Lukiokoulutuksessa kaikki kohdallaan?
Julkaistu:
Ylioppilastutkinto puolustaa paikkaansa lukion päättökokeena. Tutkinto mittaa paitsi lukion oppimäärän sisäistämisen syvyyttä, myös motivaatiota ja valmiutta omaksua laajoja asiakokonaisuuksia ja soveltaa opittua. Näin ollen sitä voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Pääsykoeinstituution ylläpitämiseen käytetyille euroille olisi nimittäin parempaa käyttöä opetuksen parissa.
Niin kutsuttu luokaton lukio antaa opiskelijalle valinnanvapautta opintojen suunnittelussa. Samalla se kuitenkin tuo mukanaan velvoitteen kantaa vastuuta opintojen etenemisestä. Tätä vastuuta kantaa opiskelija itse. Kun luokaton lukiojärjestelmä otettiin käyttöön 1990-luvun puolivälissä, sisältyi uudistukseen ajatus riittävästä opintojen ohjauksesta. Suurimmalla osalla lukiolaisista on hyvät valmiudet edetä opinnoissaan vähintään kohtuullisen menestyksekkäästi ja tehdä jatko-opintosuunnitelmia varsin itsenäisesti. Kaikkien kohdalla opintosuunnitelmien teko, oppimisstrategioiden valinta ja opintojen suoritus ei ole kuitenkaan kaikilta osin helppo tehtävä ? eikä tarvitsekaan olla. Tätä varten peruskouluissa ja lukioissa järjestetään opintojen ohjausta. Opinto-ohjauksen tehtävänä on tukea opintojen etenemistä, oppimista, itsenäisyyden ja vastuullisuuden kehitystä sekä jatko-opintoihin hakeutumista. Jokaisella lukiolaisella tulisi olla mahdollisuus saada riittävästi ohjausta ja neuvontaa. Opinto-ohjaus tapahtuu sekä ryhmissä että yksilöllisesti. Suurin merkitys ja vaikutus on asiantuntevalla ja riittävällä yksilöohjauksella.
Opinto-ohjaus ei voi luonnollisestikaan ratkaista kaikkia koulutukseen ja opiskeluun liittyviä ongelmia, mutta onnistunut ohjaus säästää nuoria opintojen venymiseltä, turhilta välivuosilta ja virheellisiltä koulutusvalinnoilta. Tällä hetkellä ohjauksen järjestämisessä on paljon puutteita. Suurin ongelma on se, että opoja on liian vähän. Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on vaatinut, että lukioissa tulisi olla yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja kahtasataa lukiolaista kohden. On selvää, että tavoitteen toteuttaminen vaatii lisäeuroja lukiokoulutukseen ? etenkin kun tällä hetkellä kaikissa lukioissa ei järjestetä edes yhtä tuntijakoasetuksen mukaista pakollista opinto-ohjauksen kurssia. Uskon kuitenkin, että investointi maksaa itsensä takaisin koulutusjärjestelmän tehostumisen kautta moninkertaisena. Opinto-ohjauksen nykytilanne on ongelma, joka ratkaistaan lisäämällä ohjausta ja ohjaajien koulutusta ? eli investoimalla koulutukseen. Tilanteen parantaminen vaatii vahvaa poliittista tahtoa, opetusministeriön kannustavaa ohjausta sekä priorisointeja etenkin kunnissa.
Toinen lukio-opiskelijoita koskeva huolenaihe on opiskelijoiden terveys. Tammikuussa julkaistun Lukiolaisten hyvinvointitutkimus 2007:n mukaan 7 % lukiolaispojista ja 14 % -tytöistä oirehtii masentuneisuutta. Psyykkisiin oireisiin liittyy usein myös erilaisia fyysistä pahoinvointia, kuten vatsakipuja, päänsärkyä ja univaikeuksia. Vaikka suurin osa lukiolaisista voi edelleen melko hyvin, on huolestuttavaa, että näinkin suuri osa ikäluokasta kärsii psyykkisestä oireilusta jo lukioiässä. Tiedetään, että masennus ja mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä myös korkeakouluopiskelijoilla. Mikäli ongelmat alkavat jo hyvin nuorella iällä, ei ole vaikeaa ennustaa ketkä ovat suurimmassa riskiryhmässä kärsiä samoista ongelmista myös työelämässä. Heillä on paalupaikka sairauspoissaolojen kärkeen jo uran alkuvaiheessa. Tärkeintä onkin pitää huolta siitä, että apua on tarjolla kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat. Auttaja on tässä tapauksessa ensisijaisesti terveydenhoitaja, lääkäri, psykologi tai kuraattori. Heidän läsnäolonsa tulisi olla kouluyhteisössä tai sen välittömässä läheisyydessä itsestäänselvyys.
Myös itse lukio-opetusta tulee kehittää. Opetussuunnitelmia uudistetaan säännöllisesti, sillä osaamisvaatimukset ovat muutoksen tilassa. Myös opettajien täydennyskoulutuksen tulisi olla jatkuvaa ja opetusympäristöjen riittävän nykyaikaisia. Koulutuksen perusrakenteeseen ei kuitenkaan ole tarvetta puuttua. Lukion tulee säilyttää vahva yleissivistävä luonteensa itsenäisenä koulutusmuotona. Nuorisokoulufantasioihin ei ole tarvetta eikä ymmärrettävästi kovinkaan laajaa kiinnostusta ? eikä etenkään varaa. Lukioiden tukipalvelut tulee kuitenkin saattaa kelvolliselle tasolle.
Markus Söderlund
Kirjoittaja toimii Suomen Lukiolaisten Liitto ry:n pääsihteerinä.
