Meitä ohjaa sekä sydän että lasku­taito – olemme oikealla asialla.

Kuntien käsissä on suoma­lais­ten arki ja Suomen tule­vai­suus: lapset ja nuoret, perheet, koulu­tus, hyvän ja terveel­li­sen elämän varmis­ta­mi­nen pitkälle eläke­vuo­siin asti, lähiym­pä­ris­tön vaali­mi­nen sekä uuden elin­voi­man raken­ta­mi­nen. Lyhyesti sanot­tuna: kuntien tehtä­vänä on taata ihmi­selle sellai­set elino­lo­suh­teet, että elämä sujuu ilman isom­pia kuop­pia. Ja sama pätee myös yrityk­siin.

Kunta, jossa ei ole työtä tai yrityk­siä ei kauan pystyssä pysy – eikä kunta, joka jättää lapset hunnin­golle voi toivoa tule­vai­suu­delta suuria. Sote-uudis­tuk­sen jälkeen kuntien tärkeim­pänä tehtä­vänä on varmis­taa, että kunnassa voi yrit­tää, työtä riit­tää, ja koulu­tuk­sen laatu on niin hyvää, että eväät tule­vai­suu­teen anne­taan riip­pu­matta siitä, mihin päin Suomea sattuu synty­mään.

Suomessa ei ole kahta saman­laista kuntaa. Jokai­sella kunnalla on ominais­piir­teensä, joita koros­ta­malla kunnalla on mahdol­li­suus tehdä itses­tään houkut­te­leva. Eivät perhei­den, paris­kun­tien, yksi­ne­lä­jien eivätkä yritys­ten­kään tarpeet ole samoja. Jotkut arvos­ta­vat luon­non puhtautta ja ihmi­sen kokoi­sia taaja­mia. Toiset halua­vat kult­tuu­ri­tar­jon­taa ja sykettä. Yrityk­selle on tärkeää työvoi­man saanti, toimi­vat liiken­neyh­tey­det, suju­vat lupa­pro­ses­sit ja kunnan yritys­myön­tei­syys. Kuntien tehtä­vänä on löytää itsel­leen ne poten­ti­aa­li­set asukas- ja yrit­tä­jä­ryh­mät, joiden tarpei­siin kunta tai kaupunki vastaa. Sitä kutsu­taan kunta­stra­te­giaksi ja sen laati­mi­sesta kokoo­mus huoleh­tii.

Kunta­po­li­tii­kasta puhu­mi­nen ei ole puoluei­den yksi­noi­keus. Päin­vas­toin. Kunta­po­li­tiikka kuuluu kunta­lai­sille, siitä puhu­taan urhei­luseu­ro­jen puku­huo­neissa ja työpaik­ko­jen kahvi­tauoilla. Tori­par­la­men­tit kokoon­tu­vat paitsi toreilla, myös kahvi­loissa ja puis­to­jen penkeillä. Ja näin sen kuuluu­kin olla. Paikal­lis­ten asuk­kai­den aktii­vi­suus, alueen yrityk­set ja järjes­töt luovat kunnan elämän ja elin­voi­man mahdol­lis­ta­van rahoi­tuk­sen. Mitä enem­män yritys­toi­min­taa, sitä enem­män työpaik­koja. Ja sen seurauk­sena kunnalle vero­tu­loja, joilla rahoi­te­taan varhais­kas­va­tus, koulu­tus ja senio­rei­den palve­lut. Kun puhu­taan kuntien rahoi­tuk­sen järjes­tä­mi­sestä ilman velka­ra­haa, on kokoo­muk­sella siihen parhaat keinot.

Koulu­tuk­sen ja elin­voi­man lisäksi kuntien tulee kyetä vastaa­maan lukui­siin aikamme isoi­hin kysy­myk­siin: kuinka huoleh­di­taan huol­to­var­muu­desta ja ener­giao­ma­va­rai­suu­desta, miten ilmas­ton­muu­tosta torju­taan ja luon­to­kato pysäy­te­tään sekä kuinka turval­li­nen ja terveel­li­nen elämä varmis­te­taan kaikissa elämän­vai­heissa. Teke­mällä oikeat valin­nat näiden kysy­mys­ten ratkai­se­mi­seksi, kunnat ja kaupun­git nosta­vat koko Suomen elin­voi­maa.

Kun talous kasvaa, tule­vai­suus lois­taa

Paras tapa varmis­taa, että kunnassa on hyvä olla, palve­lut toimi­vat ja tule­vai­suus näyt­tää valoi­salta on, että kunnassa on yrityk­siä ja työtä tarjolla. Koti­kun­nan rooli on olla elin­voi­man mahdol­lis­taja.

Kasvu­työtä tehdään kunnissa eri puolilla Suomea: yhdessä kunnassa houku­tel­laan teol­li­sia inves­toin­teja, toisessa raken­ne­taan tuuli­voi­maa, kolman­nessa panos­te­taan matkai­luun ja neljän­nessä tuetaan star­tu­pien syntyä yhdessä korkea­kou­lu­jen kanssa. Yrit­tä­jä­hen­keä ja teke­mi­sen taitoa löytyy joka puolelta maata. Kokoo­mus ja kokoo­mus­lai­set valtuu­te­tut työs­ken­te­le­vät joka päivä sen eteen, että kunnissa raken­ne­taan elin­voi­maa omista vahvuuk­sista ponnis­taen.

Kaupun­kien luon­nol­li­nen vahvuus on uusien ajatus­ten ja ihmis­ten yhteen kokoa­mi­nen. Näin ne toimi­vat uuden yrit­tä­mi­sen, kansain­vä­lis­ty­mi­sen ja talous­kas­vun vauh­dit­ta­jina. Tämä sätei­lee posi­tii­vi­sesti myös ympä­rys­kun­tiin, jotka saavat lisää asuk­kaita, vero­tu­loja ja alueen palve­lu­yrit­tä­jät saavat uutta asia­kas­kun­taa. Suurem­mille kaupun­geille ja kaupun­ki­seu­duille kannat­taa­kin antaa suurempi rooli talou­den vauh­dit­ta­mi­sessa työl­li­syy­den hoidon, korkea­kou­lu­tuk­sen, inno­vaa­tio­po­li­tii­kan ja kansain­vä­lis­ty­mi­sen keinoin.

Pienem­missä kunnissa eväitä ja mahdol­li­suuk­sia tule­vai­suu­den raken­ta­mi­seen löytyy erikois­tu­mi­sesta. Kunnissa voidaan erikois­tua esimer­kiksi jonkin teol­li­suu­de­na­lan, maata­lous­e­lin­kei­non tai vapaa-ajan vieton kunnaksi. Kuntien erikois­tu­mista on syytä jatkaa samalla huoleh­tien siitä, että jokai­nen kunta pystyy tarjoa­maan osal­taan perus­tus­lain mukai­sesti perus­pal­ve­lut sivis­tys-, elin­keino- ja maan­käyt­tö­asioissa. Kuntien kannat­taa houku­tella yritys­toi­min­taa alueel­leen omia vahvuuk­si­aan koros­taen ja toimin­taa vaikeut­ta­vaa byro­kra­tiaa karsien. Kunnat pysty­vät ratko­maan yhdessä monia sellai­sia kysy­myk­siä, joihin yksin rahkeet eivät aina riit­täisi. Haluamme aktii­vi­sesti edis­tää seudul­lista ja alueel­lista yhteis­työtä esimer­kiksi maan­käy­tön, palve­lui­den tai ener­gian kohdalla.

Maaseu­tu­kun­nat ovat Suomen huol­to­var­muu­den sydän. Niissä maata­lous, metsä­ta­lous ja luon­non­va­ro­jen vastuul­li­nen ja inno­va­tii­vi­nen käyttö ovat elin­voi­man avain. Yhteis­kun­nan ener­gian­tar­peen kasvu ja kestä­vän ener­gia­tuo­tan­non kysyntä kannat­taa hyödyn­tää talou­den kasvun mahdol­lis­ta­jana. Väes­tö­ti­hey­del­tään väljille kunnille uusiu­tuva ener­gia on merkit­tävä mahdol­li­suus tuloi­hin, työhön ja elin­voi­maan, jolle haluamme sanoa kyllä aina, kun se on järke­vää.

Vastuul­li­sesti hoidettu, vakaa talous on jokai­sen kunnan tule­vai­suu­den tae. Vaikka talous on vain väline hyvin­voin­nin raken­ta­mi­seen, täytyy meno­jen ja tulo­jen olla jota­kuin­kin tasa­pai­nossa, jotta tule­vai­suu­den raken­ta­mi­nen on mahdol­lista. Vastuul­li­suus tulee ulot­taa koske­maan myös kunta­lai­sen kukka­roa. Vero­jen ja maksu­jen korot­ta­mi­nen on lähtö­koh­tai­sesti aina viimei­nen keino, koska se naker­taa kunta­lai­sen omasta työstä ansai­tun palkan osto­voi­maa. Kokoo­muk­sen lähtö­kohta on selvä: vastus­tamme kunta­ve­ron, kiin­teis­tö­ve­ron ja maksu­jen koro­tuk­sia. Päin­vas­toin, vero­tusta on madal­let­tava aina silloin, kun se on talou­del­li­sesti mahdol­lista.

Jos yrit­täjä pärjää, me kaikki pärjäämme

Yrit­tä­jän ja yrit­tä­mi­sen roolia kunnan elin­voi­man kasvat­ta­jana ei voi kylliksi koros­taa. Yrit­täjä luo työpaik­koja, työpai­kat tuovat lisää asuk­kaita, lapsi­per­heitä ja kunnalle tule­vai­suu­den. Yrit­tä­mi­nen kasvat­taa monin eri tavoin kunnan vero­tu­loja ja näin mahdol­lis­taa kunnal­lis­ten palve­lu­jen tarjon­nan kirjon.

Kunnan kannat­taa­kin tehdä kaik­kensa helpot­taak­seen yrit­tä­jien ja yritys­ten ankku­roi­tu­mista omalle alueel­leen. Kokoo­mus­lai­sessa kunnassa yksi­kään järkevä inves­tointi ei kaadu kunnan kaavoi­tuk­seen tai byro­kra­ti­aan. Lupa­pro­ses­sien pitää olla nopeita ja suju­via. Kunnissa on otet­tava käyt­töön lupa­pro­ses­sien käsit­te­ly­ai­ka­ta­kuu. Kuntien tulee tarjota lupa- ja neuvon­ta­pal­ve­lut yrityk­sille yhden luukun peri­aat­teella.

Omassa palve­lun­tar­jon­nas­saan kunnan on hyvä laskea kilpai­lu­tuk­sis­saan myös paikal­li­sen yksi­tyi­sen toimi­jan käyt­tä­mi­sestä koituva hyöty ympä­ris­tölle. Mitä enem­män paikal­li­sia yrityk­siä kunta käyt­tää, sitä parem­min yrityk­sillä menee. Ja kunnalla.

Selkeä polku koulu­tuk­sesta töihin

Usko tule­vai­suu­teen kulkee käsi kädessä oman toimeen­tu­lon kanssa. Kokoo­mus haluaa, että jokai­nen työky­kyi­nen pystyy löytä­mään itsel­leen miele­kästä työtä ja toimeen­tu­loa. Nyt kun työ- ja elin­kei­no­pal­ve­lut siir­ty­vät kuntien vastuulle, on mainio tilai­suus järjes­tää ne yhdessä kunnan, paikal­lis­ten yritys­ten ja amma­til­li­sen koulu­tuk­sen kesken. Tämä kolmi­nai­suus on oikea taho varmis­ta­maan, että yritys­ten työvoi­ma­tar­peet ja erilai­set työl­lis­tä­mi­sen palve­lu­po­lut kohtaa­vat ja teke­mä­tön työ löytää oikean teki­jänsä.

Eri ikäryh­mät ja erilai­set koulu­tus­taus­tat tarvit­se­vat hyvin erilai­sia palve­luita. Paras ratkaisu paikal­li­selle elin­voi­malle on se, että työpai­kat ja työvoima löytä­vät toisensa, riip­pu­matta siitä, saat­toiko ne yhteen yksi­tyi­nen vai kunnal­li­nen toimija.

Kouluissa kasvaa Suomen tule­vai­suus

Suoma­lai­nen koulu­jär­jes­telmä on maail­man­laa­jui­nen menes­tys­ta­rina. Se on anta­nut eväät monelle luok­ka­ret­kelle. Kuntien ja kaupun­kien tehtä­vänä on varmis­taa, että jokai­sella on tasa­ver­tai­nen mahdol­li­suus kasvaa, oppia ja raken­taa oman näköis­tään elämää. Kokoo­mus haluaa varmis­taa sen, että sivis­tys on tarjolla jokai­selle ja koulu­tuk­sen laatu aina varhais­kas­va­tuk­sesta toiselle asteelle on hyvää.

Jokai­sella kunnalla on oltava – yksin tai tarvit­taessa yhdessä naapu­rin kanssa – sekä mahdol­li­suus että velvol­li­suus tarjota lapsille ja nuorille laadu­kas oppimis­polku, yhden­ver­tai­sesti.

Kaikki alkaa jo hyvästä varhais­kas­va­tuk­sesta. Laadu­kas varhais­kas­va­tus antaa hyvät valmiu­det koulu­tielle. Kokoo­muk­sen pitkän aika­vä­lin tavoit­teena on esio­pe­tuk­sen laajen­ta­mi­nen kaksi­vuo­ti­seksi ja jokai­sen lapsen saami­nen varhais­kas­va­tuk­sen piiriin viimeis­tään kolmen vuoden iässä. Kun varhais­kas­va­tuk­seen mennään, sen pitää olla myös laadu­kasta. Henki­lös­tön osaa­mi­sesta ja osaa­mis­vaa­ti­muk­sista täytyy pitää kiinni. Vanhem­milla pitää olla vapaus valita myös yksi­tyi­nen varhais­kas­va­tus­paikka ja tähän kunnan pitää tarjota palvelu­seteli.

Terveel­li­nen ja turval­li­nen koulu kuuluu jokai­sen perus­oi­keuk­siin. Koulun on oltava turval­li­nen paikka heti koulu­tielle lähdöstä ja kiusaa­mi­seen tulee puut­tua välit­tö­mästi. Perus­kou­lun pitää olla paikka, jonne mennään oppi­maan. Opetuk­sen pitää olla moni­puo­lista, opet­ta­jien pitää voida keskit­tyä opet­ta­mis­teh­tä­vään ja oppi­lai­den oppi­mi­seen. Tämä edel­lyt­tää sopi­via ryhmä­ko­koja, riit­tä­vää yksi­löl­listä tukea ja työka­luja häiriö­käyt­täy­ty­mi­seen sekä kiusaa­mi­seen puut­tu­mi­seen. Kouluissa tulee olla saata­villa riit­tä­västi psyko­lo­geja ja kuraat­to­reja mata­lan kynnyk­sen tuen tarjoa­mi­seksi. Lapsille tulee tarjota laadu­kasta aamu- ja ilta­päivätoimintaa.

Oppi­tun­nit eivät saa kulua sähkö­sa­vuk­kei­den, puhe­lin­ten tai muiden häiriö­te­ki­jöi­den jahtaa­mi­seen. Kun opet­ta­jalla on selkeät keinot ja valtuu­det puut­tua häirit­se­vään käytök­seen, se luo kaikille oppi­laille mahdol­li­suu­den keskit­tyä oppi­mi­seen ilman häiriöitä. Opet­ta­jien ääntä kannat­taa kuun­nella perus­kou­lussa muutoin­kin ja antaa heidän esimer­kiksi ottaa kantaa pape­ris­ten ja digi­taa­lis­ten oppi­ma­te­ri­aa­lien välillä.

Koulunsa aloit­ta­villa lapsilla ei aina ole saman­lai­sia valmiuk­sia saapues­saan opin­tielle. Perus­kou­lun tavoit­teena on antaa riit­tä­vät luku- ja kirjoi­tus­tai­dot sekä perus­kä­si­tys yhteis­kun­nan toimin­nasta, jotta elämä sujuisi ilman suurem­pia ryppyjä. Esitämme luku­tai­to­ta­voit­teen käyt­töön­ot­toa perus­kou­lussa. Jos luku­tai­to­ta­voite tai ikäluo­kan muut opil­li­set tavoit­teet osoit­tau­tu­vat oppi­laalle ylivoi­mai­siksi, on oltava mahdol­li­suus käydä oppi­vuosi uudel­leen, ilman ”huonon oppi­laan” leimaa. Koulun tavoite ei ole tasa­päis­tä­mi­nen, vaan valmiuk­sien anta­mi­nen.

Tavoit­teena on, että koko ikäluokka suorit­taa perus­koulun jälkeen toisen asteen tutkin­non. Toiselle asteelle siir­ryt­täessä pitää voida luot­taa siihen, että lukiossa tai amma­til­li­sessa koulu­tuk­sessa tarjo­taan valmiu­det pärjätä elämässä eteen­päin.

Opis­ke­li­joi­den hyvin­voin­nin kasva­viin haas­tei­siin on vastat­tava määrä­tie­toi­sesti. Lukiosta ei voi valmis­tua loppuun pala­neena, eikä vaikei­den ajatus­ten ja koke­mus­ten kanssa jäädä yksin. Siksi haluamme varmis­taa, että opis­ke­li­ja­huolto on aktii­vi­sesti tuke­massa lukioissa ja oppi­lai­tok­sissa opis­ke­li­joi­den hyvin­voin­tia.

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen vaiku­tus alueen elin­kei­noe­lä­mälle on olen­nai­nen. Amma­til­li­sista oppi­lai­tok­sista valmis­tuu osaa­jia seudun yrityk­siin ja he useim­mi­ten jäävät asumaan paik­ka­kun­nalle, mikä synnyt­tää elin­voi­maa ja työl­li­syyttä. Amma­til­li­sesta koulu­tuk­sesta valmis­tu­neen täytyy osata niitä asioita, joita työelä­mässä tai jatko­kou­lu­tuk­sessa edel­ly­te­tään. Koulu­tuk­sen pitää tarjota riit­tä­västi opetusta ja ohjausta, jotta osaa­mis­ta­voit­teet myös saavu­te­taan. Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen tulee tapah­tua ensi­si­jai­sesti läsnä­olo-opetuk­sena. Koulu­tuk­sen keskeyt­tä­mistä toisella asteella on vähen­net­tävä määrä­tie­toi­sesti.

Turval­li­nen kunta

Koti­kun­nassa pitää olla turval­lista elää ja liik­kua omana itse­nään niin julki­sissa tiloissa, liiken­teessä kuin vihe­ra­lueil­la­kin. Perus­asioi­den täytyy olla kunnossa: katu­jen ja puis­to­jen pitää olla valais­tuja, liiken­ne­tur­val­li­suu­den kunnossa ja tapah­tu­missa mielessä haus­kan­pito eivätkä turval­li­suusu­hat. Entistä enem­män turval­li­suu­dessa pitää kiin­nit­tää huomiota esteet­tö­myy­teen ja iäkkäi­den asumi­sen turval­li­suu­teen.

Erityi­sesti kaupun­geissa kasva­viin turval­li­suutta ja turval­li­suu­den­tun­netta heiken­tä­viin ilmiöi­hin täytyy puut­tua mata­lalla kynnyk­sellä. Alueet tai kaupun­gin­osat, joissa on levot­to­muutta, pitää saada rauhoi­tet­tua. Yritys­ten ja kuntien palve­lut tuovat alueel­leen paitsi eloa ja sosi­aa­lista kans­sa­käy­mistä, myös vakautta ja turval­li­suutta. Aktii­vi­nen yhteis­työ polii­sin kanssa, kame­ra­val­vonta ja varti­joi­den läsnä­olo pitää ottaa käyt­töön siellä, missä turvat­to­muutta esiin­tyy. Huono-osai­suu­den kasau­tu­mista pitää estää jo uusien aluei­den suun­nit­te­lu­vai­heessa.

Minkään­lai­selle jengiy­ty­mis­ke­hi­tyk­selle ei ole Suomessa sijaa. Polii­sin tehtä­vänä on hoitaa rikos­ten torjunta, kuntien pitää keskit­tyä ongel­mien ja syrjäy­ty­mi­sen estä­mi­seen. Kunnissa pitää tarjota teho­kasta, yksi­löl­listä ja varhaista tukea. Häiriö­käyt­täy­ty­mi­seen on puutut­tava välit­tö­mästi. Rikos­ten torjun­nassa ja jengiy­ty­mi­sen ehkäi­syssä täytyy olla käytössä kaikki keinot.

Kunnissa täytyy myös varau­tua pahan päivän varalle. Jokai­sen kunnan pitää pystyä suojaa­maan kunta­lai­sensa krii­si­ti­lan­teissa. Kuntien täytyy käydä läpi ja päivit­tää varau­tu­mis­suun­ni­tel­mansa väes­tön­suo­je­lun ja kriit­ti­sen infra­struk­tuu­rin osalta sekä varmis­taa palve­lui­den häiriöt­tö­myys kaikissa tilan­teissa. Kunta­lais­ten omaa varau­tu­mista täytyy tukea tiedo­tuk­sella ja koulu­tuk­sella.

Kult­tuu­rilla ja liikun­nalla luodaan hyvää arkea

Kokoo­mus­lai­sessa kunnassa voi elää hyvin­voi­vaa ja terveel­listä elämää niin lapsena, työelä­mässä kuin eläk­keellä.

Kunnilla on tärkeä rooli yksi­näi­syy­den ja liik­ku­mat­to­muu­den vähen­tä­mi­sessä. Kunto­sa­lit, uima­hal­lit, lasten leik­ki­pai­kat, nuori­so­ta­lot ja luon­to­po­lut ovat paik­koja, joissa syntyy hyvä arki ja uusia ystä­vyyk­siä. Kunnassa pitää olla mielek­käitä ja saavu­tet­ta­via liikunta-, harras­tus-, ulkoilu- ja tapaa­mis­paik­koja, jotka vastaa­vat erilais­ten ryhmien tarpei­siin lapsista nuoriin, perhei­siin ja ikäih­mi­siin.

Tavoit­te­lemme sitä, että harras­ta­mi­nen on help­poa ja siihen on kaikilla mahdol­li­suus. Pide­tään lähi­lii­kun­ta­pai­kat ja virkis­ty­sa­lu­eet kunnossa ja huoleh­di­taan kevyen liiken­teen väylistä, jotta jokai­sella on mahdol­li­suus lisätä arki­lii­kun­taa osaksi päivä­ru­tii­neja.

Monelle kunnan tärkein paikal­li­syl­pey­den symboli ja palvelu voi olla paikal­li­nen urhei­luseura tai harras­tusyh­dis­tys. Näitä myös kokoo­mus haluaa vaalia. Harras­ta­mi­nen on vaikeaa, jos sille ei ole paik­kaa. Siksi järjes­töille pitää olla mahdol­li­suuk­sia käyt­tää kuntien tiloja. Erityi­sesti nuoria tulee tukea liikun­nal­li­seen elämän­ta­paan ja harras­ta­mi­sen aloit­ta­mi­seen. Haluamme, että jokai­sella lapsella ja nuorella on mahdol­li­suus vähin­tään yhteen itsel­leen sopi­vaan harras­tuk­seen.

Vaikka alle 18-vuoti­aat nuoret eivät voi vielä äänes­tää, on tärkeää, että heidän­kin äänensä kuuluu kunnassa. Siksi haluamme, että nuori­so­val­tuus­toille, joiden toimin­taan myös alai­käi­set voivat osal­lis­tua, tarjo­taan aitoja mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua vuoro­pu­he­luun kunnan kehit­tä­mi­sestä.

Vähe­nevä lasten ja nuor­ten määrä johtaa tilan­tei­siin, joissa nuori­so­työn yhteis­työtä tarvi­taan kuntien, järjes­tö­jen ja seura­kun­tien kesken. Yhteis­työllä voidaan synnyt­tää nuori­so­työn vaikut­ta­vuutta silloin­kin, kun rahat ja resurs­sit tai kohdat­tu­jen nuor­ten määrä on käymässä vähiin.

Kult­tuu­ri­pal­ve­lut tuovat kuntaan elin­voi­maa ja lisää­vät hyvin­voin­tia. Kult­tuuri syntyy kunnan omis­ta­man teat­te­rin tai museon lisäksi vapaa­eh­toi­sesti ihmis­ten omasta aktii­vi­suu­desta. Alueen kult­tuu­ri­toi­mi­jat ammat­ti­lai­sista aloit­te­li­joi­hin pitää saada näky­viin niin katu­ku­vassa kuin kunnan omis­ta­missa tiloissa. Julki­nen taide tulee ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun alueita tai raken­nuk­sia suun­ni­tel­laan. Kirjas­tot pitä­vät kult­tuu­rin ja sivis­tyk­sen lähellä ja kaik­kien saata­villa. Siksi kirjas­to­jen laadusta täytyy huoleh­tia. Tarjo­taan liik­ku­via palve­luita, kuten kirjas­to­bus­seja ja omatoi­mi­kir­jas­toja saata­vuu­den paran­ta­mi­seksi.

Väes­tön ikään­tyessä kunnissa täytyy osata entistä parem­min huomioida ikään­ty­nei­den palve­lut ja ikäys­tä­väl­li­nen suun­nit­telu. Kokoo­muk­selle eläke­läi­set ovat aktii­vi­nen ja tärkeä osa kunnan yhtei­söä. Jotta aktii­vi­nen elämä on mahdol­lista iästä riip­pu­matta, täytyy esimer­kiksi vapaa-ajan palve­lut raken­taa siten, että ne vastaa­vat aidosti senio­rei­den tarpei­siin ja palve­lui­den suun­nit­te­lussa kuun­nel­laan niiden kohde­ryh­mää. Nyt on varmis­tet­tava se, että vanhus­neu­vos­tot pääse­vät vaikut­ta­maan aidosti elämi­sen olosuh­tei­siin ja neuvos­to­jen asian­tun­te­musta kuul­laan sekä hyödyn­ne­tään kunnassa. Kunnat ja hyvin­voin­tia­lu­eet vastaa­vat yhdessä siitä, että terve elämä on mahdol­lista mahdol­li­sim­man pitkään. Laaduk­kailla vapaa-ajan palve­luilla ennal­taeh­käis­tään myös terveys­pal­ve­lui­den tarvetta. Kunnissa täytyy varmis­taa tiedon ja palve­lui­den saata­vuus myös niille ikään­ty­neille, jotka eivät käytä tai joilla ei ole tervey­del­li­sistä syistä mahdol­li­suutta käyt­tää digi­taa­li­sia lait­teita.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tuk­sessa hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­sen vastuu hajau­tui kunnille ja hyvin­voin­tia­lueille. Kuntien täytyy kantaa vastuuta kunta­lais­ten hyvin­voin­nista ja tervey­destä uudis­tuk­sen jälkeen­kin. Aito yhteis­työ hyvin­voin­tia­lu­een kanssa ei saa jäädä kiinni hallin­nol­li­sista rajoista. Orga­ni­saa­tioi­den täytyy yhdessä miet­tiä mitä tarvi­taan, jotta kunta­lai­nen voi elää terveel­li­sesti, kuntou­tua ja yllä­pi­tää hyvin­voin­ti­aan. Yhteis­työ­hön kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den välillä pitää olla pysy­vät raken­teet ja kuntien sekä hyvin­voin­tia­luei­den tulee koor­di­noida vapaa­eh­tois­jär­jes­tö­jen avus­tus­ten kohdis­tu­mista entistä parem­min.

Raken­ne­taan kunnista kestä­viä ja huoleh­di­taan lähi­luon­nosta

Kokoo­mus haluaa panos­taa viih­tyi­sään ja puhtaa­seen elinym­pä­ris­töön. Viih­tyi­sät kaupun­ki­kes­kus­tat ja elin­voi­mai­set kylän­rai­tit houkut­te­le­vat käymään ja naut­ti­maan palve­luista. Kaupun­kiym­pä­ris­tös­sä­kin tulee säilyt­tää kaupun­ki­vih­reää ja kaavoi­tuk­sessa muis­taa lähi­luon­non merki­tys.

Hyvin­vointi syntyy myös siitä, että oma koti vastaa yksi­löl­li­siä tarpeita. Siksi kunnissa ja kaupun­geissa pitää olla moni­puo­lista asun­to­tuo­tan­toa, joka tarjoaa sopi­van kodin juuri omaan elämän­ti­lan­tee­seen. Myös kaupun­kei­hin pitää mahtua vehreitä omakoti- ja rivi­ta­lo­naa­pu­rus­toja. Asun­to­tuo­tan­nossa lähtö­koh­tana tulee olla vapaa­ra­hoit­tei­nen tuotanto. Sosiaa­lisella asun­to­tuo­tan­nolla on tärkeä rooli erityi­sesti erityis­ryhmien kohdalla ja asunn­ot­to­muu­den torjun­nassa.

Kokoo­mus­lai­nen kunta kantaa vastuuta luonto­kadon ratkai­se­mi­sesta ja ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nasta. Erityi­sesti kaupun­geilla on vastuu ja keinot toimia edel­lä­kä­vi­jöinä pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sessä. Pääs­tö­jen vähen­tä­mi­nen pitää tehdä kustan­nus­te­hok­kaasti. Kokoo­mus uskoo siihen, että saas­tut­taja maksaa -peri­aat­teen käyt­töö­no­tolla vaali­taan parhai­ten ilmas­toa ja puhdasta elinym­pä­ris­töä. Meille tärkeää on vaalia luon­non moni­muo­toi­suutta niin täyden­nys­ra­ken­ta­mi­sessa kuin uusien aluei­den raken­ta­mi­ses­sa­kin. Eri näkö­kul­mat vesis­tö­jen suoje­lusta ja kunnos­ta­mi­sesta luon­to­ka­don ehkäi­se­mi­seen täytyy yhteen­so­vit­taa yhteis­kun­ta­ra­ken­teen kehi­tyk­sen kanssa.

Kokoo­muk­sen mielestä ihmi­sillä on oikeus liik­kua ja valita itse liik­ku­mis­muo­tonsa. Suurin osa ihmi­sistä käyt­tää useita eri liik­ku­mis­muo­toja: joskus mennään polku­pyö­rällä, joskus kävel­len. Toisi­naan parhai­ten pääsee julki­sella liiken­teellä tai autolla. Kokoo­mus haluaa varmis­taa suju­van liik­ku­mi­sen kaikilla liik­ku­mis­muo­doilla. Liiken­ne­po­li­tii­kassa tavoi­tel­laan pääs­tö­jen, ei liik­ku­mi­sen vähen­tä­mistä.

Kehi­te­tään tasa­pai­noi­sesti kaik­kia liik­ku­mis­muo­to­jen toimin­tae­del­ly­tyk­siä kevyestä liiken­teestä julki­seen liiken­tee­seen ja autoi­luun. Seudul­li­nen juna­lii­kenne avau­tuu pian mark­ki­noille uuden­lai­sena liik­ku­mis­muo­tona. Edis­te­tään seudul­li­sen juna­lii­ken­teen synty­mistä palve­lu­ta­son paran­ta­mi­seksi ja pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seksi.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa