Elinkeino- ja innovaatiopolitiikka talouspolitiikan keskiöön
Julkaistu:
Suomen talouspoliittinen keskustelu kaipaa uudistamista. Suomen kansantalous kärsii sitkeästä rakennetyöttömyydestä ja valtiontalouden alijäämästä, vaikka elämme korkeasuhdanteen huipulla.
Näiden talousongelmien taustalla on elinkeinorakenteen murros, joka on vienyt Suomesta tehtaita ja työpaikkoja ulkomaille. Suomeen ei ole syntynyt riittävästi uusia kasvualoja, jotka olisivat pystyneet korvaamaan Nokia-klusterin hajoamisessa ja suomalaisyritysten kansainvälistyessä tapahtuneet menetykset. Elinkeino- ja innovaatiopolitiikka ovat keskeisessä asemassa uusien kasvualojen kehittämisessä ja elinkeinorakenteen vahvistamisessa. Ne eivät kuitenkaan ole olleet Suomen talouspoliittisen keskustelun ytimessä, mikä on keskittynyt makrotalouden kysymyksiin (työttömyyteen, budjettivajeisiin, verotukseen, jne.). Nyt elinkeino- ja innovaatiopolitiikka pitää nostaa talouspolitiikan keskiöön. Niiden avulla voidaan vaikuttaa suoraan Suomen talousongelmien juurisyihin.
Suomen elinkeinorakenne ei ole riittävän vahva ja monipuolinen. Tämä kävi ilmi vuonna 2008 alkaneessa maailmantalouden kriisissä, joka paljasti Suomen kansainvälisesti kilpailukykyisen yritystoiminnan kapeuden. Esimerkiksi Ruotsi selvisi kriisistä paljon paremmin ja nopeammin monipuolisemman elinkeinorakenteensa ansiosta. Suomen kansantalous kaipaa kipeästi uusia, korkean lisäarvon kasvualoja.
Suomen kansantalous kaipaa kipeästi uusia, korkean lisäarvon kasvualoja.
Niiden kehittäminen vaatii elinkeino- ja innovaatiopolitiikan toimintamallien uudistamista. Yritysten yleisten toimintapuitteiden parantaminen tai perinteisten sektorien kilpailuetujen vaaliminen eivät yksin riitä uusien kasvualojen synnyttämiseen. Tämä on nähty parin viime vuosikymmenen aikana. Julkiselta sektorilta vaaditaan strategisempaa ja aktiivisempaa toimintaa uusien kasvualojen kehittämisessä. Tämä tarkoittaa mm. suomalaisiin kilpailuetuihin ja uuteen yritystoimintaan perustuvien painopistevalintojen tekemistä kansainvälisesti lupaavilla liiketoiminta-alueilla.
Strategisia painopistevalintoja tarvitaan, koska julkisen sektorin resurssit ja suomalaisyritysten kilpailuedut ovat rajalliset. Painopistealueet tuovat yhteen tietyn alan liiketoimintaa kehittäviä yrityksiä ja muita toimijoita eri puolilta Suomea, jolloin ne voivat saavuttaa tärkeitä yhteistyöetuja. Strategiset painopisteet luovat myös kansainvälistä näkyvyyttä ja referenssejä, jotka houkuttelevat Suomeen investointeja ja osaamista. Julkishallinnon eri tasoilla on aina tehty yritystoimintaan vaikuttavia valintoja, mutta ne eivät ole olleet hyvin koordinoituja tai systemaattisesti toisiaan täydentäviä. Elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan tarvitaan nyt strategisempi toimintamalli. Se vaatii mm. vahvaa analyysi- ja tietopohjaa, tiivistä ja pitkäjänteistä yhteistyötä yrityskentän kanssa sekä osaavia julkisen sektorin toimijoita.
Talouspolitiikan uudistaminen vaatii myös kilpailukykykeskustelun päivittämistä. Talouspolitiikassa on perinteisesti keskitytty yritysten kustannus- ja hintakilpailukyvyn parantamiseen. Alhaiset kustannukset ja hinnat eivät kuitenkaan takaa kestävää kilpailuetua pitkällä aikavälillä, kun alemman kustannustason maista tulevat yritykset satsaavat pitkäjänteisesti tuotteidensa laadun ja lisäarvon kehittämiseen. Kestävä kilpailuetu ja korkea elintaso taataan vain ylivoimaiseen lisäarvoon panostamalla. Teknologisten, organisatoristen ja institutionaalisten innovaatioiden ohella tämä vaatii asiakkaiden tarpeiden syvällistä ymmärtämistä. Uusien kasvualojen kehittämisen osalta ylivoimaiseen lisäarvoon perustuva kilpailukykystrategia on ainoa järkevä vaihtoehto.