---

Haluan kiit­tää Veron­mak­sa­jain keskus­liit­toa kutsusta tähän Vero 2012 ?tapah­tu­man avajais­ti­lai­suu­teen. Puheen­vuo­roni otsi­koksi oli merkitty ?talous- ja vero­po­li­tii­kan päälin­jat lähi­vuo­sina?. Aihe on ajan­koh­tai­nen, sillä halli­tus valmis­tau­tuu parhail­laan ensi viikon kehys­rii­heen, jossa tehdään päätök­siä valtion meno­ke­hyk­sistä vuosille 2013-2016.

Uudis­ta­jan asen­netta tarvi­taan

Kehys­rii­hessä halli­tus tart­tuu neljään erita­soi­seen haas­tee­seen: suhdan­ne­ke­hi­tyk­sen heik­kou­teen, valtion velkaan­tu­mi­sen pysäyt­tä­mi­seen, julki­sen talou­den pitkän aika­vä­lin kestä­vyys­va­jee­seen ja pitkän aika­vä­lin kasvuun.

Ensi viikon päätök­sillä halli­tus haluaa vahvis­taa luot­ta­musta Suomen taloutta kohtaan. Vastuul­li­nen ja luot­ta­musta vahvis­tava talous­po­li­tiikka on ensiar­voi­sen tärkeää vakau­den ja kasvun edel­ly­tys­ten kannalta. Luot­ta­mus syntyy konkreet­ti­sista päätök­sistä. Suomessa julkista taloutta onkin pitkään hoidettu säntil­li­sesti. Tämän seurauk­sena olemme ansain­neet parhaan kolmen a:n luot­to­luo­ki­tuk­sen ja sen mukana alhai­sen korko­ta­son niin valtion velalle kuin koti­ta­louk­sille ja yrityk­sille.

Vuoden 2009 rajusta taan­tu­masta lukien valtio on otta­nut lisää velkaa liki 23 miljar­dia euroa. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on arvioi­nut, että halli­tus­oh­jel­massa sovi­tuista 2,5 miljar­din euron sopeu­tus­toi­mista huoli­matta valtio velkaan­tuu tule­vina vuosina kuuden-seit­se­män miljar­din euron vuosit­taista vauh­tia. Tarkka velkaan­tu­mis­vauhti ja sopeu­tuk­sen tarve selviä­vät valtio­va­rain­mi­nis­te­riön uusim­pien julki­sen talou­den luku­jen myötä.

Luot­ta­muk­sen vahvis­ta­mi­seksi kiireel­li­sin tehtävä on valtion velkaan­tu­mis­vauh­din hillit­se­mi­nen. Valtion velkaan­tu­mis­vauhti on huoles­tut­ta­van nopea, eikä se ei lopu ilman päät­tä­väi­siä toimia. On siis valit­tava linja: katkai­sem­meko velkaan­tu­mi­sen, vaikka se tarkoit­taa­kin meno­jen karsin­taa ja vero­jen koro­tuk­sia vai jätäm­mekö Suomen tuulia­jolle. Valinta on selvä. Suomessa on aina hoidettu omat asiat kuntoon, vaikka se ei aina ole ollut help­poa meil­le­kään. Ihmi­siltä saamani suoran palaut­teen perus­teella me olemme yhä se sama kansa joka arvos­taa vastuul­li­suutta. Tehdään se mitä pitää.

Maail­man­ta­lou­den heikko suhdanne on talous­haas­teista pienin, vaikka sekin tuo merkit­tä­viä haas­teita. Suurim­mat haas­teemme tule­vat kahdesta erityi­sestä seikasta: Suomi on tilan­teessa, missä sekä julki­nen talous että yrityk­semme ovat samaan aikaan suuren raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Vuosia puhuttu ikään­ty­mi­nen on nyt toden teolla ja konkreet­ti­sesti alka­nut vaikut­ta­maan julki­seen talou­teemme. Samaan aikaan pape­ri­teol­li­suu­desta alka­nut ja ICT-sekto­rille eden­nyt raju raken­ne­muu­tos haas­taa meitä työpaik­ko­jen ja vero­tu­lo­jen mene­tys­ten muodossa.

Olemme tässä suhteessa vastaa­vassa tilan­teessa kuin 1990-luvun alussa. Silloin­kin julki­sen talou­den raken­teet ja mm. Neuvos­to­lii­ton romah­duk­sen seurauk­sena yritys­ta­lou­temme olivat raken­ne­muu­tok­sen kourissa. Silloin tuskaa lisäsi massa­työt­tö­myys ja synkkä ilma­piiri. Tästä­kin selvi­simme päät­tä­väi­syy­den ja tule­vai­suu­de­nus­kon avulla.

Olen ihail­lut niitä polii­tik­koja, jotka keskellä lamaa ja leik­kaus­lis­toja satsa­si­vat ennak­ko­luu­lot­to­masti tule­vai­suu­teen inves­toi­malla vero­va­roja T&K -toimin­taan. Samaan aikaan tehtiin yritys­ve­ro­tuk­sen uudis­tus, ns. Avoir fiscal-malli, missä vero­poh­jaa laajen­net­tiin, vero­pro­sent­teja lasket­tiin ja yrityk­siä kannus­tet­tiin kasva­maan. Näiden kahden toimen yhteis­vai­ku­tuk­sesta ja päät­tä­väi­sestä julki­sen­ta­lou­den vakaut­ta­mi­sesta syntyi uusi Suomi.

Vaikka emme kärsi­kään massa­työt­tö­myy­destä, emmekä kansa­kun­tana ole samalla tavalla akuu­tisti kuilun partaalla ja vaikka budjet­ti­so­peu­tuk­sen tarve ei ole samaa luok­kaa kuin 1990-luvulla, olemme silti suurien haas­tei­den edessä. Nyt uutena haas­teena on ikära­ken­teen muutos, jota ei voi muuksi muut­taa lyhyellä aika­jän­teellä. Siihen on osat­tava sopeu­tua uudis­ta­malla raken­tei­tamme.

Nyt siis tarvi­taan uudis­ta­jan asen­netta, tule­vai­suu­teen katso­vaa mieltä ja kykyä tehdä päätök­siä. Tunte­mat­to­man tule­vai­suu­den raken­ta­mi­nen ei ole yksin­ker­taista. Olemme joka tapauk­sessa tilan­teessa, missä vastuul­lamme on raken­taa uusi Suomi. Sitä emme tiedä, miltä se tark­kaan ottaen näyt­tää tai miltä toimia­lalta uudet työl­lis­tä­vät yrityk­set nouse­vat. Tärkeintä on aset­taa tavoit­teet ja valita lääk­keet sen mukaan.

Haluamme, että Suomessa on laaduk­kaat hyvin­voin­ti­pal­ve­lut myös tule­vai­suu­dessa. Siihen me tarvit­semme elin­voi­mai­sem­mat ja vahvem­mat kunnat. Nykyi­nen kunta­ra­kenne ei riitä turvaa­maan hyvin­voin­tia. Tarvit­semme uusia kasva­via ja Suomessa työl­lis­tä­viä yrityk­siä. Tähän meidän on osat­tava etsiä kannus­teita. Oikeu­den­mu­kai­suus yhteis­kun­nassa lisään­tyy vain, jos Suomeen syntyy uusia työpaik­koja. Kannus­ta­vuus, kasvu ja onnis­tu­mi­nen eivät ole tasa-arvoi­suu­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den vasta­koh­tia, vaan edel­ly­tys. Tarvit­semme myös jatkossa hyvät eläk­keet ja se on mahdol­lista jos teemme vähän pidem­piä työuria, koska kulu­tamme eläkettä pidem­pään kuin aiem­min. Ja kaiken toivo­mamme edel­ly­tys on terve julki­nen talous.

Velkaan­tu­mi­nen on taitet­tava

Kaikki halli­tus­puo­lu­eet ovat sitou­tu­neet halli­tus­oh­jel­maan: velkaan­tu­mi­nen taite­taan tällä vaali­kau­della. Halli­tus tekee juuri niin paljon sopeu­tus­toi­mia, kuin velkaan­tu­mis­kier­teen tait­ta­mi­nen edel­lyt­tää. Sopeu­tuk­sen tarkka mitta­luokka perus­tuu valtio­va­rain­mi­nis­te­riön uusim­piin laskel­miin. Yhtään turhaa veron­ko­ro­tusta tai meno­leik­kausta ei tehdä, mutta yhtään tarpeel­lista ei myös­kään jätetä teke­mättä. Tavoite on yksi­se­lit­tei­nen: itse­ään ruok­kiva velka­kierre on torjut­tava.

Monet ovat ilmais­seet huolensa sopeut­ta­mis­toi­mien vaiku­tuk­sesta talous­kas­vuun. On totta, että meno­jen karsin­nalla ja vero­jen koro­tuk­silla on kasvua hillit­sevä vaiku­tus lyhyellä aika­jän­teellä. Siksi halli­tus ajoit­taa toimen­pi­teet seuraa­ville kolmelle vuodelle, jolloin toimet eivät häiritse juuri nyt heik­koa kasvua. On myös valit­tava huolella sellai­set sopeu­tus­toi­met, esimer­kiksi veron­ko­ro­tuk­set, joilla on mahdol­li­sim­man vähäi­nen vaiku­tus kasvuun. Suorilla suoma­lai­sen työn ja työl­lis­tä­mi­sen vero­jen koro­tuk­silla on toden­nä­köi­sesti enem­män kiel­tei­siä vaiku­tuk­sia työl­li­syy­teen, kuin tuon­ti­tuot­tei­den vero­jen koro­tuk­silla.

Kehys­rii­hen päätök­sen­teossa pide­tään huolta päätös­ten oikeu­den­mu­kai­suu­desta. Talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sen taakan on kohdis­tut­tava suoma­lais­ten maksu­ky­vyn mukaan. Suuri­tu­loi­set joutu­vat kanta­maan suurem­man taakan kuin pieni­tu­loi­set.

Tänä vuonna suhdan­ne­ke­hi­tys näyt­tää jäävän heikoksi. Vaikka talou­den ennus­te­taan tule­vina vuosina kasva­van jo reip­paam­paa tahtia inves­toin­tien kasvun ja vien­nin vetä­mänä, tänä vuonna talous­kas­vun on arvioitu jäävän vaati­mat­to­maksi.

Tämän vuoksi halli­tuk­sen tarkoi­tuk­sena on päät­tää kehys­rii­hen yhtey­dessä myös lisä­ta­lous­ar­viosta, jossa toteu­te­taan vali­koi­vasti talou­den täsmäel­vy­tystä. Näillä toimilla kohden­nus on nopeasti vaikut­ta­vassa ja työl­li­syyttä tuke­vissa toimissa. Halli­tus valit­see elvy­tys­koh­teet niin, että yhdellä elvy­ty­seu­rolla saadaan mahdol­li­sim­man suuri työl­li­syys­vai­ku­tus.

Kannus­te­taan kasvuun

Suomen julki­sen talou­den kestä­vyy­den kannalta kestävä talous­kasvu ja nykyistä korkeampi työl­li­syys ovat aivan keskei­siä kysy­myk­siä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpai­lu­ky­vystä huolis­saan.

Vien­timme on edel­leen lähes neljän­nek­sen kesän 2008 ennä­tys­ta­so­jen alapuo­lella. Tilanne on saman­kal­tai­nen niin perin­tei­sen tava­ra­vien­nin kohdalla kuin palve­luis­sa­kin. Lisäksi huoles­tut­ta­vaa on, että vuosi­tu­han­nen vaih­teen jälkeen käyn­nis­ty­nyt kaup­pa­ta­seen ylijää­män tren­din­omai­nen sula­mi­nen on kiih­ty­nyt enti­ses­tään viimeis­ten vuosien aikana. Kaup­pa­ta­seemme on lähellä tasa­pai­noa eikä näkö­pii­rissä ole paluuta enti­sen kaltai­siin ylijää­miin. Netto­tu­lo­virta maahamme on katoa­massa, mitä vahvis­taa vaih­to­suh­teen heik­ke­nevä trendi: viemme yhä edul­li­sem­min, tuomme yhä kalliim­malla. Toisin sanoen Suomessa syntyy suhteessa yhä vähem­män lisä­ar­voa.

Suomen yksi­tyi­nen sektori on jatku­van raken­ne­muu­tok­sen keskellä. Hyvin­voin­timme säilyt­tä­mi­nen edel­lyt­täisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeam­man tuot­ta­vuu­den ja suurem­man lisä­ar­von työpaik­koja. Viime vuosien aikana olemme todis­ta­neet tuhoa.

Osaam­meko kään­tää kehi­tyk­sen luovaksi tuhoksi? Mitkä ovat niitä toimia ja kannus­teita, jotka johta­vat esimer­kiksi ympä­ris­tö­tek­no­lo­gian ja ohjel­mis­toa­lan yritys­ten merkit­tä­vään kasvuun Suomessa? Mitkä ovat niitä toimia, joiden seurauk­sena Suomeen alkaisi virrata enem­män inves­toin­teja? Uskal­lam­meko kannus­taa ihmi­siä ja yrityk­siä menes­ty­mään ja kasva­maan Suomessa, vai koem­meko, että onnis­tu­mi­nen on aina toiselta pois ja siksi ei niin suota­vaa? Osaam­meko luoda posi­tii­vi­sen teke­mi­sen meinin­gin, pöhi­nän, vai surkas­tum­meko puolus­ta­maan taak­se­jää­nyttä mennei­syyttä?

Suoma­lais­ten viesti on ollut toreilla ja sähkö­pos­tissa se, että tarvit­semme johta­juutta, päät­tä­väi­syyttä, vastuun­kan­ta­mista ja tule­vai­suu­de­nus­koa. Tällä asen­teella pärjäämme kyllä.

Raken­ne­uu­dis­tus on vält­tä­mä­tön

Halli­tus sopii kehys­rii­hessä myös raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista, joiden tarkoi­tuk­sena on vahvis­taa julki­sen talou­den kestä­vyyttä pitkällä aika­vä­lillä.  Olen­nai­sia ovat erityi­sesti työuria piden­tä­vät ja työvoi­man tarjon­taa lisää­vät toimet. Raken­ne­uu­dis­tus­ten merki­tys on hyvin konkreet­ti­nen. Mitä uskot­ta­vam­mat raken­ne­uu­dis­tuk­set, sitä pienem­piä ovat meno­leik­kauk­set ja veron­ko­ro­tuk­set. Tästä syystä työmark­ki­na­jär­jes­töt ovat paljon varti­joina neuvo­tel­les­saan työurien piden­nyk­sistä ja muusta työvoi­man tarjon­taan liit­ty­vistä toimista.

Onnis­tues­saan sopi­maan konkreet­ti­sista muutok­sista, joista päätök­set tehdään nyt, vaikka niiden toimeen­pano tapah­tui­si­kin joskus myöhem­min, voimme vält­tää merkit­tä­viä leik­kauk­sia ja veron­ko­ro­tuk­sia. Väli­tön sopeu­tus­tarve on siis pienempi, jos tiedämme, että nyt päätet­tä­vät raken­ne­uu­dis­tuk­set vahvis­ta­vat kasvua, lisää­vät työl­li­syyttä tai sääs­tä­vät menoja tule­vina vuosina. Jos taas näistä asioista ei onnis­tuta sopi­maan, halli­tus joutuu tasa­pai­not­ta­maan kestä­vyys­va­jetta budjet­ti­so­peu­tuk­sen määrää kasvat­ta­malla. Näiden kahden meto­din ero on siinä, että raken­ne­uu­dis­tuk­set yleensä lisää­vät kasvua ja budjet­ti­so­peu­tus sitä leik­kaa aina­kin lyhyellä tähtäi­mellä. Jos pitää valita, lisä­täänkö työn teke­mistä vai leika­taanko osto­voi­maa veron­ko­ro­tuk­sella, jonka voisi vält­tää, on vastaus monelle selvä.

Suomi muut­tuu - me olemme valmiita

Olen huoman­nut, että suoma­lai­set tuke­vat vahvasti tavoi­tetta velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­sesta. Suoma­lai­set ovat vastuun­tun­toista kansaa ja ymmär­tä­vät kyllä, että velaksi elämi­nen ei ole kestävä vaih­toehto.

Kehys­rii­hessä tehtä­vät sopeu­tus­pää­tök­set tule­vat kosket­ta­maan kaik­kia suoma­lai­sia. Sellai­sia meno­sääs­töjä tai veron­ko­ro­tuk­sia ei olekaan, ettei­vätkö ne joita­kin kosket­taisi. Kipeil­tä­kin tuntu­via sopeu­tus­toi­mia tehdään, jotta voisimme turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan laaduk­kaine palve­lui­neen ja tulon­siir­toi­neen myös tule­ville suku­pol­ville.

Väes­tön ikään­ty­mi­nen ja huol­to­suh­teen heik­ke­ne­mi­nen muut­ta­vat Suomea perus­teel­li­sesti. Tule­vien 20 vuoden aikana Suomesta tulee aivan uusi maa. Tämä muutos on esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den suhteen valtava haaste, mutta se on samalla suuri mahdol­li­suus uudis­taa Suomea.

Tärkeintä on ymmär­tää, että tule­vat vuosi­kym­me­net edel­lyt­tä­vät suuria­kin muutok­sia. Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskal­lamme uudis­tua. Monien silmissä nämä muutok­set tuntu­vat vaikeilta, pelot­ta­vil­ta­kin. Kaik­kein pelot­ta­vin näkymä on kuiten­kin se, jos emme uudis­tuisi. Se olisi taan­tu­mi­sen, velkaan­tu­mi­sen ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rapau­tu­mi­sen harmaa tie.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa