
Marko Kilpi: Kulttuuri on jokaisen oikeus
Julkaistu:
Kokoomuksen ryhmäpuhe lähetekeskusteluun kulttuuripoliittisesta selonteosta.
Olen ollut elämäni aikana useita kertoja vankilassa. Onneksi vain työtehtävien puitteissa joka kerta. Olen huomannut, että vankiloilla on kaltereiden lisäksi yksi yhteinen tekijä – kulttuuri.
Kun vapaus viedään, kun kaikki viedään, jää kulttuuri jäljelle. Siihen takerrutaan ja siihen turvaudutaan varsinkin silloin, kun on erityisen vaikeaa. Niin tapahtuu siksi, koska kulttuuri on olennaisin osa ihmisyyttä.
Juuri vankiloissa olen oppinut sen, että kulttuuri ei ole pelkkää luksuspalvelua, ei joutavanpäiväistä ajanvietettä. Se on mitä suurimmissa määrin ihmisoikeus, joka on täysin tinkimätöntä. Jos se viedään, mitä silloin enää jäljelle jää?
Kulttuuripoliittinen selonteko antaa Suomelle toiveikkaan tulevaisuusnäkymän. Inhimillisempi Suomi on mahdollinen. Se on mahdollinen taiteen ja kulttuurin avulla.
Suomalainen kulttuuripolitiikka perustuu ajatukseen, että kulttuuri kuuluu kaikille. Kulttuuri on jokaisen oikeus. Ihmisten kokema osallisuus ja merkityksellisyys tuottavat sivistystä, hyvinvointia sekä yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa. Turvattomina aikoina kulttuuri ja taide lisäävät henkistä kriisinsietokykyä, resilienssiä, kuten Ukrainassakin on hyvin selkeästi ollut havaittavissa.
Kulttuurin kautta rakennetaan inhimillisempää, elinvoimaisempaa ja yhteisöllisempää Suomea. Onko meillä päättäjinä tahtoa sitoutua niihin jopa yli puoluerajojen ja hallituskausien? Kun niin teemme, voimme osoittaa todellista arvostusta kulttuuria ja sen merkitystä kohtaan. Siinä selonteko tulee toimimaan erinomaisena tahtotilan mittarina.
Monenlaiset rintama- ja jakolinjat halkovat nyt Eurooppaa. On tärkeää tunnistaa kulttuurin ja taiteen voima demokratiaa vahvistavana työkaluna. Taide ja kulttuuri tarjoaa tilan eri näkemysten ja vaikeiden kysymysten käsittelylle. Se voi toimia tasapainottavana tekijänä nykypäivän rajusti ääripäiden välillä kallistelevassa maailmassa.
On tärkeää, että taiteen ja kulttuurin ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä työtään kaikkialla Suomessa. Alueelliset ja paikalliset erot taiteen ja kulttuurin tarjonnassa ja käytössä ovat suuria. Kokoomukselle on tärkeää, että kulttuurin vapaudesta, saatavuudesta ja saavutettavuudesta pidetään huoli.
Tarvitsemme pitkäjänteistä, hallinnonalat ylittävää politiikkaa, joka mahdollistaa taiteilijoille ja kulttuurialan toimijoille elinvoimaisen työympäristön. Rakenteelliset ongelmat luovan alan tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvassa on saatava kuntoon.
Kulttuurialalle tyypilliset työnteon ja korvausten eri muodot ja kausiluonteisuus eivät saa rajoittaa oman ammatin harjoittamista. On tärkeää ymmärtää kulttuurialan ansaintalogiikat ja työntekemisen dynamiikat. Tehtävänämme on huolehtia tekijöiden hyvinvoinnista, osaajien riittävyydestä ja työmarkkinan toimivuudesta.
Meille kokoomuslaisille on erityisen tärkeää panostaa lasten ja nuorten mahdollisuuksiin päästä taiteen ja kulttuurin äärelle. Lasten ja nuorten kasvu kulttuurin tekijöiksi ja kokijoiksi on ratkaisevaa suomalaisen sivistyksen kehittymiselle. Lasten ja nuorten kulttuurista me emme tingi.
Kulttuurin roolia talouskasvun ja viennin edistäjänä ei voi aliarvioida. Luova ala on merkittävä kasvun veturi. Sen vauhdittamiseksi ja vahvistamiseksi selonteko peräänkuuluttaa muutoksia kulttuurialalle: alan rakenteita ja rahoitusta on uudistettava. Vaikeassa taloustilanteessa tämä korostuu.
Sitoutuminen vahvaan valtion rahoitukseen säilyy jatkossakin. Ei tästä maasta löydy yhtään sellaista puoluetta, joka olisi sitä mieltä, ettei valtion kuuluisi osaltaan rahoittaa kulttuuria. Kaikille on tärkeää, että huolehdimme kulttuuriperinnöstämme ja mahdollistamme suomalaisen kulttuurin elinvoiman.
Ministeriössä valmistelussa oleva kulttuurin kasvustrategia, lahjoitusverovähennysoikeus ja uusi kulttuurivirasto ovat hyvä alku. Lopulta kuitenkin meidän tehtävämme tässä salissa on turvata kulttuurin saavutettavuus ja varmistaa kotimaisen kulttuurin elinvoimaisuus. Se on kaiken perusta.
Ilman kulttuuria maailmasta tulee kylmä, kolkko ja kostea vankila, jossa elämästä tulee elinkautinen, hengenvaarallinen sairaus, joka johtaa vääjäämättä pimeään ja piinalliseen unohdukseen.
En voisi suositella sellaista kenellekään.