Ilkka Kanerva: “Suomen itsenäisyyden perusta on kansallisessa puolustuskyvyssämme”
Julkaistu:
Uskottavan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakentaminen ei ole suhdannepolitiikkaa. Se perustuu pitkäjänteisyyteen ja jatkuvuuteen tilanteessa, jossa on käynnissä sekä globaali murros että alueellisia konflikteja.
Selonteon toimintaympäristön kuvaus ei ole ruusuinen. Suurvaltojen välisten suhteiden kiristyminen vaikeuttaa sekä globaalien ongelmien ratkaisemista että heikentää yhteistyövaraisen turvallisuuden näkymiä Euroopassa. Meidän on huomioitava, että joudumme toimimaan voimapolitiikan, autoritääristen toimijoiden sekä ei-valtiollisten tahojen paineessa.
Kylmän sodan aikana keskisessä Euroopassa sijainnut jännitteiden polttopiste on siirtymässä Pohjoiseen Eurooppaan. Itämeri ja Arktinen alue muodostavat maantieteellisen kokonaisuuden, johon kohdistuu kasvavaa strategista mielenkiintoa. Tällä on ilmeiset turvallisuuspoliittiset vaikutuksensa myös oman asemamme kannalta.
Suomen valtiollisen olemassaolon peruskivi on uskottava itsenäinen puolustuskyky. Sen ylläpitäminen on ainoastaan omissa käsissämme. Puolustusratkaisumme tulee tulevaisuudessakin nojaamaan laajan reservin tuottavaan asevelvollisuusjärjestelmään, jolla mahdollistetaan koko maan puolustaminen. Tätä tuetaan yhteiskunnan valjastamalla voimavarat kokonaisturvallisuuden periaatteiden mukaisesti. Korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen on edellytys sille, että järjestelmä nauttii luottamusta kansalaisten keskuudessa.
Edellisen puolustusselonteon julkaisemisen jälkeen puolustuskykyämme vahvistavaa lainsäädäntötyötä on tehty mittava määrä. Tehtävää kuitenkin riittää. Erityisen kiireellistä huomiota vaatii kyberpuolustuksemme tila. Uskottavaan kyberpuolustukseen liittyy kyky vastata vihamieliseen kybervaikuttamiseen. Tämä edellyttää sekä poliittista päätöksentekovalmiutta että erilaisten vastatoimien valmistelua jo ennakolta. Myös johtovastuiden on oltava selkeät. Oman kybertoimintakykymme parantamiseksi on ryhdyttävä valmistelemaan lainsäädännöllisten toimivaltuuksien kehittämistä.
On toki syytä tarkastella kriisijohtamisen säädöspohjaamme laajemminkin. Tähän liittyvät niin valmiuslain päivittäminen kuin hiljattain esiin nousseet sokeat pisteet kansainvälisen avun antamista koskevassa lainsäädännössämme.
Viime vuosina harjoitettu puolustusyhteistyö on ollut turvallisuuspolitiikkamme merkittävimpiä muutosvoimia. Venäjän ja lännen välien jatkuva kiristyminen vaikeuttaa yhteisten ongelmien ratkaisemista ja luo pessimismiä yhteistyövaraisen turvallisuuden näkymiin.
Puolustusyhteistyön verkoston laajentamisen sijaan nyt on aika keskittyä yhteistyön syventämiseen. Puolustusyhteistyön keskiössä on sen kansalliselle puolustuksellemme tuottama lisäarvo ja yhteistoimintakyvyn kehittäminen kumppaniemme kanssa kaikissa olosuhteissa.
Euroopan unionin omaehtoisen toimintakyvyn puute on silmiinpistävää. Olemme jo pidemmän aikaa kantaneet huolta unionin jatkuvasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta alisuoriutumisesta. Suomen on aihetta osoittaa ennakkoluulotonta aktiivisuutta tämän asiaintilan korjaamiseksi. Tarvitsemme vahvempia yhteistyömuotoja, joista on hyötyä kansalliselle puolustuksellemme ja jotka mahdollistavat vaikkapa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Norjan osallistumisen.
Suomi on kiinnostava turvallisuuspoliittinen kumppani siksi, että se kykenee sekä diplomatiallaan että sotilaallisella suorituskyvyllään vahvistamaan omaa turvallisuuttaan ja Pohjoisen Euroopan vakautta.
On aihetta vielä todeta, ettemme varustaudu siksi että haluaisimme sotaa, vaan siksi, ettemme siihen enää koskaan joutuisi.
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro hallituksen puolustusselonteosta 16.9.2021
Kansanedustaja Ilkka Kanerva