Raken­nus­ten kestä­vyy­den arviointi on taito­laji. Siitä ovat kiin­nos­tu­neita niin lain­sää­tä­jät kuin vapaa­eh­tois­ten luoki­tus­jär­jes­tel­mien mark­ki­na­mie­het.

Vaikeus­as­tetta kasvat­ta­vat raken­nuk­sen pitkä elin­kaari, sen osana toimi­vien raken­nus­tuot­tei­den vaiku­tus tekni­siin ja toimin­nal­li­siin ominai­suuk­siin, eri ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­set, turval­li­suu­den ja terveel­li­syy­den eri näkö­koh­dat sekä elin­kaa­ri­kus­tan­nuk­set. Mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois? Millä mitata ja lopulta arvioida ja luoki­tella?

Ekolo­gi­sen kestä­vyy­den ja terveel­li­syy­den arvioin­nin tulee olla läpi­nä­ky­vää ja stan­dar­dei­hin pohjau­tu­vaa. Raken­nus­ten elin­kaa­riar­vioin­tiin on jo julkaistu EN-stan­dar­dit, joihin jo usei­den EU:n jäsen­val­tioi­den määräyk­sissä ja vapaa­eh­tois­luo­ki­tuk­sissa viita­taan. Yhden­mu­kais­tet­tuja stan­dar­deja laadi­taan myös raken­nus­tuot­tei­den pääs­tö­jen arvioin­tiin. Raken­nus­ten sisäil­mas­tolle tiukat vaati­muk­set aset­ta­van Sisäil­ma­luo­ki­tus 2008:n kritee­reistä yhdessä, yli rajo­jemme arvos­te­tussa M1-pääs­tö­luo­ki­tuk­sessa on näin testat­tuna jo yli 2500 vähä­pääs­töistä tuotetta.

Ener­gia- ja mate­ri­aa­li­te­hok­kaita raken­nuk­sia voidaan toteut­taa hyvin erilai­sin mate­ri­aa­li­va­lin­noin ja raken­teel­li­sin ratkai­suin. Tärkeintä on käyt­tää ja yhdis­tellä eri mate­ri­aa­leja viisaasti hyödyn­tä­mällä kestä­vyy­den kannalta parhaat ominai­suu­det. Uusiu­tu­vien ja uusiu­tu­mat­to­mien mate­ri­aa­lien vastak­kai­na­set­te­lulle ei ole perus­teita, eikä tuot­tei­den ”ener­giain­ten­sii­vi­syy­den” käyt­tä­mi­selle minään kritee­rinä. Entistä tarkem­min tulee huomioida myös terveel­li­syys­nä­kö­koh­dat sekä mate­ri­aa­lien hyödyn­net­tä­vyys jätteinä.

Raken­ta­mi­sen kestä­vyy­den paran­ta­mi­sessa fokuk­sessa ovat toimet, joilla nopeasti edis­te­tään olemassa olevan raken­nus­kan­nan ener­gia­te­hok­kuu­den paran­ta­mista, terveel­li­syys­vaa­ti­muk­sista yhtään tinki­mättä. Ener­gia­tuo­tan­non pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sen ohella ne ovat oleel­li­sin tekijä pyrit­täessä kiin­teistö- ja raken­nus­sek­to­rin ympä­ristö- ja ener­gia­ta­voit­tei­den nope­aan saavut­ta­mi­seen.

Raken­nus­ma­te­ri­aa­lien valin­taa ja raken­ne­rat­kai­suja pyri­tään ohjaa­maan julki­sella sään­te­lyllä. Mm. kaava­mää­räyk­sillä on jo nyt pyritty vaikut­ta­maan mate­ri­aa­lien käyt­töön, kritee­reinä usein perus­te­le­mat­to­mat ympä­ris­tö­ar­gu­men­tit. Eri mate­ri­aa­leista toteut­ta­vien ratkai­su­jen välillä ei kuiten­kaan ole merkit­tä­viä kestä­vyy­den ja/​tai ympä­ris­tö­vai­ku­tus­ten eroja, kun tarkas­tel­laan raken­nuk­sen koko elin­kaarta mukaan lukien käytön­ai­kai­nen ener­gian­ku­lu­tus sekä huol­lon ja korjaus­ten tarve. Myös todel­li­set elin­kaa­ri­kus­tan­nuk­set tulisi aina huomioida.

Julki­sissa hankin­noissa tulisi määrit­tää hankin­nan kohteen ominai­suu­det ja sitä koske­vat tavoit­teet, mutta jättää tarjoa­jien ratkais­ta­vaksi parhaat toteu­tus­ta­vat loppu­tu­lok­seen pääse­mi­seksi. Näin luodaan tilaa vapaalle kilpai­lulle, inno­va­tii­vi­suu­delle ja myös inves­toin­neille. Tässä­kin tarvi­taan uskot­ta­via raken­ta­mi­sen kestä­vyy­den arvioin­ti­työ­ka­luja.

 

Pekka Vuori­nen
ympä­ristö- ja ener­gia­joh­taja
Raken­nus­teol­li­suus RT ry

Lisää sisältöä samassa kategoriassa