Suomen menes­tys perus­tuu yhteis­kun­ta­mal­liin, jonka perus­pi­la­reita ovat työn­teko, kilpai­lu­ky­kyi­nen talous, tasa-arvoi­set palve­lut ja huolen­pito. Tasa-arvoa tuot­ta­vat palve­lut ja tulon­siir­rot kyetään rahoit­ta­maan, kun pohjalla on tasa­pai­noi­nen julki­nen talous ja riit­tä­västi kannat­ta­via ja kasva­via yrityk­siä, jotka työl­lis­tä­vät.

Yhteis­kun­ta­mal­limme kestä­vyy­den kannalta edessä on suuria haas­teita. Toivoa kuiten­kin tuo se, että ratkai­sut ovat meidän suoma­lais­ten itsemme tehtä­vissä. Kysy­mys onkin siitä, olem­meko me yhä niitä samoja päät­tä­väi­siä suoma­lai­sia, jotka ovat aina osan­neet hoitaa omat asiansa kuntoon. Vaikeissa tilan­teissa olemme purreet huulta, mutta toimi­neet. Vaikei­den asioi­den vält­tely olisi vastuut­to­muutta ja suoma­lais­ten heit­teille jättä­mistä. Se olisi myös hyvin epäsuo­ma­lai­nen peri­aate.

Moni ei vält­tä­mättä tiedosta edes­sämme olevia haas­teita, koska useim­malla elämä menee enti­seen malliin. Ehkä rujoim­min tosi­asiat ovat kohdan­neet ne meistä, jotka ovat menet­tä­neet työpaik­kansa, tai eivät ole saaneet työtä etsi­mi­sestä huoli­matta. Tarkoi­tuk­seni ei ole peläs­tyt­tää ketään. Haluan silti, että jokai­nen suoma­lai­nen tiedos­taa sylis­sämme olevat ja kansa­kun­tamme tule­vai­suu­den kannalta erit­täin kriit­ti­set haas­teet. Nyt niihin on vielä mahdol­lista löytää ratkai­sut pienin vaurioin. Tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen on viisau­den alku.

Suomea haas­taa kestä­vyys­vaje

Suomessa väestö ikään­tyy poik­keuk­sel­li­sen nopeasti, minkä seurauk­sena tarvit­semme tule­vai­suu­dessa yhä enem­män vero­tu­loja lunas­taak­semme lupauk­set palve­luista ja huolen­pi­dosta. Samaan aikaan vuosi vuodelta yhä harvempi suoma­lai­nen käy töissä. Työi­käis­ten määrä vähe­nee koko ajan ja sen seurauk­sena Suomessa tehdään vähem­män työtä joka vuosi. Vähem­män työtä tarkoit­taa vähem­män vero­tu­loja ja vähem­män hyvin­voin­tia.

Yhtälö ei ole tasa­pai­nossa. Tulot vähe­ne­vät samalla kun menot kasva­vat. Tätä epäsuh­taa kutsu­taan julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jeeksi. Se tarkoit­taa, että ellemme uudista Suomea, rahat eivät riitä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan yllä­pi­tä­mi­seen.

Samaan aikaan ikään­ty­mi­sen kanssa Suomea haas­taa poik­keuk­sel­li­sen nopea elin­kei­no­ra­ken­teen muutos. Neljässä vuodessa teol­li­suu­desta on hävin­nyt 60 000 työpaik­kaa. Raken­ne­muu­tosta ja teol­li­suu­den työpaik­ka­me­ne­tyk­siä on vauh­dit­ta­nut Suomen heiken­ty­nyt kilpai­lu­kyky. Suomessa palkat ovat nous­seet tuot­ta­vuu­den kasvua nopeam­min samaan aikaan, kun esimer­kiksi vien­ti­hin­nat ovat pudon­neet tuntu­vasti. Erilai­sista syistä johtuen kaik­kia niitä tuot­teita ja palve­luja, joita olemme maail­malle kaupan­neet, ei enää osteta enti­seen malliin.

Ikään­ty­mi­sen ja elin­kei­no­ra­ken­teen muutok­sen aiheut­ta­mat haas­teet pakot­ta­vat meitä uudis­ta­maan Suomea. Suomi velkaan­tuu jo nyt uhkaa­van ripeää vauh­tia. Edessä on leik­kauk­sia ja veron­ko­ro­tuk­sia jo aiem­min tehty­jen päälle. Emme kuiten­kaan selviä vain budjet­tia höylää­mällä, vaan meidän on etsit­tävä ratkai­suja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­teel­li­siin heik­kouk­siin. Yhtä tärkeää on löytää keinoja yritys­ten kasvun vahvis­ta­mi­seksi, jotta syntyisi uusia pysy­viä työpaik­koja.

On palat­tava perus­asioi­hin. Tasa-arvoi­set palve­lut ja huolen­pito turva­taan teke­mällä työtä ja huoleh­ti­malla talou­temme kilpai­lu­ky­vystä.

Lisää työtä ja kilpai­lu­ky­kyä

Työi­käi­sen väen vähen­tyessä tarvit­semme liudan uudis­tuk­sia, joilla kyetään lisää­mään tehty­jen työtun­tien määrää, piden­tä­mään työuria ja saamaan yhä useampi suoma­lai­nen mukaan työelä­mään. Elämme pidem­pään, saamme eläkettä pidem­pään ja käytämme palve­luja pidem­pään. On siten ymmär­ret­tä­vää ja reilua tehdä vasti­neeksi työtä hieman enem­män, koska muutoin­han joutui­simme tinki­mään eläk­keistä ja palve­luista. Tämä ei olisi oikein. Lisää työtä tarkoit­taa parem­pia ansioita, parem­pia julki­sia palve­luita ja vahvem­paa eläke­tur­vaa. Työn määrän lisää­mi­nen on hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kohta­lon­ky­sy­mys.

Halli­tus on joulu­kuussa pyytä­nyt työelä­män osapuo­lia teke­mään esityk­siä työurien piden­tä­mi­seksi. Mitä päät­tä­väi­sem­piä uudis­tuk­sia halli­tus ja työmark­ki­na­jär­jes­töt kyke­ne­vät teke­mään työn määrän lisää­mi­seksi, sitä pienempi on paine meno­jen leik­kaa­mi­seksi ja vero­jen korot­ta­mi­seksi.

Kilpai­lu­ky­kyi­nen talous puoles­taan tarkoit­taa lisää työpaik­koja. Ja työpaik­koja tarvi­taan: jopa 180 000 työha­luista ja -kykyistä suoma­laista on vailla työtä. Tämä on yksi­löi­den ja yhteis­kun­nan kannalta kestä­mä­tön tilanne.

Uusien työpaik­ko­jen luomi­nen edel­lyt­tää uudis­tuk­sia, jotka kannus­ta­vat yrityk­siä inves­toi­maan ja palk­kaa­maan uusia työn­te­ki­jöitä. Meidän on pidet­tävä huolta siitä, että työn teke­mi­nen ja teet­tä­mi­nen Suomessa kannat­taa. Kansain­vä­li­nen kilpai­lu­kyky tarkoit­taa esimer­kiksi sitä, että suoma­lai­set tuot­teet ja palve­lut pärjää­vät kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa. Vain kannat­tava yritys työl­lis­tää.

Kilpai­lu­ky­kyä paran­ta­vien raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten rinnalla tarvit­semme palk­ka­rat­kai­suja, jotka lisää­vät työpaik­koja eivätkä vähennä niitä. Suomen Pankin arvion mukaan maltil­li­nen palk­ka­rat­kaisu voisi luoda Suomeen parissa vuodessa jopa kymme­niä tuhan­sia uusia työpaik­koja. Myös tässä asiassa työelä­män osapuo­let ovat Suomen tule­vai­suu­den kannalta paljon varti­joina.

Meno­jen leik­kauk­set ja vero­jen koro­tuk­set tuntu­vat aina kipeiltä. Niiden määrä voidaan kuiten­kin pitää maltil­li­sena, jos osaamme tehdä taloutta pitkällä aika­vä­lillä kasvat­ta­via ja vahvis­ta­via päätök­siä. On oikein lait­taa tulot ja menot tasa­pai­noon. Velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­nen ei tarkoita hyvin­voin­nin pysy­vää supis­ta­mista, vaan päin­vas­toin. Jotta työl­li­syys ja hyvin­vointi voisi­vat kehit­tyä myös tule­vai­suu­dessa, meidän on korjat­tava heik­kou­temme. On oikein tehdä kaikki ne uudis­tuk­set, jotka varmis­ta­vat, että Suomi on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta myös lapsil­lemme ja heidän lapsil­leen.

Meidän on löydet­tävä tahtoa raken­taa menes­ty­vää Suomea. Me pärjäämme varmasti, ellemme anna kyyni­syy­den, poliit­ti­sen pelin, riite­lyn, syyl­lis­ten etsi­mi­sen, ahneu­den tai itsek­kyy­den johtaa Suomea teke­mät­tö­myy­teen. Tule­vien vuosi­kym­me­nien menes­tys edel­lyt­tää meiltä suoma­lai­silta lujuutta, itsensä likoon lait­ta­mista ja rohkeutta.

Kirjoi­tus on julkaistu Savon Sano­missa 13.1.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa