Maahanmuutosta on puhuttava
Julkaistu:
Maahanmuutosta ei keskustella ilman tunneryöppyä. Mistä tämä kertoo? Ainakin siitä, että ihmisillä on tarve käsitellä asiaa. Tarkoittaako kiihkeä suhtautuminen maahanmuuttoon sitä, että Suomessa on paljon rasisteja? Uskon vakaasti, että ylivoimainen enemmistö maahanmuutosta kiinnostuneista suomalaisista ei ole rasisteja. Moni on kokenut, että heidän käsityksensä oikeudenmukaisuudesta ei ole toteutunut maahanmuuttopolitiikassa ja tietämättömyyttäkin esiintyy.
Uskon tunnekuohuisen suhtautumisen kertovan myös siitä, että aiheesta ei ole osattu keskustella. Tästä vastuun kantavat poliitikot ja media. Olemme olleet neuvottomia sen suhteen, kuinka asiasta tulisi keskustella, vai pitäisikö keskustella lainkaan. Luulen, että syy tälle neuvottomuudelle lähtee hyvästä tarkoituksesta: emme ole halunneet antaa tilaa maahanmuuttajavihamielisille asenteille.
Olemme halunneet vaientaa keskustelun, jotta voisimme lähettää yhdenmukaisen ja vahvan viestin siitä, että Suomessa ei sallita rasismia. Tämä on jalo päämäärä. Ihmisarvoa loukkaava syrjintä on syvästi vastenmielistä. Asenne on oikea, mutta samalla olemme tulleet tukahduttaneeksi myös terveen ja tarpeellisen keskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Julkista keskustelua voi padota diktatuurissa, mutta liberaalissa demokratiassa se ei pidemmän päälle ole mahdollista.
Tämä kaikki on johtanut nykytilanteeseen, jossa ihmiset on jaettu tarpeettoman jyrkästi suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin. Se on puolestaan loukannut monia, jotka suvaitsevat erilaisuuden, mutta kokevat epäoikeudenmukaisuutta nykyisen maahanmuuttopolitiikan käytännöissä. Perusteellisen keskustelun puuttuessa monet asiat ovat monille hämärtyneet.
Onko kyse siitä, että maahanmuuttaja ihmisenä on ongelma vai ovatko ongelmat maahanmuuttopolitiikassa? Kun käsitteet, erilaiset maahanmuuttajaryhmät ja maahanmuuttopolitiikan sisältö ovat yhtä sekamelskaa, on riski, että väärät tiedot lähtevät elämään ja provosoivat tarpeetonta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Samalla tämä sekamelska peittää alleen aidot maahanmuuttopolitiikan kehittämistarpeet. Vastaamattomat kysymykset ja keskustelemattomat ongelmat ovat lisänneet epätietoisuutta ja turhautuneisuutta.
On myös sallittava erilaiset mielipiteet. Jokaisella on ymmärrettävä tarve tulla kuulluksi. Tämä ei silti tarkoita rasismin hyväksymistä missään muodossa. Pidän tärkeänä, että otamme maahanmuuttajat mukaan tähän keskusteluun.
Suomi on liberaali demokratia, maamme perusoikeuksiin ja arvoihin kuuluu yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Tämä ei ole neuvoteltavissa. Sitä paitsi monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus ovat niitä tekijöitä, joista luovuus ja uudet innovaatiot syntyvät. Ulospäin suuntautunut ja avoin Suomi pärjää tulevaisuudessa. Sisäänpäin kääntynyt ja sulkeutunut Suomi kuihtuu pois.
Kokoomuksella on maahanmuuttopoliittinen ohjelma ?Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen?, jonka tavoitteita viemme eteenpäin. Maahanmuuttopolitiikkamme perustuu siihen, että Suomeen on jokainen tervetullut tekemään työtä. Itse asiassa väestön ikääntymisestä johtuen tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Kannamme myös humaanin vastuumme lähimmäisistä. Suomeen saa tulla hakemaan apua, jos on joutunut vainon kohteeksi kotimaassaan. Suomen on kannettava humaania vastuuta myös ottamalla kohtuullinen määrä kiintiöpakolaisia, jotka ovat kaikkein suurimman avun tarpeessa.
Humaania vastuuta kantaessaan Suomen on oltava samalla viivalla muiden EU-maiden ja pohjoismaiden kanssa. Meillä ei saa olla ns. positiivisia vetovoimatekijöitä turvapaikanhakemiseen verrattuna naapurimaihin. Turvapaikanhakijoihin liittyvien käytäntöjen ja sosiaaliturvan tulee vastata pohjoismaalaista tasoa. Suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa on jo muutettu parempaan suuntaan hallituksen toimesta, mutta muutostarpeita löytyy edelleen.
Hyvinvointijärjestelmän hyväksikäyttämistä ei pidä hyväksyä kantasuomalaisilta eikä maahanmuuttajilta. Järjestelmämme tulee kohdella eri ihmisiä tasaveroisesti ja oikeudenmukaisesti. Maahanmuuttajien koulutukseen ja kotoutumiseen on panostettava. Kielen, kulttuurin ja yhteiskuntamme pelisääntöjen omaksuminen on ainoa tie tulla aidoksi uussuomalaiseksi.
[Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 22.3.2010]
