Kun puhumme metsistä, puhumme koko Suomen menes­tyk­sestä. Suomi ei olisi hyvin­voin­ti­val­tio ilman niitä. Joka­mies­te­noi­keuk­sien kautta metsät tarjoa­vat virkis­tystä ja luon­to­ko­ke­muk­sia kansa­lai­sille. Vuosi­kym­men­ten aikana suoma­lais­ten metsien omis­ta­juus on siir­ty­nyt maaseu­dulta kaupun­kei­hin. Tämä kehi­tys­kulku jatkuu tule­vai­suu­dessa.

Suomi ja Ruotsi ovat Euroo­pan unio­nin metsäi­sim­mät maat. Metsien runsau­den voi havaita vaikka lento­ko­neesta käsin. Yhte­näistä vihreää on joka puolella. Pohjois­mai­nen metsä­ta­lous perus­tuu siihen, että metsiä käyte­tään ja hoide­taan vastuul­li­sesti. Pääte­hak­kui­den, joita tehdään vuosit­tain alle prosen­tille metsä­pinta-alasta, jälkeen istu­te­taan uudet taimet ja kasvun ihme jatkuu. Jos metsän­hoi­toa laimin­lyö­dään, mene­te­tään arvok­kaat puutuot­teet ja hiili­nie­lut.

Kokoo­muk­sen toimesta uudis­tettu metsä­laki mahdol­lis­taa omis­ta­jalle moni­puo­li­set metsän­kas­va­tuk­sen mene­tel­mät. Tasai­käis­ra­ken­tei­sen metsän­kas­va­tuk­sen ohella jatkuva kasva­tus tarjoaa käyt­tö­kel­poi­sen mene­tel­män sopi­viin kohtei­siin.  Tällöin metsä pysyy koko ajan peit­tei­senä. Mene­tel­män valit­see metsä­no­mis­taja.

Metsiä haka­taan Suomessa vuosit­tain vähem­män kuin on niiden kasvu. Metsä­va­ral­li­suu­temme siis kasvaa koko ajan. Luon­toa vaali­taan monin tavoin. Suomessa on merkit­tävä määrä suojel­tuja metsiä, mutta myös talous­met­sien moni­muo­toi­suu­desta pide­tään kiinni lain­sää­dän­nöllä ja serti­fioin­neilla.

Osa EU:n jäsen­maista ymmär­tää huonosti metsän­käyt­tömme peri­aat­teita. Keski-Euroo­passa metsät ovat saaneet väis­tyä asutuk­sen ja elin­kei­no­jen tieltä. Metsät eri puolilla Euroop­paa ovat erilai­sia. Ymmär­rän metsä­no­mis­ta­jien ihme­tystä, kun hollan­ti­lai­nen EU-polii­tikko yrit­tää väki­sin ennal­lis­taa suoma­lais­ten metsiä.

Yksi suoma­lai­sen euro­par­la­men­taa­ri­kon tärkeim­mistä tehtä­vistä on kertoa muiden maiden edus­ta­jille, mitä pohjois­mai­sella metsä­ta­lou­della tarkoi­te­taan. Lisä­us­kot­ta­vuutta tuo, jos kertoja on metsä­no­mis­taja ja tuntee esitys­ten vaiku­tuk­set arjes­saan. Suomen metsät ja niiden kestävä käyttö ovat ratkaisu ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nassa. Voimme omilla toimilla paran­taa luon­non tilaa, mutta emme voi museoida metsiämme.

“Suomessa on 600 000 metsä­no­mis­ta­jaa”

Poliit­ti­sessa keskus­te­lussa unoh­de­taan usein, että metsät ovat Suomessa suurilta osin yksi­tyi­so­mis­tuk­sessa. Suomessa on 600 000 metsä­no­mis­ta­jaa. Olisi ryöstö tehdä metsiä koske­via EU-päätök­siä heidän ylit­seen. Metsä­po­li­tiikka onkin tärkeä pitää kansal­li­sen päätös­val­lan piirissä. Samalla on seurat­tava muita sekto­reita. Metsien käyt­töön voidaan vaikut­taa muuta kautta. Hyviä esimerk­kejä ovat esimer­kiksi takso­no­mia ja EU:n ennal­lis­ta­mis­a­se­tuseh­do­tuk­set. On hyvä, että Suomi ei hyväk­sy­nyt valu­vi­kaista suun­ni­tel­maa.

Jatkossa on tärkeää varmis­taa metsä­no­mis­ta­jien omai­suu­den­suoja ja tiedon omis­ta­juus. Komis­sion esit­tä­mää metsiä koske­vaa EU:n valvonta-asetusta pitää arvioida kriit­ti­sesti ja palaut­taa asia tarvit­taessa lähtö­ruu­tuun. Mitään tietoa ei tarvitse kerätä viran­omai­sille huvin vuoksi, vaan kaikella pitää olla tarkoi­tuk­sensa.

Kirjoit­taja Janne Sankelo on kokoo­muk­sen euro­vaa­lieh­do­kas ja maaseu­tu­yrit­täjä.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa