Arvoisa puhe­mies,

Meillä suoma­lai­silla on edes­sämme suuri yhtei­nen tehtävä: suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­ta­mi­nen.

Kyse on suoma­lais­ten hyvin­voin­nin tule­vai­suu­desta. Siitä, miten turvaamme vanhuk­sille hyvän hoivan, lapsille korkea­ta­soi­sen perus­o­pe­tuk­sen ja esimer­kiksi laaduk­kaat terveys­pal­ve­lut kaikille suoma­lai­sille kestä­vällä tavalla. Näiden palve­lui­den turvaa­mi­nen kymme­niksi vuosiksi eteen­päin edel­lyt­tää nyt vastuul­li­sia, vaikei­ta­kin päätök­siä ja hyvää yhteis­työtä.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme kivi­jalka on mure­ne­massa. Nyky­me­nolla tulomme eivät pitkällä aika­vä­lillä riitä katta­maan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan menoja. Ilman määrä­tie­toi­sia toimia Suomi ei voi lunas­taa kansa­lai­sille anta­maansa hyvin­voin­ti­lu­pausta. Tämä tarkoit­taisi palve­lui­den tuntu­vaa heik­ke­ne­mistä ja kasva­vaa eriar­voi­suutta.

Kyse on ennen kaik­kea huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­sestä. Kun suoma­laista hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa raken­net­tiin, sataa työi­käistä kohti oli noin 45-50 lasta ja senio­ri­kan­sa­laista. Tilanne muut­tuu nopeasti: väestö ikään­tyy jokai­sessa kunnassa. Tämä tarkoit­taa palve­lu­tar­peen lisään­ty­mistä ja esimer­kiksi sitä, että palkas­taan veroja maksa­vien osuus piene­nee ja eläke­tu­lois­taan veroja maksa­vien osuus lisään­tyy. Arviolta 15-20 vuoden kulut­tua meillä on noin 20 lasta ja senio­ria enem­män sataa työi­käistä kohden kuin tänä päivänä.

Samalla kun työi­käis­ten suoma­lais­ten määrä vähe­nee, tarve hyvin­voin­ti­pal­ve­luille kasvaa. Sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riö arvioi, että vuoteen 2030 mennessä perus­ter­vey­den­huol­lon palve­lui­den tarve puoli­tois­ta­ker­tais­tuu, vanhus­ten­huol­lon palve­lui­den tarve jopa kaksin­ker­tais­tuu.

Kun työi­käis­ten suoma­lais­ten määrä vähe­nee, myös talous­kasvu hidas­tuu. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tus­pohja heik­ke­nee, vaikka samaan aikaan hyvin­voin­ti­me­not kasva­vat jyrkästi. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi, että julki­sen talou­den pitkän aika­vä­lin kestä­vyys­vaje on suuruus­luo­kal­taan noin viisi prosent­tia BKT:sta. Tämä tarkoit­taa noin 10 miljar­din euron vajetta, jota ei voi kuroa umpeen yksin budjet­ti­toi­min.

Valtio velkaan­tuu jo nyt nopeaa tahtia, vaikka 20 vuotta kestävä huol­to­suh­teen raju heik­ke­ne­mi­nen on vasta juuri alka­nut. Halli­tus­oh­jel­massa sovi­tut 2,5 miljar­din euron sopeu­tus­toi­met eivät riitä tasa­pai­not­ta­maan valtion­ta­loutta eivätkä tait­ta­maan velkaan­tu­mis­ke­hi­tystä.

Tällä kehys­kau­della valtio uhkaa velkaan­tua kuudesta seit­se­mään miljar­dia euroa lisää joka vuosi. Tämä syömä­velka otetaan lastemme piik­kiin. Valtion velkaan­tu­mi­nen heiken­tää enti­ses­tään kykyämme ottaa vastaan väes­tön ikään­ty­mi­sestä aiheu­tuva lisä­ra­si­tus. Kasva­vat korko­me­not ovat nekin pois yhteis­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den rahoit­ta­mi­sesta.

Velkaan­tu­mi­nen uhkaa myös kuntia: aina­kin kolman­nes Suomen kunnista on joutu­massa suuriin talou­del­li­siin vaikeuk­siin jo 2020-luvulla. Ellei kehi­tyk­seen puututa, kunta­lai­set joutu­vat sietä­mät­tö­män eriar­voi­seen asemaan niin palve­lui­den saata­vuu­den kuin vero­taa­kan­kin osalta.

Arvoisa puhe­mies,

Tämä on kaunis­te­le­ma­ton kuva Suomen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suutta koet­te­le­vista haas­teista.

Me suoma­lai­set voimme kuiten­kin selviy­tyä näistä haas­teista. Voimme pelas­taa meille kaikille tärkeän hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan ja meille kaikille tärkeät hyvin­voin­ti­pal­ve­lut. Tämä kuiten­kin edel­lyt­tää, että uskal­lamme uudis­taa Suomea.

Med tanke på den gemen­samma uppgift som vi står inför är hejdan­det av statens skuld­sätt­nings­takt den mest bråds­kande åtgär­den. Vid ramför­hand­lin­garna i mars gäller det för rege­rin­gen att enas om sådana nya åtgär­der med vars hjälp statens skuld­sätt­ning kan mins­kas. Genom utgift­sin­bes­pa­rin­gar och skat­te­höj­nin­gar kan man snabbt minska skuld­sätt­nin­gen och därmed se till att skul­den och räntorna på den inte stiger till en ohåll­bar nivå. Målet är såle­des att vi ska leva på våra inkoms­ter, inte på skuld.

Yhtei­sen tehtä­vämme edessä kiireel­li­sin toimen­pide on valtion velkaan­tu­mis­vauh­din hillit­se­mi­nen. Halli­tuk­sella on maalis­kuun kehys­rii­hessä edes­sään sellai­sista uusista toimista sopi­mi­nen, joilla vähen­ne­tään valtion velkaan­tu­mista. Meno­sääs­töillä ja veron­ko­ro­tuk­silla vähen­nämme nopeasti velkaan­tu­mi­sen määrää, jotta velka ja siitä makset­ta­vat korot eivät kasva kestä­mät­tö­mälle tasolle. Tavoit­teena on siis elää tulo­jemme mukai­sesti, ei velaksi.

Halli­tus on ohjel­mas­saan sitou­tu­nut toteut­ta­maan uusia sopeu­tus­toi­mia, mikäli valtion velan brut­to­kan­san­tuo­teo­suus ei näytä kään­ty­vän laskuun ja valtion talou­den alijäämä näyt­tää aset­tu­van yli 1 prosent­tiin brut­to­kan­san­tuot­teesta.

Halli­tus keskus­te­lee talous­nä­ky­mistä ja sopii julki­sen talou­den sopeut­ta­mis­tar­peen mitta­kaa­van stra­te­giais­tun­nos­saan helmi­kuun lopussa. Maalis­kuun kehys­rii­hessä sovi­taan tämän sopeu­tuk­sen sisäl­löstä. Kehys­rii­hessä halli­tus linjaa myös kanto­jaan raken­teel­li­siin toimiin. Tämän lisäksi kehys­rii­hessä sovi­taan toimista kestä­vän kasvun ja korkeam­man työl­li­syy­sas­teen aikaan­saa­mi­seksi.

Halli­tus tekee tarvit­ta­van lisä­so­peu­tuk­sen halli­tus­oh­jel­massa sovi­tun mukai­sesti: veron­ko­ro­tuk­sia ja meno­sääs­töjä samassa suhteessa. Nämä kehys­rii­hessä sovit­ta­vat sopeu­tus­toi­met tule­vat kosket­ta­maan jokaista suoma­laista. Toimet ovat kuiten­kin vält­tä­mät­tö­miä, jotta suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suus saadaan kestä­välle pohjalle.

Sopeu­tus­toi­met ajoit­tu­vat vuosille 2013-2015. Veron­ko­ro­tus­ten ja sääs­tö­jen ajoi­tuk­sessa huomioi­daan vallit­seva suhdan­ne­ti­lanne, sillä tarkoi­tuk­sena ei toki­kaan ole heiken­tää enti­ses­tään jo hiipu­vaa talous­kas­vua. Samoin keinot on valit­tava siten, että kiel­tei­set vaiku­tuk­set kasvuun ja työl­li­syy­teen kyetään mini­moi­maan.

Velkaan­tu­mi­nen on siis katkais­tava, mutta keino­jen on vaalit­tava työl­li­syyttä, kestä­vää kasvua ja sosi­aa­lista oikeu­den­mu­kai­suutta.

Arvoisa puhe­mies,

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pitkän aika­vä­lin kestä­vyys edel­lyt­tää raken­teel­li­sia toimia, joilla vahvis­te­taan hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den rahoi­tus­poh­jaa. Erityi­sen tärkeitä toimia ovat työurien piden­tä­mi­nen ja työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­nen.

Pidempi työura tarkoit­taa työn­te­ki­jälle parem­paa eläke­tur­vaa ja maltil­li­sem­paa työelä­ke­mak­su­jen kehi­tystä. Samalla julki­nen talous - siis suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta - vahvis­tuu suurem­pien vero­tu­lo­jen myötä. Parempi työn tarjonta puoles­taan tarkoit­taa korkeam­paa työl­li­syyttä ja sitä kautta pienem­piä tuloe­roja ja vahvem­paa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa.

Nämä raken­teel­li­set toimet ovat vält­tä­mät­tö­miä. Mitä aiem­min niistä voidaan sopia, sitä lievem­pinä ne voidaan tehdä. Mitä myöhem­pään lykkäämme väis­tä­mät­tö­mien uudis­tus­ten teke­mistä, sitä rajum­pina ne joudu­taan myöhem­min toteut­ta­maan. Nyt päätök­set ovat omissa käsis­sämme.

Tarvit­semme myös muita toimia talous­kas­vun vauh­dit­ta­mi­seksi. Talous­kas­vun kannalta olen­naista on mahdol­li­sim­man korkea työl­li­syy­saste, parempi työn tuot­ta­vuus ja kasvu­ha­kui­sen ja kansain­vä­li­sen yritys­toi­min­nan tuke­mi­nen. Tavoit­teena on vähä­pääs­töi­nen ja resurs­si­te­ho­kas Suomi, jossa kestä­vän kasvun avulla turva­taan tule­vai­suu­den työpai­kat.

Suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta perus­tuu viime kädessä kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyi­siin yrityk­siin, joilla on varaa työl­lis­tää. Noin 40 % Suomen BKT:stä syntyy vien­nistä. Vien­timme ei kasva yhtä nopeasti kuin kilpai­li­ja­mai­demme, ennen kaik­kea Saksan ja Ruot­sin. Suomen vien­nin pain­opiste on perin­tei­sesti ollut suurissa yrityk­sissä ja teol­li­suu­dessa, mutta jatkossa meidän on saatava riit­tä­vän vahva ote tuot­tei­den ja palve­lui­den kysyn­nän valta­vasta kasvusta. Halli­tus ryhtyy alku­vuo­den aikana lukui­siin toimiin, joilla tuetaan aikai­sem­paa vahvem­min suoma­lais­ten yritys­ten menes­ty­mistä maail­malla.

Meillä on aihetta olla huolis­saan suoma­lai­sen huip­puo­saa­mi­sen kilpai­lu­ky­vystä. Viimeksi keski­viik­kona saimme kuulla vali­tet­ta­via uuti­sia Nokian rajuista vähen­nyk­sistä Salossa. Nämä vähen­nyk­set osuvat Suomen vien­nin syömä­ham­paa­seen, teleklus­te­riin. Halli­tus tarjoaa kaiken avun Salon seudulle ja irti­sa­not­ta­ville. Salon seutu­kunta on jo nimetty äkil­li­sen raken­ne­muu­tok­sen alueeksi, joka mahdol­lis­taa valtion laajat tuki­toi­met.

Nokian vähen­nyk­set eivät ole ainoa merkki Suomen vien­nin heiken­ty­västä kilpai­lu­ky­vystä. Suomen ulko­maan­kau­pan vaih­to­suhde on heiken­ty­nyt kymme­nessä vuodessa noin 15 prosent­tia. Tämä tarkoit­taa sitä, että meiltä maail­malle vietä­vät tava­rat ovat yhä halvem­pia suhteessa maail­malta meille tuota­viin hyödyk­kei­siin. Lisä­ar­voa syntyy yhä vähem­män Suomessa. Tämä kehi­tys ei saa jatkua.

Halli­tus on jo viime vuonna päät­tä­nyt useista talous­kas­vua vauh­dit­ta­vista raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista. Esimer­kiksi vero­tuk­sen pain­opis­tettä on siir­retty kasvua hait­taa­vasta työn ja yrit­tä­mi­sen vero­tuk­sesta kohti ympä­ristö- ja terveys­pe­rus­teista vero­tusta.

Edesaut­ta­malla kokoa­van raami­so­vun synty­mistä työmark­ki­noilla tuet­tiin suoma­lais­ten yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä ja palkan­saa­jien osto­voi­maa. Raami­so­vun yhtey­dessä halli­tus on sitou­tu­nut esimer­kiksi toteut­ta­maan toimia kasvu­yrit­tä­jyy­den vauh­dit­ta­mi­seksi. Myös tämän vuoden alusta voimaan astu­nut ener­gia­ve­ro­leik­kuri paran­taa Suomessa toimi­vien yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä.

Olen­naista on myös se, että nuoret saadaan nykyistä nopeam­min työmark­ki­noille. Halli­tus on nuor­ten yhteis­kun­ta­ta­kuun muodossa ryhty­nyt määrä­tie­toi­siin toimiin nuor­ten syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­se­mi­seksi.

Arvoisa puhe­mies,

Raken­tei­den uudis­ta­mista tarvi­taan myös kunta­ta­solla. Halli­tus toteut­taa tällä vaali­kau­della kunta­uu­dis­tuk­sen, jonka tärkeim­pänä tavoit­teena on suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­nen myös tule­ville suku­pol­ville.

Nyky­me­nolla lukui­sat suoma­lai­set kunnat eivät selviä tule­vien vuosi­kym­me­nien taakasta. Kymme­net, jopa sadat kunnat ovat joutu­massa vaka­viin talou­del­li­siin vaikeuk­siin.

Tuoreen VM:n arvion mukaan kunnat joutui­si­vat kolmen valtuus­to­kau­den aikana nosta­maan kunnal­lis­ve­roa keski­mää­rin yli kuudella ja puolella prosent­tiyk­si­köllä. Saman arvion mukaan liki 65 kuntaa joutuisi peri­mään vuonna 2024 yli 30 prosen­tin kunnal­lis­ve­roa.

Tämän kehi­tyk­sen torju­mi­seksi halli­tus on ohjel­mas­saan sopi­nut kunta­uu­dis­tuk­sesta, jonka tavoit­teena on vahvoi­hin perus­kun­tiin pohjau­tuva elin­voi­mai­nen kunta­ra­kenne.

Uudis­tuk­sella luodaan kunnat, jotka kyke­ne­vät pitä­mään huolta kunnal­lis­ten lähi­pal­ve­lui­den tuot­ta­mi­sesta. Samalla luodaan elin­voi­mai­sempi yhdys­kun­ta­ra­kenne, joka vahvis­taa talous­kas­vua ja vähen­tää epäter­vettä kunta­kil­pai­lua. Vahvoi­hin perus­kun­tiin perus­tuva uudis­tus vahvis­taa myös paikal­lista demo­kra­tiaa. Kun palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä pääte­tään kunnassa eikä erilais­ten palve­lui­den järjes­tä­mistä varten perus­te­tuissa erilai­sissa ylikun­nal­li­sissa himme­leissä, myös kunta­lais­ten vaiku­tus­mah­dol­li­suu­det para­ne­vat.

Kunnal­lis­hal­lin­non rakenne -työryh­män selvi­tys luovu­tet­tiin keski­viik­kona hallinto- ja kunta­mi­nis­teri Virk­kuselle. Helmi­kuun 14. päivä käyn­nis­tyy laaja alue- ja kuule­mis­kier­ros, jolla kerä­tään kuntien ja kunta­lais­ten näke­myk­siä kunta­uu­dis­tuk­sen erilai­sista toteut­ta­mis­mal­leista.

Nyt halli­tus etsii yhdessä kaik­kien Suomen kuntien kanssa parasta tapaa saavut­taa yhtei­set tavoit­teet: lähi­pal­ve­lui­den turvaa­mi­nen ja vahvoi­hin perus­kun­tiin pohjau­tuva elin­voi­mai­nen kunta­ra­kenne. Tavoit­teet saavu­te­taan vain laajalla yhteis­työllä ja avoi­mella vuoro­pu­he­lulla, johon kaikki ovat terve­tul­leita osal­lis­tu­maan.

Huhti­kuussa päät­ty­vän kuntien kuule­mis­kier­rok­sen jälkeen halli­tus päät­tää kunta­uu­dis­tuk­sen jatko­val­mis­te­lusta ja sisäl­löstä. Tässä yhtey­dessä määri­tel­lään raken­ne­uu­dis­tusta ohjaa­vat vahvan kunnan kritee­rit ja toteut­ta­mis­ta­vat. Halli­tus on myös tarjon­nut oppo­si­tiolle yhteis­työn mahdol­li­suutta kunta­uu­dis­tuk­sen toteut­ta­mi­seksi. Tämä tarjous on edel­leen voimassa.

Ärade talman,

Det finländska välfärds­sam­häl­lets utveckling går hand i hand med Euro­peiska unio­nens utveckling. EU är Finlands vikti­gaste export­mark­nad. Vi måste se till att EU:s skuld­kris under loppet av nästa år förvand­las till ny till­växt.

Redan under de senaste åren har en hel rad stabi­li­se­ringsåt­gär­der genomförts. Vissa tecken tyder på att skuld­kri­sen håller på att lätta och att vi går mot stabi­lare tider. Den finan­siella discipli­nen har ökat i bety­dande grad till följd av trovär­diga och bindande bestäm­mel­ser.

Ett EU-lags­tift­nings­pa­ket som förbätt­rat den finan­siella discipli­nen har tagits i bruk: tjugo­fem EU-länder har dessu­tom godkänt ett stra­mare avtal som är bindande för den ekono­miska poli­ti­ken. Dessa refor­mer börjar bära frukt i takt med att fört­roen­det stärks. I första hand är det dock de krisande länderna själva som ska se till att fört­roen­det stärks.

Arvoisa puhe­mies,

Suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan ja Euroo­pan unio­nin kehi­tyk­sen välillä vallit­see kohta­lo­nyh­teys. EU on Suomen tärkein vien­tia­lue. Meidän on tule­van vuoden aikana kään­net­tävä EU:n velka­kriisi uudeksi kasvuksi.

Erilai­sia vakau­tus­toi­mia on toteu­tettu jo useam­man vuoden ajan. On merk­kejä siitä, että velka­krii­sissä olisi tapah­tu­massa käänne kohti parem­pia ja vakaam­pia aikoja. Talous­ku­ria on lisätty huomat­ta­valla tavalla uskot­ta­vin ja sito­vin sään­nöin.

Talous­ku­ria kohen­ta­nut EU-lain­sää­dän­tö­pa­ketti on otettu käyt­töön ja 25 EU-maata ovat lisäksi hyväk­sy­neet talous­po­li­tiik­kaa sito­van tiukem­man sopi­muk­sen. Nämä uudis­tuk­set alka­vat vaikut­taa luot­ta­musta vahvis­ta­malla. Pääosassa luot­ta­muk­sen vahvis­ta­mi­sessa ovat kuiten­kin vaikeuk­sissa olevat maat itse.

Tark­kaa­vai­suu­den ei tieten­kään pidä herpaan­tua ja vuosi 2012 sisäl­tää monia vaikeita paik­koja. Tästä syystä on tärkeää, että meillä on riit­tävä euroop­pa­lai­nen reagoin­ti­kyky nykyi­sen rahoi­tus­va­kaus­vä­li­neen ja pysy­vän vakaus­me­ka­nis­min muodossa. Suomi tulee jatkos­sa­kin painot­ta­maan kansain­vä­li­sen valuut­ta­ra­has­ton IMF:n roolia krii­sin ratkai­sussa.

Pelkät sääs­töt ja lainaoh­jel­mat eivät riitä pysy­vän ratkai­sun saavut­ta­mi­seksi. Krii­sin rinnalla on tärkeää, että paran­namme kasvun edel­ly­tyk­siä Euroo­passa. Tämä edel­lyt­tää määrä­tie­toi­sia toimia sekä kansal­li­sella että euroop­pa­lai­sella tasolla. Suomi perään­kuu­lut­taa erityi­sesti sisä­mark­ki­noi­den kehit­tä­mistä, avointa taloutta ja talou­del­lista toime­liai­suutta kohen­ta­via raken­ne­uu­dis­tuk­sia. Eurooppa ei nouse ilman näitä uudis­tuk­sia. Samalla on huomat­tava, että myös meidän Suomessa on elet­tävä kuin opetamme.

Arvoisa puhe­mies,

Tule­vana keväänä edus­kun­nan käsit­te­lyyn tule­vista asioista haluan vielä erik­seen nostaa esille puolus­tus­voi­ma­uu­dis­tuk­sen.

Puolus­tus­voi­mien uudis­tus­tarve on tunnis­tettu jo vuosia sitten. Keskei­nen tekijä on ikäluok­kien piene­ne­mi­nen: koulu­tus­paik­ko­jen supis­ta­mis­tarve on vuoden 2015 tasolla 3000-4500. Kun palve­lus­kel­poi­nen ikäluokka piene­nee, tällä on vaiku­tusta erityi­sesti tarvit­ta­vaan joukko-osas­to­ra­ken­tee­seen.

Toinen keskei­nen tekijä on raha: Ylei­nen talous­ti­lanne pakot­taa tarkas­te­le­maan kriit­ti­sesti kaik­kia julki­sia menoja ja etsi­mään sääs­tö­koh­teita. Kun taloutta joudu­taan tasa­pai­not­ta­maan, puolus­tus­me­not ovat samalla viivalla esimer­kiksi terveys- ja koulu­tus­me­no­jen kanssa, kun karsin­taa tehdään.

Keski­viik­kona julkis­tettu puolus­tus­voi­ma­uu­dis­tus on vaikea, mutta vält­tä­mä­tön uudis­tus. Suomen puolus­tus­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­nen edel­lyt­tää puolus­tus­voi­missa raken­teel­li­sia muutok­sia. Vähen­nyk­set ja lakkau­tuk­set ovat vali­tet­ta­vasti vält­tä­mät­tö­miä kustan­nus­ra­ken­teen terveh­dyt­tä­mi­seksi.

Varus­kun­nilla on sekä talou­del­lista että histo­rial­lista merki­tystä monille alueille. Siitä huoli­matta on syytä tunnus­taa tosi­asiat. Tule­ville ikäluo­kille ei tarvita nykyistä määrää varus­kun­tia. Suomen tule­vai­suu­den puolus­ta­mi­nen vaatii tervettä julkista taloutta.

Varus­kun­tien lakkaut­ta­mi­silla on vaiku­tuk­sia monilla alueilla. Halli­tus on jo ryhty­nyt toimiin, joilla raken­ne­muu­tok­sen kosket­ta­mia alueita voidaan tukea.

Puolus­tus­voi­ma­uu­dis­tus ei tarkoita puolus­tuk­semme perus­lin­jaus­ten muut­ta­mista. Kaikissa oloissa Suomella on oltava uskot­tava itse­näi­nen puolus­tus­kyky, joka perus­tuu ylei­seen asevel­vol­li­suu­teen ja alueel­li­seen puolus­tuk­seen. Koko Suomea on kyet­tävä puolus­ta­maan. Lisäksi on tarvit­taessa kyet­tävä puolus­tus­voi­mien kahteen muuhun perus­teh­tä­vään eli viran­omai­sa­vun anta­mi­seen ja kansain­vä­li­seen krii­sin­hal­lin­taan.

Tavoit­teena on, että puolus­tus­voi­ma­uu­dis­tuk­sen jälkei­nen orga­ni­saa­tio ja uudis­te­tut toimin­ta­mal­lit ovat käytössä vuonna 2015. Uudis­tuk­sen päämää­ränä ovat suori­tus­ky­kyi­set puolus­tus­voi­mat, joilla on kyky maamme koske­mat­to­muu­den turvaa­mi­seen sekä kansain­vä­li­seen toimin­taan.

Arvoisa puhe­mies,

Tänä vuonna olemme suurien päätös­ten äärellä. Meidän suoma­lais­ten yhtei­nen haas­teemme on löytää keinot suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­seen.

Pään lait­ta­mi­nen pensaa­seen ei auta. Mitä pidem­mälle vält­tä­mät­tö­miä päätök­siä veny­te­tään, sitä vaikeam­miksi ne käyvät ja sitä enem­män ne vaikut­ta­vat suoma­lais­ten arkeen. Toimiin on ryhdyt­tävä nyt, kun niistä päät­tä­mi­nen on vielä omissa käsis­sämme.

Meillä on edes­sämme vaikeita päätök­siä, joilla on myös ikäviä seurauk­sia. Kaik­kein huonoin vaih­toehto olisi kuiten­kin se, jos emme tekisi mitään. Jos uskot­te­lemme itsel­lemme, että uudis­tuk­sia ei tarvita tai että niitä voidaan loput­to­masti lykätä, hylkäämme myös suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan.

Rohkeilla uudis­tuk­silla ja yhteis­työllä taas voimme luoda pohjan uudelle, vahvem­malle hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nalle. Suomelle, joka kyke­nee pitä­mään lupauk­sensa laaduk­kaista palve­luista. Suomelle, jonka hyvin­vointi ei perustu velka­ra­halle. Suomelle, jossa suoma­lais­ten on hyvä asua jokai­sessa kunnassa.

Päämi­nis­te­rin ilmoi­tus halli­tuk­sen poli­tii­kasta vuonna 2012 ja keskei­sim­mistä edus­kun­nalle annet­ta­vista esityk­sistä 10.2.2012

Päämi­nis­teri Jyrki Katai­nen

Lisää sisältöä samassa kategoriassa