Suomessa sanotaan usein poliitikkojen ja virkamiesten suusta, että rahaa kyllä riittää hyville yrityshankkeille. Mistä me tiedämme, mikä hanke on hyvä? Sen tietävät ainoastaan ne ihmiset, jotka panevat omat rahansa ja maineensa likoon ideoidensa puolesta.

Usein hanke voi olla aivan mahtava, mutta hakijoiden vakuustilanne ei juuri silloin ole riittävä. Tai yritys saattaa olla väliaikaisissa vaikeuksissa, mutta tulevaisuudennäkymät ovat hyvät. Silloinkin rahoittaja saattaa katsoa lähinnä viime vuoden tilinpäätöstä ? ei potentiaalista tulevaisuutta. Ja rahaa ei tule. Lähiviikkojen aikana olen tavannut juuri edellä kuvatun kaltaisia yrittäjiä. Tätä menoa Suomeen iskee ennennäkemätön konkurssiaalto.

Otetaan esimerkki tosielämästä. Nimet ja numerot on vaihdettu. Eräs ystäväni on vuosikausia johtanut ja omistanut hyvää kasvuyritystä. Viime vuonna kysyntä tyssäsi koko toimialalla ja myös hän joutui myöntymään rökäletappioon, koska ei halunnut vähentää radikaalisti työntekijöitään.

Viime syksynä tilauskanta väheni jälleen niin ohueksi, että tällä kertaa teollisuuslaitos laitettiin pariksi kuukaudeksi toppiin ja työntekijät lomautettiin. Yrittäjällä oli kuitenkin vahva usko siihen, että kova myyntityö tulee jälleen tuomaan tuloksia ja että kevät tuo jälleen auringon. Nyt yhtiö oli kuitenkin likviditeettivaikeuksissa.

Pankit ja julkiset rahoittajat eivät kuitenkaan halunneet enää olla mukana. Suuri kiinteistönvälittäjä arvioi teollisuuskiinteistön 2 miljoonan euron arvoiseksi. Yrityksellä oli tuolloin velkaa puoli miljoonaa. Pankista todettiin, että kiinteistö ei ollut kuin 400 000 euron arvoinen. Lisärahaa ei tippunut.

Eläkeyhtiöltä yritys olisi saanut 250 000 euroa, mutta se vaati 100 prosentin takuun. Finnvera voisi tulla rahoittamaan 50 prosenttisesti, mutta he eivät voi olla päärahoittajia, joten pankkia tarvittiin mukaan. Yrittäjä ehdotti pankille, että hän laittaa omaa rahaa 125 000 euroa suljetulle pankkitilille vastaaman pankkitakausta. Pankki kieltäytyi tästäkin ehdotuksesta. Konkurssin uhka häämöttää ja taas menee paljon työpaikkoja.

Nyt tietysti syyttävä sormi osoittaa helposti pankkeja, mutta muut sormet osoittavat meitä poliitikkoja. Me olemme eurooppalaisessa pankkikatastrofissa tekemässä sellaisia regulaatioita ja kustannuksia pankeille, että ne keskittyvät vain omiin parhaimpiin asiakkaisiinsa. Pankkien vakavaraisuus pitää olla siinä kunnossa, että riskejä pitää välttää viimeiseen asti. Siksi rahaa annetaan kitsaasti, vain varmoilla vakuuksilla ja korkealla korolla. Samalla yritysten verenkierto katkeaa ja tuloksena on infarkti eli konkurssi.

Samanaikaisesti julkiset yritysrahoittajat ovat linkittyneitä pankkeihin. Mikäli pankit eivät lähde rahoittamaan, Finnverakaan ei lähde rahoittamaan. Oman pääoman julkisista rahoittajista Teollisuussijoituksella on taas valtavat tuottovaatimukset. Missä ovat aidosti julkiset riskirahoittajat?

Kyllähän nyt pitää saada ihmiset ja valtiovalta mukaan tukemaan suomalaisia isänmaallisia yrityksiä ? muuten meidän hukka perii. Amerikassa kysytään ensimmäisenä rahoitusta veljiltä, siskoilta, isiltä, äideiltä, sukulaisilta tai ystäviltä. Suomessa heiltä kysytään viimeisenä ? sehän on noloa, mikäli hanke epäonnistuu. Tämä kulttuuri on saatava muuttumaan.

Nyt on pakko saada ihmisten pankkitileillä lepäävät rahat (tai pankkien sijoittamat) tukemaan suomalaisia yrityksiä. Keskeinen osa suomalaisten säästöistä, noin 80 miljardia euroa, lepää pankkitileillä. Yksi keino olisi säätää pienet, esimerkiksi alle 1000 euron osingot verovapaiksi. Samoin julkisten yritysrahoittajien on heti hyväksyttävä nykyistä riskialttiimpi rahoituspolitiikka. Muuten me olemme kohta kaikki työttömyyskortistossa.

Harri Jaskari
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja.

 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa