi nyt on oikea aika tehdä Suomesta mahdol­li­suuk­sien yhteis­kunta!

Elina Valto­nen
Kirjoit­taja on kokoo­muk­sen vara­pu­heen­joh­taja.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa