Sosi­aa­li­pal­ve­lui­den, tervey­den­huol­lon ja pelas­tus­toi­men uudis­tuk­sen jälkeen on aika tarkas­tella kuntien roolia ja tehtä­vä­kent­tää. Kuntien vapau­den ja toimin­ta­ky­vyn kasvat­ta­mi­seksi tarvi­taan uuden­laista lain­sää­dän­töä ja uuden­laista suun­taa.

Kuntia ja kaupun­keja koske­vassa päätök­sen­teossa perin­tei­sen alue­po­li­tii­kan rinnalle on nostet­tava kasvua vauh­dit­tava kaupun­ki­po­li­tiikka. Sen aika on nyt, koska kaupun­geissa ja kaupun­ki­seu­duilla syntyy noin 80 prosent­tia Suomen bkt:sta ja enem­mistö inno­vaa­tioista. Kaupun­ki­seu­duilla asuu noin 80 prosent­tia suoma­lai­sista ja sijait­see sama prosent­ti­määrä Suomen työpai­koista. Vahvan kaupun­ki­po­li­tii­kan synnyt­tämä kasvu hyödyt­tää koko yhteis­kun­taa ja tuo resurs­seja myös maaseu­dun kehit­tä­mi­seen.

Suur­ten kaupun­ki­seu­tu­jen talou­del­lista toimin­ta­ky­kyä on paran­net­tava eri keinoin, jotta ne pysty­vät puske­maan entistä vahvem­min elin­voi­maa Suomeen. Tule­vai­suu­dessa suurille kaupun­geille ja kaupun­ki­seu­duille kannat­taa­kin antaa suurempi rooli talou­den vauh­dit­ta­mi­sessa työl­li­syy­den, korkea­kou­lu­tuk­sen, inno­vaa­tio­po­li­tii­kan ja kansain­vä­lis­ty­mi­sen keinoilla. Suurilla kaupun­geilla on kyky ja mahdol­li­suu­det kantaa vastuuta laajoista, koko yhteis­kun­taa kohtaa­vista ilmiöistä yhdessä valtion kanssa.

Maakun­tien keskus­kau­pun­geilla taas on erityi­sen tärkeä tehtävä alueel­li­sen elin­voi­man, sivis­tyk­sen ja osaa­mi­sen luomi­sessa. Kaupun­kien ja valtion suhdetta on järke­vää kehit­tää vahvaan kump­pa­nuu­teen perus­tuen, esimer­kiksi sopi­muk­sel­li­suutta hyödyn­täen.

Kuntien tärkeim­mät haas­teet vaih­te­le­vat kunta­koh­tai­sesti ja koon mukaan. Silti kaik­kia kohtaa­vat samat isot kysy­myk­set: ilmas­ton­muu­tok­sen, osaa­van työvoi­man saata­vuu­den, digi­ta­li­saa­tion, työn murrok­sen, hyvin­voin­nin jakau­tu­mi­sen ja väes­tö­ra­ken­teen muutok­set sekä erityi­sesti juuri tässä hetkessä esillä olevat ener­gia­ky­sy­myk­set ja muut­tu­neen turval­li­suus- ja maail­man­po­liit­ti­sen ympä­ris­tön.

Samaan aikaan kaiken kokois­ten kuntien kannalta on tavoi­tel­ta­vaa, että ne pysty­vät itse­näi­sesti ja jous­ta­vasti kanta­maan vastuuta perus­teh­tä­viensä toteut­ta­mi­sesta ja suju­van arjen tarjoa­mi­sesta asuk­kail­leen. Lisäksi jokai­sen kunnan on voitava vaikut­taa omaan tule­vai­suu­teensa. Se voi tarkoit­taa esimer­kiksi profi­loi­tu­mista vaik­kapa mökki­kun­naksi tai teol­li­suu­den kehdoksi.

Kunnat ovat arjen ja hyvin­voin­nin perusta. Suoma­lai­selle se lähin vaiku­tus arkeen tapah­tuu kunta­ta­solla. Ei siis ole yhden­te­ke­vää, minkä­lai­sia ovat tule­vai­suu­den kunnat.

Siksi nyt on oikea aika suoma­lais­ten kaupun­kien ja kuntien kunnian­pa­lau­tuk­selle.

Nyt on oikea aika…

1. tunnis­taa erilais­tu­vat kunnat ja kaupun­git
2. lait­taa kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den väli­nen työn­jako kuntoon
3. turvata tule­vai­suu­den kunnille järkevä rahoi­tus
4. raken­taa sivis­tys­kun­tia
5. vahvis­taa hyvin­voin­tia ja ehkäistä syrjäy­ty­mistä
6. huoleh­tia kuntien elin­voi­masta
7. fiksulle maan­käy­tölle ja toimi­valle liiken­teelle
8. torjua ilmas­ton­muu­tosta ja luon­to­ka­toa

1. Nyt on oikea aika tunnis­taa erilais­tu­vat kunnat ja kaupun­git

Suomen nykyi­nen lain­sää­däntö painaa sekä tuhan­nen asuk­kaan kunnan että puolen miljoo­nan asuk­kaan kaupun­gin samaan muot­tiin. Olemme ajau­tu­neet tulkin­taan, jossa kuntia tulee yhte­näis­tää ja valtion ohjausta tiuken­taa.

Jos haluamme saada toimi­van, notkean ja eteen­päin katso­van kunta­ken­tän, kunnille on annet­tava aito mahdol­li­suus erilais­tua ja vahvis­tua. Sitä on tuet­tava lain­sää­dän­töä uudis­ta­malla ja anta­malla liik­ku­ma­ti­laa kunnille ja kaupun­geille. Kehi­tystä erilais­tu­viin kuntiin on syytä jatkaa ja samalla huoleh­tia siitä, että jokai­nen kunta pystyy tarjoa­maan osal­taan perus­tus­lain mukai­sesti perus­pal­ve­lut sivis­tys-, elin­keino- ja maan­käyt­tö­asioissa.

Kuntien tehtä­vien eriy­ty­mi­nen on jo tosia­sial­li­sesti alka­nut. Sote- ja TE-palve­lu­jen uudis­tuk­set ovat ajaneet kohti tilan­netta, jossa kunnissa on synty­nyt erilai­sia alueel­li­sia ratkai­suja ja yhteis­työn malleja. Tule­vai­suu­dessa jokai­sen kunnan tulee voida ammen­taa omista vahvuuk­sis­taan sekä hakea itsel­leen parhaat kump­pa­nit kuhun­kin tehtä­vään.

Jokai­sen kunnan tulee pystyä tarjoa­maan osal­taan perus­tus­lain mukai­sesti perus­pal­ve­lut sivis­tys-, elin­keino- ja maan­käyt­tö­asioissa.

Kokoo­mus­lai­sia keinoja tukea erilais­ten kuntien kehi­tystä:

• Ratkai­sut ovat kuntien tehtä­vien eriy­ty­mis­ke­hi­tyk­sen salli­mi­sessa, kump­pa­nuk­sissa ja yhteis­työssä. Kuntien ja kaupun­kien erilai­suus tunnis­te­taan parem­min ja niiden väli­nen erilais­tu­mi­nen salli­taan kaupun­kien erityis­roo­lia kehit­tä­mällä.
• Kaupun­kien erityistä roolia edis­te­tään valtion ja kaupun­kien väli­sillä sopi­muk­silla. Tarvit­taessa kaupun­kien erityis­teh­tä­vien osalta tehdään lain­sää­dän­nöl­li­siä muutok­sia.
• Suuret kaupun­git ja valtio toimi­vat yhä vahvem­min kump­pa­neina kestä­vän kasvun ja kansain­vä­lis­ty­mi­sen edis­tä­mi­seksi. Tähän tulee luoda uuden­lai­nen yhteis­työ­malli, suur­ten kaupun­kien ja valtion väli­nen pysyvä stra­te­gi­nen allianssi.
• Vahvis­te­taan kaik­kia kuntia purka­malla normeja nykyi­sestä kuntien tehtä­vä­ken­tästä ja varmis­te­taan siten, että jokai­nen kunta pystyy vastaa­maan perus­teh­tä­vistä sivis­tys-, elin­keino- ja maan­käyt­tö­asioista.
• Käyn­nis­te­tään vapaa­kun­ta­ko­keilu, jonka avulla kokeil­laan mini­mi­nor­mioh­jausta palve­lui­den järjes­tä­mi­seen parhaalla mahdol­li­sella tavalla ja anne­taan kunnille mahdol­li­suus tehdä lakia­loit­teita pysy­vän muutok­sen teke­mi­seen.

2. Nyt on oikea aika lait­taa kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den väli­nen työn­jako kuntoon

Hyvin­voin­tia­luei­den aloi­tuk­sen jälkeen kuntien tulo­kulma tervey­teen ja hyvin­voin­tiin muut­tuu.

Kunnilla on merkit­tä­västi yhteen­so­vi­tet­ta­vaa hyvin­voin­tia­lu­een tehtä­vien­jaossa. Palve­luita onkin syytä järjes­tää tarkoi­tuk­sen­mu­kai­silla hartioilla. Kokoo­mus kannat­taa koulu­ter­vey­den­huol­lon palaut­ta­mista kuntiin sekä suhtau­tuu kriit­ti­sesti kaik­kiin hyvin­voin­tia­luei­den tehtä­vien laajen­nuk­siin.

Näin edis­te­tään kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den yhteis­työtä:

• Oppi­las- ja opis­ke­li­ja­ter­vey­den­huol­lon palve­lut palau­te­taan kuntien järjes­tä­mis­vas­tuulle niin, että kunnilla ja hyvin­voin­tia­lueilla on mahdol­li­suus sopia kuraat­tori- ja psyko­lo­gi­pal­ve­lui­den järjes­tä­mi­sestä.
• Varmis­te­taan jous­ta­vuus ja anne­taan hyvin­voin­tia­lueille ja kunnille mahdol­li­suus sopia palve­lui­den järjes­tä­mi­sestä. Tämän tulisi koskea erityi­sesti työl­li­syy­teen kytkey­ty­vien kuntout­ta­vien sekä kotou­tu­mista edis­tä­vien palve­lui­den ja ympä­ris­tö­ter­vey­den­huol­lon palve­luita, mutta myös muita sosi­aa­li­pal­ve­luita.
• Kunnista ei siir­retä enää lisä­teh­tä­viä hyvin­voin­tia­lueille.
• Vahvis­te­taan kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den kannus­ti­mia yhteis­työ­hön. Samalla varmis­te­taan, että sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den yhteys kuntiin ei katkea. Tämä on erityi­sen tärkeää sosi­aa­li­pal­ve­lui­den ja työl­li­syys­pal­ve­lui­den välillä.

3. Nyt on oikea aika turvata tule­vai­suu­den kunnille järkevä rahoi­tus

Kuntien itse­näi­syy­den ja vahvis­ta­mi­sen myötä myös rahoi­tus­poh­jan tulee olla enem­män kuntien omassa hallin­nassa. Kuntien aivan ydin­teh­tä­vien toteu­tu­mi­nen täytyy varmis­taa ja rahoit­taa, mutta samaan aikaan kunnan tulee voida aikai­sem­paa voimak­kaam­min hyötyä onnis­tu­mi­sis­taan. Sote-uudis­tus toi muka­naan erityi­sesti kaupun­kei­hin haas­teita tarpeel­lis­ten inves­toin­tien rahoi­tuk­sesta. Koko Suomen tule­vai­suu­den kehi­tys ja hyvin­vointi edel­lyt­tä­vät, että kaupun­geilla on mahdol­li­suus kehit­tyä, inves­toida ja raken­taa tule­vai­suutta.

Onkin vält­tä­mä­töntä, että kuntien nykyistä epäsel­vää ja moni­mut­kaista valtio­no­suus­jär­jes­tel­mää muute­taan perus­ta­van­laa­tui­sesti. Kokoo­muk­sen mallin mukai­nen kuntien rahoi­tus ja valtio­no­suus­jär­jes­tel­mästä olisi läpi­nä­kyvä, selkeä ja kannus­taisi kuntia kehit­tä­mään sekä toimi­maan elin­voi­man kasvat­ta­mi­seksi.

Näin se tehdään:

• Uudis­te­taan valtio­no­suus­jär­jes­tel­mää. Kuntien rahoi­tus kannus­tin­vai­ku­tuk­si­neen on mietit­tävä uudes­taan, sillä nykyi­nen valtio­no­suus­jär­jes­telmä rokot­taa onnis­tu­neesta elin­voi­ma­po­li­tii­kasta, eikä kaikin osin tunnista ja tue kuntien ja kaupun­kien uutta roolia.
• Noste­taan yhtei­sö­ve­ron jako-osuutta ja paran­ne­taan kunnal­lis­ve­ron efek­tii­vi­syyttä.

4. Nyt on oikea aika raken­taa sivis­tys­kun­tia

Sivis­tyk­sen ja koulu­tuk­sen laaduk­kaan toteu­tuk­sen merki­tys on kaupun­kien ja kuntien kohta­lon­ky­sy­mys. Jokai­sella ihmi­sellä pitää olla tasa­ver­tai­nen mahdol­li­suus oppia ja kehit­tää itse­ään.

Sivis­tys on suoma­lai­sen yhteis­kun­nan, menes­tyk­sen ja tule­vai­suu­den perus­pi­lari, ja vahvan osaa­mi­sen pohjalta jokai­nen voi raken­taa oman­nä­köis­tään elämää. On siis vält­tä­mä­töntä varmis­taa, että koulu­tus on kunta­ta­solla laadu­kasta ja kunnilla on edel­ly­tyk­set järjes­tää koulu­tus laaduk­kaasti.

Kokoo­muk­sen keinot huoleh­tia osaa­mi­sesta ympäri Suomen:

• Jokai­sella kunnalla on oltava sekä mahdol­li­suus että velvol­li­suus tarjota laadu­kas oppi­mis­polku yhden­ver­tai­sesti. Turva­taan laadu­kas ja saavu­tet­tava koulu­tus kaikilla alueilla.
• Varhais­kas­va­tuk­sen, esi- ja perus­o­pe­tuk­sen sekä toisen asteen koulu­tuk­sen on jatkos­sa­kin säilyt­tävä kuntien laki­sää­tei­sinä tehtä­vinä. Siir­toa hyvin­voin­tia­lueille ei pidä tehdä.
• Kunnille asete­taan koulu­tuk­sen laatuun ja saavu­tet­ta­vuu­teen sekä väes­tö­poh­jaan perus­tu­via kritee­rejä kasva­tus- ja koulu­tus­pal­ve­lui­den laadun turvaa­mi­seksi.
• Kasva­tuk­sen ja koulu­tuk­sen sekä varhai­sen tuen henki­löstö- ja resurs­si­pu­laan ja monia­lai­seen yhteis­työ­hön yli orga­ni­saa­tio­ra­jo­jen tulee panos­taa määrä­tie­toi­sesti. Noste­taan varhais­kas­va­tuk­sen henki­lös­tön koulu­tus­paik­koja niillä alueilla, joissa henki­lös­tö­pula vaikut­taa voimak­kaim­min.
• Toteu­te­taan kaksi­vuo­ti­nen esio­pe­tus ja laske­taan oppi­vel­vol­li­suu­den alka­mi­sen ikäraja 5 vuoteen.
• Asete­taan tavoit­teeksi nostaa varhais­kas­va­tuk­sen osal­lis­tu­mi­sas­tetta myös nuorem­missa ikäluo­kissa.
• Laajen­ne­taan posi­tii­vi­sen diskri­mi­naa­tion rahoi­tus myös varhais­kas­va­tuk­seen, jossa aluei­den eriy­ty­mi­nen on koulu­ja­kin voimak­kaam­paa pienem­pien “oppi­laak­siot­toa­luei­den” vuoksi.
• Vahvis­te­taan perus­o­pe­tuk­sen laatua vakiin­nut­ta­malla laatu- ja tasa-arvo­ra­hoi­tus.
• Toteu­te­taan S2-opetuk­sen uudis­tus, jonka tarkoi­tuk­sena on varmis­taa äidin­kie­li­ta­soi­nen suomen tai ruot­sin kielen oppi­mi­nen mahdol­li­sim­man laajalle joukolle perus­kou­luop­pi­laita ja nopeut­taa S2-opetuk­seen osal­lis­tu­vien siir­ty­mistä suomen tai ruot­sin äidin­kie­len opetuk­seen riit­tä­vällä tuella.
• Jatke­taan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen kehit­tä­mistä osaa­mis­pe­rus­tai­suu­den pohjalta ja vahvassa yhteis­työssä työ- ja elin­kei­noe­lä­män kanssa. Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen tavoit­teena tulee olla auttaa kohtaanto-ongel­man ratkai­sussa. Aloi­tus­paik­ka­jaon tulee vastata työelä­män tarpei­siin.
• Varmis­te­taan lukio­kou­lu­tuk­sen saavu­tet­ta­vuus kaik­kialla Suomessa.

5. Nyt on oikea aika edis­tää hyvin­voin­tia ja ehkäistä syrjäy­ty­mistä

Tule­vai­suu­den kunnilla on tärkeä rooli hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­sessä sekä vapaa-ajan palve­luissa ja sosi­aa­li­sesti kestä­vän kehi­tyk­sen varmis­ta­mi­sessa. Näitä kannat­taa ajatella koko­nai­suu­tena ja laajasti, sillä kuntien ja ihmis­ten arjessa mahdol­li­suuk­sien hyödyn­tä­mi­nen, hyvin­vointi ja hyvä kunta raken­tu­vat koko­nai­suu­desta.

Laaduk­kaat liikunta- ja harras­tus­mah­dol­li­suu­det ovat tärkeitä keinoja edis­tää suoma­lais­ten arkista hyvin­voin­tia. Korkea­ta­soi­nen ja houkut­te­leva kult­tuu­ri­tar­jonta puoles­taan lisää osal­taan hyvin­voin­tia, mutta on myös osa kaupun­ki­po­li­tiik­kaa, jolla edis­tämme kasvua ja kansain­vä­lis­ty­mistä kaupun­ki­seu­duilla. 

Toisaalta myös monet sosi­aa­li­set haas­teet, kuten maahan­muut­ta­jien kotou­tu­mi­nen, segre­gaa­tio, jengiy­ty­mi­nen ja asunn­ot­to­muus, ovat erityi­sesti kaupun­kien kanssa ratkais­ta­via ilmiöitä. Niitä ei voi ratkaista hallin­to­sii­loissa, vaan tässä tarvi­taan vahvaa kaupun­ki­po­li­tiik­kaa, rahoi­tuk­sen ohjaa­mista uudel­leen sekä vahvaa yhteis­työtä valtion, polii­sin, hyvin­voin­tia­luei­den ja kuntien välillä.

Eriy­ty­mi­sen ehkäi­syssä avai­na­se­massa ovat moni­puo­li­nen ja vahva asun­to­mark­kina, kattava ja toimiva jouk­ko­lii­kenne sekä eri kaupun­gi­no­sien kehit­tä­mi­nen palve­lui­den avulla.

Siksi

• Toteu­te­taan harras­tus­ta­kuu.
• Mahdol­lis­te­taan liikun­nan, kult­tuu­rin ja vapaa-ajan olosuh­tei­den kehit­tä­mi­nen liikunta- ja kult­tuu­ri­paik­ka­ra­ken­ta­mi­sen tuella.
• Raken­ne­taan toimi­via kevyen liiken­teen väyliä ja tehdään arjen liik­ku­mi­sesta kävel­len ja pyöräil­len houkut­te­le­vam­paa.
• Varmis­te­taan taiteen perus­o­pe­tuk­sen laatu ja saavu­tet­ta­vuus.
• Pois­te­taan pitkä­ai­kai­sa­sunn­ot­to­muus Suomesta seuraa­van halli­tus­kau­den aikana
• Otetaan segre­gaa­tion ehkäisy entistä vahvem­min kaupun­ki­suun­nit­te­lun lähtö­koh­daksi.
• Varmis­te­taan ihmis­ten mahdol­li­suus vaikut­taa omaan elinym­pä­ris­töönsä.
• Paran­ne­taan kuntien mahdol­li­suuk­sia ennal­taeh­käistä ja puut­tua nuoriso- ja jengi­vä­ki­val­taan.
• Sääde­tään kuntien tehtä­väksi edis­tää asuk­kai­den arjen turval­li­suutta, palau­te­taan kuntien oikeus antaa paikal­li­sia järjes­tys­sään­töjä ja lisä­tään kunnal­lista järjes­tyk­sen­val­von­taa.

6. Nyt on oikea aika huoleh­tia kuntien elin­voi­masta

Kuntien ja kaupun­kien uudessa roolissa koros­tuu entistä vahvem­min niiden merkit­tävä tehtävä elin­voi­man edis­tä­mi­sessä. Tämä luo koko Suomelle mahdol­li­suuk­sia, joten tätä tehtä­vää halli­tuk­sen on edis­tet­tävä Suomen kasvun vahvis­ta­mi­seksi.

Erityi­sesti suuret kaupun­git ovat inno­vaa­tio­alus­toja, joissa yksi­tyi­nen, julki­nen ja kolmas sektori toimi­vat yhdessä. Kaupun­kien ekosys­tee­mien avulla Suomen on mahdol­lista erikois­tua kansain­vä­li­sesti huip­pu­tek­no­lo­gian ja -osaa­mi­sen eri sekto­reilla.

Työl­li­syys- ja elin­kei­no­pal­ve­lu­jen siirto kunnille vuonna 2025 avaa uusia mahdol­li­suuk­sia hyödyn­tää paikal­lista osaa­mista vaikut­ta­vien palve­lui­den raken­ta­mi­seen yksi­tyi­sen ja julki­sen sekto­rin sekä korkea­kou­lu­jen yhteis­työllä. Siir­toa ei saa jättää tekni­seksi muutok­seksi, vaan varmis­taa, että se muut­taa myös ajat­te­lu­mal­leja ja toimin­nan tapoja, jotta palve­lut ovat vaikut­ta­via sekä työn­te­ki­jöille että työnan­ta­jille.

Tule­vai­suu­dessa kansain­vä­li­set inves­toin­nit ja osaa­jat keskit­ty­vät vahvasti kaupun­ki­seu­duille. Inves­toin­tien ja osaa­jien kiin­nos­tusta Suomea ja Suomen kaupun­keja kohtaan on vauh­di­tet­tava.

Kokoo­mus lisäisi kuntien elin­voi­mai­suutta esimer­kiksi näin:

• Vahvis­te­taan kaupun­kien inno­vaa­tio­eko­sys­tee­mien roolia valtion kump­pa­nina stra­te­gi­sessa TKI-työssä esimer­kiksi sopi­muk­sel­li­suu­den kautta.
• Houku­tel­laan lisää kansain­vä­li­siä inves­toin­teja ja vauh­di­te­taan elin­voi­main­ves­toin­tien toteu­tu­mista kehit­tä­mällä valtion ja kuntien lupa­pro­ses­seja uudella neuvot­te­lu­me­net­te­lyllä, jonka avulla voidaan lyhen­tää käsit­te­ly­ai­koja merkit­tä­väs­tija paran­ne­taan viran­omai­syh­teis­työtä asia­kas­läh­töi­sesti. Menet­te­lyssä eri valtion toimi­jat ja kunnat sitou­tu­vat yhdessä tavoi­te­ai­kaan käsit­te­lyssä, tietoa jaetaan toimi­joi­den kesken ja eri lupia voidaan käsi­tellä siten saman­ai­kai­sesti siten, että tule­vai­suu­dessa päätök­set saa yhdeltä luukulta.
• Luodaan uuden­lai­nen toimin­ta­tapa valtion ja kuntien välille suur­teol­li­suu­den teol­li­suus­puis­to­jen raken­ta­mi­selle ja riskien jaka­mi­selle, jotta kansain­vä­li­siä inves­toin­teja voidaan kansal­li­sesti houku­tella.
• Huoleh­di­taan, että kunnille siir­ty­mässä olevien TE-palve­lu­jen rahoi­tus, ohjaus­jär­jes­telmä ja asia­kas­pal­ve­lun lain­sää­däntö turvaa­vat kuntien todel­li­set mahdol­li­suu­det onnis­tua kohtaanto-ongel­mien ratkai­se­mi­sessa kannus­tin­jär­jes­tel­män edel­lyt­tä­mällä tavalla. Tämä tarkoit­taa jous­ta­vuu­den ja harkin­nan lisää­mistä asiak­kai­den palve­lu­pro­ses­sei­hin.
• Pois­te­taan ulko­mai­sen työvoi­man tarve­har­kinta ja suju­voi­te­taan maahan­tu­lo­pro­ses­seja digi­ta­li­saa­tiota hyödyn­täen.
• Vakiin­nu­te­taan suur­ten kaupun­kien kansain­vä­lis­ten osaa­jien palve­lui­hin keskit­ty­vät toimin­not ja vahvis­te­taan valtion ja suur­ten kaupun­kien välistä yhteis­työtä osaa­jien houkut­te­lussa ja erilai­sissa aset­tu­mi­seen ja kansain­vä­li­siin palve­lui­hin liit­ty­vissä toimin­noissa.
• Mahdol­lis­te­taan kansal­li­sen yliop­pi­las­tut­kin­non suorit­ta­mi­nen englan­niksi.
• Syven­ne­tään ja laajen­ne­taan datan, auto­maa­tion ja teko­ä­lyn hyödyn­tä­mistä osana julki­sen sekto­rin palve­lu­ra­ken­netta niin, että tiedon­kulku toimi­joi­den välillä on suju­vaa ja tieto­tur­val­lista ja palve­lut enna­koi­via.

7. Nyt on oikea aika fiksulle maan­käy­tölle ja toimi­valle liiken­teelle

Kuntien rooli maan­käy­tön, ympä­ris­tön, asumi­sen ja liiken­teen kehit­tä­jänä on jatkos­sa­kin ratkai­seva. Se puoles­taan vaikut­taa myös koko Suomen talou­teen. Kunnilla ja kaupun­geilla tulee olla mahdol­li­suu­det suju­ville maan­käyttö- ja raken­nus­pro­ses­seille.

Valtion ei pidä lisätä sään­te­lyä, vaan päin­vas­toin purkaa normeja sovel­tu­vista paikoista. Kaavoi­tuk­sen ja asun­to­tuo­tan­non juohe­vuus on erityi­sen tärkeää kasva­vissa kaupun­geissa esimer­kiksi segre­gaa­tion vähen­tä­mi­seksi. Kaupun­kien kasvun pitää olla kestä­vää ja toimi­vaa sekä sosi­aa­li­sesti, talou­del­li­sesti että ekolo­gi­sesti.

Suomen kilpai­lu­ky­vyn ja huol­to­var­muu­den kannalta on järke­vää ja kauko­nä­köistä edis­tää kaupun­ki­seu­tu­jen saavu­tet­ta­vuutta niin kansal­li­sesti kuin kansain­vä­li­ses­ti­kin. Kaupun­kien tehok­kaat jouk­ko­lii­ken­ne­rat­kai­sut ja toimi­vat asun­to­mark­ki­nat taas luovat dynaa­mi­sia työs­sä­käyn­tia­lueita ja vahvis­ta­vat työvoi­man liik­ku­vuutta.

Ilmas­ton­muu­tosta torju­taan ja luon­to­ka­toa este­tään kaupun­geissa ja kunnissa. Lämmi­tys, maan­käyttö, liikenne, jäte­huolto ja monet muut pääs­tö­läh­teet ovat kuntien ja kaupun­kien käsissä olevia asioita.

Kokoo­muk­sen keinoja ovat:

• Huoleh­di­taan kaupun­kien ja aluei­den saavu­tet­ta­vuu­desta eri kulku­muo­doilla. Jatke­taan MAL-sopi­muk­sia nykyis­ten kaupun­ki­seu­tu­jen kanssa ja huomioi­daan tavoit­teissa kestä­vyy­den ohella myös saavu­tet­ta­vuus.
• Maan­käyttö- ja raken­nus­lain uudis­tuk­sen tavoit­teena on purkaa sään­te­lyä, nopeut­taa kaavoi­tusta ja suju­voit­taa raken­ta­mi­sen proses­seja. Tavoit­teena tulee olla nykyistä jous­ta­vampi kaava­ta­so­jen päivi­tys­mah­dol­li­suus ja maano­mis­ta­jan aloi­teoi­keu­den lisää­mi­nen.
• Asun­to­po­li­tii­kassa on tehtävä suun­nan­muu­tos. Tarvit­semme lisää mark­ki­naeh­toista raken­ta­mista ja toimi­vam­mat asun­to­mark­ki­nat. Kuntien kaavoi­tusta sekä kasvun kannus­ti­mia on vahvis­tet­tava. Asumi­seen ja raken­ta­mi­seen liit­ty­vät tuet on tuotava läpi­nä­ky­viksi ja tuki asumi­sessa on suun­nat­tava nykyistä tarkem­min sitä eniten tarvit­se­ville. Pois­te­taan pitkä­ai­kai­sa­sunn­ot­to­muus.

8. Nyt on oikea aika torjua ilmas­ton­muu­tosta ja luon­to­ka­toa

Kestä­vän kasvun alusta luodaan kunnissa ja kaupun­geissa eheällä yhdys­kun­ta­ra­ken­teella, yritys­ten ja tutki­muk­sen yhteis­työn sekä hankin­to­jen kautta. Ilmas­ton­muu­tosta torju­taan ja luon­to­ka­toa este­tään kaupun­geissa ja kunnissa; lämmi­tys, maan­käyttö, liikenne, jäte­huolto ja monet muut pääs­tö­läh­teet ovat kuntien ja kaupun­kien käsissä olevia asioita.

Luon­to­ka­don torjunta on mahdol­lista kuntien ja valtion yhteis­työllä ilman, että kaupun­kien ja kuntien kasvu vaaran­tuu. Huoli­matta tavoit­teista ilmas­ton­muu­tok­sen ja luon­to­ka­don torjun­nassa, kunnissa on myös tärkeä varau­tua muut­tu­vaan ilmas­toon osana riskien­hal­lin­taa ja varau­tu­mista.

Näin Kokoo­mus tukisi kuntien ilmas­to­työtä:

• Panos­te­taan moni­puo­li­seen jouk­ko­lii­ken­tee­seen. Tuetaan liik­ku­mis­ta­po­jen muutosta kaupun­kien jouk­ko­lii­ken­ne­tuella ja raidein­ves­toin­neilla.
• Mahdol­lis­te­taan kaupun­ki­seu­duille oikeus paikal­lis­ju­na­lii­ken­teen järjes­tä­mi­seen. Valtion rahoi­tus liiken­teen operoin­tiin on vält­tä­mä­töntä.
• Kokoo­mus haluaa rajoit­taa pääs­töjä, ei liik­ku­mista. Siksi ruuh­ka­mak­suja ei toteu­teta, vaan liiken­teen pääs­töjä alen­ne­taan esimer­kiksi sähköis­tä­mi­sen keinoin.
• Ilmas­ton­muu­tosta torju­taan ja halli­taan parhai­ten suur­ten kaupun­ki­seu­tu­jen ja valtion väli­sellä yhteis­työllä. Uusia toimin­ta­ta­poja esimer­kiksi kier­to­ta­lou­den edis­tä­mi­seen kuntien, valtion ja yritys­ten yhteis­työllä on kokeil­tava ja lain­sää­dän­töä sen mahdol­lis­ta­mi­seksi uudis­tet­tava.
• Valtio sitou­tuu tuke­maan kuntien ilmas­to­toi­mia toimia­lueilla, joissa kansal­li­set ratkai­sut ovat paikal­li­sia ratkai­suja tehok­kaam­pia, kuten liiken­teen pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sessä.
• Luodaan kansal­li­set kritee­rit ja toimin­ta­mal­lit ekolo­gi­sen kompen­saa­tion toteut­ta­mi­seksi kaupun­kien ja kuntien sisällä sekä niiden välillä. Luon­non moni­muo­toi­suutta on edis­tet­tävä myös kaupun­geissa viih­tyi­sän asui­nym­pä­ris­tön turvaa­mi­seksi. Pyri­tään vaikut­ta­maan EU:n ennal­lis­ta­mis­a­se­tuk­seen niin, että se huomioi entistä parem­min Suomen erityi­set olosuh­teet eikä vaaranna kestä­vän kaupun­gis­tu­mi­sen toteu­tu­mista.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa