Puolue­ko­kouk­sessa 14.-16.6.2024 hyväk­sytty kannan­otto

Kunnissa ja kaupun­geissa syntyy tule­vai­suus

Kunnat ja kaupun­git ovat siir­ty­neet uuteen aikaan. Katse on nyt kohdis­tettu täysi­mää­räi­sesti sivis­tys- ja elin­voi­ma­teh­tä­vän toteut­ta­mi­seen. Kokoo­mus haluaa, että jokai­nen kunta voi onnis­tua tässä tehtä­vässä. Kuntien ja kaupun­kien tulee voida ammen­taa omista vahvuuk­sis­taan sekä hakea itsel­leen parhaat tavat toimia ja kump­pa­nit tehdä yhteis­työtä.

Kokoo­mus on kuntien ja kaupun­kien puolue. Kokoo­muk­sen johdolla halli­tus on haas­ta­van talous­ti­lan­teen keskellä puolus­ta­nut sekä suojan­nut kuntien toimin­tae­del­ly­tyk­siä ja kykyä suoriu­tua tehtä­vis­tään. Valinta on tehty siksi, että kuntien käsissä on suoma­lais­ten arki ja Suomen tule­vai­suus: lapset ja nuoret, koulu­tus, lähiym­pä­ris­tön vaali­mi­nen ja uuden elin­voi­man raken­ta­mi­nen.

Tästä valin­nasta kokoo­mus haluaa pitää kiinni myös jatkossa.

Sivis­tys on suoma­lai­sen yhteis­kun­nan tuki­pi­lari, tule­vai­suu­den raken­taja ja menes­tyk­sen vauh­dit­taja. Kuntien ja kaupun­kien tehtä­vänä on varmis­taa, että jokai­sella on tasa­ver­tai­nen mahdol­li­suus kasvaa, oppia ja raken­taa oman näköis­tään elämää.

Varhais­kas­va­tuk­sen, esi- ja perus­o­pe­tuk­sen sekä toisen asteen koulu­tuk­sen tulee jatkos­sa­kin olla kuntien laki­sää­tei­senä tehtä­vänä. Kokoo­muk­sen pitkän aika­vä­lin tavoit­teena on esio­pe­tuk­sen laajen­ta­mi­nen kaksi­vuo­ti­seksi ja jokai­sen lapsen saami­nen varhais­kas­va­tuk­sen piiriin viimeis­tään kolmen vuoden iässä. Vasta­vuo­roi­sesti kunnilta edel­ly­te­tään kasva­tus- ja koulu­tus­pal­ve­lui­den laadun turvaa­mista. Jokai­sella kunnalla on oltava – yksin tai tarvit­taessa yhdessä naapu­rin kanssa – sekä mahdol­li­suus että velvol­li­suus tarjota lapsille ja nuorille laadu­kas oppi­mis­polku, yhden­ver­tai­sesti.

Kunnat ja kaupun­git ovat tapah­tu­mien ja elämys­ten näyt­tä­möitä. Ne tuovat kult­tuu­rin ja liikun­nan jokai­sen ulot­tu­ville ja vaikut­ta­vat siten merkit­tä­vällä tavalla suoma­lais­ten arki­seen hyvin­voin­tiin. Tule­vai­suu­den kunnissa ja kaupun­geissa nähdään erityi­nen arvo lasten ja nuor­ten harras­tus­mah­dol­li­suuk­sien, osal­li­suu­den ja hyvän elinym­pä­ris­tön turvaa­mi­sessa, sillä lapsissa ja nuorissa on jokai­sen kunnan ja koko Suomen tule­vai­suus.

Paikal­li­sen elin­voi­man vahvis­ta­mi­nen on paras tae onnis­tua tule­vai­suu­den haas­tei­siin vastaa­mi­sessa. Vauh­dit­taes­saan ja luodes­saan edel­ly­tyk­siä kasvulle kunnissa ja kaupun­geissa ratko­taan koko Suomen kohta­lon kysy­mystä: miten selä­tämme talou­den kuri­muk­sen, palaamme kasvu-uralle ja varmis­tamme hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme tule­vai­suu­den. Kuntien elin­voi­ma­roo­lia vahvis­taa osal­taan työ- ja elin­kei­no­pal­ve­lui­den siirto vuonna 2025. Uudis­tuk­sen tavoit­teena on työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­nen yhä parem­min kohden­ne­tuilla ja paikal­lis­ten työmark­ki­noi­den tarpei­siin sopi­villa palve­luilla. Siir­ron jälkeen kunnilla on kaikki keskei­sim­min elin­voi­ma­kun­nan raken­ta­mi­seen kytkey­ty­vät palve­lut itsel­lään, ja näitä syner­gioita on osat­tava hyödyn­tää.

Kuntien ja kaupun­kien tilan­teet eroa­vat toisis­taan merkit­tä­västi. Kaupun­geissa ja kaupun­ki­seu­duilla syntyy noin 80 prosent­tia Suomen kansan­tuot­teesta ja enem­mistö inno­vaa­tioista. Kaupun­ki­seu­duilla asuu noin 80 prosent­tia suoma­lai­sista ja sijait­see sama osuus Suomen työpai­koista.

Suurem­mille kaupun­geille ja kaupun­ki­seu­duille kannat­taa­kin antaa suurempi rooli talou­den vauh­dit­ta­mi­sessa työl­li­syy­den, korkea­kou­lu­tuk­sen, inno­vaa­tio­po­li­tii­kan ja kansain­vä­lis­ty­mi­sen keinoilla. Kaupun­geilla on kyky ja mahdol­li­suu­det kantaa vastuuta laajoista, koko yhteis­kun­taa kohtaa­vista ilmiöistä yhdessä valtion kanssa.

Pienem­missä kunnissa pitää puoles­taan olla tilaa erikois­tua. Kunnille täytyy tarjota mahdol­li­suus itse­näi­sesti raken­taa sekä profi­loi­tua esimer­kiksi jonkin teol­li­suu­de­na­lan, maata­lous­e­lin­kei­non tai vapaa-ajan vieton kunnaksi. Kehi­tystä erikois­tu­viin kuntiin on syytä jatkaa ja samalla huoleh­tia siitä, että jokai­nen kunta pystyy tarjoa­maan osal­taan perus­tus­lain mukai­sesti perus­pal­ve­lut sivis­tys-, elin­keino- ja maan­käyt­tö­asioissa. 

Maaseu­tu­mai­sissa kunnissa elin­voima on perin­tei­sesti löyty­nyt maasta itses­tään. Maata­lous, metsä­ta­lous ja luon­non­va­ro­jen vastuul­li­nen ja inno­va­tii­vi­nen käyttö ovat olleet tärkeä tekijä Suomen vauras­tu­mi­sessa. Niiden merki­tys vain koros­tuu tässä epäva­kaassa ajassa, jossa huol­to­var­muu­desta ja omavas­tui­suu­desta on vält­tä­mä­töntä pitää kiinni. Samalla moder­nit tieto­lii­ken­neyh­tey­det ja suoma­lai­nen osaa­mi­nen tarjoa­vat yhä suurem­mat mahdol­li­suu­det moni­paik­kai­suu­delle niin asumi­sessa kuin elin­kei­no­toi­min­nassa. 

Myös rahoi­tus­jär­jes­tel­män täytyy kannus­taa kuntia onnis­tu­maan. Kuntien itse­näi­syy­den vahvis­ta­mi­seksi rahoi­tus­poh­jan tulee olla enem­män kuntien omassa hallin­nassa. Kuntien täytyy voida päästä hyöty­mään onnis­tu­neesta elin­kei­no­po­li­tii­kasta ja saada pitää itsel­lään suurempi osuus alueella synty­neestä elin­voi­masta mm. vero­tu­lo­ker­ty­män kautta.

Erilais­tu­vissa kunnissa tarvi­taan myös erilai­sia normeja ja säädök­siä. Purka­malla normeja nykyi­sestä tehtä­vä­ken­tästä tuetaan jokai­sen kunnan kykyä vastata perus­teh­tä­vis­tään. Kun kuntien anne­taan rohkeasti erilais­tua ja keskit­tyä siihen, missä ne ovat parhaita, tarjo­taan edel­ly­tyk­set kunnan perus­teh­tä­vien toteut­ta­mi­seen ja oman tule­vai­suu­den määrit­tä­mi­seen. Tähän myös lain­sää­dän­nön on luotava mahdol­li­suu­det.

Voimak­kai­den­kin muutos­ten keskellä kuntien perus­teh­tävä pysyy: kunnat ovat nyt ja tule­vai­suu­dessa lähi­de­mo­kra­tian perus­yk­sikkö, lähim­pänä ihmistä.

Rakkaus ja kiin­nit­ty­mi­nen koti­paik­kaan ei synny kunnan vaaku­nasta tai hallin­nosta, vaan alueen yhtei­söstä ja ympä­ris­töstä. Koti­kun­nan naapu­rus­tot ja kolman­nen sekto­rin toimi­jat ovat voima­va­ran lähteitä, jotka synty­vät kunta­lais­ten omasta aktii­vi­suu­desta ja välit­tä­mi­sestä.

Lähia­lu­een kysy­myk­sissä kunnan asuk­kaat ovat parhaat asian­tun­ti­jat. Eniten yritys­ten toimin­tae­del­ly­tyk­sistä tietä­vät paikal­li­set yrityk­set. Naapu­rus­ton yhtei­siä roskan­ke­ruu­tal­koita tai kehi­ty­seh­do­tuk­sia ei voi käskeä ylhäältä. Siksi lähi­de­mo­kra­tiaa ja yhtei­söl­li­syyttä täytyy vaalia.

Suoma­lais­ten arjen kannalta tärkeim­mät päätök­set tehdään kunnissa. Hyvä ja sujuva arki muodos­tuu loppu­jen lopuksi melko pienistä asioista. Hiih­to­la­tu­jen kunto, sujuva liikenne, kirjas­ton vali­koima, lähi­luonto tai jalka­pal­lo­ken­tän kunto vaikut­ta­vat elämän laatuun voimak­kaim­min kuin hallin­non raken­teet tai stra­te­giat.

Kokoo­mus näkee kunnissa valta­van mahdol­li­suu­den. Katse tulee keskit­tää ja kuntien uuteen rooliin ja uusien pain­opis­tei­den menes­ty­mi­sen tuke­mi­seen. Tämä kannat­taa, sillä Suomen ja suoma­lais­ten menes­tyk­sen perus­teet raken­ne­taan kuntien ja kaupun­kien joka­päi­väi­sessä työssä. 

Kun kunnille anne­taan edel­ly­tyk­set onnis­tua, pysty­vät ne myös huoleh­ti­maan tärkeim­mistä tehtä­vis­tään: hyvän elämän mahdol­lis­ta­mi­sesta ja tule­vai­suu­den raken­ta­mi­sesta.

Suoma­lai­set ansait­se­vat laaduk­kaat ja toimi­vat sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­pal­ve­lut

Yhteis­kun­nan sosi­aa­lista kestä­vyyttä mita­taan sillä, miten se kyke­nee turvaa­maan heikoim­massa asemassa olevien elämän inhi­mil­li­set lähtö­koh­dat synty­mästä elämän viimei­seen päivään asti. Kokoo­muk­sen tavoite on, että jokai­nen suoma­lai­nen saa tarvit­se­mansa sote-palve­lut nopeasti ja laaduk­kaasti asuin­pai­kasta tai talou­del­li­sesta asemasta riip­pu­matta. 

Väes­tömme ikään­tyy ja ihmis­ten palve­lu­tar­peet eri elämä­vai­heissa moni­nais­tu­vat. Tämä tarkoit­taa, että sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den tarve kasvaa tule­vina vuosina. Samalla palve­luita haas­taa kaksi perus­ta­van­laa­tuista ongel­maa: rahan ja osaa­van henki­lös­tön niuk­kuus. Tämä edel­lyt­tää määrä­tie­toi­sia toimia palve­lui­den uudis­ta­mi­seksi, henki­lös­tön saata­vuu­den varmis­ta­mi­seksi ja raho­jen riit­tä­vyy­den turvaa­mi­seksi sekä hyvin­voin­tia­lueilta että halli­tuk­selta.

Kokoo­mus haluaa, että hyvin­voin­tia­lu­eet onnis­tu­vat tehtä­väs­sään.  Samaan aikaan on varmis­tet­tava, että alueet pysty­vät tarjoa­maan laaduk­kaat terveys-, sosi­aali- ja pelas­tus­pal­ve­lut alueensa asuk­kaille ja toimi­maan niille asete­tuissa raameissa palve­lui­den ja rahoi­tuk­sen osalta.

Raken­tei­siin ei kuiten­kaan pidä rakas­tua. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­sen kärkenä on oltava ihmi­nen ja hoitoon pääsy, sekä laaduk­kaat ja vaikut­ta­vat palve­lut ja järjes­tel­män kestä­vyys kustan­nus­ten kasvua hillit­se­mällä. Jos tämä ei toteudu, Kokoo­mus on valmis myös raken­teel­li­siin muutok­siin.

Kokoo­mus haluaa turvata ihmis­ten oikeu­den suju­vaan hoitoon, pääsyn inhi­mil­li­seen hoivaan ja muihin tarvit­se­miinsa palve­lui­hin. Tämän teemme palve­lui­den sisältö- ja asia­kas­nä­kö­kul­masta.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita on uudis­tet­tava niin, että ne tarjoa­vat oikean palve­lun oike­aan aikaan. Sairauk­sien ehkäi­syssä sekä hoidossa ja hoivassa pitää pyrkiä autta­maan jo ennen kuin ihmi­nen tarvit­see raskaam­pia palve­luita. Jokai­sen suoma­lai­sen on voitava luot­taa siihen, että hän saa tarvit­se­mansa hoidon ja hoivan oikea-aikai­sesti, suju­vasti ja turval­li­sesti. Hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­sessä pain­opiste tulee olla ehkäi­se­vässä työssä. Näiden tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seksi tarvi­taan työhön mukaan julki­set palve­lut, yksi­tyi­set toimi­jat ja kolmas sektori.

Yksi­tyis­ten toimi­joi­den ja järjes­tö­jen tekemä työ hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­sessä sekä niiden tarjoa­mat palve­lut tuke­vat olen­nai­sesti julki­sia sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita. Järjes­töt pysty­vät työs­ken­te­le­mään moni­puo­li­sesti ja mata­lalla kynnyk­sellä lähellä kansa­lais­ten arkea. Kokoo­mus on sitou­tu­nut turvaa­maan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den laaduk­kaan ja halli­tun moni­nai­suu­den moni­tuot­ta­ja­mal­lilla ja julkista järjes­tel­mää tuke­van työter­veys­huol­lon, YTHS:n, Kela-korvaus­ten ja itse rahoi­tet­tu­jen yksi­tyis­ten palve­lui­den kautta.

Uudessa ajassa koros­tuu myös vaati­mus hoito­jen ja palve­lui­den tuoman hyödyn ja vaikut­ta­vuu­den tarkas­te­lusta. Käytet­tä­vissä olevat resurs­sit on kohden­net­tava mahdol­li­sim­man tehok­kaasti. Julki­sesti tarjot­ta­van hoidon tai palve­lun on oltava vaikut­tava myös verrok­kei­hinsa verrat­tuna. Julki­sen palve­lu­va­li­koi­man laajuus ja laatu määri­tel­lään nykyistä parem­min. Kokoo­mus tunnis­taa, että tämä työ edel­lyt­tää laajaa yhteis­kun­nal­lista keskus­te­lua ja haluaa työhön mukaan ammat­ti­lai­set ja asian­tun­ti­jat.

Muutok­sen hetkellä on käytet­tävä hyödyksi uudis­tu­mi­sen mahdol­li­suus. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den järjes­tel­mäs­sämme on paljon hyvää, vaikka viimeis­ten vuosien aikana sote-keskus­te­lua on käyty krii­sien kautta. On aika varmis­taa, että sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tuk­sella tavoi­teltu hyöty – laajem­pien hartioi­den tarjoama vahvempi pohja – saavut­taa täyden poten­ti­aa­linsa. Tässä onnis­tumme vain uudis­ta­malla, otta­malla käyt­töön uusia toimin­ta­ta­poja, uudis­ta­malla palve­lu­ra­ken­teita toimi­vana koko­nai­suu­tena, vahvis­ta­malla perus­pal­ve­luita ja hyödyn­tä­mällä tekno­lo­gian tuomat mahdol­li­suu­det niissä palve­luissa, joissa se järke­vää on.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den lain­sää­dän­töä on kehi­tet­tävä niin, että se mahdol­lis­taa palve­lui­den aidon inte­graa­tion sekä erilais­ten palve­lui­den tarjoa­mi­sen ihmi­selle jous­ta­vasti ja koko­nais­val­tai­sesti.

Kokoo­mus suhtau­tuu myön­tei­sesti palve­lui­den kunnian­hi­moi­seen uudis­ta­mi­seen.

Hoidon jatku­vuu­den vahvis­ta­mi­nen paran­taa hoidon saata­vuutta ja vahvis­taa sen tulok­sia. Omalää­kä­ri­mal­lin merkit­tä­västi laajempi käyt­töön­otto vahvis­taisi hoidon jatku­vuutta. Yksi keino edis­tää omalää­kä­ria­ja­tuk­sen leviä­mistä samoin kuin valin­nan­va­pau­den nykyistä laajem­paa toteu­tu­mista on amma­tin­har­joit­ta­mal­lin käyt­töön­otto myös julki­sessa tervey­den­huol­lossa. Kokoo­mus suhtau­tuu myön­tei­sesti amma­tin­har­joit­ta­ja­mal­lin käyt­töön­ot­toon ja laajen­ta­mi­seen ja näkee sen toteut­ta­van hyvin niitä perus­pe­ri­aat­teita, joita kokoo­mus on pitä­nyt sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita koskien tärkeänä.

Sote-palve­lut ovat keskei­nen osa kuntien elin­voi­maa. Kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den aitoa yhteis­työtä ja vuoro­pu­he­lua tulee vahvis­taa ja syven­tää.

Hyvin­voin­tia­lueita on kannus­tet­tava siihen, että parhaat käytän­nöt tule­vat käyt­töön kaik­kialla Suomessa. On esimer­kiksi varmis­tet­tava, että palve­lui­den yksik­kö­hin­nat tehdään läpi­nä­ky­väksi yhtei­sen kustan­nus­las­ken­ta­mal­lin avulla ja että aluei­den väli­set yksik­kö­kus­tan­nuk­set ovat vertai­lu­kel­poi­sia. Aito vertail­ta­vuus mahdol­lis­taa parhai­den ratkai­su­jen hake­mi­sen palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi.

Tiedon, tekno­lo­gian, palve­lui­den digi­ta­li­saa­tion ja teko­ä­lyn saralla on vielä valta­vasti hyödyn­tä­mät­tö­miä mahdol­li­suuk­sia parem­pien sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den raken­ta­mi­seksi ja hyvin­voin­nin lisää­mi­seksi. Uudet tekno­lo­giat ja tiedon­ke­ruu mahdol­lis­ta­vat elin­vuo­sien lisää­mi­sen, hoidon ja hoivan tason paran­ta­mi­sen, henki­lös­tön riit­tä­vyy­den tuke­mi­sen sekä parem­pia edel­ly­tyk­siä hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­seen. Määrä­tie­toi­nen digi­ta­li­saa­tio­loikka edel­lyt­tää rohkeutta ja kette­ryyttä niin hyvin­voin­tia­lueilta kuin lain­sää­tä­jältä. Kokoo­mus haluaa varmis­taa tervey­sa­lan tutki­muk­sen edel­ly­tyk­set ja uusien tekno­lo­gioi­den tarjoa­mien mahdol­li­suuk­sien poten­ti­aa­lin käyt­töön­o­ton.

Piene­ne­vien ikäluok­kien Suomessa jokai­nen syntyvä lapsi on lahja ja jokai­nen vart­tuva nuori ansait­see hyvät eväät elämään. Lasten ja perhei­den palve­luja on kehi­tet­tävä lapsi- ja perhe­läh­töi­seksi koko­nai­suu­deksi, jossa painot­tu­vat ennal­taeh­käisy ja varhai­nen puut­tu­mi­nen. Erityi­sesti mata­lan kynnyk­sen keskus­te­luapu ja mielen­ter­veys­pal­ve­lui­den nopea saata­vuus on turvat­tava jokai­selle niitä tarvit­se­valle lapselle ja nuorelle.

Väes­tön ikään­tyessä Suomessa on vält­tä­mä­töntä varmis­taa ikään­ty­vien hyvä hoiva, jossa toteu­tu­vat itse­mää­rää­mi­soi­keus, osal­li­suus ja vaiku­tus­mah­dol­li­suu­det palve­lui­hin. Kokoo­mus pitää tärkeänä tekno­lo­gis­ten ratkai­su­jen lisää­mistä, valin­nan­va­pau­den kasvat­ta­mista, laadu­kasta asia­kas­seg­men­toin­tia ja toimi­vaa palve­luoh­jausta. Näiden toimien avulla voidaan varmis­taa tarkoi­tuk­sen­mu­kais­ten palve­lui­den piiriin pääse­mi­nen ja palve­lui­den kustan­nus­te­hok­kuus. Omais­hoi­ta­jien laaduk­kaista tuki­pal­ve­luista ja palve­lu­va­li­koi­masta on huoleh­dit­tava.

Ensi­hoito- ja pelas­tus­pal­ve­lut on oltava nopeasti ja ammat­ti­tai­toi­sesti saata­villa, kun niitä tarvit­see. Pelas­tusa­lan ammat­ti­lai­set ovat usein ensim­mäi­siä, jotka kohtaa­vat kiireel­listä apua tarvit­se­van ihmi­sen. On tärkeää, että pelas­tus­pal­ve­lut voidaan edel­leen tuot­taa laaduk­kaasti ja yhden­mu­kai­sesti kaik­kialla Suomessa. Siksi on varmis­tet­tava, että pelas­tus­pal­ve­lui­den asema säilyy vahvana, eivätkä ne hyvin­voin­tia­luei­den toimin­nassa jää sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den varjoon.

Menes­tyk­sen edel­ly­tyk­set kestä­västi kaikilla alueilla

Kokoo­mus­lai­sen alue­po­li­tii­kan ytimessä on luot­ta­mus ihmis­ten ja yritys­ten haluun raken­taa menes­tystä omalla toimin­nal­laan ja omilla vahvuuk­sil­laan. Se tarkoit­taa, että kaik­kialla Suomessa on voitava hyödyn­tää kestä­västi voima­va­roja, joita alueella on saata­villa. Se voi tarkoit­taa luon­non­va­roja, matkai­lua, elämyk­siä, osaa­mi­seen perus­tu­via uusia tuot­teita ja inno­vaa­tioita tai uuden­lai­sia tapoja tuot­taa palve­luita. Alueel­lis­ten vahvuuk­sien maksi­maa­li­sen hyödyn­tä­mi­sen luon­nol­li­sena lähtö­koh­tana ovat alueen inhi­mil­li­set voima­va­rat, toime­liai­suus ja yrit­te­liäi­syys. Valtion on lain­sää­dän­nön kautta luotava oma-aloit­tei­suu­teen kannus­tava ja aktii­vi­suu­desta palkit­seva toimin­taym­pä­ristö, jossa vero­tus, sosi­aa­li­turva ja säädö­sym­pä­ristö on oikealla tavalla viri­tetty.

Suomen on oltava joka suun­taan saavu­tet­tava: Tava­ran, ihmis­ten ja tiedon on liikut­tava suju­vasti. Suomen kilpai­lu­ky­vyn, turval­li­suu­den ja huol­to­var­muu­den kannalta on järke­vää ja kauko­nä­köistä edis­tää aluei­den ja kaupun­ki­seu­tu­jen saavu­tet­ta­vuutta niin kansal­li­sesti kuin kansain­vä­li­ses­ti­kin. Kaupun­kien tehok­kaat jouk­ko­lii­ken­ne­rat­kai­sut ja toimi­vat asun­to­mark­ki­nat taas luovat dynaa­mi­sia työs­sä­käyn­tia­lueita ja vahvis­ta­vat työvoi­man liik­ku­vuutta. Aluei­den elin­voima syntyy keskus­kau­pun­kien, ympä­röi­vien kuntien, hyvin­voin­tia­luei­den ja valtion alue­hal­lin­non ratkai­suilla esimer­kiksi osaa­mi­sesta huoleh­ti­mi­sen, järke­vän ja suju­van kaavoi­tuk­sen sekä palve­lu­hen­ki­sen hallin­non edesaut­ta­mana yhdessä elin­kei­noe­lä­män ja oppi­lai­tos­ten kanssa.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa