Kiris­tyvä turval­li­suus­po­liit­ti­nen tilanne, Rans­kan ja Unka­rin vaalit sekä unio­nin toimen­pi­teet oikeus­val­tion puolus­ta­mi­seksi Unka­rissa ja Puolassa ovat EU:n kevään suuria asioita. Hyvin­voin­nin ja tule­vai­suu­den kannalta suurin kaikista on kuiten­kin ilmasto- ja ympä­ris­tö­po­li­tiikka, joka koskee aivan erityi­sesti liiken­nettä, teol­li­suutta ja tuotan­toa sekä maa- ja metsä­ta­loutta.

Edessä on ympä­ristö- ja ilmas­to­po­li­tii­kan super­ke­vät, kun parla­mentti käsit­te­lee fitfor55 -esityk­siä, joiden on määrä tulla kesällä täysis­tun­non hyväk­syt­tä­väksi. Tavoit­teena on tehdä EU:sta ilmas­to­neut­raali vuoteen 2050 mennessä ja väli­ta­voit­teena tähän on vähen­tää kasvi­huo­ne­kaa­su­jen pääs­töjä 55 prosen­tilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Aikaa on vähän, työtä paljon ja poliit­tista risti­rii­taa vähin­tään riit­tä­västi. Suuret ryhmät näyt­tä­vät pääosin kulke­van komis­sion esitys­ten linjoilla, mutta paho­lai­nen on yksi­tyis­koh­dissa ja niiden säätä­mistä on paljon. Näiden lisäksi vihreät, joille tällä vaali­kau­della ei ole kelvan­nut oikeas­taan mikään, on vaati­massa isoja kiris­tyk­siä tavoit­tei­siin. Esimer­kiksi maan­käy­tön hiili­nie­luja koske­vassa LULUCF:ssä komis­sio esit­tää 310 Mtoe:n verran nielu­jen kasvat­ta­mista ja ENVIn rapor­tööri Ville Niinistö 490 Mtoe:ta. Niinis­tön tavoite lentää kuin ping­viini, mutta kertoo tavoi­te­ta­so­jen kuilusta. EPP on aset­tu­nut jo tuke­maan komis­sion tavoi­tetta.

Kun otetaan lausun­to­va­lio­kun­nat huomioon, niin Fitfor55 pake­tin tois­ta­kym­mentä mietin­töä tule­vat lähes kaik­kien meppien pöydälle. Näiden lisäksi parla­men­tissa etenee vielä muita EU:n vihre­ään sopi­muk­seen kuulu­via paket­teja, kuten pellolta pöytään, jolla tavoi­tel­laan vihreäm­pää elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toa. Metsä­ka­toa ja metsä­stra­te­giaa koske­vat mietin­nöt ovat myös työn alla.

EU:n rahoi­tuk­sen ehdol­li­suus oikeus­val­tio­pe­ri­aat­tee­seen nähden oli iso saavu­tus, josta Kokoo­mus voi ottaa sulan hattuunsa. Nyt on kuiten­kin jo pitkään odotettu, että komis­sio sovel­taisi uutta lain­sää­dän­töä myös käytän­töön. Ranska on puheen­joh­ta­ja­kau­tensa ohjel­massa nosta­nut oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen korkealle ja toiveissa on, että sekä Ranska että Saksan uusi halli­tus saisi­vat komis­sion tart­tu­maan toimeen.

Jäsen­mai­den demo­kra­tia­ke­hi­tyk­sen kannalta on erit­täin kiin­nos­ta­vaa nähdä Unka­rin vaalien tulos. Mikäli Fidesz häviää vaalit, niin voi miet­tiä mikä sen vaiku­tus olisi Puolan halli­tuk­sen linjaan, muut­tuuko se jous­ta­vam­maksi jäädes­sään ilman seuraa? Puola­han on ollut Unka­ria herkempi reagoi­maan EU:n paineelle ja mm. EU-rahoi­tuk­seen kohdis­tu­vaan uhkaan.

Rans­kan suhteen taas on EPP-kiin­nos­tusta siihen millai­seksi vaali­tu­los kään­tyy: Republi­kaa­nien ehdo­kas Vale­rie Pecresse tais­te­lee paikasta toiselle kier­rok­selle ja olisi kakkos­kier­rok­sella Macro­nille tiukin vastus, tuoreim­man mieli­pi­de­ky­se­lyn mukaan prosen­tein 51-49 Macro­nin hyväksi. Pecres­sen valinta tuskin muut­taisi Rans­kan EU-poli­tiik­kaa paljoa­kaan, mutta nostaisi Republi­kaa­nit alamaista, mikä jo se tekisi hyvää euroop­pa­lai­selle EPP-perheelle.

Ja kun viime aikoina on Suomes­sa­kin suit­su­tettu Macro­nin inte­graa­tio­lin­jaa ja sitä kuinka hänen aiem­min esit­tä­mät näke­myk­sensä saavat yhä enem­män kanna­tusta, niin ei hän ole näitä itse keksi­nyt. Valtaosa ajatuk­sista on sellai­sia, joita EPP:ssä ja parla­men­tissa on jo pitkään ajettu. Tällai­sia ovat esimer­kiksi vaati­muk­set yhtei­sen maahan­muut­to­po­li­tii­kan uudis­ta­mi­sesta, parem­masta raja­val­von­nasta, puolus­tus­po­li­tii­kan tiivis­tä­mi­sestä ja EU:n budje­tin vahvis­ta­mi­sesta.

Näitä ja monia muita­kin asioita keskus­tel­laan kevään aikana myös Euroo­pan tule­vai­suus­foo­ru­missa. Odotus on, että Rans­kan presi­den­tin­vaa­lit vaikut­ta­vat tähän­kin siten, että vasta vaalien jälkeen nähdään ja kuul­laan johtaako työ sellai­seen konkre­ti­aan, joka johtaisi komis­sion anta­miin lain­sää­dän­tö­esi­tyk­siin, yhteis­ten stra­te­gioi­den, tiekart­to­jen tai muiden vastaa­vien luomi­seen perus­so­pi­mus­muu­tok­sista puhu­mat­ta­kaan. Se mikä kuiten­kin pikai­sesti jäsen­mai­den pitäisi päät­tää olisi määräe­nem­mis­tö­pää­tök­siin siir­ty­mi­nen ulko­po­liit­ti­sessa päätök­sen­teossa. Tätä on vaati­nut EPP-ryhmä, parla­mentti ja myös monet jäsen­maat Suomi mukaan lukien. Se olisi tässä turval­li­suus­ti­lan­teessa myös signaali siitä, että pyrki­mys unioni ulko­po­li­tii­kan tiivis­tä­mi­seen, puhu­mi­seen yhdellä äänellä, ei ole vain puhetta.

Pete Paka­ri­nen

Kirjoit­taja on media- ja vies­tin­tä­neu­vo­nan­taja EPP-ryhmässä

Tämä on osa Kokoo­muk­sen Eurooppa-verkos­ton kehit­tä­mää Miet­teitä Brys­se­lin ytimestä -blogi­sar­jaa. Se on sään­nöl­li­sesti jäsen­kir­jeessä sekä Kokoo­muk­sen sivuilla ilmes­tyvä blogi, jossa meidän Brys­se­lin väkemme miet­tii Brys­se­lin sekä laajem­min EU:n menoa. Blogi­sar­jassa on kirjoit­taja vaih­tuu joka kerta.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa