Tänä syksynä suoma­lai­set päät­tä­jät ovat vaikei­den ratkai­su­jen edessä. Tiedämme kaikki, että suoma­laista hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa on uudis­tet­tava, jotta se kestää tule­vien vuosien koet­te­le­muk­set. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tuk­sessa on pitkällä aika­vä­lillä yhdek­sän miljar­din euron vuosit­tai­nen aukko, eli julki­sen talou­den kestä­vyys­vaje. Ensi vuonna valtio joutuu otta­maan meno­jensa katta­mi­seksi 6,6 miljar­dia euroa ja kunta­sek­tori kaksi miljar­dia euroa uutta velkaa.

Pidem­mällä aika­vä­lillä Suomen haas­teet liit­ty­vät huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­seen. Työi­käis­ten ihmis­ten määrä vähe­nee joka vuosi. Työtä tehdään tule­vai­suu­dessa yhä vähem­män samalla kun palve­lui­den tarve kasvaa. Toiseksi meitä haas­taa teol­li­suu­den raken­ne­muu­tos, joka on jatku­nut jo yli kymme­nen vuotta. Työpaik­koja vähe­nee enem­män kuin uusia syntyy tilalle. Heikon talous­ke­hi­tyk­sen seurauk­sena Suomen julkis­ten meno­jen osuus koko talou­desta on nous­sut korkeim­mil­leen 15 vuoteen.

Tällai­sessa tilan­teessa päät­tä­jät ovat arvo­va­lin­to­jen edessä. Haluam­meko mieluum­min lisätä tehdyn työn määrää vai vero­tam­meko työtä teke­viä suoma­lai­sia nykyistä enem­män? Onko julki­sen sekto­rin raken­tei­den muut­ta­mi­nen parempi vaih­toehto kuin palve­luista nyrhi­mi­nen ja kuntien lopu­ton velkaan­tu­mi­nen? Olem­meko valmiit tinki­mään jois­ta­kin vähem­män tärkeistä palve­luista, jotta rahat riit­täi­si­vät parem­min kaik­kein tärkeim­pien palve­lui­den rahoit­ta­mi­seen?

Joku päät­täjä voi tulla siihen­kin johto­pää­tök­seen, että kaikki nämä päätök­set ovat liian vaikeita. Tämä vaih­toehto tarkoit­taa Suomen velkaan­tu­mista ja näivet­ty­mistä. Tällöin näitä arvo­va­lin­toja joudu­taan teke­mään siinä vaiheessa, kun vaih­toeh­toja ei enää ole.

Halli­tus ei suostu lykkää­mään Suomen ongel­mien ratkai­se­mista tule­vai­suu­teen. Olemme päät­tä­neet tehdä ne uudis­tuk­set, joita Suomen kestävä hyvin­vointi edel­lyt­tää.

Halli­tuk­sen sopima raken­ne­po­liit­ti­nen ohjelma perus­tuu kolmelle kivi­ja­lalle. Ensin­nä­kin, teemme joukon päätök­siä, jotka lisää­vät työn­teon määrää Suomessa. Toiseksi, vahvis­tamme yritys­ten edel­ly­tyk­siä kasvaa ja luoda Suomeen työpaik­koja. Kolman­neksi, uudis­tamme suoma­lai­sia kuntia kestä­mään tule­vien vuosi­kym­me­nien haas­teet.

Suomi on tois­tai­seksi nopeasta velkaan­tu­mi­sesta huoli­matta kyen­nyt säilyt­tä­mään talou­den uskot­ta­vuu­den. Suomen luot­to­luo­ki­tuk­seksi vahvis­tet­tiin perjan­taina AAA, eli paras mahdol­li­nen. Suomea on nyt kuiten­kin varoi­tettu, että ellei­vät raken­teel­li­set uudis­tuk­set etene, niin tällöin myös Suomen talou­den uskot­ta­vuus heik­ke­nee. Tämä tarkoit­taisi korkeam­pia laina­kor­koja niin valtiolle ja kunnille, yrityk­sille kuin suoma­lai­sille asun­to­ve­lal­li­sil­le­kin. Talou­den uskot­ta­vuu­den heik­ke­ne­mi­nen olisi myrk­kyä talous­kas­vulle ja työl­li­syy­delle.

Työn määrää lisä­tään

Halli­tus pyrkii katta­maan puolet noin yhdek­sän miljar­din euron kestä­vyys­va­jeesta lisää­mällä työvoi­man tarjon­taa sekä lisää­mällä suoma­lais­ten yritys­ten edel­ly­tyk­siä luoda Suomeen uusia työpaik­koja

Halli­tus on sitou­tu­nut jouk­koon päätök­siä, joiden tavoit­teena on lisätä suoma­lais­ten osal­lis­tu­mista työmark­ki­noille. On olen­naista hahmot­taa, että työpaik­ko­jen määrä Suomessa ei ole vakio. Mitä suurempi osa työi­käi­sestä väes­töstä on mukana työelä­mässä, sitä enem­män Suomessa on työpaik­koja. Tiedämme kansain­vä­li­sen tutki­muk­sen perus­teella, että mitä suurempi osal­lis­tu­mi­saste työmark­ki­noille, sitä alhai­sempi on myös työt­tö­myy­saste pitkällä aika­vä­lillä.

Toisaalta halli­tus on tehnyt joukon päätök­siä, joiden tavoit­teena on luoda parem­mat edel­ly­tyk­set uusien työpaik­ko­jen synty­mi­selle. Tämä tarkoit­taa työl­lis­tä­mi­sen kustan­nus­ten ja kynnyk­sen alen­ta­mista, yksi­tyis­ten inves­toin­tien kannus­ta­mista ja myös julki­sia inves­toin­teja.

Tehok­kaampi kunta­sek­tori

Toinen osa kestä­vyys­va­jeesta, noin viisi miljar­dia euroa on tarkoi­tus kattaa tehos­ta­malla kunnal­li­sia palve­luita, eheyt­tä­mällä kunta­ra­ken­netta sekä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita uudis­ta­malla.

Kuntien ratkai­se­vaa merki­tystä julki­sen talou­den osana osoit­taa muun muassa se, että kuntien menot ovat lähes kolman­nes julki­sen talou­den koko­nais­me­noista ja julki­sesta kulu­tuk­sesta peräti kaksi kolmas­osaa. Kunta­sek­to­rilla työs­ken­te­lee noin 460 000 henki­löä, eli lähes 20 % koko kansan­ta­lou­den työl­li­sistä. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kunnat näyt­tä­vät suun­taa koko julki­sen talou­den kestä­vyy­delle.

Kuntien tehtä­viä ja velvoit­teita on tarkoi­tus karsia miljar­dilla eurolla. Kuntien rahoi­tusta on valtion nopean velkaan­tu­mi­sen vuoksi jouduttu viime vuosina vähen­tä­mään. Tämän vuoksi on perus­tel­tuja, että vastaa­vasti myös tehtä­viä ja velvoit­teita kyetään karsi­maan. Tilanne, jossa yksin karsi­taan kuntien rahoi­tusta, mutta samalla velvoi­te­taakka säilyy ennal­laan ei ole kuntia kohtaan reilu.

Kuntien tehtä­vien vähen­tä­mi­sessä kyse on siitä, että mitä palve­luita kunnalla on velvol­li­suus järjes­tää. Voitai­siinko jois­ta­kin vähem­män tärkeistä palve­luista luopua, jotta rahat riit­täi­si­vät parem­min niihin kaik­kein tärkeim­piin palve­lui­hin? Normien keven­tä­mi­sellä paikal­lis­päät­tä­jille anne­taan nykyistä enem­män mahdol­li­suuk­sia itse päät­tää, millä tavalla ne halua­vat palve­lut järjes­tää kunta­lai­sille. Kun kuntien sään­te­lyä keven­ne­tään, kunta­päät­tä­jien valta ja vastuu palve­luista kasvaa. Tämä on hyvä asia.

Minis­te­riöt ovat tehneet ensim­mäi­set ehdo­tuk­sensa tehtä­vien ja velvoit­tei­den karsi­mi­sesta, mutta loppu­tu­los jäi kauas tavoi­tel­lusta. Nyt minis­te­riöt joutu­vat täyden­tä­mään esityk­si­ään siten, että miljar­din euron lista saadaan täyteen. Tämän virka­val­mis­te­lun jälkeen halli­tus tekee tarvit­ta­vat toimet kuntien tehtä­vien vähen­tä­mi­seksi, jotta koko julki­nen talous saadaan kestä­välle pohjalle.

Nämä tule­vat olemaan kipeitä, mutta äärim­mäi­sen tarpeel­li­sia päätök­siä.

Savon Sano­mat, 20.10.2013

Lisää sisältöä samassa kategoriassa