Velalle valettu hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei voi säilyä kestä­västi hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tana. Siksi vahva valtion­ta­lous on pitkässä juok­sussa suoma­lai­sen paras turva. Heikom­massa asemassa olevat hyöty­vät yhteis­kun­nan palve­luista ja kyvystä pitää huolta kaikista. Valtio voi tarjota huip­pu­luo­kan koulu­tusta tai puolus­taa rajo­jaan vain, kun se on myös talou­del­li­sesti vahva.

Enää Suomi ei tätä ole. Siksi suunta on kään­net­tävä. Valtion velka ylit­tää vaali­kau­den loppuun mennessä huimat 150 miljar­dia euroa. Uutta velkaa Rinteen-Mari­nin halli­tus on otta­massa noin 50 miljar­dia euroa. Korko­me­not paisu­vat 1,5 miljar­diin euroon ensi vuoden budje­tissa. Edel­lis­vuo­delta nousua on 900 miljoo­naa. Jo pelkkä korko­me­no­jen nousu vastaa koko Suomen polii­si­toi­men budjet­tia. Tätä vauh­tia Suomen tule­van menes­tyk­sen edel­ly­tyk­set syödään pois.

Korot ovat kuiten­kin nous­seet vasta vähän. Tapah­tu­massa oleva kehi­tys antaa kuiten­kin mitta­kaa­van siitä, mihin ollaan menossa keskus­pank­kien nostaessa ohjaus­kor­ko­jaan inflaa­tion hillit­se­mi­seksi. Kolmen prosent­tiyk­si­kön nousu tarkoit­taisi jo 4,5 miljar­din euron vuotui­sia korko­me­noja. Tällä summalla makset­tai­siin jo lähes kaikki valtion eläk­keet 435 000 ihmi­selle.

Velalla siis toti­sesti on väliä, vaikka vasem­mis­to­hal­li­tus muuta väit­täisi. Ongel­mal­li­sinta tilan­teessa on se, että halli­tus ei ole edes yrit­tä­nyt kään­tää suun­taa. Ensi vuonna Suomi ottaa 8,1 miljar­dia euroa uutta velkaa ilman suun­ni­tel­maa siitä, miten velkaan­tu­mi­nen saatai­siin kuriin.  Pelkkä totea­mus ”Suomi elää sota­ta­lou­dessa” ei riitä. Näin ei ole. Ukraina elää sota­ta­lou­dessa. Sota­ta­lou­dessa kaikesta ylimää­räi­sestä karsi­taan, jotta sota­pon­nis­te­luista selvi­tään. Halli­tuk­sen talou­den­hoito taas muis­tut­taa enem­män vaali­bud­jet­tia, jossa on ylimää­räi­siä nollia perässä.

Halli­tus teki neljän­nen velka­bud­je­tin. Velka on ollut vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen tapa hoitaa asioita. 

Halli­tus on myös tehnyt uutta lain­sää­dän­töä, joka kasvat­taa valtion menoja ensi kaudesta alkaen ilman paran­nuk­sia palve­lui­hin. Esimer­kiksi sote-uudis­tus lisää jo mammut­ti­mais­ten raken­tei­densa vuoksi hallin­to­me­noja tule­vina vuosina sadoilla miljoo­nilla euroilla. Rahoi­tus­vä­li­neeksi kaavail­tiin alue­vaa­lien alla maakun­ta­ve­roa, jonka kokoo­mus torp­pasi voimak­kaasti.

Krii­sit ovat tieten­kin vaati­neet velan­ot­toa, mutta halli­tus aloitti rahan­jaon velaksi jo vuonna 2019, jolloin koro­nasta tai Venä­jän hyök­käyk­sestä ei ollut tietoa­kaan. Rinteen halli­tus aloitti lisää­mällä pysy­viä menoja jo yli miljar­dilla eurolla ilman tietoa tuloista. Menoja on lisätty joka vuosi kohtei­siin, joilla ei ole mitään teke­mistä koro­nan tai sodan kanssa. 

Halli­tuk­sen poli­tiikka on ollut näkö­ala­tonta, sillä krii­sit eivät maail­masta lopu. Olemme pian syöneet jo kaiken talou­del­li­sen liik­ku­ma­va­ramme ennä­tys­no­pealla velkaan­tu­mi­sella. Tuhlaa­mi­sen sijaan tulisi varau­tua tule­vai­suu­den haas­tei­siin. Entä jos sota jatkuu ja laaje­nee? Entä jos uusi pande­mia pysäyt­tää talou­temme?

Velkaan­tu­mi­sen lisäksi halli­tuk­sen viimei­sen budjet­tie­si­tyk­sen ongelma on sama kuin aiem­missa: siitä puut­tu­vat täysin vaikut­ta­vat keinot talou­del­li­sen kasvun vauh­dit­ta­mi­seksi Suomessa. Viime kädessä meno­mal­tin ohella talous­kasvu on ainoa kestävä tapa tavata turvata hyvin­vointi.  Ennus­teet Suomen talous­kas­vusta ovat erit­täin huoles­tut­ta­via. OP:n tuoreen ennus­teen mukaan talous­kasvu jää ensi ja seuraa­vana vuonna nollaan. EU:n ennus­teissa Suomi laahaa tois­tu­vasti pahnan­poh­jim­mai­sena. Yhtälö, jossa kasvua ei ole, mutta velkaan­tu­mi­nen jatkuu, on mahdo­ton.

Ratkaisu on siis talou­den kasvun vauh­dit­ta­mi­nen sekä sopeu­tus eli sääs­tä­mi­nen. Mitä enem­män kasvua, sitä vähem­män tarvi­taan leik­kauk­sia. Mitä enem­män osataan prio­ri­soida, sitä parem­min voidaan tärkeim­mät asiat hoitaa.

Talou­den kasvuun kokoo­muk­sella on kasvun kaava. Seuraa­van halli­tuk­sen on korjat­tava kasvun elemen­tit yksi kerral­laan. Työvoi­man saanti, kannus­tava vero­tus ja sosi­aa­li­turva, toimi­vat ja jous­ta­vat työmark­ki­nat, ener­gian saata­vuus, osaa­mi­nen, tutki­mus ja inno­vaa­tiot. Tavoit­tee­namme on saada vuoteen 2030 mennessä neljä viidestä työi­käi­sestä suoma­lai­sesta työelämään,10 000 työl­lis­tä­vää yritystä lisää, kasvat­taa koti­ta­louk­sien varal­li­suus 1,5 kertai­seksi nykyi­sestä.

Pelkkä kasvu ei kuiten­kaan riitä. Sääs­töjä tarvi­taan, se on selvä. Alijäämä on niin syvä, että tarvit­semme kaksi vaali­kautta julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seen. Vastuu­tonta on, että nyky­hal­li­tus ei aloita työtä heti, vaan jättää siivoa­mi­sen seuraa­ville halli­tuk­sille.

Hyvän raamin työlle antaa talous­po­li­tii­kan arvioin­ti­neu­vos­ton suosi­tus. Kahden vaali­kau­den ajan sopeu­te­taan 0,2-0,4 prosent­tia suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen. Tämä tarkoit­taa 600 miljoo­nan euron – 1,2 miljar­din euron vuotuista sopeu­tusta. Meidän on tavoi­tel­tava 0,4 prosen­tin tasoa ja vahvis­tet­tava julkista taloutta.

Mistä sitten sääs­te­tään?

Budje­tin loppusumma on ennä­tyk­sel­li­set 80 miljar­dia. 

Enti­senä valtion­va­rain­mi­nis­te­rinä tiedän, että tuosta koko­nai­suu­desta löytyy sääs­tet­tä­vää. Valtion budjet­ti­kirja on käytävä momentti momen­tilta läpi. Aina voi jota­kin jättää teke­mättä tai tehdä tehok­kaam­min. Myös toimin­ta­ta­voilla on merki­tystä. Kun inflaa­tion myötä kodit joutu­vat sääs­tä­mään ja nipis­tä­mään hinto­jen nous­tessa ja osto­voima laskee, niin eikö valtion­kin pitäisi sääs­tää? Kyllä pitää.

Erityi­sesti ympä­ris­tölle haital­li­set yritys­tuet on syytä kammata läpi tarkasti. Suurista meno­koh­teista voisi nostaa esille asumis­tuen, joka on nous­sut lyhyessä ajassa 1,5 miljar­diin ja kasvaa yhä. Uudis­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä.

Sote-uudis­tuk­sessa hassa­taan satoja miljoo­nia uuden hallin­non raken­ta­mi­seen. Tuot­ta­vuutta paran­ta­malla ja tehos­ta­malla sääs­töjä pysty­tään saamaan koske­matta itse palve­lui­hin. Sosi­aa­li­turva tarvit­see koko­nai­suu­dis­tuk­sen kannus­ta­vam­paan suun­taan. Esimer­kiksi ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van porras­ta­mi­nen olisi teho­kas työl­li­syys­toimi ja samalla sääs­tyisi rahaa.

Julki­sia hankin­toja tehdään vuodessa 47 miljar­dilla eurolla. Sääs­tö­po­ten­ti­aali valtava, jos kilpai­lu­tuk­siin saatai­siin lisää tarjouk­sia sisään.

Kokoo­mus on sitou­tu­nut talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seen. Oppo­si­tiossa budjet­ti­vaih­toeh­toja esitel­lään vuosit­tain edus­kun­nan budjet­ti­pro­ses­sin yhtey­dessä. Valmis­te­lemme jälleen syksyllä vaih­toeh­tomme halli­tuk­sen budje­tille. Siinä esit­te­lemme tarkem­min suun­ni­tel­mamme.

Viime kaudella kokoo­mus toimi valtion­va­rain­mi­nis­te­ri­puo­lu­eena. Loppu­tu­lok­sena velkaan­tu­mi­nen painet­tiin lähes nollaan ja julki­nen talous lähes tasa­pai­noon. Samaan aikaan syntyi maahan 140 000 uutta työpaik­kaa määrä­tie­tois­ten uudis­tus­ten myötä. On harmi, ettei samaa linjaa jatkettu, vaan päätet­tiin siir­tyä velka­ve­toi­seen poli­tiik­kaan kasvu­po­li­tii­kan sijaan.

Jos tämän halli­tus­kau­den aikana olisi tehty kokoo­muk­sen vaih­toeh­don mukaista poli­tiik­kaa, joka on perus­tu­nut työl­li­syys­toi­miin ja alhai­sem­paan velan­ot­toon olisimme aivan eri tilan­teessa kuin nyt.

Olemme esit­tä­neet ansio­tu­lo­jen vero­tuk­sen keven­tä­mistä miljar­dilla. Haluamme, että ihmi­sille jää enem­män käteen heidän tulois­taan. Esit­tä­mämme finans­si­po­li­tii­kan linja on kuiten­kin kiris­tävä: menoja vähen­ne­tään enem­män kuin vero­tusta keven­ne­tään. Velaksi veroja ei keven­netä. Osa vero­menetyksistä tulisi myös takai­sin dynaa­mis­ten vaiku­tus­ten eli esimer­kiksi työl­li­syy­den ja kulu­tuk­sen kasvun sekä työt­tö­myy­den vähe­ne­mi­sen ansiosta. Ensi vuoden alusta toteu­tet­tuna veroale osuisi suhdan­ne­po­liit­ti­sesti oikein, loisi kasvua ja tekisi työn­teosta houkut­te­le­vam­paa.

Ekono­mis­tit ovat varoit­ta­neet inflaa­tion kiih­dyt­tä­mi­sestä. Se voidaan kuiten­kin kuitata vähen­tä­mällä vastaa­vasti julkista kulu­tusta, eli karsi­malla budjet­tia.

Käytin Ylen A-studiossa esimerk­keinä myös pienem­piä kohteita, kuten halli­tuk­sen suurta avus­ta­ja­mää­rää sekä kosteik­ko­vil­je­lyn ja kaasuau­to­jen tukia. Vastaa­via ei niin vält­tä­mät­tö­miä pieniä puroja löytyy joka hallin­no­na­lalta. Mari­nin halli­tuk­selta ei ole löyty­nyt tahtoa edes näiden pien­ten puro­jen etsi­mi­seen.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­rin ja päämi­nis­te­rin huudah­duk­set: ”lysti­kästä, eihän noista kerry kuin 100 miljoo­nan euron sääs­töt”, kertoo omaa karua kiel­tään halli­tuk­sen miljar­di­so­keu­desta. Miljoo­nien sääs­töt eivät kelpaa, koska ne ovat liian pieniä katta­maan 8000 miljoo­nan euron alijää­mää. Tällaista yhtä suurta toimen­pi­dettä ei olekaan, vaan budje­tin tasa­paino on haet­tava sekä isom­mista raken­ne­uu­dis­tuk­sista että lukui­sista pienistä puroista.

Lysti­kästä sen sijaan ei ole 50 miljar­dia kasvava velka­taakka. Lysti­kästä ei myös­kään ole saksa­lais­ten halvem­man ener­gian tuke­mi­nen miljar­deilla suoma­lais­ten veron­mak­sa­jien piik­kiin.

Halli­tus näyt­tää­kin heit­tä­neen pyyh­keen kehään – talou­den suun­taa ja velkaan­tu­mista ei enää edes yritetä kään­tää. Suomeen on saatava muutos. Halli­tuk­sen välin­pi­tä­mät­tö­myys on vaih­det­tava aitoon välit­tä­mi­seen. Tavoit­teemme on selvä, nyt on ryhdyt­tävä töihin. Tarvit­semme vahvaa taloutta ja kasvua, jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lut voidaan pelas­taa tule­vai­suu­dessa.

Seuraa­vaksi kuuli­sin mielel­läni Sanna Mari­nilta myös Sdp:n keinot talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seen ja meno­sääs­töi­hin. Onko niitä?

Lisää sisältöä samassa kategoriassa