Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja Jyrki Katai­nen

Kokoo­muk­sen puolue­val­tuus­tossa 27.9.2008 - muutok­set mahdol­li­sia puhut­taessa

Hyvät ystä­vät,

Haluan puhua tiis­tain järkyt­tä­vistä tapah­tu­mista. Meillä kaikilla on varmasti paha olla. Kun Kauha­joen murhe­näy­tel­män kaltai­nen tapah­tuma kohtaa, on suru ja hämmen­nys suun­na­ton. Varmasti jokai­selle meistä on nous­sut mieleen paljon vaikeita kysy­myk­siä, joihin ei tunnu löyty­vän vastauk­sia.

Pyrimme löytä­mään tapah­tu­neelle loogi­sen seli­tyk­sen, joka auttaisi meitä käsit­te­le­mään sitä. Mitkä ovat ne syyt, jotka ajavat yksit­täi­siä kansa­lai­sia näin äärim­mäi­siin tekoi­hin? En usko, että tapah­tu­neelle löytyy yksin­ker­taista ja kaiken­kat­ta­vaa seli­tystä, emmekä vält­tä­mättä koskaan saa tietää, mitä kaik­kea tapah­tu­neen taus­talla on ollut.

Missä olemme epäon­nis­tu­neet ja miten tämä trage­dia olisi voitu vält­tää? Ihan tätä samaa ? kuten jokai­nen meistä - olen itse­kin miet­ti­nyt.

Itseäni, ja uskon että meitä kaik­kia, ovat hämmen­tä­neet ne kommen­tit, joita olemme kuul­leet ja luke­neet niiden ihmis­ten kerto­mana, jotka jolla­kin tapaa tunsi­vat ampu­jan. Julki­suu­dessa olleissa kommen­teissa on todettu, että hän oli mukava, taval­li­nen ja sosi­aa­li­nen kaveri. Ei siis pääl­li­sin puolin katsot­tuna syrjäy­ty­nyt tai sairas.

Tämä on aina­kin itsel­läni herät­tä­nyt kysy­myk­sen, millä viran­omai­silla edes olisi ollut mahdol­li­suus puut­tua nuoren miehen toivot­to­muu­teen tai miele­non­gel­miin, ja jos olisi, niin kenen ja missä vaiheessa? Ei riit­tä­nyt, että oppi­lai­tok­sella oli poik­keuk­sel­li­sesti oma psyko­logi.

Jos lähei­set eivät huoman­neet mitään tai heidän toimes­taan ampu­jaa ei saatu hoitoon, niin olisiko joku viran­omai­nen voinut puut­tua asiaan?

Olen miet­ti­nyt sitä, olisiko tämä voinut vält­tää rahalla. Heti seuraa­vaksi mieleeni nouse­vat seuraa­vat kysy­myk­set: missä vaiheessa olisi tarvittu lisää rahaa ja kuka sitä olisi tarvin­nut: jos koulu, niin mikä koulu? Jos tervey­den­huolto, niin missä kunnassa ja minä vuonna? Poliisi, armeija vai kuka? Tapah­tuiko tämä teko siksi, että tekijä on jäänyt paitsi josta­kin palve­lusta rahan puut­teen vuoksi. Onko syynä se, että meillä on ollut liian vähän viran­omai­sia?

Tämän pohdin­nan tulok­sena olen miet­ti­nyt, miksi kukaan ei osan­nut ohjata häntä hoitoon? Oliko tarve täysin mahdo­tonta huomata? Varmas­ti­kin oli.

Jos tällai­set tapauk­set olisi mahdol­lista estää rahalla, niin käyte­tään varmasti kaikki tarvit­tava raha siihen. Se raha löytyy kyllä.

Luulen, että tässä on kyse josta­kin suurem­masta.

Toinen teema jota olen pohti­nut on se, että niin hyvä kuin inter­net onkin, näyt­tää olevan, että netissä moraali ja etikka eivät vält­tä­mättä ole samoja kuin todel­li­sessa elämässä. Netissä on helpom­paa elää ilman todel­li­sen maail­man mukai­sia hyvän ja pahan käsit­teitä. Jos kaikille avoi­met ihmis­kun­nan vihaa­jien yhtei­söt toimi­vat yhtä hyväk­syt­tynä, kuin mikä muu yhteisö hyvänsä, on tilanne vakava. Tämän pitäisi olla yhtä tuomit­ta­vaa riip­pu­matta siitä kokoon­tuuko yhteisö netissä vai todel­li­sessa elämässä. En halua syyt­tää inter­ne­tiä mistään, vaan vaatia samoja oikean ja väärän määri­tel­miä myös virtu­aa­li­maa­il­maan.

Vaikka asian loogi­nen selit­tä­mi­nen tai syyl­li­sen etsi­mi­nen onkin vaikeaa tai mahdo­tonta, emme me saa jäädä toimet­to­miksi.

Aivan alkuun on todet­tava se, että nyt tämä riit­tää! Me emme hyväksy tätä, ja suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa tehdään kaikki voitava tämän estä­mi­seksi. Tämä tarkoit­taa myös sitä, että meidän jokai­sen on oltava valmiita luopu­maan josta­kin.
Viran­omais­toi­met

Halli­tuk­sella ja viran­omai­silla on varmasti mahdol­li­suus tehdä paljon.

Muutamme aselain­sää­dän­töä. Käsia­sei­den kanto­lu­pien saan­tia, hankin­taa ja valvon­taa on ehdot­to­masti tiuken­net­tava. Luovumme siis nykyi­sestä vapaasta aselain­sää­dän­nöstä, koska Suomi on muut­tu­nut.

Lasten ja nuor­ten psykiat­rian hoito tarvit­see varmasti lisää rahaa.

Kunnat paran­ta­vat koulu­ter­vey­den­huol­toa.

Samoin paran­namme inter­ne­tin seuran­taa.

Lisä­mää­rä­ra­hat ovat aina josta­kin muusta pois, mutta jos asian hoito vaatii rahaa, niin sen on löydyt­tävä.

Samoin muutamme viran­omais­ten välistä tiedon­vaih­toa mm. ihmis­ten terveys­tie­doissa. Luovumme osasta tähän saakka pyhää tieto­suo­jaa yhtei­sen hyvän edis­tä­mi­seksi.

Samoin uudis­tamme polii­sin toimin­ta­mal­leja.

Nämä kaikki on tehtävä. Riit­tä­vätkö nämä vian­omais­toi­met silti? En usko.

Yhteis­kun­nan kiel­loin, rajoi­tuk­sin ja tuke­vin toimen­pi­tein voimme varmasti pienen­tää tämän­kal­tai­sen tapah­tu­man toden­nä­köi­syyttä. Mitä vähem­män käsia­seita on, sitä pienempi mate­maat­ti­nen toden­nä­köi­syys on sillä, että pistoo­lilla tehtyjä onnet­to­muuk­sia tapah­tuu. Tällä­kin on merki­tys, mutta se ei poista itse ongel­maa.
Kansa­lais­vel­vol­li­suus

Me tarvit­semme Suomessa välit­tä­mi­sen ryhti­liik­keen. Tämä tarkoit­taa sitä, että jokai­sen meistä pitäisi miet­tiä, voisinko minä kantaa enem­män vastuuta lähei­sis­täni.

Yhtei­söl­li­syys ei synny, jos ihmi­set eivät sitä sisäistä tai halua. Lain säätäjä ei voi yhtei­söl­li­syyttä synnyt­tää.

Haluan, että jokai­nen suoma­lai­nen ottaa tämän vaka­vasti. On oikein, kun katson vähän kave­rin­kin perään. On oikein, että tiedän mitä naapu­rin mummolle kuuluu, on oikein että vies­ti­tän viran­omai­sille, jos kave­rin käyt­täy­ty­mi­nen huoles­tut­taa.

Tämä ei ole vastuun siir­tä­mistä pois polii­ti­koilta tai viran­omai­silta, vaan jokai­sen ihmi­sen luovut­ta­mat­to­mana velvol­li­suu­tena olevan humaa­nin vastuun alle­vii­vaa­mista. Viran­omai­set yksin ovat vaja­vai­sia toimi­aan.

Meidän on siis luovu­tet­tava vapau­des­tamme sulkea silmämme lähei­sil­tämme.

Haluan kiit­tää niitä satoja henki­löitä, jotka ovat viime­päi­vinä olleet yhtey­dessä polii­siin ja ilmoit­ta­neet uhkaa­vista videoista tai sivus­toista inter­ne­tissä. Se on yksi osa tämän päivän kansa­lais­vas­tuuta ja yhtei-sölli­syyttä.

Olen varma, että me perus­fik­sut ja vastuul­li­set suoma­lai­set osaamme ottaa vastuuta lähim­mäi­sis­tämme. Näin­hän meillä perin­tei­sesti on tehty. Hieno­kaan hyvin­voin­tiyh­teis­kunta ei kykene korvaa­maan aikui­sen ihmi­sen henki­lö­koh­taista vastuuta.

Meidän ei pidä antaa valtaa pelolle ja toivot­to­muu­delle. Emme halua luopua luot­ta­musyh­teis­kun­nasta ja korvata sitä polii­si­val­tiolla. Tiedän, että me osaamme kantaa vastuumme, kunhan vain sen teemme.

***

Hyvät ystä­vät,

Kokoo­muk­sen vaalioh­jel­man tavoit­teena on lisätä tuota yhtei­söl­li­syyttä, yhdessä teke­mi­sen meinin­kiä ja toisilta oppi­mista.

Ohjel­mamme on konkreet­ti­sia toimia ja esimerk­kejä, miten Kokoo­mus haluaa pistää hommat kunnissa kuntoon, jos vain suoma­lai­set anta­vat meille siihen mahdol­li­suu­den.

Kulu­neen vuoden aikana Kokoo­mus on järjes­tä­nyt satoja talkoita, joissa on maalattu päivä­ko­din aitoja, ulkoi­lu­tettu ikäih­mi­siä, kerätty leluja päivä­ko­tei­hin ja pistetty paik­koja kuntoon ympä­ris­tös­sämme.

Tässä vihkossa on kuvauk­sia noista talkoista. Sivulla 12 kerro­taan esimer­kiksi Hert­to­nie­men talkoista.

Täällä kerro­taan miten Vesi­lah­della vietiin vuodeo­sas­ton väki happea hauk­kaa­maan luon­toon.

Hollo­lassa kerät­tiin koulu­rep­puja Viipu­rin reip­paille koulu­lai­sille.

Piek­sä­mäellä kitket­tiin myrkyl­li­siä jätti­put­kia.

Tällä kaikella on tarkoi­tus näyt­tää kokoo­mus­laista yhtei­söl­listä asen­netta, että jos jokin on rempal­laan, sen voi pistää kuntoon muitta mutkitta. Ei tarvitse soit­taa kunnalle, viran­omai­selle tai vain puida nyrk­kiä taskussa kun kukaan ei laita tuota­kaan kuntoon.

Voi myös katsoa naapu­rin lapsien­kin perään, kysyä tarvit­seeko samassa rapussa asuva vanhus apua. Voi myös kysyä työka­ve­rilta tai muulta lähi­pii­riin kuulu­valta ?onko kaikki hyvin??, kun näkee että ei ehkä ole.

Sama asenne on saatava aikaan kunta­po­li­tii­kassa. On käärit­tävä hihat, otet­tava vastuuta ja ryhdyt­tävä toimeen. Terveys­kes­kus, koulu ja vanhain­koti on laitet­tava kuntoon siinä missä rikki­näi­nen aita tai roskattu puisto.

Teke­mi­nen, asioi­den kuntoon lait­ta­mi­nen ja yhdessä toimi­mi­nen luo toivoa parem­masta huomi­sesta. Kun pystymme yhdessä lait­ta­maan tämän homman kuntoon, niin pystymme yhdessä mihin vain.

Haluan nostaa muuta­man keskei­sen teeman ohjel­mas­tamme esille: perus­koulu, terveys­pal­ve­lut, ikäih­mis­ten palve­lut ja yhtei­söl­li­syys. Teemoista löytyy ohjel­mas­tamme myös konkreet­ti­sia toimin­ta­mal­leja.

Hyvä koulu on aikaa lapselle. Meillä on jo maail­man parhaat opet­ta­jat. Ryhmä­ko­koja pienen­tä­mällä opet­ta­jille jää enem­män aikaa oppi­lasta kohti. Laitamme halli­tuk­sessa koulu­jen kehit­tä­mi­seen lisä­ra­haa tällä vaali­kau­della 80 miljoo­naa euroa. Se oli kokoo­muk­sen vaade jo oppo­si­tiossa.

Haluamme että nyt kunnissa huoleh­di­taan, että tuo lisä­raha todella menee lastemme koulu­jen kehit­tä­mi­seen pohjat­to­mien kassa­me­no­jen sijaan. Siihen tarvi­taan kokoo­mus­lai­sia kunta­päät­tä­jiä.

Kaik­keen ei tarvitse odot­taa valtiota päät­tä­mään kunta­lais­ten puolesta. Lopen kunnassa on jo säädetty, että alakou­lussa on enin­tään 27 oppi­lasta luokal­laan. Vantaalla luokka jaetaan kahtia sellai­sia tunteja varten, joilla tarvi­taan erityistä keskit­ty­mistä.

Lohjalla koulun­käyn­tia­vus­ta­jien­kin työoloista on keksitty pitää parem­paa huolta. Kaikki saavat myös kesä­kuu­kausiksi töitä esimer­kiksi leirioh­jaa­jina ja kirjas­toissa.

Miten koulut voisi­vat edis­tää yhtei­söl­li­syyttä? Minun mieles­täni esimer­kiksi harras­tus­jär­jes­töt, seura-kunnat ja liikun­ta­jär­jes­töt teke­vät parasta työtä yhtei­söl­li­syy­den lisää­mi­seksi yhteis­kun­nassa. Harras­tus­mah­dol­li­suu­det ja yhdessä teke­mi­nen opitaan niissä.

Voisiko olla, että jokai­sessa Suomen koulussa ja oppi­lai­tok­sessa olisi yhtenä päivänä vuodessa näillä vapaa­eh­tois- ja harras­tus­jär­jes­töillä ja ?yhtei­söillä mahdol­li­suus tulla esit­te­le­mään toimin­taansa? Olisiko tämä yksi pieni askel, jotta saatai­siin syrjäy­ty­mis­vaa­rassa olevia lapsia ja nuoria mukaan yhtei­söl­li­seen toimin­taan?

Haluai­sin kuulla tähän ajatuk­seen myös opetusa­lan ammat­ti­lais­ten ja järjes­tö­jen näke­myk­siä?

Ohjel­mas­samme on esimerk­kejä myös terveys­pal­ve­lu­jen paran­ta­mi­sesta. Koulu­tus­mää­riä on lisät­tävä, jotta osaa­via hoita­jia ja lääkä­reitä riit­tää.

Oulu­lai­set ovat lisän­neet hoita­jien roolia hoidon tarpeen määrit­te­lyssä ? työn­jako selkiy­tyi ja palvelu parani. Espoo­lai­set ovat Jorvissa otta­neet käytän­nön, jossa henki­lö­kunta voi sopia vapaam­min työajois­taan ? työssä viih­ty­mi­nen paran­tui ja jous­ta­vuus vastaan­ot­toa­joissa lisään­tyi.

Pohjois-Karja­lan sairaan­hoi­to­pii­rissä sijai­set on vaki­nais­tettu. He sijais­ta­vat edel­leen, mutta vaki­nai­sissa virka­suh­teissa. Näin on mahdol­li­suus saada riit­tä­västi hoita­jia.

Kotkassa, Lahdessa ja Porvoossa lääkä­ri­pu­laan on löydetty vastaus osto­pal­ve­luista. Nyt joukko kotka­lai­sia pitää itse asiassa jo eriar­vois­ta­vana sitä, että kunnan omista terk­ka­reista ei saa yhtä hyvää palve­lua, kuin tästä yhdestä terveys­a­se­masta, jota pyörit­tää yksi­tyi­nen yritys.

Vanhus­ten palve­luissa on mahta­via käytän­töjä ympäri Suomea. Kuopio­lai­set ennal­taeh­käi­se­vät liikun­ta­mah­dol­li­suuk­silla vaivoja. Kotka­lai­silla on erin­omai­nen koti­sai­raa­la­käy­täntö. Tampe­reen Kotio! - projekti on kuntout­ta­nut ja kotout­ta­nut satoja ikäih­mi­siä takai­sin kotiin katta­vien palve­lui­den kera - sairaa­la­sän­gyn sijaan. Sodan­ky­lässä muis­ti­neu­vo­lassa on kuntou­tettu onnis­tu­neesti demen­tiaa sairas­ta­via. Porvoossa omais­hoi­ta­jien vapaa­päi­viin on keksitty nero­kas lähi­lo­mit­ta­ja­jär­jes­telmä.

Näitä kaik­kia me kokoo­mus­lai­set haluamme toteut­taa muual­la­kin.

Kunta­lai­set eri puolilla Suomea ovat näyt­tä­neet, että pelkkä lisä­ra­han vaati­mi­nen ei ole ainoa, mitä kunta­päät­täjä voi tehdä ? maailma on fiksuja ideoita pullol­laan, joilla paran­ne­taan suoma­lais­ten elämää.
* * *

Hyvät kuuli­jat,

Ohjel­mas­samme kerromme lisäksi miten muita­kin palve­luita järjes­te­tään eri puolilla Suomea vero­va­roja parhai­ten käyt­tä­mällä.

Ohjelma on täynnä käytän­nön toimia, joilla haluamme kunnissa edis­tää ilmasto- ja ympä­ris­tö­asioita. Lisäksi kerro­taan, miten kunnat ovat onnis­tu­neet saamaan uutta työtä yritys­ten toimin­taa helpot­ta­malla.

Kokoo­muk­sessa on aina ajateltu näin: jos jokin on vinossa, se pitää korjata. Ajat­te­lemme, että yhdessä toimeen ryhty­mällä tapah­tuu enem­män kuin arvos­te­le­malla.

Lisäksi pyörää ei kannata keksiä uudes­taan. Suomi on täynnä lois­ta­via käytän­töjä toteut­taa palve­lut kun vain anne­taan mahdol­li­suus moni­muo­toi­suu­delle, luovuu­delle ja kekse­liäi­syy­delle.

Eri kunnissa etelästä pohjoi­seen ja lännestä itään on jokai­sessa tehty jota­kin parem­min kuin muualla. Eri puolu­eet ovat olleet raken­ta­massa parem­paa hyvin­voin­tia kunta­lai­sille. Me kokoo­mus­lai­set pistämme asiat yhdessä kuntoon.

* * *

Arvon puolue­val­tuu­te­tut,

Haluai­sin välit­tää kaut­tanne myös vies­tin viime­ai­kai­seen keskus­te­luun kaavoi­tuk­sen ilmasto- ja ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sista.

Keskus­telu ?puutar­ha­kau­pun­git vastaan beto­ni­lä­hiöt? ei ole tästä maail­masta ja pelk­kää mieli­ku­villa kikkai­lua.

Ensin­nä­kin: kokoo­mus­lai­suus on vapautta valita elämän­tyy­linsä, myös asuin­pai­kan suhteen. Minä en halua tunkea ihmi­siä vasten tahtoa kerros­ta­loi­hin enkä myös­kään kauas keskus­toista. Jokai­nen ihmi­nen ja perhe saa valita asuin­paik­kansa itse.

Toiseksi: tarvit­semme kaiken­laista asumista. Haja-asutusa­lu­eella voi asua miten haluaa. Kaupun­kei­hin ja kuntiin tarvit­semme viih­tyi­sästi kaavoi­tet­tuja omako­ti­ta­loja, rivi­ta­loja ja kerros­ta­loja, joiden lähis­töltä palve­lut ja jouk­ko­lii­kenne löyty­vät.

Kolman­neksi: Kaavoi­tuk­sen pitää ehdot­to­masti olla ener­giaa sääs­tä­vää ja ekolo­gista. Kaavoi­te­taan erilai­sia asumis­muo­toja eheästi fiksu­jen jouk­ko­lii­ken­neyh­teyk­sien varteen. Eheä ei tarkoita ahdasta. Tiivis ja ekolo­gi­nen ei tarkoita epäviih­tyi­sää.

Jokai­nen suoma­lai­nen siis valit­koon itse ilman korkean tahon neuvoja oman kotinsa. Siitä tosin on pidet­tävä kiinni, että yhdys­kun­ta­ra­kenne koko­nai­suu­des­saan on eheä ja ekolo­gi­nen.

* * *

Rakkaat ystä­vät,

vaalei­hin on neljä viik­koa. Meidän ehdo­kas­a­set­te­lumme onnis­tui hyvin, ja kokoo­muk­sen poruk­kaan luote­taan.

Ykkös­paikka vaaleissa on meille täysin mahdol­li­nen. Tavoit­te­lemme sitä, jotta saisimme yhdessä muut­taa kuntiamme ja saat­taa siten ne lähem­mäksi kunta­lai­sia. Anne­taan suoma­lai­sille syitä lähteä mukaan teke­mi­sen meinin­kiin. Meillä riit­tää teki­jä­nai­sia ja -miehiä.

Jatke­taan toivo­tal­koita ja ryhdy­tään Suomen suurim­maksi kunta­puo­lu­eeksi. Tehdään se yhdessä!

Lisää sisältöä samassa kategoriassa