Eurooppa kärvis­te­lee irti venä­läi­sestä ener­giasta. Kiireel­li­sim­min pitäisi päästä kaasusta ja hiilestä. Totuu­den hetki koit­taa ensi talvena. Uuden­lai­set ener­gian­läh­teet ovat tärkeitä, mutta eivät ehdi hätiin. 

Keski-Euroo­passa on tarkoi­tus sulkea tänä ja ensi vuonna 5 ydin­reak­to­ria. Kansain­vä­li­sen ener­gia­jär­jes­tön IEA:n maalis­kuussa julkai­se­mien laskel­mien perus­teella näiden 5 ydin­voi­ma­lan käytön jatka­mi­sella voitai­siin korvata venä­läistä maakaa­sua kolme kertaa enem­män kuin EU-komis­sion kärki­hank­keeksi nosta­malla biokaa­sulla. Tuuli­voima ja aurin­ko­pa­nee­lit taas ovat kyllä tule­vai­suu­den sähkön runko, mutta vuoden sisällä niiden kapa­si­teet­tia ehdi­tään IEA:n arvion perus­teella lisätä korkein­taan puolet siitä, mitä mainit­tu­jen suljet­ta­vien ydin­voi­ma­loi­den jatka­mi­sella saatai­siin kaasua korvat­tua. 

Ydin­voi­man sulke­mi­sen type­ryy­destä huoli­matta Saksa ei näytä peruut­ta­van virhei­tään. Se on tappio Euroo­palle ja voitto Venä­jälle. Sähkön hinta kallis­tuu erityi­sesti Keski-Euroo­passa. Meillä Pohjois­maissa on mahdol­li­suus nousta esiin edul­li­sen puhtaan sähkön alueena.

Olki­luo­don kolman­nen reak­to­rin käyt­töön­otto osuu krei­vin aikaan. Sen kapa­si­teetti korvaa Venä­jältä tuodun sähkön. Lähi­vuo­sien murrok­sessa teol­li­suus ja kauko­läm­mön tuotanto tarvit­se­vat kuiten­kin rutkasti lisää sähköä. Sähköä tarvi­taan myös niinä viik­koina, kun on pimeää, kylmää eikä tuule. 

Tuuli­voima nousee kyllä Pohjois­mai­den tärkeim­mäksi sähkön­läh­teeksi. Liian yksi­puo­li­sesti tuulen varaan jäämi­nen heiken­täisi kuiten­kin teol­li­suu­den tuot­ta­vuutta, koska proses­seja joudut­tai­siin ajamaan ylös ja alas liian usein sen mukaan mistä tuulee. Tarvit­semme myös tasa­te­hoista pääs­tö­töntä perus­voi­maa. 

Teol­li­suu­den stra­te­giat nojaa­vat fossii­lien korvaa­mi­seen sähköllä ja runsaasti sähköä vaati­valla vedyllä. Kään­täen sähkön saata­vuus on keskei­nen kysy­mys siinä, pääs­täänkö hiili­neut­raa­liin Suomeen vuonna 2035. Teol­li­suu­dessa vedyn tuotanto on selvästi tehok­kaam­paa, jos sitä tehdään jatku­valla teholla sen sijaan, että ajetaan ylös ja alas sähkön tarjon­nan mukaan.

Fenno­voima ei voi eikä saa toteu­tua Rosa­to­min kanssa. Hank­keen koko­naan kuop­paa­mi­sen sijaan Suomen halli­tuk­sen pitäisi nyt määrä­tie­toi­sesti edis­tää Fenno­voi­man kään­tä­mistä ei-venä­läi­sellä teknii­kalla ja rahoi­tuk­sella toteu­tu­vaksi ydin­voi­ma­hank­keeksi. Se edel­lyt­tää toden­nä­köi­sesti tuki­ra­haa ja uuden peri­aa­te­pää­tök­sen. Suomen tulisi vaatia, että Fenno­voi­man kään­tä­mi­nen ei-venä­läi­seksi hank­keeksi saa tukea EU:n RePowe­rEU ohjel­man puit­teissa samalla perus­teella kuin Saksaan pika­vauh­tia raken­net­ta­vat LNG-termi­naa­lit­kin.

Altai­siin ener­giaa varas­toiva vesi­voima sopii tuuli­voi­man vaih­te­lui­den tasaa­mi­seen kuin nenä päähän. Virta­ve­sillä on suuri arvo ja vael­lus­ka­lo­jen kutu täytyy turvata. Jo padot­tu­jen vesis­tö­jen pinnan­vaih­te­lui­den sään­te­lyssä ei kuiten­kaan saa unoh­taa, että ne sentit pitkälti ratkai­se­vat Suomen säätö­voi­ma­ky­vyn. Harva hahmot­taa, että yksis­tään Kemi­joen vesi­voi­man teho on saman­ko­koi­nen kuin Lovii­san ydin­voi­ma­lan molem­pien reak­to­rei­den yhteensä. Vael­lus­ka­lo­jen lisään­ty­mistä ja virta­ve­sien virkis­tys­käyt­töä edis­täisi eniten kymme­nien pien­ten tippa­voi­ma­lai­tos­ten purka­mi­nen. Niillä ei ole roolia ener­gia­va­ras­tona.

Venä­läi­sen ener­gian korvaa­mi­nen pääs­töt­tö­mällä ja edul­li­sella tavalla on tämän vuosi­kym­me­nen suur­hanke. Keskei­nen kysy­mys on niin­kin arki­nen kuin ener­giain­ves­toin­tien luvi­tus. Pieny­din­reak­to­rien lain­sää­dän­tö­poh­jaa ei ole nyt aikaa odot­taa 6 vuotta, kuten elin­kei­no­mi­nis­teri Lintilä ajat­te­lee. Tuuli­voi­ma­hanke ei voi myös­kään odot­taa 5 vuotta ennen kuin pääs­tään lait­ta­maan kuok­kaa maahan. Olemme yrit­tä­neet lobata luvi­tuk­sen pika­kais­taa ja onneksi kehys­rii­hen pöytä­kir­ja­mer­kin­nöissä halli­tus myös linjasi pika­kais­tan luomi­sesta, varsin kunnian­hi­moi­ses­ti­kin. Nyt edel­ly­tämme sen tulos­tu­van konkreet­ti­siksi laki­muu­tok­siksi!

Me selviämme tästä. Kymme­nen vuoden päästä liik­ku­mi­nen ja lämmit­tä­mi­nen on Suomessa toden­nä­köi­sesti halvem­paa kuin nyt, jos teemme venä­läi­sen ener­gian korvaa­mi­sen fiksusti. Lähiai­kana polt­toai­neet kuiten­kin ovat totut­tua kalliim­pia. Sen ei tarvitse osua kohtuut­to­man rajusti niihin suoma­lai­siin, jotka elämän­ti­lan­teensa tähden joutu­vat ajamaan tai lämmit­tä­mään paljon, eivätkä voi nopeasti muut­taa ener­gia­läh­tei­tään.

Maail­man korkeim­piin kuuluva uusiu­tu­van polt­toai­neen jake­lu­vel­voite liiken­teessä oli alun­pe­rin­kin kunnian­hi­moi­nen, myös sen suhteen löytyykö kestä­viä raaka-aineita oikeasti riit­tä­västi. Vali­tet­ta­vasti riit­tä­vän laajaa tähde­poh­jai­sen polt­toai­neen tuotan­toa ei näytä Pohjois­maissa synty­vän. Sen sijaan imuroimme jo nyt valta­van määrän pais­tin­ras­vaa Aasiasta suoma­lais­ten tank­kei­hin. Sen jalos­ta­mi­nen diese­liksi maksaa monin­ker­tai­sesti synty­vien lasken­nal­lis­ten pääs­tö­vä­hen­nys­ten mark­ki­na­hin­taan verrat­tuna. Olisiko sillä järke­väm­pää käyt­töä esimer­kiksi öljyn korvaa­mi­seen Aasian omissa kulu­tus­koh­teissa?

Tätä taus­taa vasten on minusta oikein, että jake­lu­vel­voi­tetta lieven­ne­tään nyt, kun polt­toai­neen hinta on muis­ta­kin syistä nous­sut ennä­tys­no­peasti. Käytän­nössä Euroop­paan ei tänä vuonna joka tapauk­sessa saada riit­tä­västi uusiu­tu­vaa polt­toai­netta, vaan käyn­nissä on erään­lai­nen sakko­jen kilpa­juoksu. Polt­toai­neen jake­li­jat ovat ohjaa­massa jake­lu­vel­voit­tei­den laimin­lyön­nin siihen maahan, jossa sakko on pienin. Suomessa sakko on korkea, mutta tässä asetel­massa Suomen korkea jake­lu­vel­voite ei edes maksi­moi uusiu­tu­van jakeen osuutta Euroo­pan teillä. Oikeasti vaan ostamme jaetta tule­maan Suomeen Saksan ja Ruot­sin sijaan.

Viime talven pauk­ku­pak­ka­silla monet pieni­tu­loi­set sähkö­läm­mit­tä­jät joutui­vat kohtuut­to­maan pulaan. Tätä voitai­siin lieven­tää säätä­mällä sähkö­vero alhai­sem­maksi lämmi­tys­kau­della. Nämä ja lukui­sia muita Kokoo­muk­sen täsmä­kei­noja ener­gia­krii­siin on kitey­tetty listaksi alla.

Kai Mykkä­nen Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa