Mikä on Kokoo­muk­sen kanta Natoon?

• Kokoo­muk­sen kanta on selvä: kokoo­mus on valmis viemään Suomen Naton jäsen­maaksi. Työs­ken­te­lemme aktii­vi­sesti tämän tavoit­teen eteen. Venä­jän hyök­käys koros­taa Nato-jäse­nyy­den ajan­koh­tai­suutta, mutta meille kyse ei ole vain reak­tioista välit­tö­mään tilan­tee­seen vaan pitkän aika­vä­lin valin­nasta. Suomi on euroop­pa­lai­nen valtio, jolla on oltava euroop­pa­lai­nen puolus­tus­rat­kaisu. Tämän näke­myk­sen takana olemme seis­seet jo 16 vuotta. 

Miksi Suomen pitäisi liit­tyä Natoon?

• Nato-jäse­nyys paran­taisi turval­li­suut­tamme ja vahvis­taisi puolus­tus­tamme. Jäse­nyy­den myötä Suomi pääsee Naton turva­ta­kui­den piiriin ja mahdol­li­nen hyök­kääjä joutuisi otta­maan huomioon, että Suomen tukena olisi koko liit­to­kun­nan soti­laal­li­nen voima ja viime kädessä ydin­a­sei­den suoja. Tämän lisäksi Nato-jäse­nyy­den myötä Suomen mahdol­li­suu­det vaikut­taa globaa­lin turval­li­suu­den kannalta tärkei­siin kysy­myk­siin kasvai­si­vat. 

Miksi kysy­mys on ajan­koh­tai­nen juuri nyt?

• Suomen turval­li­suusym­pä­ristö on muut­tu­nut nopeasti huonom­paan suun­taan Venä­jän hyök­käyk­sen myötä. Kyse on suurim­masta sodasta ja vaka­vim­masta turval­li­suus­po­liit­ti­sesta krii­sistä Euroo­passa sitten toisen maail­man­so­dan. Vaiku­tuk­set heijas­tu­vat myös Suomeen ja Pohjo­laan. Suomeen ei kohdistu juuri nyt soti­laal­lista uhkaa, mutta Venä­jästä on tullut aiem­paa selvem­min soti­laal­li­nen uhka myös meille. Venä­jän hyök­käys Ukrai­naan osoit­taa, ettei Putin viime kädessä kunnioita valtioi­den soti­laal­lista liit­tou­tu­mat­to­muutta ja syitä sodan­käyn­nille muita vastaan voidaan keksiä jopa räikei­siin valhei­siin perus­tuen. Suomessa on nyt päätet­tävä, miten parhai­ten takaamme turval­li­suu­temme ja ehkäi­semme soti­laal­lis­ten krii­sien muodos­tu­mista. Soti­laal­li­nen liit­tou­tu­mi­nen on yksi keskei­sistä ratkai­suista.

Onko Suomi terve­tul­lut Naton jäse­neksi?

• Suomi olisi Naton näkö­kul­masta toivottu ja turval­li­suutta tuot­tava – ei sitä kulut­tava – jäsen­maa. Suomen muka­naolo vakaut­taisi Pohjois-Euroop­paa, sillä olemme Naton näkö­kul­masta alueen puut­tuva puolus­tuk­sel­li­nen linkki Arkti­sen alueen ja Itäme­ren välissä. Sijain­timme lisäksi suori­tus­ky­kymme täyden­täi­si­vät Natoa, erityi­sesti maa- ja ilma­voi­miemme vahvuu­den kautta. Nato on koros­ta­nut Suomen ja Ruot­sin suun­taan avoi­mien ovien poli­tiik­kaa jäse­nyy­den osalta.

Mitä tapah­tuu Nato-optiolle?

• Nato-optiosta puhu­mi­nen ei ole enää uskot­ta­vaa. Option lunas­tus on aiem­min kytketty turval­li­suusym­pä­ris­tömme nope­aan muut­tu­mi­seen tai siihen, että Venäjä näkee EU:n Naton kaltai­sena vihol­li­sena. Nyt molem­mat näistä ovat toteu­tu­neet, minkä lisäksi Venäjä on määri­tel­lyt Suomen koko EU:n kanssa itsensä kannalta viha­mie­li­seksi maaksi. Myös lännen asetoi­mi­tuk­set tulki­taan Venä­jällä viha­mie­li­senä toimin­tana. Olemme siis yhä selvem­min osa Venä­jän koke­maa vihol­lis­ku­vaa ja tällai­sessa kehi­tyk­sessä Suomen kannat­taisi ankku­roida itsensä vahvem­min osaksi länti­siä puolus­tus­rat­kai­suja. Siksi on aika lunas­taa optio.

Onko Suomella kiire?

• Me olemme valmiita viemään Suomen Naton jäsen­maaksi ja tulemme ajamaan jäse­nyyttä edus­kun­nassa. Ymmär­ret­tä­västi nopeasti muut­tu­nut tilanne on aset­ta­nut monet puolu­eet uuden tilan­teen eteen. Aikaa ja tilaa harkin­nalle on annet­tava, mutta samalla on ymmär­ret­tävä, ettei vallit­se­vassa tilan­teessa voi myös­kään odot­taa liian pitkään. Histo­ria osoit­taa, miten tärkeää on osata tart­tua eteen avau­tu­viin tilan­tei­siin määrä­tie­toi­sesti.
  
• Turval­li­suusym­pä­ris­tömme on pysy­västi muut­tu­nut, ja nyt on johto­pää­tös­ten aika. Ydin­ky­sy­mys meille on Suomen turval­li­suus­po­liit­ti­sen aseman varmis­ta­mi­nen ja suojaa­mi­nen. Venä­jästä on tullut aiem­paa selvem­min soti­laal­li­nen uhka myös meille. Suomessa on nyt päätet­tävä, miten parhai­ten takaamme turval­li­suu­temme ja ehkäi­semme soti­laal­lis­ten krii­sien muodos­tu­mista. Soti­laal­li­nen liit­tou­tu­mi­nen on yksi suurista kysy­myk­sistä.

Mitä vaih­toeh­toja Suomella on?

• Naton ulko­puo­lella pysy­mi­selle olisi jatkossa löydet­tävä hyvin vahvat perus­teet, jotta se olisi kannal­tamme oikea ratkaisu. Liit­tou­tu­mat­to­muus ei auto­maat­ti­sesti tarkoita parem­paa turval­li­suutta. Paluu optio­po­li­tiik­kaan ei ole enää mahdol­lista. Käytän­nössä Suomella on edes­sään ”nyt tai ei koskaan” valinta jäse­nyy­den suhteen. Mikäli Suomi torjuu Nato-jäse­nyy­den Venä­jän hyök­käyk­sen jälkeen­kin, antaisi tämä väärän vies­tin Mosko­vaan. Passii­vi­suu­temme voitai­siin pahim­mil­laan tulkita pelok­kuu­tena. Tällaista mieli­ku­vaa itses­tämme emme halua ulos­päin antaa eikä Suomen turval­li­suus­po­liit­ti­seen asemaan ole nyt varaa jättää minkään­lai­sia aukkoja tai tulkin­nan­va­rai­suutta. Jos siis Suomi ei hae Nato-jäse­nyyttä, päätök­selle olisi esitet­tävä selkeät perus­te­lut sekä näke­mys vaih­toeh­toi­sesta linjasta, joka jatkossa takaisi turval­li­suu­temme.
  

Miten päätös jäse­nyy­den hake­mi­sesta tehdään Suomessa?

• Kysy­mys Suomen Nato-jäse­nyy­destä tulee edus­kun­taan lähi­viik­koina, kun halli­tus tuot­taa selon­teon turval­li­suus­ti­lan­teesta. Puolu­eet ovat tunnus­ta­neet tosi­asiat nyt laajalti – turval­li­suusym­pä­ristö on muut­tu­nut. Seuraava askel on aktii­vi­nen toiminta. Muutos edel­lyt­tää jyke­viä päätök­siä. Kokoo­mus haluaa, että nämä päätök­set tullaan myös teke­mään. Väli­ti­laan emme voi jäädä. Selon­teon ja parla­men­taa­ri­sen proses­sin pitää Kokoo­muk­sen mielestä johtaa halli­tuk­sen ja tasa­val­lan presi­den­tin esityk­seen jäse­nyy­destä. Lopul­li­sen päätök­sen jäsen­ha­ke­muk­sen jättä­mi­sestä tekee edus­kunta.

Miten jäse­nyys­pro­sessi etenisi?

• Nato tekee päätök­sensä yksi­mie­li­sesti. Tällöin Suomen on käytävä etukä­teen keskus­te­luja kaik­kien jäsen­mai­den kanssa ja varmis­taa niiltä tuki. Nato on koros­ta­nut Suomen ja Ruot­sin suun­taan avoi­mien ovien poli­tiik­kaa.
  
• Jos Suomi hakee Naton jäse­nyyttä, käytäi­siin seuraa­vaksi jäsen­neu­vot­te­lut, joissa osapuo­let voivat esit­tää ehtoja ja käytäi­siin läpi jäsen­kel­poi­suutta. Suomen tapauk­sessa sen vakaa demo­kra­tia ja soti­laal­li­nen yhteen­so­pi­vuus tarkoit­taa, että se täyt­tää muodol­li­set kritee­rit.
  
• Yleensä hake­mus­pro­sessi kestää muuta­masta kuukau­desta vuoteen. Suomen Nato-yhteen­so­pi­vuu­den vuoksi ja turval­li­suus­ti­lanne huomioi­den prosessi olisi toden­nä­köi­sesti normaa­lia lyhyempi. Kysee­seen saat­taisi tulla jonkin­lai­nen pika­raide, mutta paljon olisi kiinni jäsen­maista. Suomen hake­mus täytyisi rati­fioida kaikissa Naton jäsen­mai­den parla­men­teissa.
  
• Jos kaikki Naton jäsen­maat hyväk­syi­si­vät Suomen hake­muk­sen, lähe­tet­täi­siin Suomelle kutsu liit­tyä Natoon. Rati­fioi­mis­kirja esitel­täi­siin halli­tuk­sen esityk­sellä edus­kun­nan hyväk­syt­tä­väksi, minkä jälkeen sen rati­fioin­nista päät­täisi tasa­val­lan presi­dentti.

Tuli­siko Suomen hakea jäse­nyyttä yhdessä Ruot­sin kanssa?

• Nato-hake­mus kannat­taisi tehdä yhdessä Ruot­sin kanssa. Tällöin Suomen koor­di­noi­tava aske­leet etukä­teen sen kanssa. Saman­ai­kai­suus sitoisi maiden turval­li­suutta yhteen proses­sin ajaksi tavalla, josta Suomi­kin hyötyisi. Suomen tulee kuiten­kin tehdä päätös omista lähtö­koh­dis­taan ja olla valmis hake­maan jäse­nyyttä myös yksin.

Pitääkö Suomessa järjes­tää kansa­nää­nes­tys Natosta?

• Nato vaatii haki­ja­maata osoit­ta­maan riit­tä­vän kansal­li­sen tuen jäse­nyy­delle. Tämän mittaa­mi­nen on kuiten­kin jäsen­maan päätet­tä­vissä, eikä Nato edel­lytä haki­ja­maalta kansa­nää­nes­tystä. Oikea paikka mitata suoma­lais­ten enem­mis­tön tuki Nato-jäse­nyy­delle on kansan valit­sema edus­kunta. Useat mieli­pi­de­mit­tauk­set Venä­jän hyök­käyk­sen jälkeen myös osoit­ta­vat, että kansan enem­mistö on kään­ty­nyt Nato-jäse­nyy­den puolelle.

Minkä­laista soti­laal­lista tukea Nato antaisi Suomelle?

• Naton suurin lisä­arvo olisi liit­to­kun­nan tuki krii­si­ti­lan­teessa. Naton artikla viisi eli yhtei­nen puolus­tus­vel­voite tarkoit­taa sitä, että hyök­käys yhtä jäsen­maata kohtaan tulki­taan hyök­käyk­seksi koko Natoa vastaan. Tämä taas toimii pelot­teena aggres­sii­vi­sille valtioille. Suomi tulisi Naton alueel­lis­ten puolus­tus­suun­ni­tel­mien piiriin, joiden mukai­sesti muut jäsen­maat varau­tui­si­vat 
  tuke­maan Suomea. Näitä suun­ni­tel­mia myös yllä­pi­det­täi­siin ja harjoi­tel­tai­siin sään­nöl­li­sesti.
  
• Suomelle annet­tava soti­laal­li­nen tuki riip­puisi krii­si­ti­lan­teesta, mutta voisi olla esimer­kiksi tiedus­telu- ja tilan­ne­ku­va­tieto, mate­ri­aali- ja huol­to­var­muus­tuki, soti­laal­li­nen tuki jouk­ko­jen muodossa eri puolus­tus­haa­roille, ohjus­puo­lus­tuk­sel­li­nen tuki sekä ydin­a­se­pe­lote.

Mitä jäse­nyys tarkoit­taisi Suomen turval­li­suus­po­li­tii­kalle?

• Suurin muutos olisi pääsy Naton turva­ta­kui­den piiriin. Käytän­nön muutok­set olisi­vat suurim­massa määrin tekni­siä, mutta myös laajem­min turval­li­suus­po­liit­ti­sia. Jäse­nyys olisi Suomelle ennen kaik­kea puolus­tuk­sen harmo­ni­soin­tia Naton kanssa osana Pohjois-Euroo­pan turvaa­mista. Sen lisäksi Suomen turval­li­suus­po­li­tiik­kaan tulisi nykyistä vahvem­min ja velvoit­ta­vam­min globaali ote, varsin­kin pitkässä juok­sussa. 
  
• Kyse siitä, että maan­tie­teel­li­sesti eteen tuli­si­vat vahvem­min myös eteläis­ten Nato-maiden turval­li­suus­ky­sy­myk­set ja varsin­kin pitkässä katsan­nossa myös mahdol­li­sesti Kiinaan liit­ty­vät kysy­myk­set. Natossa Suomen turval­li­suus­po­li­tii­kan profiili väis­tä­mättä siis moni­puo­lis­tuisi. Toisin sanoen, Nato-jäse­nyys edel­lyt­täisi Suomen valmiuk­sien kehit­tä­mistä myös maamme rajo­jen ulko­puo­lella. Suomi on kuiten­kin jo nyt osal­lis­tu­nut usei­siin Nato-johtoi­siin operaa­tioi­hin rajo­jensa ulko­puo­lella, esimer­kiksi Koso­vossa, Bosniassa ja Afga­nis­ta­nissa. Lisäksi meillä on vuosi­kym­men­ten koke­mus kansain­vä­li­sestä krii­sin­hal­lin­nasta.

Mitä vaiku­tuk­sia jäse­nyy­dellä on Suomen maan­puo­lus­tuk­selle?

• Suomi päät­täisi edel­leen itse soti­laal­li­sen maan­puo­lus­tuk­sen toteut­ta­mis­pe­ri­aat­teista. Suomen puolus­tuk­sesta vastaisi Nato-jäse­ne­nä­kin suoma­lai­set ammat­ti­so­ti­laat ja reser­vi­läi­set eli ylei­nen asevel­vol­li­suus säilyt­täisi pääasial­li­sen roolinsa.
  
• Suomen rajasta ja ilma­ti­lasta tulisi osa Naton vastaa­via. Silti Suomen alueel­li­sen koske­mat­to­muu­den valvon­nasta ja turvaa­mi­sesta vastaisi yhä puolus­tus­voi­mat. Suomi antaisi Naton käyt­töön kansal­lis­ten järjes­tel­mien tuot­ta­maa ilma- ja meri­ti­lan­ne­ku­vaa ja päin­vas­toin.
  

Lähe­te­täänkö varus­mie­hiä ulko­maille?

• Varus­mie­hiä ja reser­vi­läi­siä ei lähe­tet­täisi Naton toimin­taan Suomen rajo­jen ulko­puo­lelle, vaan tähän käytet­täi­siin ammat­ti­so­ti­laita tai vapaa­eh­toi­sia reser­vi­läi­siä, kuten krii­sin­hal­lin­tao­pe­raa­tioissa toimittu tähän­kin asti. Suomen voima­va­rat lähtö­koh­tai­sesti omassa käytössä.

Minkä­lai­nen jäsen­malli Suomelle tulisi? 

• Suomen edun mukaista on osal­lis­tua keskus­te­luun jäse­nyys­mal­lista ja puolus­tus­suun­nit­te­lusta täysi­pai­noi­sesti ilman ennak­koeh­toja. On perus­tel­tua, että Suomen ei tarvitse esimer­kiksi sallia ydin­a­seita alueel­leen. Sen sijaan Naton jouk­ko­jen tai tuki­koh­tien osalta meidän ei tule kiel­täy­tyä kate­go­ri­sesti, vaan pitää mahdol­li­suu­det auki.

Miten suoma­lais­jou­kot osal­lis­tui­si­vat Naton toimin­taan?

• Suoma­lais­jouk­koja osal­lis­tuisi Naton toimin­taan aina tarpeen mukaan, ei auto­maat­ti­sesti. Yksi mahdol­li­suus saat­taisi olla osal­lis­tu­mi­nen Naton EfP-toimin­taan Baltian maissa pienellä satsauk­sella. Krii­sin­hal­lin­taan Naton alueen ulko­puo­lella Suomi osal­lis­tuisi kuten ennen­kin.

Mitkä olisi­vat jäse­nyy­den kustan­nuk­set ja vaiku­tuk­set valtion menoi­hin?

• Naton kustan­nuk­set olisi­vat eri arvioi­den mukaan noin 50 miljoo­naa euroa vuodessa. Tämä koos­tuisi maksuista Naton yhtei­siin vuosit­tai­siin budjet­tei­hin ja henki­lös­tö­ku­luista. Lisä­ku­luja voisi tulla Naton moni­kan­sal­li­sista suori­tus­ky­ky­hank­keista, joihin Suomi voisi osal­lis­tua.
  
• Nato-mailla on tavoite yllä­pi­tää puolus­tus­me­noja kahden prosen­tin tasolla BKT:sta. Suomi täyt­tää tämän vaateen HX-hank­keen myötä, mutta luon­nol­li­sesti jäse­nyys edel­lyt­täisi tämän puolus­tus­me­no­ta­son yllä­pi­tä­mistä myös pitkällä aika­vä­lillä.

Mitä vaiku­tuk­sia jäse­nyy­dellä olisi Suomen ulko­po­li­tiik­kaan ja itse­mää­rää­mi­soi­keu­teen?

• Suomen itse­mää­rää­mi­soi­keus säilyisi yhtä vahvana kuin nytkin. Nato on poliit­ti­nen liit­to­kunta, jossa päätök­set tehdään yksi­mie­li­syys­pe­ri­aat­teen mukai­sesti. Tällöin Suomi toimisi toden­nä­köi­sesti lähei­sessä yhteis­työssä eten­kin Pohjois­mai­den ja Baltian kanssa, kuten myös EU:ssa. Suomen painos­tus olisi vahvasti lähia­luei­den puolus­tuk­sessa ja siinä artikla viiden mukai­sessa toimin­nassa.
  

• Venäjä-poli­tiik­kamme sulau­tuisi tiiviim­min osaksi muuta länttä. Naton Venäjä-linjauk­set ovat kuiten­kin käytän­nössä ident­ti­set EU:n kanssa eli tässä mielessä Natos­sa­kin Suomen Venäjä-poli­tiikka ei juuri­kaan muut­tuisi. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa