Arktista stra­te­giaa edus­kun­nalle esitel­lyt Jyrki Katai­nen muis­tutti, että Suomen tulee hyödyn­tää asemaansa parhaalla mahdol­li­sella tavalla, kestä­vän kehi­tyk­sen mukai­sesti. Arkti­sen alueen muutos on sekä haaste että mahdol­li­suus. Suomen tulee kantaa vastuunsa ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­sestä ja kestä­västä kehi­tyk­sestä, mutta samalla tart­tua myös niihin mahdol­li­suuk­siin, jotka tuovat suoma­lai­sille työtä ja toimeen­tu­loa.

Syrjäi­nen sijainti on harvoin kilpai­lu­valtti. Nyt on.

Voisi sanoa, että maan­tie­teelle emme voi mitään, ja hyvä niin. Tarkoi­tan arkti­sella alueella tapah­tu­vaa suurta muutosta, jonka suhteen Suomi on aitio­pai­kalla. Perin­tei­sestä peri­fe­riasta on tullut kansain­vä­li­ses­ti­kin huomion keskus, jossa asioita tapah­tuu kiih­ty­vällä vauh­dilla ja laajalla rinta­malla. Alueen painoarvo on viime vuosina kasva­nut merkit­tä­västi.

Kuten tunnet­tua, kaikki meneil­lään oleva kehi­tys ei ole posi­tii­vista. Ilmas­ton­muu­tos tuntuu alueella jo nyt konkreet­ti­sella tavalla, ja vaikut­taa elino­lo­suh­tei­siin. Viime viikolla julkaistu IPCC:n raportti osoit­taa, että ilmas­ton­muu­tos on merkit­tävä haaste niin Suomelle kuin muul­le­kin arkti­selle alueelle. Ilmas­ton­muu­tok­sen torju­mi­nen ja sen vaiku­tus­ten hallinta on vält­tä­mä­töntä arkti­sen alueen vakau­delle ja turval­li­suu­delle. Suomi haluaa jatkos­sa­kin olla mukana arkti­sen alueen kestä­vän kehi­tyk­sen edis­tä­jänä.

Sinänsä vali­tet­tava jääpeit­teen sula­mi­nen avaa merkit­tä­viä mahdol­li­suuk­sia Suomelle. Myös halli­tus­oh­jel­man mukai­nen Itä- ja Pohjois-Suomen kehit­tä­mis­työ­ryhmä näkee rapor­tis­saan paljon mahdol­li­suuk­sia pohjoi­sen luon­non­va­roissa ja meri­tei­den avau­tu­mi­sessa. Arkti­nen alue vetää puoleensa huomat­ta­van määrän inves­toin­teja ympäri maail­maa, mikä tarjoaa suoma­lai­selle arkti­selle olosuh­deo­saa­mi­selle vahvan kysyn­nän. Suomen, Ruot­sin ja Norjan arkti­sille alueille sekä Kuolan niemi­maalle suun­ni­tel­tu­jen hank­kei­den yhteis­vo­lyy­min on arvioitu ylit­tä­vän lähi­vuo­si­kym­me­ninä 100 miljar­dia euroa. Tämä luo merkit­tä­viä mahdol­li­suuk­sia uusien suoma­lais­ten työpaik­ko­jen synty­mi­selle.

Koko­nais­kuva on siis moni­muo­toi­nen, osin hämä­rä­kin, ja kaik­kia muutok­sen ulot­tu­vuuk­sia emme vielä tunne.

Arvoisa puhe­mies,

Meidän tulee hyödyn­tää asemamme parhaalla mahdol­li­sella tavalla, kestä­vän kehi­tyk­sen mukai­sesti. Arkti­sen alueen muutos on meille sekä haaste että mahdol­li­suus. Kannamme vastuumme ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­sestä ja kestä­västä kehi­tyk­sestä, mutta tartumme myös samalla niihin mahdol­li­suuk­siin, jotka tuovat suoma­lai­sille työtä ja toimeen­tu­loa.

Tämä on ollut lähtö­kohta Suomen uudelle arkti­selle stra­te­gialle, jonka valtio­neu­vosto hyväk­syi elokuun lopulla. Työhön osal­lis­tui­vat kaikki minis­te­riöt, mikä kertoo stra­te­gian poik­ki­hal­lin­nol­li­suu­desta ja alueen suuresta kiin­nos­ta­vuu­desta.

Kyse on järjes­tyk­ses­sään toisesta arkti­sesta stra­te­giasta. Edel­li­nen oli vuodelta 2010. Uusi stra­te­gia on edel­tä­jäänsä laaja-alai­sempi, ja siinä käsi­tel­lään ennen kaik­kea, miten Suomen arkti­sena maana tulisi uudessa tilan­teessa toimia. Stra­te­giassa asete­taan tavoit­teita ja määri­te­tään keinoja tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seksi.

Stra­te­gia on laaja. Siinä tarkas­tel­laan Suomen arkti­sen aseman vahvis­ta­mista, avau­tu­via liike­toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia, ympä­ris­töä, turval­li­suutta ja vakautta, Suomen pohjois­ten aluei­den asemaa, kansain­vä­listä yhteis­työtä sekä arktista osaa­mista laajasti ymmär­ret­tynä. Uusi stra­te­gia on kirjoi­tettu halli­tuk­sen hyväk­sy­mien arktis­ten linjaus­ten pohjalta. Niissä neljä keskeistä pila­ria ovat:

1) Suomi on arkti­nen maa
2) Suomi on arkti­nen osaaja
3) toimin­nassa on koros­tet­tava kestä­vän kehi­tyk­sen peri­aat­teita ja ympä­ris­tön reunaeh­toja
4) kansain­vä­li­sen yhteis­työn merki­tys on arkti­sessa toimin­nassa suuri ja sitä on vahvis­tet­tava

Edellä maini­tuista syntyy koko­nai­suu­tena Suomen arkti­nen rooli. Tiivis­täen voi sanoa, että Suomen tavoit­teena on lisätä arkti­selle alueelle kasvua ja kilpai­lu­ky­kyä tuke­via paino­tuk­sia arktista ympä­ris­töä kunnioit­taen.
Arkti­sen alueen muutok­sella voi olla laajoja vaiku­tuk­sia Suomen elin­kei­noe­lä­mään, infra­struk­tuu­riin, työvoima- ja alue­po­li­tiik­kaan ja koko yhteis­kun­taan. Kyse on kansal­li­sesti isosta asiasta, ja sen takia haluan siitä täällä edus­kun­nassa puhua. Pohjois-Suomessa on paljon arktista osaa­mista, mutta on olen­naista, että Suomen arkti­nen poli­tiikka ymmär­re­tään koko Suomen asiaksi. Stra­te­gia lähtee ajat­te­lusta, että Suomi ? koko Suomi ? on arkti­nen maa.

Arvoisa puhe­mies,

Meidän on oltava aktii­vi­sia siellä, missä kasvua on näkö­pii­rissä. Tällai­sia mark­ki­noita ei maail­man­ta­lou­dessa ole tällä hetkellä liikaa. Arkti­nen alue on kuiten­kin lupaava suunta, ja valmiu­temme vastata haas­tee­seen ovat kohtuul­li­sen hyvät.

Suomella on arkti­sissa asioissa runsaasti tietoa ja osaa­mista. On tieten­kin pidet­tävä huoli siitä, että näin on myös jatkossa. On aivan realis­tista pyrkiä arkti­sen osaa­mi­sen malli­maaksi sekä koulu­tuk­sessa ja tutki­muk­sessa että myös tämän osaa­mi­sen kaupal­li­sessa hyödyn­tä­mi­sessä. Arkti­nen erityi­syy­temme ja erin­omai­suu­temme eivät ole haihat­te­lua, mutta eivät myös­kään itses­tään­sel­vyys.
Arkti­nen laivan­ra­ken­nus ja varus­ta­mo­toi­minta, kaivos­teol­li­suus, sääpal­ve­lut, asian­tun­ti­ja­pal­ve­lut, tele­kom­mu­ni­kaa­tio sekä erilai­set ympä­ris­tö­tek­no­lo­giat koko laajuu­des­saan (clean­tech) ovat esimerk­kejä sekto­reista, joissa suoma­lai­silla yrityk­sillä on maail­man­luo­kan huip­puo­saa­mista ja monilla aloilla myös pitkät perin­teet. Se, että herkkä arkti­nen ympä­ristö vaatii elin­kei­noe­lä­mältä taval­lis­ta­kin ympä­ris­töys­tä­väl­li­sem­pää toimin­taa, on nähtävä kilpai­lu­te­ki­jänä, jonka suoma­lais­yri­tyk­set toivot­ta­vasti kyke­ne­vät tarjoa­maan kilpai­li­joi­taan parem­min.

Suoma­lais­ten yritys­ten voi olla tarpeel­lista muodos­taa yhteen­liit­ty­miä tai olla aina­kin lähei­sessä yhteis­työssä keske­nään, koska esimer­kiksi infra­struk­tuu­ri­ra­ken­ta­mi­seen ja luon­non­va­ro­jen hyödyn­tä­mi­seen tähtää­vät hank­keet voivat olla kool­taan ja kerran­nais­vai­ku­tuk­sil­taan hyvin suuria. Voimien yhdis­tä­mi­nen ei ole aina ollut suoma­lai­nen vahvuus, joten siihen on kiin­ni­tet­tävä erityistä huomiota.
Venäjä on monella sekto­rilla suoma­lai­sen arkti­sen osaa­mi­sen päämark­kina, mutta kysyn­tää löytyy myös muista Pohjois­maista, Pohjois-Ameri­kasta ja Aasiasta. Arkti­sen alueen liike­toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det ja arkti­sen alueen kasvava merki­tys laajem­min­kin ovat yhä useam­min esillä erilai­sissa kansain­vä­li­sissä tapaa­mi­sissa.

Kansain­vä­li­sen kiin­nos­tuk­sen kasvu lisää tarvetta yhteis­työlle. Vastaa­vasti kansain­vä­li­sen oikeu­den ja sään­te­lyn merki­tys arkti­sella alueella kasvaa. On hyvä, että Arkti­sen neuvos­ton asema on vahvis­tu­nut ja vakiin­tu­nut. Vastaa­vasti on hyvin tärkeää, että Euroo­pan unioni tulee yhä vahvem­min arkti­seen toimin­taan mukaan. Euroo­pan unio­nin, Venä­jän, Norjan ja Islan­nin kump­pa­nuu­den pohjalta toteu­tet­ta­valla Pohjoi­sella ulot­tu­vuu­della on tässä oma posi­tii­vi­nen merki­tyk­sensä. Barent­sin euroark­ti­nen neuvosto ja Barent­sin alueel­li­nen neuvosto tuovat tärkeän alueel­li­sen näkö­kul­man arkti­seen poli­tiik­kaan.

Arvoisa puhe­mies,

Suomen uusi arkti­nen stra­te­gia pyrkii katso­maan pitkälle tule­vai­suu­teen. Kaik­kia sen tavoit­teita ja toimen­pi­teitä ei ole mahdol­lista toteut­taa kulu­valla vaali­kau­della, vaikka pain­opiste onkin lähi­vuo­sissa.
Arkti­siin kehi­tys­kul­kui­hin liit­tyen meidän on jo nyt pohdit­tava pohjois­ten aluei­den liiken­ne­tar­peita ja ?ratkai­suja pitkällä aika­vä­lillä. Erityi­sesti esillä on ollut ajatus rauta­tie­yh­tey­destä Jääme­relle. Pohdin­nan on perus­tut­tava huolel­li­sille arvioille, koska kyse olisi jätti­mäi­sestä inves­toin­nista. Asia ei myös­kään olisi yksin Suomen päätet­tä­vissä. En tiedä, mikä loppu­tu­los on, mutta asia on joka tapauk­sessa tutki­mi­sen arvoi­nen.
Suomen uusi arkti­nen stra­te­gia on mittava ja tavoit­teel­li­nen asia­kirja. En ole käynyt sitä esityk­ses­säni läpi kaiken­kat­ta­vasti, mutta olen halun­nut koros­taa sen punaista lankaa - sitä, että Suomi osaa sovit­taa yhteen ympä­ris­tön reunaeh­dot ja arkti­set liike­toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det kansain­vä­listä yhteis­työtä hyödyn­täen.

Stra­te­giassa vastuu­ta­hoina maini­taan useim­mi­ten vain minis­te­riöt, koska kyse on ennen kaik­kea valtio­neu­vos­ton näke­myk­sestä. Tosia­siassa on tieten­kin selvää, että tavoit­tei­siin pääse­mi­seksi tarvi­taan myös muiden taho­jen, kuten kuntien, yritys­ten sekä erilais­ten kansa­lais- ja etujär­jes­tö­jen toimia. Kuten jo aiem­min tote­sin, kyse on kansal­li­sesti merkit­tä­västä asiasta. Meidän kaik­kien panosta tarvi­taan.

Tavoit­tei­den toimeen­pa­non seuran­nasta vastaa minis­te­riöi­den vastuu­vir­ka­mies­ver­kosto, ja stra­te­giaa voidaan päivit­tää tarvit­taessa. Arkti­sen alueen neuvot­te­lu­kunta valvoo stra­te­gian seuran­taa ja toimeen­pa­noa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa