Suomi elää vien­nistä. Vien­nistä tule­vat ne eurot, jotka mahdol­lis­ta­vat nykyi­sen hyvin­voin­timme tason. Ne rahoit­ta­vat koulumme, sairaa­lamme ja vanhain­ko­timme.

Avoi­mena talou­tena vien­nin kehi­tys vaikut­taa erityi­sen paljon julki­sen talou­temme tilaan, sillä vilkas ulko­maan­kauppa tuo inves­toin­teja ja työpaik­koja sekä vauh­dit­taa yritys­toi­min­taa. Siksi me suoma­lai­set hyödymme jos kaup­paa vapau­te­taan, mutta kärsimme protek­tio­nis­min jyllä­tessä.

Nyky­ään kaupas­tamme noin kaksi kolmas­osaa suun­taa Euroop­paan, yksi kuudes­osa Aasi­aan ja noin kymme­nes­osa Venä­jälle sekä Pohjois-Amerik­kaan. Viime vuosi­tu­han­nen lopulla vien­timme kasvoi muuta maail­maa voimak­kaam­min, vuosi­tu­han­nen vaih­teen jälkeen tahti on vali­tet­ta­vasti muut­tu­nut.

Euroo­pan komis­sio on arvioi­nut, että jos jokai­nen EU:n neuvot­te­luissa oleva vapaa­kaup­pa­so­pi­mus saatai­siin päätök­seen tänään, loisi se EU-alueelle Tans­kan tai Itäval­lan talouk­sien suurui­sen lisäyk­sen. Työl­li­syy­den osalta tämä tarkoit­taisi 2,2 miljoo­naa uutta työpaik­kaa.

EU-USA vapaa­kaup­pa­so­pi­mus eli tutta­val­li­sesti TTIP, nostaisi yksin toteu­tues­saan EU:n vien­tiä Yhdys­val­toi­hin 28 prosent­tia ja toisi jokai­selle euroop­pa­lai­selle perheelle keski­mää­rin 545 euron lisä­tu­lot. Arviot ovat toki aina arvioita, mutta suunta on selkeä. Ehkä kasvuar­vioi­ta­kin tärkeäm­pää olisi, että maailma kävisi tule­vai­suu­dessa kaup­paa länsi­mai­silla, ei muiden sane­le­milla stan­dar­deilla. Vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­set eivät tieten­kään saa tarkoit­taa sitä, että myisimme arvomme. Onneksi meidän ei tarvitse laskea korkeita euroop­pa­lai­sia stan­dar­de­jamme pois­taes­samme kaupan esteitä.

Kaksi esimerk­kiä havain­nol­lis­taa protek­tio­nis­min haital­li­suu­den osuvasti. Kiinasta Suomeen tuodun tieto­ko­neen lisä-arvosta 16 prosent­tia syntyy Japa­nissa, yhdek­sän prosent­tia muissa Aasian maissa ja kahdek­san ja puoli prosent­tia Euroo­passa. Esimer­kiksi Kiinassa kootun iPho­nen arvosta vain neljä prosent­tia syntyy siellä. Globaa­lien arvo­ket­ju­jen maail­massa protek­tio­nismi tyreh­dyt­tää kaup­paa ja satut­taa kaik­kia - mutta erityi­sesti pieniä, avoi­mia ja inno­va­tii­vi­sia talouk­sia kuten Suomea. Riip­pu­mat­to­man Global Trade Alert- tutki­mus­lai­tok­sen mukaan jo yli 400 uutta protek­tio­nis­tista päätöstä on astu­nut voimaan vuoden 2009 jälkeen.

Matkus­tin muutama viikko sitten Gene­veen tapaa­maan Maail­man kaup­pa­jär­jestö WTO:n pääjoh­ta­jaa Roberto Azevê­doa. Monin­kes­ki­set kaup­pa­neu­vot­te­lut ovat olleet vasta­tuu­lessa jo pitkään. Tästä syystä on jouduttu etene­mään kahden­vä­li­sillä sopi­mus­neu­vot­te­luilla. Keskus­te­lus­samme Azevêdo oli varo­vai­sen opti­mis­ti­nen Dohan kier­rok­sen loppuun­saat­ta­mi­sen suhteen. Tämä on tärkeää, sillä tehok­kainta kasvun ja tasa­puo­li­suu­den kannalta on jos kaupan vapaut­ta­mi­sesta voidaan sopia kaik­kien maiden kesken.

Kaupan vapaut­ta­mi­nen on nyt vahvasti esillä. Hyvä niin. Aihe on nimit­täin nyt tärkeämpi kuin koskaan monen maan käper­tyessä eri krii­sien varjolla sisään­päin. Rans­kan entistä presi­dent­tiä Char­les de Gaul­lea mukail­len: kaup­pa­po­li­tiikka on liian tärkeä asia jätet­tä­väksi vain polii­tik­ko­jen hoidet­ta­vaksi.

Kirjoit­taja on eurooppa- ja ulko­maan­kaup­pa­mi­nis­teri.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa