Oma yhdis­tyk­seni Lempää­län Kokoo­mus täyt­tää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlat juhlit­tiin elokui­sena lauan­taina reip­paat sata vuotta perus­ta­mi­sen jälkeen. Melkoi­nen matka on kuljettu yhdessä tehden ja omaa kuntaa kehit­täen.

Sattu­neesta syystä meillä ei ole enää elossa yhtään perus­ta­ja­jä­sentä, mutta histo­rian­kir­jat kerto­vat, että yhdis­tyk­sen perus­ta­mi­sesta meni miltei vuosi ennen kuin aktii­vi­nen toiminta varsi­nai­sesti alkoi. Tuon jälkeen toimin­taa on ollut jokai­sena vuotena ja jatkuu yhä toivot­ta­vasti aina­kin seuraa­vat sata vuotta aktii­vi­sena.

Jokai­nen Kokoo­musyh­dis­tys on perus­tettu syystä. On ollut joukko aktii­vi­sia ihmi­siä, joita ovat yhdis­tä­neet saman­kal­tai­set ajatuk­set ja arvot. On haluttu yhdessä tart­tua toimeen. Näin on yhä tänä­kin päivänä. Kokoo­musyh­dis­tyk­siä on maassa paljon, ja jokai­sen toiminta on hyvin oman­lais­taan. Oli toiminta sitten aktii­vista tai rauhal­li­sem­paa, on mukana kuiten­kin aina ihmi­siä, jotka halua­vat vaikut­taa yhtei­siin asioi­hin ja tule­vai­suu­teen omalla paik­ka­kun­nalla ja valta­kun­nal­li­sesti.

Jo pidem­pään on puhuttu siitä, että yhdis­tyk­sissä yhä pienempi joukko tekee ja toimii. Toimin­taan sitou­tu­neita jäse­niä on haas­ta­vaa saada mukaan. Enkä tarkoita vain poli­tiik­kaa, vaan ihan mitä tahansa yhdis­tys­toi­min­taa. Väki väsyy ja toiminta laahaa helposti paikoil­laan. Piris­tys­ruis­ketta poli­tiik­kaan tuovat usein kuiten­kin vaalit, joissa meidän kent­tä­väki on kiitet­tä­västi ollut aina liik­keellä. Lyhyt­kes­toi­siin projek­tei­hin on helppo saada väkeä mukaan, mutta arjen hallin­non ja toimin­nan kehit­tä­mi­sen pyörit­tä­mi­seen jo vaikeam­paa.

Järjes­tö­toi­min­nan­ver­kos­tossa olemme paljon puhu­neet siitä, millai­sia työka­luja meillä kokoo­muk­sessa on tarjota yhdis­tyk­sille ja millai­nen vastuu yhdis­tys­ten toimin­nan tuke­mi­sessa piirillä tai puolue­toi­mis­tolla on. Kun yhdis­tys saa mukaansa uuden halli­tuk­sen jäse­nen tai vaik­kapa sihtee­rin, onko meillä olemassa ajan­koh­tai­set mate­ri­aa­lit siitä mitä kaik­kea voisi tuohon rooliin kuulua? Ehkä ennen kaik­kea onko yhdis­tyk­sissä tietoa siitä, millai­sia tuki­ma­te­ri­aa­leja meillä on tarjota?

Meitä verkos­toissa on puhut­ta­nut myös se, miten saamme kiinni ne ajatuk­set yhdis­tyk­sistä, joihin tarvi­taan tukea tai apua. Kuinka lähei­seksi piiri­toi­mis­ton väen toiminta koetaan, tarjo­taanko sieltä apua tai ylipäänsä vastauk­sia kysyt­täessä. Tunnem­meko toisemme alueel­li­sesti? Käytäm­mekö hyväksi osal­lis­tu­mi­sen mahdol­li­suu­det? Omalla kohdal­lani moni hyvä tilai­suus on jäänyt väliin, koska tapah­tu­masta saatu tieto, usein päivä­määrä ja kellon­aika, on tulleet tietoon autta­mat­to­masti liian myöhään.

Vies­tintä on vaikea laji, mutta sen avulla moni asia aukeaa. Jos jokai­nen vies­tii aktii­vi­sesti, se helpot­taa monen asian hoitu­mista. Tart­tu­kaamme yhdis­tyk­sissä herkästi puhe­li­meen tai sähkö­pos­tiin, ja ollaan yhtey­dessä toisiin yhdis­tyk­siin tai piiri­toi­mis­toon, kun jokin asia pohdi­tut­taa. Otetaan naapu­riyh­dis­tyk­sen väki mukaan tapaa­mi­siin tai tilai­suuk­siin ja vaih­de­taan ideoita ja ajatuk­sia. Ehdo­te­taan reilusti omia ideoita toimin­nan akti­voi­mi­seen myös piiriin. Ja tietysti huoleh­di­taan siitä, että kun oma sähkö­posti kilah­taa tai puhe­lin soi, vasta­taan siihen ja otetaan iloi­sena vastaan ehdo­tuk­set. Ollaan avoi­mia yhtei­selle teke­mi­selle ja toimin­nan kehit­tä­mi­selle, eikä unoh­deta kiit­tä­mistä. Pide­tään yhdessä järjes­tömme rattaat pyöri­mässä!

Riina Aspila

Järjes­tö­toi­min­nan verkos­ton pj.
Lempäälä

Lisää sisältöä samassa kategoriassa