2025 kunta- ja alue­vaa­lien mate­ri­aa­li­pankki

Suomi on todella vaikeassa tilan­teessa. Suomen talous ei ole kasva­nut reaa­li­sesti yli 15 vuoteen. Samaan aikaan julki­nen velkamme on kasva­nut lähes 100 miljar­dia euroa, ja velka­suh­teemme on nous­sut yli 80 prosent­tiin suhteessa bkt:hen. Esimer­kiksi Ruot­sissa ja Tans­kassa talous on kasva­nut ja velka­suhde jopa pienen­ty­nyt vuodesta 2008. Vuoden 2023 lopussa Ruot­sin velka­suhde oli 31,5 prosent­tia ja Tans­kan 33,6 prosent­tia suhteessa bkt:hen. Suomi on vietävä pohjois­mai­selle polulle. 

Kokoo­muk­sen tavoit­teena on vahva, krii­sin­kes­tävä Suomi, joka pystyy huoleh­ti­maan heikom­mista. Tahdomme turvata suoma­lais­ten perus­pal­ve­lut nyt ja tule­vai­suu­dessa. 

Olemme halli­tuk­sessa tehneet päätök­set julki­sen talou­den sopeut­ta­mi­sesta 9 miljar­dilla eurolla. Meno­sääs­töjä tehdään noin 5,5 miljar­dia, työl­li­syy­suu­dis­tuk­sia noin 2 miljar­dia ja jopa veron­ko­ro­tuk­sia on jouduttu teke­mään 1,5 miljar­din euron edestä. Sopeu­tuk­set kohden­tu­vat laajasti valtion­hal­lin­toon, jotta mikään yksit­täi­nen sopeu­tus ei olisi liian raju. 

Sopeut­ta­mi­nen ei tarkoita yksin sääs­tä­mistä, vaan myös mm. vält­tä­mät­tö­miä uudis­tuk­sia, jotka paran­ta­vat työl­li­syyttä. Työn teke­mi­sen pitää aina olla kannat­ta­vaa ja yrit­tä­mi­sen kynnyk­sen matala.  

Emme myös­kään usko, että Suomi nousee vain sääs­tä­mällä. Siksi halli­tus­oh­jelma on kasvuoh­jelma. Sen päälle halli­tus on jo tehnyt ja tekee ratkai­suja, jotta Suomeen ja Suomessa inves­toi­tai­siin nykyistä enem­män.  

Teke­mällä kunnian­hi­moi­sesti töitä, saamme talou­den kestä­välle uralle ja pystymme turvaa­maan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lut myös tule­ville suku­pol­ville.  

Hyvin­voin­tia­luei­den lisä­ra­hoi­tus tälle vuodelle on 2,2 miljar­dia euroa. Kolmessa vuodessa hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus on kasva­nut lähes neljällä miljar­dilla eurolla. Vält­tä­mät­tö­mien sääs­tö­toi­mien keskel­lä­kin halli­tus on kyen­nyt löytä­mään miljar­deja sote-menoi­hin.  Rahoi­tusta lisä­tään myös tule­vina vuosina, sillä väes­tön ikään­ty­mi­nen tarkoit­taa kasva­vaa palve­lui­den tarvetta.

Hyvin­voin­tia­lueilla on tehty vaikeita sääs­tö­pää­tök­siä, mutta myös löydetty uusia, kustan­nuk­sia sääs­tä­viä toimin­ta­ta­poja. Nyt, kun sekä perus­ta­son että erikois­ta­son palve­lut ovat saman orga­ni­saa­tion alla ja samassa budje­tissa, hyvin­voin­tia­lueilla on mahdol­li­suus viedä pain­opis­tettä perus­ta­son palve­lui­hin, ottaa käyt­töön hyviä toimin­ta­mal­leja, kuten omalää­käri- ja amma­tin­har­joit­ta­ja­mal­leja, sekä siten vahvis­taa oikea-aikaista palve­lui­hin pääsyä. Hyvät käytän­nöt, kuten omalää­kä­ri­malli, pitäisi saada leviä­mään kaikille hyvin­voin­tia­lueille. Myös kalliin vuokra­työ­voi­man käyt­töön on puutut­tava.

Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että pääsemme vertai­le­maan kustan­nuk­sia. Kun tiedämme, miksi esimer­kiksi lonk­ka­leik­kaus maksaa toisella alueella vähem­män kuin toisella, pystymme hake­maan tehok­kaim­pia toimin­ta­ta­poja.

Hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus kulkee käsi kädessä aluei­den tehtä­vien kanssa. Toisin sanoen rahoi­tus piene­nee vain silloin, kun hyvin­voin­tia­lueilta vähen­ne­tään tehtä­viä.

Halli­tus on keven­tä­nyt hyvin­voin­tia­luei­den laki­sää­tei­siä tehtä­viä madal­ta­malla hoita­ja­mi­toi­tusta 0,65:stä 0,6:een sekä palaut­ta­nut 14 vuoro­kau­den hoito­ta­kuun 3 kuukau­den hoito­ta­kuuksi. Hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tusta on vähen­netty tehtä­vien keven­tä­mi­sen kanssa samassa suhteessa, eli hyvin­voin­tia­lueilla on yhtä paljon rahoi­tusta suhteessa tehtä­viin. Normien keven­nyk­set kuiten­kin helpot­ta­vat henki­lös­tön saata­vuutta alueilla. Hyvin­voin­tia­luei­den velvoit­teita keven­tä­mällä pyri­tään anta­maan alueille liik­ku­ma­va­raa hakea parhaat ratkai­sut palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi.

Hoita­ja­mi­toi­tus on hyvä tavoite. Se ei kuiten­kaan toteudu niin kauan kuin hoita­jia ei ole riit­tä­västi. Pahim­mil­laan tiukasta mitoi­tuk­sesta kiinni pitä­mi­nen johti siihen, että hoiva­paik­koja oli tyhjinä.  

Henki­lös­tö­mi­toi­tuk­sen pienen­tä­mi­nen paran­taa välil­li­sesti henki­lös­tön riit­tä­vyyttä ja aiem­paa jous­ta­vam­paa käyt­töä. Selvää kuiten­kin on, että meidän on saatava sote-alalle uusia tuli­joita ja siellä jo olevat viih­ty­mään ja jaksa­maan työs­sään. 

Halli­tus muiden muassa vähen­tää ammat­ti­hen­ki­lös­tön kirjal­lis­ten töiden, esimer­kiksi erilais­ten lausun­to­jen määrää, jotta ammat­ti­lai­set voivat keskit­tyä ihmis­ten kohtaa­mi­seen.  

Halli­tus myös turvaa sote- ja pelas­tusa­lan henki­lös­tön riit­tä­vyyttä lisää­mällä alan koulu­tus­paik­koja. Esimer­kiksi lääkä­ri­kou­lu­tuk­sen aloi­tus­paik­koja on jo lisätty pysy­västi 70:llä. Ammat­ti­kor­kea­kou­luissa on rahoi­tettu yli 1000 uutta aloi­tus­paik­kaa sairaan­hoi­ta­jien, bioana­lyy­ti­koi­den ja rönt­gen­hoi­ta­jien koulu­tuk­seen. 

Tarvit­semme myös työpe­räistä maahan­muut­toa. Viime vuonna maahan­muut­to­vi­rasto myönsi sote-alalle jo yli 2000 työlu­paa. Halli­tuk­sen tavoit­teena on varmis­taa, että ulko­mailla päte­vöi­ty­neet sote-osaa­jat pääse­vät Suomessa nopeasti osaa­mis­taan vastaa­viin töihin. 

Tavoit­teena on myös hyödyn­tää tekno­lo­giaa ja digi­ta­li­saa­tiota entistä parem­min hoiva­työssä.  

Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että hoitoon pääsee silloin, kun hoitoa tarvit­see. Vaikka perus­ter­vey­den­huol­lon kiireet­tö­mään hoitoon pääsyn enim­mäi­saika pite­nee, on kaikissa tapauk­sissa hoitoon kuiten­kin pääs­tävä lääke­tie­teel­li­set syyt sekä poti­laan yksi­löl­li­nen tilanne huomioi­den kohtuul­li­sessa ajassa.

Toteu­tamme kela-korvaus­ko­kei­lun, joka mahdol­lis­taa yli 65-vuotiaille yksi­tyi­sellä yleis­lää­kä­rillä käyn­nin samaan hintaan kuin julki­sen palve­lun asia­kas­mak­sun hinnalla. Tämä purkaa hoito­jo­noja kaikilta.

Digi­taa­li­set vastaa­no­tot mahdol­lis­ta­vat lääkä­ri­käyn­nin koti­soh­valta, näin aikoja kohtaa­mi­siin kasvok­kain vapau­tuu terveys­kes­kuk­sista niille, joille digi­pal­ve­lu­jen käyttö ei ole mahdol­lista.

Suomi on vaaral­li­sesti velkaan­tu­nut maa. Sääs­tö­jen kohden­tu­mista myös taitee­seen ja kult­tuu­riin ei ole mahdol­lista vält­tää, vaikka sääs­töt tuntu­vat vääriltä.  

Valtion rahoi­tus taiteelle ja kult­tuu­rille on vahvaa myös jatkossa. Pelkäs­tään opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön kautta taiteen ja kult­tuu­rin rahoi­tus on yli 530 miljoo­naa euroa. Kun huomioon otetaan muut minis­te­riöt, rahoi­tus on yli miljardi euroa. Myös kunnat rahoit­ta­vat kult­tuu­ria merkit­tä­västi.  

Halli­tuk­sen teke­mät sääs­tö­toi­met kult­tuu­riin ovat yhteensä noin 17 miljoo­naa vuodelle 2025.  

Sääs­töjä ei nyt kohden­neta lasten­kult­tuu­riin, taiteen apura­hoi­hin, ylimää­räi­siin taite­li­jae­läk­kei­siin eikä taiteen perus­o­pe­tuk­seen. Myös esimer­kiksi kier­tue­toi­min­taa teke­vät teat­te­rit ja orkes­te­rit ovat leik­kaus­ten ulko­puo­lella.  

Valtio­no­suus muodos­taa vain osan teat­te­rei­den rahoi­tuk­sesta. Tällä kentällä tapah­tuu myös muutok­sia, jotka eivät johdu halli­tuk­sen sääs­töistä. Vali­tet­ta­vasti myös monet kaupun­git ovat sääs­tä­neet teat­te­rei­den rahoi­tuk­sesta.  

Kaik­kein tärkein yksit­täi­nen tulon­lähde kult­tuu­ria­lalla olemme me suoma­lai­set: lippu­tu­lot ja teos­ten myynti ovat tärkeä osa rahoi­tusta. Pide­tään yhdessä kult­tuu­rin elin­voi­masta huolta.  

Väite ei ole totta. Orpon halli­tus on panos­ta­nut merkit­tä­västi koulu­tuk­seen. Perus­o­pe­tuk­seen lisä­tään halli­tus­kau­den aikana pysy­västi 200 miljoo­naa euroa: se tarkoit­taa lisää oppi­tun­teja, lisää aikaa oppi­mi­seen ja lisää tukea jokai­selle oppi­laalle. Haluamme, että kouluissa on rauha oppia ja opet­taa, siksi kiel­lämme känny­kät oppi­tun­nilla.  

Halli­tus tuo tukio­pe­tuk­sen lukio­kou­lu­tuk­seen sekä vahvis­taa oppi­si­men tukea toisella asteella. Mahdol­li­suuk­sia osoit­taa omaa osaa­mis­taan vahvis­te­taan (esimer­kiksi taide­ai­neet uutena yliop­pi­las­tut­kin­non kokeena). Tule­vai­suu­dessa yliop­pi­las­tut­kin­non voi suorit­taa myös englan­nin kielellä. Halli­tus on lisän­nyt korkea­kou­lu­jen aloi­tus­paik­koja ja väitös­kir­ja­tut­ki­joi­den määrää eri puolilla Suomea.  

Kokoo­mus haluaa, että puolet ikäluo­kasta saisi korkea­kou­lu­tut­kin­non. Siksi korkea­kou­lu­jen aloi­tus­paik­koja on lisätty ja tähän on osoi­tettu täysi­mää­räi­nen rahoi­tus. 

Panos­tamme tutki­mus-, kehi­tys- ja inno­vaa­tio­ra­hoi­tuk­seen halli­tus­kau­den aikana lisää yhteensä yli miljardi euroa. Uusilla T&K-panostuksilla esimer­kiksi koulu­te­taan tuhat uutta tohto­ria ympäri Suomen. 

Talou­del­li­sesti tiuk­kana aikana olemme tehneet valin­nan panos­taa koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen. Haluamme palaut­taa Suomen koulu­tuk­sen kärki­maaksi. 

Ammat­ti­kou­lu­tuk­seen kohden­ne­tut sääs­töt toteu­te­taan siten, että pääl­lek­käistä koulu­tusta karsi­taan ja koulu­tusta kohden­ne­taan heille, joilla ei vielä ole tutkin­toa. Sääs­tö­jen jälkeen­kin amma­til­li­seen koulu­tuk­seen panos­te­taan tänä vuonna 2,1 miljar­dia euroa (säästö on 0,1 mrd.). 

Orpon halli­tus on uudis­ta­nut työmark­ki­noita muiden pohjois­mai­den tapaan. Suomi on maan­tie­teel­li­sesti saari ja elämme vahvasta vien­ti­teol­li­suu­desta. Niin kutsuttu vien­ti­ve­toi­nen palk­ka­malli turvaa vien­tia­lo­jen kansain­vä­li­sen kilpai­lu­ky­vyn, mikä on omiaan edis­tä­mään koko Suomen talous­kas­vua.  

Ainoas­taan vahvalla julki­sella talou­della voimme turvata sen, että julkis­ten alojen palkat nouse­vat myös jatkossa. Vien­ti­teol­li­suu­den pärjää­mi­nen on avain julkis­ten alojen, kuten sairaan­hoi­ta­jien ja opet­ta­jien posi­tii­vi­seen palk­ka­ke­hi­tyk­seen. 

Palkoista sovi­taan työmark­ki­noilla. Palkan­saa­ja­lii­tot voivat keske­nään sopia, että koro­tuk­sia ohja­taan juuri nais­val­tai­sille aloille.  

Orpon halli­tus tekee merkit­tä­viä kiris­tyk­siä vesi­huol­to­la­kiin. Nykyi­nen vesi­huol­to­laki ei aseta rajoja vesi­huol­to­lai­tos­ten omis­tus­poh­jalle. Nykyi­sin vesi­lai­tok­sesta on mahdol­lista myydä 100 prosent­tia, tähän puutumme. 

Laki­muu­tok­sen myötä julki­nen omis­tus ja määräys­valta vahvis­tu­vat, eivät heik­kene. Toisin kun oppo­si­tio väit­tää, vettä ei olla yksi­tyis­tä­mässä, vaan nime­no­maan julkista omis­tusta vahvis­te­taan.  

Halli­tus on anta­nut esityk­sen, jossa kuntien tulee pitää vesi­huol­to­lai­tok­set koko­naan omis­tuk­ses­saan. Vesi­huol­to­lai­tos­ten osia­kaan ei saisi myydä ulko­puo­li­sille. Tätä koskeva ehdo­tus on lähe­tetty lausun­to­kier­rok­selle. 

Aikai­sem­min halli­tus oli lähet­tä­nyt lausun­nolle esityk­sen, joka olisi myös vahvis­ta­nut kuntien vesi­huol­to­lain omis­tusta nykyi­sestä lain­sää­dän­nöstä, mutta salli­nut vähem­mis­tö­osuu­den myymi­sen. Esityk­sen anta­mi­sen jälkeen selvi­tet­tiin perus­tus­lain mahdol­li­suutta kiel­tää vesi­huol­to­lai­tos­ten myymi­nen koko­nai­suu­des­saan ja selvi­tys­ten perus­teella nykyi­nen esite­tään, että vesi­huol­to­lai­tok­set täytyy pitää täysin julki­sessa omis­tuk­sessa. 

Esityk­sessä säädet­täi­siin kunnan etuosto-oikeu­desta kunnan alueella sijait­se­van yksi­tyi­sen vesi­huol­to­lai­tok­sen myyn­ti­ti­lan­teessa. Kunnalla olisi siis jatkossa mahdol­li­suus puut­tua yksi­tyis­ten vesi­huol­to­lai­tos­ten kaup­poi­hin. Nykyi­nen osuus­kun­ta­muo­toi­nen vesi­huol­to­toi­minta saa jatkaa toimin­taansa kuten ennen­kin. 

Kokoo­mus haluaa lisätä puhtaan ener­gian tuotan­toa ja edis­tää vihreää siir­ty­mää. Keskus­telu kuntien tuuli- ja aurin­ko­voi­man kiin­teis­tö­ve­ro­tuo­toista liit­tyy kuntien valtio­no­suus­jär­jes­tel­mään, jota ollaan uudis­ta­massa. Uudis­tus tehdään siksi, että kuntien rooli on muut­tu­nut sote-uudis­tuk­sen seurauk­sena merkit­tä­västi. 

Uudis­tusta varten kaksi valtio­va­rain­mi­nis­te­riön nimit­tä­mää selvi­tys­hen­ki­löä on tehnyt rapor­tin, jossa ehdo­te­taan tuuli- ja aurin­ko­voi­ma­loi­den kiin­teis­tö­ve­ron huomioi­mista valtio­no­suu­den tasauk­sessa. Tämä selvi­tys­hen­ki­löi­den ehdo­tus ei ole halli­tuk­sen esitys tai kanta, vaan selvi­tys­hen­ki­löi­den näke­mys. Halli­tuk­sen esitys voi poiketa selvi­tys­hen­ki­löi­den mallista paljon­kin. Halli­tus otti lisä­ajan kuntien valtio­no­suuk­sien valmis­te­luun. On tärkeää, että uudis­tus tehdään huolel­li­sesti ja vahvaan tutki­mus­poh­jaan perus­tuen. 

Kokoo­muk­sen mielestä on tärkeää varmis­taa se, että kunnilla säilyy kannus­tin tehdä puhdasta siir­ty­mää tuke­via ener­giain­ves­toin­teja jatkos­sa­kin. Erityi­sen tärkeää tämä on kaik­kialla siellä, missä raken­ne­taan ja inves­toi­daan esimer­kiksi tuuli­voi­maan. 

Kokoo­mus haluaa, että hoitoon pääsee nopeasti, kun hoitoa tarvit­see. Meidän tavoit­tee­namme on purkaa hoito­jo­not. Kokoo­muk­selle ei ole merki­tystä sillä, kuka lääkä­rin palkan maksaa, vaan sillä että lääkä­rille tarvit­taessa pääsee. Hoito­jo­no­jen purka­mi­seksi tarvit­semme mukaan sekä yksi­tyi­sen, että kolman­nen sekto­rin.

Kela-korvaus­ten uudis­ta­mi­nen takaa sen, että hoitoon pääsee nopeam­min palve­lu­tar­joa­jasta riip­pu­matta. Korvaus­ten uudis­ta­mi­sen keskiössä ovat ne tervey­den­huol­lon alat, joissa palve­lun­tarve on suurin. Näihin lukeu­tu­vat esimer­kiksi gyne­ko­lo­git ja fysio­te­ra­peu­tit. Tavoit­teena on säätää hoidoille hinta­katto, mikä estää julki­sen rahan valu­mi­sen terveys­jä­teille.

Kela-korvauk­sien mitta­kaava on hyvä pitää aina mielessä. Kela-korvauk­siin laite­taan valtion rahaa hieman yli 300 miljoo­naa euroa tämän halli­tus­kau­den aikana. Samaan aikaan hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus vuodelle 2025 on 26,2 miljar­dia.

Hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus­haas­teita ei olisi mahdol­lista ratkaista Kela-korvauk­siin käytet­tä­villä rahoilla, mutta niillä saadaan paljon hyvää aikaan, eli ihmi­set jonoista hoitoon.

Halli­tus on tehnyt oikeita päätök­siä Suomen talous­kas­vun vauh­dit­ta­mi­seksi ja velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­seksi. Ilman näitä vält­tä­mät­tö­miä päätök­siä, olisi velkaan­tu­mi­nen, työl­li­syys ja kasvu vielä­kin pahem­massa tilan­teessa.   

Suomen talous ei ole kasva­nut reaa­li­sesti yli 15 vuoteen. Samalla julki­set menot ovat paisu­neet, mikä on aiheut­ta­nut kroo­ni­sen alijää­män valtion talou­teemme. Lisä­vel­kaa on jouduttu otta­maan hyvin­voin­tia­luei­den alijää­män katta­mi­seksi, valtion laino­jen korko­ku­lui­hin ja puolus­tus­han­kin­toi­hin.  

Myös odotet­tua heikompi suhdanne on aiheut­ta­nut lisä­ve­lan otta­mi­sen. On totta, että kasvu ei ole vielä lähte­nyt odote­tusti liik­keelle. Siihen vaikut­ta­vat mm. Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa ja Euroo­pan, erityi­sesti Saksan talou­den, köhi­mi­nen. 

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvion mukaan valtion velka­suhde saadaan tait­tu­maan vaali­kau­den loppuun mennessä, kunhan toteu­tamme suun­ni­tel­lut sääs­tö­toi­men­pi­teet. 

Talous on jo lähte­nyt kasvuun, mutta kasvun näky­mistä työl­li­syy­dessä joudu­taan vielä hetki odot­ta­maan. Myön­tei­siä merk­kejä on paljon: korot ovat laske­neet, raken­ta­mi­nen ja asun­to­kauppa ovat virkoa­massa, koti­ta­louk­sien osto­voima on paran­tu­nut. Viime vuonna jokai­nen vuosi­nel­jän­nes on ollut edel­listä parempi. 

Ennus­tei­den mukaan Suomen talous kään­tyy voimak­kaam­paan kasvuun vuoden 2025 aikana. Olemme tehneet työmark­ki­noille ja sosi­aa­li­tur­vaan laajoja uudis­tuk­sia, jotka vaikut­ta­vat posi­tii­vi­sesti työl­li­syy­teen tule­vina vuosin. Tule­vai­suu­dessa yhä useampi pääsee siis kiinni työhön ja omaan toimeen­tu­loon. Riip­pu­mat­to­mien asian­tun­tija-arvioi­den mukaan halli­tuk­sen päätök­set vahvis­ta­vat työl­li­syyttä lähes 90 000 työl­li­sellä. 

Kokoo­mus on uudis­ta­nut sosi­aa­li­tur­vaa, jotta työn vastaa­not­ta­mi­nen olisi entistä kannus­ta­vam­paa. Sosi­aa­li­tur­van pitäisi olla väliai­kai­nen apu, ei pitkä­ai­kai­nen kannus­tin­loukku. Lähtö­kohta on, että jokai­nen työi­käi­nen ja –kykyi­nen elät­tää itsensä ja perheensä työllä. Olemme tehneet histo­rial­li­sia uudis­tuk­sia työmark­ki­noille, jotta yhä useampi suoma­lai­nen pääsisi kiinni työelä­mään ja yrityk­sillä olisi parem­mat toimin­tae­del­ly­tyk­set pärjätä kiris­ty­vässä kilpai­lussa.  

Olemme madal­ta­neet pieni- ja keski­tu­los­ten vero­tusta, jotta ihmi­selle jäisi entistä enem­män käteen palkas­taan. Samaan aikaan olemme pyrki­neet hillit­se­mään arjen kustan­nuk­sia esimer­kiksi madal­ta­malla polt­toai­neen vero­tusta.

Halli­tus ei ole sulke­massa yhtä­kään sairaa­laa tai päivys­tystä, vaikka oppo­si­tio näin virheel­li­sesti väit­tää­kin. Jois­sain sairaa­loissa rajoi­te­taan yölli­siä (22-07) aukio­loai­koja, eli nk. yöpäi­vys­tys lakkaa. Näiden lakkaa­vien yöpäi­vys­tys­ten kävi­jä­mää­rät ovat olleet vähäi­siä, mutta yöpäi­vys­tys on sito­nut merkit­tä­västi niuk­koja henki­lös­tö­re­surs­seja.

Kun hätä on suuri, jokai­nen ansait­see parasta mahdol­lista hoitoa. Keskus­sai­raa­loissa pysty­tään varmis­ta­maan päivys­tyk­sissä riit­tävä määrä osaa­vaa henki­lös­töä ja parhaat väli­neet.

Sairaa­la­ver­kon uudis­ta­mi­nen tehdään siksi, että turvaamme ammat­ti­lais­ten riit­tä­vyy­den tule­vina vuosina. Hyvin­voin­tia­luei­den henki­lös­töstä arviolta kolmas­osa jää eläk­keelle seuraa­van kymme­nen vuoden aikana, ja maan sisäi­nen muut­to­liike keskit­tää väes­töä. Näitä muutok­sia on tehtävä, jotta meillä on tarpeeksi osaa­vaa henki­lös­töä oikeassa paikassa ja oike­aan aikaan. Siksi palve­luita on koot­tava isom­piin yksi­köi­hin, joissa henki­lö­kun­taa on riit­tä­västi ja väes­tön palve­lut pysty­tään turvaa­maan kaikissa oloissa.

Kokoo­muk­sen johta­man halli­tuk­sen ohjel­massa on haettu laajasti keinoja sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi ja henki­lös­tön työn tuke­mi­seksi. Hyvin­voin­tia­lueilla on otet­tava rohkeasti käyt­töön uusia toimin­ta­ta­poja, uudis­tet­tava palve­lu­ra­ken­teita toimi­maan koko­nai­suu­tena, vahvis­tet­tava perus­pal­ve­luita ja hyödyn­net­tävä tekno­lo­gian tuomat mahdol­li­suu­det niissä palve­luissa, joissa se on järke­vää. Tätä työtä tuetaan valtio­neu­vos­ton toimesta lain­sää­dän­nöllä sekä ohjauk­sen keinoin.

Kokoo­muk­selle tärkeää on, että sote-palve­lut toimi­vat hyvin. Hoitoon ja hoivaan pitää päästä, kun tarve siihen on. Hallin­non ja seinien sijaan kokoo­muk­selle tärkeitä ovat ihmis­ten tarpeet ja niihin vastaa­mi­nen – nyt ja tule­vai­suu­dessa. Tätä tavoi­tetta kokoo­mus­lai­set edis­tä­vät niin maan halli­tuk­sessa kuin hyvin­voin­tia­lueil­la­kin.

Hyvin­voin­tia­lueilla on paljon osaa­mista ja näke­mystä siitä, miten palve­luja voidaan kehit­tää ja miten rahat ja henki­löstö saadaan riit­tä­mään. Hyvin­voin­tia­lueilla myös tapah­tuu paljon hyviä asioita. Nyt kun sote­malli on ratkaistu, voidaan hyvin­voin­tia­lueilla keskit­tyä palve­lui­den kehit­tä­mi­seen. Monella alueella on tehty paljon uutta ja innos­ta­vaa; pilo­toitu omalää­kä­ri­mal­leja, raken­nettu liik­ku­via ja kotiin tuota­via palve­luita tai tuotu palve­lut digi­taa­li­sesti puhe­li­meen.

Kaikilla hyvin­voin­tia­lueilla on kehi­tetty palve­luita uudella tavalla. Parhaiksi tode­tut toimin­ta­ta­vat ansait­se­vat tulla monis­te­tuiksi jokai­sella hyvin­voin­tia­lu­eella.

Vaikka haas­teita on niin rahan kuin henki­lös­tön riit­tä­mi­sessä, ei näitä haas­teita pidä pelätä. Kokoo­mus uskoo siihen, että haas­teet voidaan selät­tää määrä­tie­toi­sella uudis­tus­työllä ja palve­lui­den kehit­tä­mi­sellä. Kokoo­mus­lai­suu­den ydintä on etsiä ratkai­sut hanka­lis­sa­kin paikoissa.

Kokoo­muk­sen johta­massa halli­tuk­sessa tehdään laajasti toimia mm. sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita koske­van lain­sää­dän­nön uudis­ta­mi­seksi, henki­lös­tön riit­tä­vyy­den turvaa­mi­seksi, hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus­mal­lin kannus­ta­vuu­den paran­ta­mi­seksi ja ohjauk­sen kehit­tä­mi­seksi. Kaiken tämän lisäksi halli­tus­oh­jel­man mukai­sesti hyödyn­ne­tään hoitoon pääsyn paran­ta­mi­sessa ja hoidon jatku­vuu­den vahvis­ta­mi­sessa myös omalää­käri-, omahoi­taja- ja omatii­mi­mal­lia.

Omalää­kä­ri­mal­lilla pyri­tään turvaa­maan hoidon jatku­vuus jokai­selle suoma­lai­selle. Hoidon laatu para­nee merkit­tä­västi, kun tuttu lääkäri tuntee tervey­den­ti­lasi ja hoito­his­to­riasi. Omalää­kä­ri­mal­lilla voidaan myös sitout­taa tervey­de­na­lan ammat­ti­lai­sia pidem­piin hoito­suh­tei­siin.

Toisin sanoen, ajatuk­sena on, että kun tarvit­set lääkä­riä, sinua on vastassa tuttu henkilö, jonka kanssa asioita ja taus­to­jasi ei tarvitse käydä aina uudes­taan lävitse. Tutki­tusti hoidon jatku­vuus paran­taa hoito­tu­lok­sia.

Päämi­nis­teri Petteri Orpon halli­tus on käyn­nis­tä­nyt omalää­kä­rioh­jel­man, joka edis­tää omalää­kä­ri­mal­lin käyt­töön­ot­toa. Halli­tus tukee hyvin­voin­tia­lueita omalää­kä­ri­mal­lin kehit­tä­mi­sessä ja levit­tä­mi­sessä niin, että ihmis­ten palve­lut ja hoidon jatku­vuus para­ne­vat. Tarkoi­tuk­sena on julki­sen sekto­rin kapa­si­tee­tin lisäksi hyödyn­tää yksi­tyi­sen sekto­rin kapa­si­teet­tia esimer­kiksi amma­tin­har­joit­ta­ja­mal­lin muodossa. Halli­tus toteut­taa myös omalää­kä­ri­ko­kei­lun osana Kela-korvaus­ten kehit­tä­mistä.

Hyvin­voin­tia­luei­den palve­lut eivät ole krii­sissä. Kokoo­muk­sen näke­mys on, että nykyi­set­kin haas­teet ratko­taan määrä­tie­toi­sella palve­lui­den kehit­tä­mi­sellä ja samalla löyde­tään työka­luja myös kustan­nus­ten hallin­taan.

Hallin­no­nuu­dis­tuk­sen mitta­luokka huomioi­den alueet ovat saaneet orga­ni­saa­tionsa hyvin raken­net­tua ja toimin­tansa liik­keelle. Hyvin­voin­tia­lu­eet ovat kyen­neet järjes­tä­mään palve­lut riit­tä­vän yhden­ver­tai­sesti. Aluei­den välillä on kuiten­kin vaih­te­lua yksit­täi­sissä laki­sää­tei­sissä palve­luissa. Monet mitta­rit osoit­ta­vat palve­lui­den paran­tu­neen sote-uudis­tuk­sen jälkeen. Digi­taa­lis­ten palve­lui­den laajuus ja käyttö on laajen­tu­nut merkit­tä­västi. Akuutti henki­lös­tö­pula on osit­tain tait­tu­nut. Pitkällä aika­vä­lillä henki­lös­töstä on pulaa.

Tehtä­vää on toki paljon. Hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tus on jo noin kolmas­osa valtion budje­tista ja raha­määrä tulee kasva­maan tule­vai­suu­dessa. Vaikka valtio jakaa hyvin­voin­tia­lueille todella paljon rahaa, ovat menot kasva­neet vielä nopeam­massa tahdissa. Siispä hyvin­voin­tia­lueilla on jouduttu teke­mään myös vaikeita sopeu­tus­pää­tök­siä. On help­poa ymmär­tää, että nämä muutok­set herät­tä­vät myös huolta alueen asuk­kaissa.

Suomen julki­sen talou­den todella huonon tilan­teen korjaa­mi­seksi sääs­töjä on jouduttu teke­mään myös järjes­tö­avus­tuk­siin. Osa näistä leik­kauk­sista kohdis­tuu myös mielen­ter­veys­jär­jes­töi­hin. Samaan aikaan kokoo­mus­joh­toi­nen halli­tus on tehnyt merkit­tä­viä lisäyk­siä mielen­ter­veys­pal­ve­lui­den pääsyn paran­ta­mi­seksi – näistä tärkeim­pänä toteut­ta­nut vihdoin lasten ja nuor­ten tera­pia­ta­kuun, apua mielen­ter­vey­den ongel­miin saa varhai­sessa vaiheessa ja mata­lalla kynnyk­sellä. Halli­tus on myös lisän­nyt mata­lan kynnyk­sen mielen­ter­veys­pal­ve­lui­den ja -avun saata­vuu­den lisää­mi­seen sekä mielen­ter­vey­den mata­lan kynnyk­sen chat-palve­lui­hin 2,5 miljoo­naa euroa.

Halli­tuk­sen tavoit­teena on reilun ja avoi­men kilpai­lun edis­tä­mi­nen. Inhouse-yhtiöi­den omis­tus­ra­jan tiuken­ta­mi­nen tulee paran­ta­maan alueel­lista elin­voi­maa ja paikal­lis­ten pien­ten- ja keski­suur­ten yritys­ten toimin­tae­del­ly­tyk­siä, kun yrityk­set pääse­vät nykyistä enem­män osal­lis­tu­maan kilpai­lu­tuk­siin. 

Kunnal­li­set inhouse-yhtiöt ovat kuntien yhdessä omis­ta­mia yhtiöitä, joilta kunnat voivat ostaa palve­luita ilman kilpai­lu­tusta. Inhouse-yhtiöi­den järjes­te­lyillä kunnissa on kuiten­kin kier­retty hankin­ta­la­kia osta­malla margi­naa­li­sen pienen osuu­den inhouse-yhtiöistä, esimer­kiksi 0,04 prosent­tia. Inhouse-yhtiöt hait­taa­vat mark­ki­noi­den synty­mistä toimia­lal­leen ja ne ovat tutki­tusti tehot­to­mam­pia kuin yksi­tyi­set yrityk­set. 

Kuntien omis­ta­milta yhtiöiltä hanki­taan esimer­kiksi siivous- ja ravin­to­la­pal­ve­luita. Kokoo­muk­sen mielestä julki­sen sekto­rin ei pidä kilpailla sellai­silla mark­ki­noilla, joissa yksi­tyistä yritys­toi­min­taa syntyy mark­ki­naeh­toi­sesti. 

Jatkossa inhouse-yhtiöi­den omis­tus­ra­jaksi asete­taan 10 % yhtiöstä, joten inhouse-hankin­toja on mahdol­lista tehdä, mutta hankin­ta­lain kier­tä­mi­nen ei ole enää mahdol­lista keino­te­koi­silla omis­tus­jär­jes­te­lyillä. Väit­teet miljar­di­luo­kan muutos­kus­tan­nuk­sista ovat perus­teet­to­mia, kun niitä suhteu­te­taan esimer­kiksi hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tuk­sen muutos­kus­tan­nuk­siin. 

Kokoo­muk­selle järkevä ja hyvä ilmasto- ja luon­to­po­li­tiikka on erit­täin tärkeää ja sen eteen tehdään jatku­vasti paljon. Tässä on osit­tai­nen lista halli­tuk­sen teoista ympä­ristö- ja ilmas­to­po­li­tii­kasta: 

Rahtia­lus­ten jäte­ve­siä ei saa enää laskea mereen, mikä paran­taa herkän Itäme­ren tilaa. Halli­tus toimeen­pa­nee Saaris­to­meri-ohjel­maa, joka vähen­tää ravin­ne­kuor­mi­tusta Saaris­to­me­ren valuma-alueella. Halli­tus kehit­tää luon­toar­vo­mark­ki­noita, jotta esimer­kiksi maan- ja metsä­no­mis­ta­jat voivat tuot­taa luon­non tilaa paran­ta­via palve­luita vapaa­eh­toi­suu­teen perus­tuen ja korvausta vastaan edis­täen luon­to­ka­don pysäyt­tä­mistä. Halli­tus edis­tää hiili­diok­si­din talteen­ot­toa ja hyödyn­tä­mistä, eli ns. ”piip­pu­jen tulp­paa­mista”. Näin pysty­tään vähen­tä­mään ilma­ke­hään pääse­vää hiili­diok­si­dia sekä mahdol­lis­te­taan hiili­diok­si­din hyödyn­tä­mi­nen esimer­kiksi puhtaam­pien polt­toai­nei­den valmis­tuk­sessa.

Halli­tus on anta­nut esityk­sen ilmas­to­neut­raa­liin talou­teen tähtää­vien isojen hank­kei­den vero­hy­vi­tyk­sestä, joka mahdol­lis­taa valta­vasti puhtaita inves­toin­teja ja työpaik­koja. Kokoo­mus hakee ilmas­to­po­li­tii­kassa erityi­sesti tekoja, jotka ovat skaa­lat­ta­vissa ja vahvis­ta­vat samalla kilpai­lu­ky­kyämme. Puhtaan ener­gian edel­lä­kä­vi­jänä voimme houku­tella Suomeen vähä­hii­lis­ty­vää teol­li­suutta, joka luo kasvua ja työpaik­koja Suomeen ja vahvis­taa ilmas­to­kä­den­jäl­keämme. Samalla voimme tarjota puhtaita ratkai­suja myös valta­ville vien­ti­mark­ki­noille ja olla kokoamme suurempi ilmas­to­te­kijä globaa­lin ilmas­to­krii­sin ratkai­se­mi­sessa. 

Petteri Orpon halli­tus on helpot­ta­nut niin suur­ten, kun pien­ten yritys­ten toimin­tae­del­ly­tyk­siä huomat­ta­vasti kulu­neella halli­tus­kau­della. Olemme uudis­ta­neet työmark­ki­noita muiden pohjois­mai­den tapaan. Näitä uudis­tuk­sia ei ole saanut vuosi­kym­me­niin yksi­kään halli­tus aikaan. Vuoden alusta astui voimaan paikal­li­nen sopi­mi­nen, joka mahdol­lis­taa entistä vapaam­man sopi­mi­sen niin palkoista, kun työeh­doista työn­te­ki­jän ja työnan­ta­jana välillä. Olemme uudis­ta­massa YT-lakia, joka vähen­tää merkit­tä­västi pien­ten ja keski­suur­ten yritys­ten hallin­nol­lista taak­kaa.  

Kokoo­mus on koko Suomen puolue, joka haluaa, että kaik­kialla voi tehdä ja menes­tyä. Tärkeä osa erityi­sesti harvaan asutuilla alueilla on mahdol­li­suus liik­kua. Petteri Orpon halli­tus on tehnyt merkit­tä­västi panos­tuk­sia ympäri Suomen väylä­verk­koon - halli­tus on tiukasta talous­ti­lan­teesta huoli­matta tehnyt kolmen miljar­din panos­tuk­set liiken­nein­fra­struk­tuu­riin perus­ra­hoi­tuk­sen lisäksi. 

Koko maamme huol­to­var­muu­den ja koko­nais­tur­val­li­suu­den kannalta on tärkeää, että joka puolella Suomea voi asua ja kaikissa kunnassa pysty­tään raken­ta­maan elin­voi­maa omista edel­ly­tyk­sistä lähtöi­sin. Kokoo­mus työs­ken­te­lee sen eteen, että kunnissa voidaan erikois­tua esimer­kiksi matkai­luun, tiet­tyyn teol­li­suu­de­na­laan tai puhtaa­seen ener­gi­aan. Puramme yrit­tä­mistä hait­taa­via normeja ja tuemme talous­kas­vua ympäri Suomen.