Jatku­van uutis­vir­ran keskellä on syytä pitää kirk­kaana mielessä ne puolueita erot­ta­vat piir­teet, joiden kautta vaali­tu­lok­set näky­vät suoma­lais­ten arjessa. Linja on kohuja tärkeämpi.

1) Me kokoo­mus­lai­set koros­tamme Suomen turval­li­suutta ja pidämme samalla kansain­vä­li­syyttä lähtö­koh­tana Suomen menes­tyk­selle. Suomen aktii­vi­suus lännen yhtei­söissä on tule­vai­suu­den elinehto sisään­päin kään­ty­vän natio­na­lis­min sijaan.

2) Uskomme kannus­ta­vaan mark­ki­na­ta­lou­teen hyvin­voi­van ja vahvan Suomen perus­tana nyt ja tule­vai­suu­dessa. Ilman mark­ki­noi­den luovuutta emme pääse takai­sin edul­li­sen ener­gian aikaan­kaan.

3) Jos pääsemme valit­se­maan, mihin hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pääpi­la­reista panos­te­taan erityi­sesti, valit­semme koulu­tuk­sen, sivis­tyk­sen ja tutki­muk­sen.

4) Viemme asioita vakaasti maaliin vält­täen kaik­kialle räis­ki­mistä tai kauniita päätök­siä, joiden seurauk­sia ei ole ajateltu loppuun saakka. Tunnus­tamme vaikei­den valin­to­jen vält­tä­mät­tö­myy­den. Näiden peri­aat­tei­den toteut­ta­mista ovat myös ne asiat, joita tänään Suomelle ehdo­tan.

Hyvät sivis­tyk­sen ystä­vät,

Tule­vai­suu­temme ratkai­see suoma­lais­ten osaa­mi­nen. Vali­tet­ta­vasti Suomi on jäänyt jälkeen Pisa-tulok­sissa sekä tuote­ke­hi­tyk­sen panok­sissa. Meillä on kuiten­kin kaikki mahdol­li­suu­det nostaa suoma­lai­nen osaa­mi­nen maail­man kärkeen. Kokoo­mus on sitou­tu­nut siihen, että TKI-toimin­nan rahoi­tus noste­taan pysy­västi 4 prosent­tiin BKT:sta. Tämä vaatii vaikeita valin­toja valtion­ta­lou­dessa. Me olemme niihin valmiita.

Perusta on laadu­kas varhais­kas­va­tus ja perus­o­pe­tus. On valta­van hienoa, että päämi­nis­te­ri­puo­lue SDP on viikon takais­ten uutis­ten perus­teella tullut kokoo­muk­sen linjoille kaksi­vuo­ti­sen esio­pe­tuk­sen toteut­ta­mi­sessa. Olemme koko vaali­kau­den esit­tä­neet sitä, mutta halli­tuk­sen työlis­talle se ei ole mahtu­nut. Toivot­ta­vasti ensi vaali­kau­della kaksi­vuo­ti­nen esio­pe­tus toteu­te­taan pysy­västi.

Perus­koulu on ollut vuosi­kym­me­niä Suomen ylpey­de­naihe, mutta siellä ei ole kaikki kunnossa. Oppi­lai­den kieli­taito ja perhei­den kult­tuuri moni­nais­tuu. Se tuo haas­teita, jotka eivät poistu tees­ken­te­le­mällä, ettei niitä ole. Meillä on nuoria, joilla on vaka­via puut­teita luku-, kirjoi­tus- ja lasku­tai­doissa. Näistä lähtö­koh­dista on vaikea ponnis­taa toiselle asteelle. Sato­jen miljoo­nien panos­tuk­set oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mi­seen valu­vat hukkaan, jos perus­kou­lun anne­taan haper­tua.

Kokoo­mus haluaa kään­tää oppi­mis­tu­lok­set nousuun. Haluamme, että ryhmä­koot ovat riit­tä­vän pieniä. Haluamme, että kouluissa on tarjolla yksi­löl­listä tukea. Haluamme, että opinto-ohjauk­sella on riit­tä­vät resurs­sit erityi­sesti perus­o­pe­tuk­sen yläluo­killa. Anne­taan opet­ta­jille työrauha opet­taa. Se tarkoit­taa kunnian­pa­lau­tusta myös koulun sään­nöille.
Päämi­nis­te­rin viikon takais­ten sano­jen perus­teella voisimme lait­taa perus­kou­lun yhdessä kuntoon.

Halli­tuk­sen teot ovat kuiten­kin puhei­den kanssa risti­rii­dassa. Valtio­va­rain­mi­nis­te­rin budjet­tie­si­tyk­sessä perus­o­pe­tuk­sen ja varhais­kas­va­tuk­sen rahoi­tusta leika­taan 140 miljoo­nalla eurolla. Näillä nyt päät­ty­villä laatu- ja tasa-arvo­ra­hoilla on palkattu opet­ta­jia, ohjaa­jia ja muita koulu­jen ammat­ti­lai­sia, joiden resurs­sit nyt pois­tu­vat. Esimer­kiksi Vantaalla nyt pois­tu­villa rahoilla on palkattu päivä­ko­tei­hin 39 varhais­kas­va­tuk­sen ammat­ti­laista, lapsi- ja perheoh­jaa­jia sekä kehit­tä­jä­opet­ta­jia. Heidän pois­tu­mi­sensa vaikeut­taa arviolta 7 500 vantaa­lai­sen lapsen koulu­tielle valmis­tau­tu­mista. Perus­o­pe­tuk­sessa pois­tu­villa rahoilla on maksettu 112 ammat­ti­lai­sen palkat. Jois­sa­kin vantaa­lais­kou­luissa rahoi­tuk­sen päät­ty­mi­nen tarkoit­taa jopa 10 opet­ta­jan jäämistä tyhjän päälle.

Myös meillä Espoossa nyt päät­tyvä rahoi­tus on ollut keskei­nen väline hillitä koulu­jen välistä eriy­ty­mistä. Pääkau­pun­ki­seu­dulla maahan­muut­ta­ja­taus­tais­ten tuke­mi­nen vaatii erityistä huomiota, jonka laimin­lyön­nistä maksamme tule­vai­suu­dessa rajun hinnan. Espoon sivis­tys­toi­men­joh­ta­jan tervei­set ovat, että ”tästä emme selviä tilan­teessa, jossa sote-ratkaisu vie samalla perus­kun­nan rahoi­tus­ky­vyn”.

Koko Suomen perus­kou­luissa nyt päät­tyvä rahoi­tus on vastan­nut yli 1400 opet­ta­jan palk­koja tänä vuonna. Heidän palk­ka­ra­ho­jen pois­tu­mi­nenko on halli­tuk­sen lahja 50 vuotta täyt­tä­välle perus­kou­lulle? SDP halusi vält­tä­mättä varata pysy­viin panos­tuk­siin liike­ne­vät rahat oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mi­seen ja ummis­taa silmänsä perus­o­pe­tuk­sen tarpeilta. Kyse on valin­noista. Tosin amma­til­li­sessa koulu­tuk­ses­sa­kin rahat ilmei­sesti vähe­ne­vät ensi vuonna 400 opet­ta­jan palk­ko­jen verran. Oppi­vel­vol­li­suu­den toteut­ta­mi­nen yskii perus­tan lisäksi toisella asteel­la­kin. Joka kuuseen kurkot­taa, se kata­jaan kapsah­taa. Siksi­kin me kokoo­muk­sessa suosimme vakaam­paa vaikka tylsem­pää­kin poli­tiik­kaa. Vähem­män kaik­kialle lupaa­mista, enem­män vaikeita valin­toja.

Päämi­nis­teri Sanna Marin, perus­koulu laite­taan kuntoon päätök­sillä, ei kesä­pu­heilla. Lunas­tat­teko puheet ensi viikon budjet­ti­rii­hessä vai annat­teko perus­kou­lun määrä­ra­ho­jen kään­tyä laskuun? Halli­tus­puo­lu­eet voivat olla varmoja, että kokoo­mus tekee valin­nat omassa vaih­toeh­to­bud­je­tis­saan. Me näytämme, miten koulu­tuk­seen voi panos­taa ilman, että lisä­tään velkaa valtiolle. Kyse on valin­noista.

Hyvät isän­maan ystä­vät,

Tuntuu itses­tään selvältä, että voimme kokoon­tua vapaassa Etelä-Karja­lassa. Mikään itses­tään selvyys se ei kuiten­kaan ole. 78 vuotta sitten Suomen kohta­losta kamp­pail­tiin Tali-Ihan­ta­lassa. Se on täältä 60 km päässä. Selvästi lähem­pänä kuin Kotka tai Hamina, joihin huomenna suun­taamme. Puna-armei­jan lähi­ta­voite oli Lappeen­ran­nan valtaa­mi­nen. Onneksi se ei koskaan toteu­tu­nut. Saamme olla ikui­sesti kiitol­li­sia puolus­tus­tais­te­lussa soti­neille ja erityi­sesti siinä kaatu­neille. Rauha heidän muis­tol­leen.

Hyvät ystä­vät, Nato-perheessä on jäse­niä moneen lähtöön. Sen olemme saaneet­kin jo nähdä. Voimme itse vaikut­taa siihen, millai­nen Nato-maa Suomi on – ja miten meihin suhtau­du­taan liit­to­kun­nassa. Olem­meko kurio­si­teetti kartan reunalla vai luot­to­pe­laaja, jonka puolus­ta­mi­nen on muille jäsen­maille velvol­li­suu­den sijaan sydä­men asia?

Kokoo­mus katsoo, että meidän on oltava aktii­vi­nen avain­pe­luri. Meidän tulee määrä­tie­toi­sesti edis­tää ratkai­sua, jossa Suomeen voitai­siin sijoit­taa Naton pysy­viä moni­kan­sal­li­sia toimin­toja, kuten alueel­li­nen komen­to­kes­kus tai arkti­sen alueen osaa­mis­kes­kus. Meidän on oltava kartalla ja mielissä – myös suur­ten Nato-maiden kotiy­lei­sö­jen silmissä.

Tämän kesän erikoi­suuk­siin on jo kuulu­nut Nato-jouk­ko­jen lisään­ty­nyt toiminta Suomessa - esimer­kiksi Yhdys­val­tain suuren maihin­nousua­luk­sen ja siihen liit­ty­vien ilma-alus­ten harjoit­te­lua. Olemme tain­neet kaikki pitää sitä hyvänä ja turval­li­suutta vahvis­ta­vana asiana. Näin vaikka Venäjä on nimen­omai­sesti varoit­ta­nut tuomasta Naton infra­struk­tuu­ria lähem­mäs rajo­jaan. Venäjä aset­taa­kin ehtoja oman etunsa kannalta, ei vakautta lisä­täk­seen. Venä­jän aset­ta­mat ehdot eivät saa estää turval­li­suu­temme paran­ta­mista jatkos­sa­kaan.

Kysyn­kin: Onko meillä vahva kansal­li­nen tahto­tila Nato-tuki­koh­dan ja pysy­vien Nato-jouk­ko­jen saami­seksi Suomeen? Jos ei ole, se on muodos­tet­tava viipy­mättä. Ehdo­tan, että Nato-jäse­nyy­temme määrit­te­lyä jatke­taan parla­men­taa­ri­sella yhteis­työllä, joka lähtee tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­sesta ja Suomen turval­li­suu­den maksi­moi­mi­sesta. Tois­te­taan viime kevään onnis­tu­nut toimin­ta­tapa. Vies­tin kannat­taa olla yhte­näi­nen ulos­päin.

Hyvät ystä­vät,

Nato-jäse­nyy­destä huoli­matta vastuu Suomen turval­li­suu­desta on meillä suoma­lai­silla itsel­lämme. Siksi kokoo­mus on vahvasti sitou­tu­nut siihen, että pidämme puolus­tus­me­not pysy­västi yli 2 prosen­tissa BKT:sta.

Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa on paitsi peläs­tyt­tä­nyt myös saanut toimi­maan. Vapaa­eh­toi­seen maan­puo­lus­tus­työ­hön tulvii ihmi­siä. Siitä saamme olla kiitol­li­sia. Sota on osoit­ta­nut, että kovassa paikassa puolus­tus­voi­mat tarvit­se­vat jokai­sen kansa­lai­sen tuen ja panok­sen – myös 2000-luvun konflik­teissa.

Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tusyh­dis­tys ja lukui­sat reser­vi­läis­jär­jes­töt teke­vät hyvää työtä. Työ voisi olla vielä vaikut­ta­vam­paa, jos purkai­simme tarpeet­to­mat esteet Puolus­tus­voi­mien ja vapaa­eh­toi­sen maan­puo­lus­tuk­sen välillä. Nyt on sen aika. Maan­puo­lus­tuk­semme ei kuiten­kaan perustu vain vapaa­eh­toi­suu­teen. Sota Ukrai­nassa on osoit­ta­nut, että Suomen ratkaisu yllä­pi­tää laajaa asevel­vol­li­suusar­mei­jaa on ollut oikea. Asevel­vol­li­suus ja varus­mies­pal­ve­lus eivät saa kuiten­kaan jämäh­tää paikal­leen.

Kokoo­muk­sen puolue­ko­kous aset­tui kesä­kuussa kannat­ta­maan asevel­vol­li­suu­den uudis­ta­mista siten, että selvi­te­tään ennak­ko­luu­lot­to­masti myös koko ikäluok­kaa koske­via kutsun­toja ja koko ikäluok­kaa koske­vaa asevel­vol­li­suutta. Tavoit­teen tulisi olla, että ikäluo­kan parhaat kyvyt olisi­vat krii­sissä suku­puo­leen katso­matta puolus­tus­voi­mien käytössä, kukin kyky­jensä ja isän­maan tarpei­den kannalta tärkeim­missä tehtä­vissä.
On vuosi vuodelta vaikeampi perus­tella, miksi palve­luk­seen ei vali­koida parhaita ja haluk­kaim­pia suoma­lai­sia suku­puo­lesta riip­pu­matta.

Hyvät ystä­vät,

Help­poja keinoja ener­gia­kus­tan­nus­ten hillit­se­mi­seksi ei ole. Loppu­jen lopuksi kyse on siitä, että ener­gian tarjonta on saatava vastaa­maan kysyn­tää. Aika­jänne jakau­tuu kolmeen:

Mitä voimme tehdä tälle talvelle? On reilua todeta, ettei kukaan pysty estä­mään sähkön kulut­ta­ja­hin­to­jen nousua tänä talvena. Puti­nin edessä ei pidä kuiten­kaan horjua, ei missään päin Euroop­paa. Meille luovut­ta­mi­nen ei ole minkään­lai­nen vaih­toehto. Mieles­sämme ovat Ukrai­nan tapah­tu­mat, joiden takia Eurooppa nyt katkai­see ener­giayh­tey­tensä Venä­jän kanssa. Tästä on selvit­tävä yhdessä. Niin selvit­tiin myös 70-luvun ener­gia­krii­seistä.

Sähkö­las­kun lieven­tä­mi­sen ohit­ta­mi­nen olan kohau­tuk­sella olisi kuiten­kin kohtuu­tonta. Arvion mukaan sähkön verol­li­nen mark­ki­na­hinta nousee tänään kaik­kien aiko­jen uuteen ennä­tyk­seensä eli yli 60 sent­tiin kilowat­ti­tun­nilta. Ei sähkö­läm­mit­täjä voi yhtäk­kiä muuksi muut­tua. Tonnien lisä­lasku talvi­kuu­kausilta on kohtuu­ton yllä­tys, kun asian­tun­ti­jat­kaan eivät sitä osan­neet vuosi sitten enna­koida. Siksi kokoo­mus välit­täisi ja tulisi vastaan sen, mitä valtio kohtuu­della voi. Kokoo­mus on esit­tä­nyt, että sähkö­vero pois­tet­tai­siin väliai­kai­sesti. Suun­nil­leen samaan pääs­tään myös alen­ta­malla sähkön arvon­li­sä­ve­roa. Sähkön keski­hin­nan nousun takia vero­tuotto kasvaisi silti jäljelle jäävän arvon­li­sä­ve­ron kautta.

Tätä­kin tuntu­vampi vastaan­tulo osto­voi­massa olisi esityk­semme, että ansio­tu­lo­ve­ro­tusta keven­ne­tään miljar­dilla. Näin suoma­lai­sille palkan­saa­jille, yrit­tä­jille ja eläke­läi­sille jäisi satoja euroja enem­män käteen vuodessa. Keski­tu­loi­selle kahden vanhem­man perheelle noin 500 euroa. Ihmi­set tarvit­se­vat uskoa siihen, että he voivat paran­taa osto­voi­maansa omalla työl­lään. Vaikka työssä käyvien osuus työi­käi­sistä on huipus­saan, työtun­tien määrä ei ole tällä vaali­kau­della kasva­nut. Halli­tus varaa veron­ke­ven­nyk­set pieni- ja keski­tu­loi­sille. Minä joudun kysy­mään, onko meillä varaa heiken­tää keski­tu­loi­sen lisä­työstä käteen jäävää osuutta vielä nykyi­sestä? Ja eikö 3500 euroa kuussa tienaava voi olla pulassa inflaa­tion kanssa?

Mitä voimme tehdä, ettei tämä toistu vuoden päästä? Sähkön loppu­mi­nen kesken on pelot­tava ajatus, syys­tä­kin. Tämä­kin mörkö voitai­siin kaataa fiksum­malla mark­ki­na­ta­lou­della. Ei ehkä täksi talveksi, mutta vuoden päähän kyllä.
Tosia­siassa sähköstä tulee pulaa vain vuoden kylmim­pinä arki­päi­vinä, silloin­kin vain muuta­mana tuntina aamulla ja illan­suussa. On hölmöä, että riski noiden tuntien järjet­tö­män korkeista hinnoista nostaa nyt sähkön kulut­ta­ja­hin­taa kiin­teä­hin­tai­sissa sopi­muk­sis­sa­kin. Ongel­mat uhkaa­vat kasau­tua 500 000 sähkö­läm­mit­tei­sen asun­non lasku­jen monin­ker­tais­tu­mi­seen, vaikka juuri sähkö­läm­mi­tyk­sessä parin tunnin taukoa ei yleensä edes huomaa. Eikö pitäisi olla helpom­pia mahdol­li­suuk­sia valita pois noiden sähkö­pu­la­tun­tien kulu­tusta omalta kohdalta?

Osta­jien ja myyjien yhtei­nen etu olisi sopi­mus­tyyppi, jossa sähkön myyjä tarjoaisi alen­nusta sillä ehdolla, että sähkö­läm­mi­tys kytke­tään pariksi tunniksi pois teho­pu­la­päi­vien aamuina ja iltoina. Näin toimien vält­täi­simme tarpeen viran­omais­ten määrää­mille sähkö­kat­koille ja lieven­täi­simme kalleim­pien tuntien vaiku­tusta sähkö­las­kuissa. Siitä olisi kaikille enem­män hyötyä kuin hait­taa.

Mitä jos sopeu­dut­tai­siin krii­siin älyk­käillä keinoilla, eikä kalleim­man kautta? Ehdo­tan, että elin­kei­no­mi­nis­teri kutsuu sähkö­alan neuvon­pi­toon siitä, miten kulut­ta­jille saadaan nopeasti sellai­sia sähkö­so­pi­muk­sia, joissa kalleim­pien tuntien kulu­tusta voi valita pois selvällä ja ymmär­ret­tä­vällä tavalla. Alkuun pitää päästä tänä syksynä, mutta varsi­nai­nen tähtäin voi olla se, että välte­tään sama tilanne vuoden päästä.

Tekniik­kaa sähkön hetkel­li­sen kulu­tuk­sen etäoh­jauk­seen on olemassa. Sen asen­ta­mi­sen tulisi olla koro­te­tun koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen piirissä. Ener­gia­te­hok­kuutta paran­ta­vissa tai osto­säh­köä vähen­tä­vissä remon­teissa koti­ta­louk­sien pitäisi voida vähen­tää vero­tuk­sessa myös asen­net­ta­vien lait­teis­to­jen hinnat. Ener­gia­re­mont­tien koti­ta­lous­vä­hen­nyk­set pitäisi tuoda myös talo­yh­tiöissä asuvien ulot­tu­ville. Sato­jen tuhan­sien suoma­lais­ten talo­yh­tiöissä mieti­tään parhail­laan, miten monta ylimää­räistä yhtiö­vas­ti­ketta peri­tään ja uskal­le­taanko inves­toida ener­gia­re­mont­tiin, jotta lisä­vas­tik­keet eivät tois­tuisi vuotta myöhem­min.

Miten voimme kään­tää krii­sin mahdol­li­suu­deksi? Vippas­kons­tien sijaan ainoa todel­li­nen ratkaisu on mark­ki­na­ta­lous terveillä kannus­ti­milla. Se on ainoa tie tuot­taa edul­li­sim­min se valtava määrä ener­giaa, jolla jätämme Venäjä-riip­pu­vuu­den pysy­västi taak­semme.
Suomen on kään­net­tävä ener­gia­kriisi ongel­masta valta­vaksi mahdol­li­suu­deksi. Meillä on mahdol­li­suus nousta puhtaan ja edul­li­sen ener­gian suur­val­laksi, jos vain tahdomme. Voimme houku­tella merkit­tä­västi lisää ener­giasta riip­pu­vaista teol­li­suutta Suomeen. Meidän on vain pelat­tava oikein ne kortit, jotka maail­man­ti­lanne on käteemme lyönyt.
Teol­li­suus kärvis­te­lee Saksassa ja muualla Euroo­passa, jossa ener­gian hinta on monin­ker­tai­nen Suomeen nähden. Meillä on huomat­ta­vasti parem­mat mahdol­li­suu­det kään­tää hinnat lähi­vuo­sina laskuun.

Kaikki alat sähköis­tä­vät toimin­to­jaan, mutta sähkön tuotanto ei tahdo Keski-Euroo­passa pysyä perässä. Ener­gia-alan katse kään­tyy Pohjois­mai­hin. Täällä on Euroo­pan suurin poten­ti­aali tuuli­voi­man lisää­mi­selle. Se on hyvä lähtö­kohta muttei yksin riitä puhtaan ja kohtuu­hin­tai­sen sähkön resep­tiksi. Kokoo­muk­sen mielestä Suomeen tarvi­taan lisää ydin­voi­maa. Mark­ki­noille on annet­tava selvä sitou­mus, että peri­aa­te­lupa yhdelle tai useam­malle ydin­voi­ma­lalle kyllä irtoaa, jos hake­mus toimi­te­taan työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­öön. Stan­dar­doi­tui­hin osiin perus­tu­vien ja nopeam­min raken­net­ta­vien pieny­din­voi­ma­loi­den sujuva luvi­tus täytyy saada Suomessa kuntoon ensim­mäi­senä, eikä 6 vuoden päästä, kuten halli­tuk­sen aika­tau­lulla käy.

Hyvät kolle­gat,

Me kokoo­mus­lai­set koros­tamme kuntien ja aluei­den päätök­sen­teossa työpaik­koja, yrit­tä­jyy­den edel­ly­tyk­siä ja yleen­sä­kin päätök­siä, joilla ei luoda vain menoja vaan myös alueen tuloja.

Ener­giain­ves­toin­tien vauh­dit­ta­mi­selle on nyt aivan erityi­nen tilaus täällä Itä- ja Kaak­kois-Suomessa, jossa Venä­jän sulkeu­tu­mi­nen kaataa yhden jalan alue­ta­lou­delta. Täällä onkin menossa kiin­nos­ta­via hank­keita, kuten Kemi­ran Jout­se­non tehtaan ylijää­mä­ve­dyn jalos­ta­mi­nen taval­li­siin autoi­hin kelpaa­vaksi polt­toai­neeksi. Eikä ihme, että Lappeen­ran­nan teknil­li­nen yliopisto on koko­aan suurempi vety­ta­lou­dessa. Tääl­lä­hän liha­pii­ra­kat­kin perus­tu­vat vetyyn ja atomei­hin! Mutta ilman sähköä vety­ta­lou­desta ei tule tääl­lä­kään mitään.

Länsi-Suomessa tuuli­voi­masta on tulossa keskei­nen osa vero­tuot­toja ja monen seutu­kun­nan elin­voi­maa. Täällä itära­jan lähei­syy­dessä tuuli­voi­man raken­ta­mi­nen törmää usein Puolus­tus­voi­mien lausun­toon, joka estää hank­keita tutka­val­von­taa vaikeut­ta­vina.
Itära­jan alue­val­von­taa ei missään nimessä pidä­kään heiken­tää. Kaikki kivet on kuiten­kin kään­net­tävä, jotta voimme nostaa alue­val­von­nan tasoa uusilla mene­tel­millä ja mahdol­lis­taa samalla lisää sähkön­tuo­tan­toa tänne.

Kyse on miljar­dien euro­jen tulo­vir­rasta. Asia ei saa jäädä alue­val­von­nan inves­toin­ti­ra­ho­jen niuk­kuu­desta kiinni. Elin­voi­mai­nen Itä -ja Kaak­kois-Suomi on sitä paitsi myös maan­puo­lus­tuk­sen kulma­kivi.

Hyvät ystä­vät,

Tänään haluai­sin siis kääriä hihat erityi­sesti seuraa­vien asioi­den osalta:
1) Turval­li­suus. Tehdään Suomesta tärkeä Nato-maa, jonka alueelle syntyy myös moni­kan­sal­li­nen Nato-tuki­kohta tai osaa­mis­kes­kus. Jatke­taan voimak­kaasti kansal­li­sen puolus­tuk­sen kehit­tä­mistä Ukrai­nan oppien pohjalta.
2) Ener­gia. Tehdään Suomesta puhtaan ja edul­li­sen sähkön suur­valta, joka kään­tää ener­gia­krii­sin mahdol­li­suu­deksi. Terve mark­ki­na­ta­lous fiksuilla kannus­ti­milla on ainoa keino, jolla siir­rämme ener­gia­krii­sin taakse jäänee­seen elämään. Tuodaan kulut­ta­jille helpom­pia mahdol­li­suuk­sia sääs­tää rahaa vähen­tä­mällä kulu­tusta teho­pu­la­tun­teina.
3) Koulu­tus. Perus­koulu kuntoon. Ei jätetä tätä ensi vaali­kau­delle, vaan aloi­te­taan ensi vuoden budje­tista, jossa perus­kou­lun rahat ovat kään­ty­mässä laskuun.

Hyvä kokous­väki, terve­tu­loa vielä tänne Lappeen­ran­taan. Näillä sanoilla totean edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sen avatuksi!

Puheen­joh­taja Mykkä­sen avaus­puhe kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sessa Lappeen­ran­nassa, muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia

Lisää sisältöä samassa kategoriassa