Vaikka Euroo­pan iso riip­pu­vuus tuon­tie­ner­giasta on ollut pitkään tiedossa, uutta puhtia omava­rai­suu­den kasvat­ta­mi­nen on saanut Ukrai­nan-krii­sin seurauk­sena. Venäjä-riip­pu­vuu­desta halu­taan eroon. Jos tätä ennen EU:n ener­gia­po­li­tiikka oli viime vuodet pääasiassa ilmas­to­po­li­tiik­kaa, nyt ener­gia­var­muus on nous­sut ykkö­sai­heeksi.

Eivätkä ne ole toisil­leen vastak­kai­set tavoit­teet - päin­vas­toin. Mitä puhtaam­paa ja vähä­hii­li­sem­pää ener­giaa kyke­nemme itse Euroo­passa tuot­ta­maan, sitä turval­li­sem­paa se on myös ener­gia­var­muu­den näkö­kul­masta.

Helmi­kuun lopussa komis­sio julkisti ja esit­teli EU-parla­men­tille oman linja­pa­pe­rinsa ener­gi­au­nio­niksi. Ener­gi­au­nio­nin raamit muodos­tu­vat viidestä eri osa-alueesta: Ener­gia­tur­val­li­suu­desta ja jäsen­mai­den väli­sestä soli­daa­ri­suu­desta, toimi­vasta ener­gian sisä­mark­ki­nasta, ener­gia­te­hok­kuu­desta, vähä­hii­li­sestä talou­desta sekä ener­gia-alan inno­vaa­tioista ja tutki­muk­sesta. Näiden teemo­jen konkreet­ti­seen edis­tä­mi­seen liit­ty­viä lain­sää­däntö- ja rahoi­tus­hank­keita on pian odotet­ta­vissa, sillä ener­gi­au­nioni on nostettu yhdeksi Junc­ke­rin komis­sion vuoden 2015 kärki­hank­keeksi.

Ja aivan syys­tä­kin, sillä Eurooppa tuo ulko­puo­lelta 53 prosent­tia omasta ener­gias­taan. Erityi­sen ongel­mal­li­nen tilanne on ener­gia­riip­pu­vuu­den kannalta kaasulla, sillä kaasu­putki tulee moneen Euroo­pan maahan vain yhdestä suun­nasta - Venä­jältä. Siksi ener­gi­au­nio­nissa yksi tärkeim­mistä tavoit­teista onkin päästä eroon ener­gia­saa­rek­keista - eli varmis­taa tarpeel­li­silla putki- ja sähkö­verk­koin­ves­toin­neilla se, että yksi­kään EU-maa ei voi jäädä ener­gia­mot­tiin.

Jos osakin tuon­tie­ner­giasta voitai­siin korvata omalla tuotan­nolla, olisi sillä iso merki­tys Euroo­pan talou­delle. Nyt maksamme tuon­tie­ner­giasta vuosit­tain noin 400 miljar­din euron laskun - EU:n ulko­puo­lelle. Heikko omava­rai­suus näkyy myös hinnoissa; Euroo­passa sähkön hinta asiak­kaille on 40 prosent­tia suurempi, ja kaasun hinta jopa kolme, neljä kertaa suurempi kuin Yhdys­val­loissa. Tämä ei aina­kaan paranna euroop­pa­lais­ten yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä globaa­leilla mark­ki­noilla.

Ener­gi­au­nio­nin vahvis­ta­mi­nen ja omava­rai­suu­den kasvat­ta­mi­nen ovat tärkeitä tavoit­teita. Samalla on pidet­tävä huoli siitä, että jatkos­sa­kin jokai­nen jäsen­maa saa itse päät­tää oman “ener­gia­mixinsä”, eli sen mistä eri vaih­toeh­doista ener­gian­tuo­tan­tonsa kokoaa. Tämä on myös komis­sion näke­mys.

Ener­gia- ja ilmas­to­ky­sy­myk­set ovat kietou­tu­neet toisiinsa tavalla, jota poli­tii­kassa ei ole aina tunnus­tettu. Ener­gi­au­nio­nin raameissa noste­taan esiin Euroo­pan unio­nin rooli globaa­lina keskus­te­li­jana ilmas­ton­muu­tok­seen ja ympä­ris­tön­suo­je­luun liit­tyen. On hyvä, että ener­giaa ja ympä­ris­töä ei tarkas­tella enää eril­li­sistä pote­roista. Kasvua on mahdol­lista luoda ja pitää luoda kestä­vällä tavalla, inno­vaa­tioita ja ener­gia­te­hok­kaam­paa yhteis­kun­taa kehit­täen.

Henna Virk­ku­nen
Euro­par­la­men­taa­rikko

Lisää sisältöä samassa kategoriassa