Arvoisa puhe­mies

Halli­tus pelas­taa hyvin­voin­ti­val­tion

Väli­ky­sy­myk­set ovat tilai­suuk­sia suur­ten valtiol­lis­ten kysy­mys­ten käsit­te­lyyn. Käsillä oleva väli­ky­sy­mys alen­taa vanhan insti­tuu­tion karne­vaa­li­ta­solle. Väli­ky­sy­myk­sessä on kysy­mys todel­li­suusot­teensa menet­tä­neen puolu­een paniik­ki­huu­dosta. Sen voi tiivis­tää kolmeen sanaan: “Apua, jokin muut­tuu”. Sen esit­tää puolue, joka, päätoi­mit­taja Torb­jörn Kevi­nin sanoin, “pelkää nyky­ai­kaa”.

Pohjois­mai­nen hyvin­voin­ti­val­tio on yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­mien kilpai­lun ja kylmän sodan voit­taja. Siinä yhdis­ty­vät talous­li­be­ra­lis­min ja sosia­li­de­mo­kra­tian parhaat piir­teet, ja sen ansiosta pohjois­maat ovat kärjessä kun vertail­laan aineel­lista vaurautta sekä oikeu­den­mu­kai­suu­den ja turval­li­suu­den indi­kaat­to­reita.

Pohjois­mai­nen hyvin­voin­ti­val­tio­malli, kuten sen tutki­jat hyvin osai­si­vat väli­ky­sy­jille kertoa, ei ole joukko muut­tu­mat­to­mia insti­tuu­tioita kuten 100-prosent­ti­sen julki­sia terveys­kes­kuk­sia, keski­te­tysti sovit­tuja yhtä­läi­siä palk­ko­jen yleis­ko­ro­tuk­sia, kiveen hakat­tuja eläkei­kiä, alati muut­tu­mat­to­mia sosi­aa­li­tur­vae­tuja tai kilpai­lulta suojat­tuja elin­kei­noja. Pohjois­mai­nen hyvin­voin­ti­val­tio on kykyä jatku­vaan muutok­seen, jota ajaa eteen­päin Pohjo­lan vahvo­jen kansa­lai­syh­teis­kun­tien ja terveen edus­tuk­sel­li­sen demo­kra­tian, siis Pohjo­lan vapai­den ja valis­tu­nei­den nais­ten ja mies­ten, ymmär­rys siitä että haluamme jatku­vasti tavoi­tella sekä yhä vauraam­paa yhteis­kun­taa että suurinta mahdol­lista oikeu­den­mu­kai­suutta. Teemme sen parhai­ten ymmär­tä­mällä ympä­ris­tön muutok­sen, globaa­lin talou­den meka­nis­mit, väes­tön ikään­ty­mi­sen merki­tyk­sen, digi­taa­li­sen ympä­ris­tön - kaiken sen, mikä ympä­rillä muut­tuu. Pohjois­mai­sen hyvin­voin­ti­val­tion uudis­ta­mi­nen on sen yllä­pi­tä­mistä.

Tämän ovat halli­tuk­semme ja Kokoo­mus ymmär­tä­neet mutta SDP ei. Siksi väli­ky­sy­myk­sessä huude­taan panii­kissa apua. Se on osoi­tus SDP:n älyl­li­sesti romah­ta­neesta analyy­sistä.

SDP:n pelot­te­lu­to­del­li­suu­dessa tervey­den­hoito yhtiöi­te­tään kuvi­tel­lun ideo­lo­gi­sen sala­lii­ton vuoksi. Kokoo­muk­selle kysy­mys on ylei­seu­roop­pa­lai­sesta pyrki­myk­sestä nostaa julkis­pal­ve­lu­jen tuot­ta­vuutta salli­malla yksi­tyi­nen palve­lu­tuo­tanto jos se sääs­tää niuk­koja julki­sia varoja, jotta kansa­lais­ten oikeu­det hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­hin voidaan rahoit­taa. Jos väli­ky­sy­jät kysy­vät alan parhailta tutki­joilta, nämä kerto­vat, että pohjois­mai­sessa hyvin­voin­ti­val­tiossa on olen­naista, että julki­nen valta järjes­tää ja takaa palve­lut, mutta ei se, että niistä jokai­nen tuote­taan julki­sessa palve­lu­mo­no­po­lissa. Edun­val­von­ta­ko­neeksi taan­tu­nut SDP ei taida enää itse edes muis­taa, että se aikoi­naan loi terveys­kes­kuk­set kansa­lai­sia varten, ei palve­luja tuot­ta­vaa, toki tärkeää ja arvo­kasta työtä teke­vää henki­lös­töä varten. Ja kyllä, toimi­vat hoiva­ket­jut ovat tärkeitä, ja niistä huoleh­di­taan nyky­ai­kai­silla, valin­nan­va­pautta ja digi­taa­lista tietoa hyödyn­tä­vällä tavalla.

SDP:n pelot­te­lu­to­del­li­suu­dessa halli­tus syyl­lis­tää työt­tö­miä, kun Kokoo­muk­selle on kysy­mys yhteis­poh­jois­mai­sesta pyrki­myk­sestä moder­ni­soida sosi­aa­li­tur­vaa niin että työn teke­mi­nen olisi aina houkut­te­le­vaa, tietoi­sina siitä että sosi­aa­li­turva on myös luonut kannus­tin­louk­kuja. SDP:n harha­to­del­li­suu­dessa halli­tus pakot­taa ihmi­set ilmais­työ­hön, kun meille muille kysy­mys on siitä, että luodaan uusia vapaa­eh­toi­sia polkuja työelä­mään. Me muut kun emme voi olla sokeita sille, että työsuh­teita syntyy Suomessa liian vähän, eikä siihen auta yksin se, että julki­sia työl­li­syys­me­noja kasva­te­taan.

Onko SDP tänä päivänä todella sama puolue, jota johti­vat vastuul­li­set realis­tit Väinö Tanner, Kalevi Sorsa ja Paavo Lippo­nen? Sama liike, jonka johta­jat Willy Brandt ja Olof Palme uursi­vat uria Euroo­pan rauhan ja hyvin­voin­nin hyväksi? Sosia­li­de­mo­kra­tian luomuk­set eivät ole turvassa sosia­li­de­mo­kra­tialta itsel­tään. En ole ainoa suoma­lai­nen, joka kokee vahvaa yhteyttä sosia­li­de­mo­kraat­tis­ten arvo­jen kanssa mutta samalla kerta toisensa jälkeen toteaa että niitä edis­te­tään parhai­ten muissa puolueissa kuin SDP:ssä.

Arvoisa puhe­mies

Halli­tuk­sen kelpo minis­te­rit osaa­vat tässä salissa kyllä ratkai­su­jaan puolus­taa. Ja syytä onkin, koska ilman halli­tuk­sen uudis­tus­pyr­ki­myk­siä suoma­lais­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lut todella olisi­vat uhat­tuina. Olen varma siitä, että täysis­tunto kuit­taa tämän väli­ky­sy­myk­sen sellai­sin äänes­tys­lu­vuin, jotka se ansait­see.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa