Venä­jän hyök­käys nostatti Euroo­passa toime­liai­suutta ja soli­daa­ri­suu­den aalto Ukrai­nan puolesta oli välit­tö­mästi tuntuva. Sotaa on nyt käyty kaksi vuotta ja kenties usein etäi­seltä tuntu­nut Euroo­pan unioni on samalla tullut konkreet­ti­sem­maksi. Talous­pa­kot­teet muis­tut­ti­vat Brys­se­lin voimasta, jota siltä halu­tes­saan kyllä löytyy. Tämä ei ole itses­tään selvää aikana, jolloin monet tahot ja valtiot tuntu­vat kovaan ääneen julis­ta­van lännen sekä Euroo­pan aiko­jen olevan jo taka­na­päin. Siksi kesän euro­vaa­lit ovat­kin erityi­sen tärkeät, sillä ne osuvat ajan­koh­taan, jolloin päät­tä­väi­selle vastuun­kan­nolle on kiis­ta­ton tarve.

Olen aiem­min puhu­nut siitä, miten tärkeää Pohjo­lan turval­li­suu­den semen­tointi – linnoi­tus – lähi­vuo­sina on. Syy tälle on ilmei­nen, kun Venä­jän luoma uhka Euroo­pan rauhalle kiih­tyy. Vaikka Nato tuokin Suomelle turvaa, myös unio­nista on meille saata­villa tässä suhteessa nykyistä enem­män. EU:n näkö­kul­masta tämä tarkoit­taa yksin­ker­tais­tet­tuna sitä, ettei Venä­jällä tai muilla meitä uhkaa­villa tahoilla olisi minkään­lai­sia mahdol­li­suuk­sia horjut­taa Suomen alueen puolus­tusta, poli­tiik­kaa, taloutta tai yhteis­kun­taa. Tällaista unio­nia meidän tulee Suomes­sa­kin vaatia ja edis­tää näiden sekä näiden vaalien alla että varsin­kin niiden jälkeen.

“Puti­nin Venä­jän stra­te­gi­nen uhka vaatii pitkä­ai­kai­sen ja päämää­rä­tie­toi­sen suun­ni­tel­man Euroo­palle”

Maail­man­po­li­tii­kassa ovat menes­ty­neet ne valtiot ja liit­tou­mat, jotka ovat yhdis­ty­neet selkei­den jaet­tu­jen tavoit­tei­den taakse. Puti­nin Venä­jän stra­te­gi­nen uhka vaatii pitkä­ai­kai­sen ja päämää­rä­tie­toi­sen suun­ni­tel­man Euroo­palle. Myös Kiina, tuo Venä­jän stra­te­gi­nen kump­pani, on geopo­liit­ti­nen ja talou­del­li­nen haaste, joka vaatii Euroo­pan intres­sien jämä­käm­pää ajamista. Mikäli EU aikoo ottaa todesta tavoit­teen olla aidosti ”geopo­liit­ti­nen” ja vartee­no­tet­tava voima, on sillä­kin oltava jous­ta­mat­to­mat kiin­to­pis­teensä – ja joita se on tarvit­taessa valmis puolus­ta­maan. Tätä ajatusta mukail­len olen valin­nut viisi kärki­tee­maa näihin vaalei­hin:

1. Euroop­pa­lai­sen puolus­tuk­sen edis­tä­mi­nen ja tuki Ukrai­nalle. Nyt jos koskaan on aika kantaa vastuuta omasta mante­rees­tamme ja vies­tiä tästä niin jäsen­mai­den suun­taan kuin liit­to­lai­sil­lemme Atlan­tin toisella puolella. Euroo­pan puolus­tus­teol­li­suu­den on oltava kärki­hanke teol­li­suu­den kilpai­lu­ky­vylle, turval­li­suu­den takaa­mi­seksi ja Ukrai­nan tuke­mi­seksi. Euroop­pa­lais­ten on kannet­tava vastuunsa maan­osan turval­li­suu­desta ja tämä edel­lyt­tää vahvan oman puolus­tus­teol­li­suu­den kehit­tä­mistä. Samalla puolus­tuk­sen tuotan­toa on nostet­tava ripeästi, jotta voimme turvata Ukrai­nan voiton, vakau­den Euroo­passa ja varau­tua Venä­jän soti­laal­li­seen uhkaan tule­vina vuosina.

2. Selkeämpi EU–Nato-yhteistyö. EU:n ja Naton välistä suhdetta ovat perin­tei­sesti värit­tä­neet epämää­räi­syys ja keski­näi­nen kilpailu. Ihan­ne­ta­pauk­sessa EU ja Nato kyke­ni­si­vät stra­te­gi­sem­paan yhteis­työ­hön, joka palve­lisi Euroo­pan soti­laal­lis­ten suori­tus­ky­ky­jen kehit­tä­mistä, vahvis­taisi EU:n ja Naton jäse­neh­dok­kai­den ja kump­pa­nien turval­li­suutta ja puolus­tus­ky­kyä sekä tukisi soti­laal­lista krii­sin­hal­lin­taa. On aika jättää taakse keski­näi­nen kiis­tely ja siir­tyä syvem­män yhteis­työn aikaan, mikä tarkoit­taa euroop­pa­lai­sen pila­rin hahmot­te­lua Naton sisälle.

3. Raja­tur­val­li­suus. Suomen raja on Euroo­pan ja Naton ulko­raja Venä­jän kanssa, ja sitä varten oltava sekä soti­laal­li­set että sivii­li­puo­len valmiu­det kunnossa. Meillä on oltava keino­va­li­koima torjua laitonta raja­lii­ken­nettä ja hybri­di­vai­kut­ta­mista sekä puolus­taa lail­lista turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa.

4. Huol­to­var­muus ja alue­po­li­tiikka: Suomi sijait­see stra­te­gi­sesti tärkeällä Pohjois-Euroo­pan alueella. Meidän on turvat­tava EU:n kautta kriit­ti­nen infra­struk­tuu­rimme niin Lapissa kuin itäi­sessä Suomessa. Tämä tarkoit­taa inves­toin­tien ajamista niin suoma­lai­siin rata­hank­kei­siin ja ties­töön kuin ruoka- ja ener­gia­tur­vaan ympäri maan. Arkti­sen maan alue­po­li­tiik­kaa ei tule unoh­taa turval­li­suus­po­liit­ti­sesti epävar­moina aikoina. Huol­to­var­muus tarkoit­taa myös sisä­mark­ki­noi­den toimin­ta­var­muu­den, yhteis­kun­nan krii­sin­sie­to­ky­vyn ja omava­rai­suu­den kehit­tä­mistä, joissa on huomattu vaka­via puut­teita jo koron­pan­de­mian aikana.

5. Kaup­pa­po­li­tiikka: Euroop­pa­lai­nen kaup­pa­po­li­tiikka tarvit­see uusia pain­opis­teitä ja toimin­ta­mal­leja, jotta Euroo­pan kilpai­lu­ky­kyä voidaan vahvis­taa ja jotta voimme tart­tua maail­man­kau­pan avau­tu­mi­sen luomiin tilai­suuk­siin. Kulu­van vuosi­sa­dan tärkeim­mät pain­opis­teet ovat tran­sat­lant­ti­sen vapaa­kau­pan edis­tä­mi­sen ohella globaa­lin etelän ja sen johta­vien maiden kanssa tehtä­vät kaup­pa­so­pi­muk­set. Jotta Eurooppa pysyy globaa­lien johta­jien vauh­dissa, sen on suun­nat­tava huomio­taan maan­osan ulko­puo­lelle ja kasva­tet­tava osaa­mis­taan sekä osuut­taan nouse­vien tekno­lo­gien alalla, kuten puoli­joh­teet, teko­äly ja kriit­ti­set raaka-aineet.

“Meidän suoma­lais­ten on haet­tava Euroo­pasta ratkai­suja, jotka puolus­ta­vat meidän oikeut­tamme elää rauhassa ja turvassa”

EU:lla on meka­nis­minsa ja rahas­tonsa, joiden käyt­töä Suomen tarpei­siin tulee koros­taa. Turval­li­suus tarkoit­taa seutu­kun­tien ja aluei­den kestä­vää kehit­tä­mistä sekä Suomen pysy­mistä houkut­te­le­vana inves­toin­tiym­pä­ris­tönä. Se tarkoit­taa infra­struk­tuuri- ja ener­gia­rat­kai­suja sekä rajo­jemme vakautta. Se tarkoit­taa esimer­kiksi geopo­liit­ti­sesti merki­tyk­sel­li­siä yhteyk­siä Pohjan­lah­della ja radan kehit­tä­mistä Ruot­sin ja Norjan kautta Pohjois-Atlan­tille. Myös Suomen­lah­den kapei­kon huol­to­var­muu­den takaa­mi­nen on oleel­lista missä tahansa olosuh­teissa. Kaik­kiin EU:n tuki on tärkeä osa Pohjo­lan turval­li­suutta ja linnoi­tusta, joista koko unioni hyötyy ja tämä viesti on Brys­se­liin rohjet­tava viedä.

Suomen kaltai­sen netto­mak­sa­jan ei ole lain­kaan kohtuu­tonta esit­tää vaati­muk­sia ja toiveita euroop­pa­lai­sesta soli­daa­ri­suu­desta, mikäli meidän odote­taan pitä­vän pitkän rajamme kunnossa muiden puolesta. Minulle tärkeim­piä teemoja näissä vaaleissa ovat ennen kaik­kea euroop­pa­lai­sen turval­li­suu­den ja kaup­pa­po­li­tii­kan edis­tä­mi­nen aikana, jolloin asemaamme maail­man­po­li­tii­kan suun­nan­näyt­tä­jinä haas­te­taan muiden toimesta. Meidän suoma­lais­ten on haet­tava Euroo­pasta ratkai­suja, jotka puolus­ta­vat meidän oikeut­tamme elää rauhassa ja turvassa.

Kirjoit­taja Mika Aaltola on kokoo­muk­sen euro­vaa­lieh­do­kas ja Ulko­po­liit­ti­sen insti­tuu­tin johtaja.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa