Suomesta puhtaan ener­gian suur­valta – miksi ihmeessä? Koska sähkön hinta. Koska ilmas­to­teko. Koska teol­li­set työpai­kat ja arvon­lisä.

Puhtaan sähkön runsaus on ainoa kestävä tapa pitää sähkö­las­kut edul­li­sina. Se on myös tärkein tapa vauh­dit­taa Suomen hiili­neut­raa­li­suutta. Enkä tarkoita vain ener­gian pääs­töjä, vaan sitä, että runsas puhdas sähkö avaa oven vety­ta­lou­delle, jossa emme päästä teol­li­suu­den savu­pii­puista hiiltä hara­koille vaan otamme sen talteen ja yhdis­tämme vetyyn hyöty­tuot­teiksi. Ja lopulta Suomen kehit­tä­mi­nen puhtaan sähkön suur­val­laksi on myös vuosi­kym­me­nen tärkein teol­li­suus­po­liit­ti­nen teko.

Kuka olisi muutama vuosi sitten usko­nut, että Ranualle, Lapin sisä­maa­han, suun­ni­tel­laan valta­vaa meta­no­li­teh­dasta, joka työl­lis­täisi 500 ihmistä ja loppu­tuot­teella korvat­tai­siin fossii­lista polt­toai­netta laivoissa? Ei kukaan. Ja miksi Suomen Lappiin? Koska meillä on Euroo­pan parhaat edel­ly­tyk­set puhtaan sähkön runsaalle lisää­mi­selle.

Tai kuka olisi usko­nut, että pörs­si­sähkö maksaa tammi­kuussa yhtenä päivänä 4 sent­tiä ja toisena päivänä 40 sent­tiä kilowat­ti­tun­nilta vaan sen takia, että yhtenä päivänä tuulee ja toisena ei.

Entä kuka olisi vähän aikaa sitten usko­nut, että käydes­säni Vaasassa Metsä­hal­li­tuk­sen tiimi esit­te­lisi minulle suun­ni­tel­maa huuto­kau­pata meri­tuu­li­hank­kei­den kehit­tä­mi­sa­lueita, joiden yhtei­nen sähkö­teho vastaisi koko Suomen nykyi­sen sähkön­tuo­tan­non kokoa? En minä aina­kaan. Ja tällai­seen tapaa­mi­seen kuiten­kin päädyin nyt tammi­kuussa. Ja Vaasan pake­tissa oli vain alue­ve­sille Porin ja Oulun väliin tämän vuoden huuto­kaup­paan kaavail­lut hank­keet.

Seuraava halli­tus ratkai­see paljon sen suhteen, saam­meko myötä­tuu­lesta kaiken irti fiksulla ener­gia­pa­le­tilla. Sillä vaiku­tamme sähkö­las­kui­hin paljon enem­män kuin kinaa­malla kerta­kor­vauk­sista veron­mak­sa­jan piik­kiin.

Kävin tammi­kuussa myös Harja­val­lassa. Vierailu oli sekä tosi innos­tava että tosi masen­tava. Inspi­roi­vaa oli osal­lis­tua perus­ki­ven muuraa­mi­seen Suomen ensim­mäi­selle vety­lai­tok­selle, jossa vedystä jalos­te­taan venä­läistä kaasua korvaa­vaa synteet­tistä metaa­nia. Jatkoin naapu­riin tontille, jossa saksa­lai­sen jättiyh­tiö BASF:in akku­ke­mi­kaa­li­teh­das kiil­te­lee uutuut­taan vailla mahdol­li­suutta aloit­taa tuotan­toa. Se on esimerkki solmuun menneestä lupa­pro­ses­sista, jolla on tuntuva vaiku­tus Suomen mainee­seen.

Paikal­li­nen viran­omai­nen myönsi ympä­ris­tö­lu­van, mutta korkein hallinto-oikeus palautti luvan käsit­te­lyyn. Nyt lupaa ja tehtaan järjes­te­lyitä tehdään toista kier­rosta. Ympä­ris­tö­vaa­ti­muk­set saavat olla tiukat, mutta luvi­tuk­sen pitää olla suju­vaa ja sään­tö­jen siinä määrin selviä, että viran­omai­sen tulkin­toi­hin voi luot­taa. Nyt olemme jo toden­nä­köi­sesti menet­tä­neet jatkoin­ves­toin­teja muihin maihin, koska Suomi osoit­tau­tui erityi­sen hanka­laksi. Tällai­siin meillä ei oikein ole varaa. Vastuu ei ole tuomiois­tui­men vaan lain­sää­tä­jän eli edus­kun­nan.

Seuraa­van halli­tuk­sen yksi prio­ri­teetti tulee olla inves­toin­ti­lu­vi­tuk­sen suju­vuu­den ja enna­koi­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen. Kort­tien oikein pelaa­mi­nen ei riitä suur­val­ta­pe­lissä, jos naapuri pelaa kort­tinsa nopeam­min oikein.

“Olisipa ollut rohkeutta toimia topa­kam­min”

Kulu­nut ener­gia­vuosi on ollut vaikea. Me ehdo­timme jo vuosi sitten edus­kun­ta­ryh­män linja­pa­pe­rissa keinoja, joilla sähkön ja bensan hinta­ral­lia olisi hillitty. Ener­gia­myrs­kyn ei olisi tarvin­nut riepo­tella meitä näin­kään paljon, jos olisi ollut rohkeutta toimia topa­kam­min.

Vaikut­ta­mi­nen kohdis­tuu kuiten­kin eteen­päin eikä taka­pei­liin. Tärkeintä on, mitä teemme ener­gia­mur­rok­sen seuraa­vassa vaiheessa. Suomella on vähän yllät­täen Euroo­pan parhaat kortit nousta puhtaan ener­gian suur­val­laksi! Voimme nousta voit­ta­jina, kun ener­gia­krii­sin pöly hälve­nee.

Saksa kärvis­te­lee, miten korvata Venä­jän kaasu. Me voimme oikeasti monin­ker­tais­taa Suomen sähkön­tuo­tan­non 10-20 vuodessa. Kortit pitää vaan pelata oikein.

“Tuuli­voima ei lämmitä, kun on tyyntä ja pauk­ku­pak­ka­set samaan aikaan”

Meillä on enem­män tilaa uuden suku­pol­ven tuuli­puis­toille niin maalla kuin merel­lä­kin. Siksi Euroo­pan ener­giain­ves­toi­jat katso­vat nyt pohjois­mai­hin. Sijoit­ta­jat usko­vat, että sähköä riit­täisi Suomessa edul­li­sesti myös vedyn tuotan­toon. Vetyä voidaan jalos­taa perin­tei­siin polt­to­moot­to­rei­hin polt­toai­neiksi tai kemian­teol­li­suu­den raaka-aineiksi.

Tuulesta tulee Suomen tärkein sähkön­lähde vuosi­ta­solla. Se ei kuiten­kaan yksin riitä. Tuuli­voima ei lämmitä silloin, kun on tyyntä ja pauk­ku­pak­ka­set samaan aikaan. Kulu­tus­jous­ton auto­ma­tiikka auttaa tunti­ta­son kulu­tus­piik­kei­hin esimer­kiksi sammut­ta­malla sähkö­läm­mi­tystä. Help­poja jous­to­koh­teita ei kuiten­kaan ole riit­tä­västi.

Osa toivea­jat­te­lee, että vedyn tuot­ta­mi­nen keski­tet­täi­siin halvan sähkön tuntei­hin ja se riit­täisi tasaa­maan sääriip­pu­vai­suutta. Olen keskus­tel­lut lukuis­ten hanke­joh­ta­jien kanssa, jotka ovat tilaa­massa elekt­ro­lyy­se­riä vedyn tuotan­toon. Lähes aina he sano­vat, että elekt­ro­lyy­se­riä ei saa kannat­ta­vaksi, jos sitä ei aja hyvällä käyt­tö­as­teella. Juuri kukaan ei ole ollut tilaa­massa monen päivän vety­va­ras­toa­kaan.

Vety­hank­keissa pyri­tään yleensä osta­maan sähkö kiin­teäksi sovit­tuun hintaan. Yleensä se halu­taan ostaa tuuli­voi­man tuot­ta­jalta, joka taas suojaa tuulet­to­man päivän toimi­tus­ris­kinsä sähkö­pörs­sissä. Epäi­len, ettei tämä menet­te­ly­tapa kauaa toimi, jos tuuli­voi­man osuus pohjois­mai­den sähköstä nousee kohtuut­to­man suureksi verrat­tuna säävar­maan ja säätö­ky­kyi­seen tuotan­toon.

Elekt­ro­lyy­se­rit ja vety­va­ras­tot kehit­ty­vät, mutta edul­li­sen ja puhtaan sähkön yhdis­tel­mää ei voi laskea yksin sen varaan. Valtti on sillä maalla, jonka sähkö­jär­jes­tel­mässä on tuulen rinnalla riit­tä­västi puhdasta perus­tuo­tan­toa eli ydin­voi­maa sekä säätö­voi­maa eli lähinnä vesi­voi­maa. Ruot­silla ja Norjalla on vuoris­ton vesi­voima. Meidän täytyy olla kette­rin luomaan olosuh­teet uuden ydin­voi­man tuotan­nolle.

“Aika on kypsä tehdä Suomesta puhtaan ener­gian suur­valta”

Muut­tu­neessa tilan­teessa teol­li­suus ja lämmi­tys ovat nopeasti siir­ty­mässä sähköön ja sähkö­polt­toai­nei­siin. Tarvit­semme sekä uuden ison ydin­voi­ma­lan että edel­lä­kä­vi­jä­hank­keita pienem­pien modu­laa­ris­ten ydin­voi­ma­loi­den saralla.

Ener­gia­kort­tien oikein pelaa­mi­nen on tämän vuosi­kym­me­nen tärkein teol­li­suus­po­liit­ti­nen teko. Se vetää meille jalos­ta­vaa teol­li­suutta. Sen näemme jo nyt esimer­kiksi Ranuan meta­no­li­teh­taan tai Inkoo­seen suun­ni­tel­ta­van teräs­teh­taan kohdalla. Vain osa suun­ni­tel­mista toteu­tuu, mutta yksi­kään ei pysy edes pöydällä, jos usko Suomeen puhtaan sähkön monin­ker­tais­ta­jana lopah­taa.

Tavoite pitää olla sähkön ja vedyn jalos­ta­mi­nen Suomessa tuot­teiksi pääsään­tönä sen sijaan, että veisimme ener­gian kaape­lissa Saksaan. Aika on kypsä tehdä Suomesta puhtaan ener­gian suur­valta. Se on myös halvin ja kestä­vin tapa varmis­taa, ettei suoma­lais­ten tarvitse jatkossa pelätä konkurs­sia sähkö­las­kun takia.

Kai Mykkä­nen
puhtaan ener­gian nörtti lukio­lai­sesta saakka,
kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa