Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe oppo­si­tion väli­ky­sy­myk­seen soten ja koulu­tuk­sen leik­kauk­sista. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Talou­den kanto­ky­vystä huoleh­ti­mi­nen on keskei­nen osa Suomen koko­nais­tur­val­li­suutta. Suomen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan on seis­tävä tuke­valla maape­rällä, ei kasva­van velka­vuo­ren päällä.  

Kokoo­muk­selle talou­desta huoleh­ti­mi­nen tarkoit­taa palve­luista huoleh­ti­mista. Se tarkoit­taa maksu­ky­kyä hank­kia kehit­ty­neem­piä hoito­muo­toja, uusim­pia lääk­keitä ja sitä, että henki­lös­töä on käytössä riit­tä­västi yhä kasva­vaan palve­lu­tar­pee­seen.  

Vaikka halli­tus on sopeut­ta­massa valtion taloutta yhteensä yhdek­sällä miljar­dilla eurolla, laitamme sote-palve­lui­hin eli sairaa­loille, vanhus­hoi­vaan ja vammais­pal­ve­lui­hin tänä vuonna yli kaksi miljar­dia euroa lisää rahaa. Lasten ja nuor­ten tera­pia­ta­kuu tulee voimaan 1. touko­kuuta. Kela-korvauk­sia suun­na­taan yli 65-vuotiai­den lääkä­ri­käyn­tei­hin syys­kuusta alkaen. Rehot­ta­nut vuokra­bis­nes on vihdoin saatu kuriin.  Ja hyvin­voin­tia­lueilla suunta kään­tyy parem­maksi. Se kertoo halli­tuk­sen työstä. 

Suoma­lais­ten palve­lui­den turvaa­mi­nen vaatii rohkeutta muut­taa asioita, jotka eivät toimi 

Hyvin­voin­tia­lueilla on nyt alka­nut kolmas vuosi. Kaikilla alueilla toiminta on saatu käyn­tiin ja vakiin­nu­tet­tua. STM ja THL ovat omissa selvi­tyk­sis­sään toden­neet, että monet palve­lut toimi­vat aiem­paa parem­min. Alue­val­tuu­te­tut ja ammat­ti­lai­set ympäri Suomen kuro­vat nyt kiinni yli vuosi­kym­me­nen uudis­tus­va­jetta, joka vanhasta sote-mallista perit­tiin.  

Suoma­lais­ten palve­lui­den turvaa­mi­nen ja paran­ta­mi­nen vaatii alueilla ja meillä edus­kun­nassa rohkeutta muut­taa asioita, jotka eivät toimi.  

Esimerk­kinä Helsin­gissä Liik­kuva hoitaja -palvelu eli LiiHo. Se käyn­nis­tyi muutama vuosi sitten ikään­ty­nei­den hoiva­pal­ve­luissa ja koti­hoi­dossa. Liik­kuva hoitaja liik­kuu nimensä mukai­sesti sinne, missä häntä kulloin­kin tarvi­taan. Toimin­ta­malli on ollut menes­tys – sillä on saatu vähen­net­tyä palve­lua­su­mi­sen asiak­kai­den tarpeet­to­mia päivys­tys­käyn­tejä alle puoleen enti­sestä, vaikka asia­kas­mää­rät ovat kasva­neet.

Tai lääkean­nos­te­lu­ro­bo­tit, jotka ovat paran­ta­neet tuhan­sien suoma­lais­ten lääke­tur­vaa ja tuke­vat ikäih­mis­ten kotona asumista. 

Näiden ja lukuis­ten muiden kokei­lu­jen tulok­set kerto­vat, että tekno­lo­gia paran­taa ihmis­ten turval­li­suutta sairaa­loissa tai vanhus­hoi­vassa aivan samalla tavalla kuten se on paran­ta­nut sitä liiken­teessä tai meidän jokai­sen kotona. Kyse ei ole siitä, että ihmi­set korva­taan lait­teilla. Kyse on siitä, että tekno­lo­gian avulla vapau­te­taan ihmi­nen ihmi­selle. 

Jotta hoitaja ehtii pysäh­tyä viereesi. Jotta lääkäri ehtii kuun­nella ja katsoa sinua silmiin. Jotta kirurgi näkee parem­min, mitä hän on leik­kaa­massa. Voin vuosi­kym­me­nien lääkä­rin­ko­ke­muk­sella sanoa, että juuri tekno­lo­gia auttaa meitä ammat­ti­lai­sia autta­maan sinua parem­min.   

Suomesta rohkea hoivan ja hoidon kehi­tyk­sen kärki­maa

Se, että halli­tus uudis­taa sosi­aali- ja tervey­sa­lan ammat­ti­lais­ten työn­ja­koa, purkaa työtä hait­taa­via normeja ja lisää tekno­lo­gian käyt­töä, on täysin vält­tä­mä­töntä. Sote-palve­lut eivät voi olla museoe­sine, jossa mikään ei saa muut­tua, vaikka maailma ympä­ril­lämme muut­tuu. Pelkäs­tään ikään­ty­nei­den palve­lui­hin tullaan tarvit­se­maan tois­ta­kym­mentä tuhatta lisä­am­mat­ti­laista tule­vina vuosina.  
 
Oppo­si­tio pelot­te­lee ihmi­siä sillä, että tekno­lo­gian lisää­mi­nen tarkoit­taisi sata­vuo­tiaille ihmi­sille läppä­reitä hoita­jien sijaan. Tosia­siassa tekno­lo­gian hylkää­mi­nen tarkoit­taisi, että tule­vai­suu­dessa tuhan­net ihmi­set jäisi­vät vaille tarvit­se­maansa hoivaa. Se ei ole halli­tuk­selle vaih­toehto. 
 
On melkein irvo­kasta, että oppo­si­tio kyllä mielel­lään omisi omaksi ansiok­seen kaiken sen hyvän, mitä sote-uudis­tuk­sesta on seuran­nut – mutta syyt­tää halli­tusta kaikista uudis­tuk­seen liit­ty­vistä haas­teista – kuten heidän itse raken­ta­mas­taan rahoi­tus­mal­lista. 

Väli­ky­sy­myk­sessä tode­taan, että ”suoma­lai­seen perin­tee­seen kuuluu, että ei pidä luvata sellaista, mitä ei voi pitää”. Tähän syyl­lis­ty­vät halli­tuk­sen sijaan oppo­si­tio­puo­lu­eet. Tässä salissa ainoas­taan halli­tus on rehel­li­sesti tarjon­nut uskot­ta­van vaih­toeh­don suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­seksi.   

Me turvaamme sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut

Väli­ky­sy­mys on kuin satu­maa­il­masta, jossa todel­li­suu­den lait eivät päde.  Sadussa meillä on loput­to­masti päte­vää henki­lös­töä ja loput­to­masti rahaa. Synkkä velka­vuori ja henki­lös­tö­pula on taiottu unoh­duk­siin ja ainoa uhka Satu­met­sän rauhalle on ilkeä halli­tus­peikko. Tällai­nen satu on varmasti vetävä tupail­loissa tai vaali­tel­toilla, mutta suoma­lais­ten sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita sillä ei turvata.  

Suomi ei voi jäädä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den kehi­tys­maaksi, kun muissa maissa otetaan hurjalla vauh­dilla käyt­töön uusim­pia lait­teita, hoito­muo­toja ja käytän­töjä sote-ammat­ti­lais­ten tueksi. Kokoo­mus haluaa, että Suomi on rohkea hoivan ja hoidon kehi­tyk­sen kärki­maa, sillä suoma­lai­set ansait­se­vat parhaim­mat mahdol­li­set sote-palve­lut. Kokoo­muk­sen viesti suoma­lai­sille on – tämä on tehtä­vissä! 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa