Opiskelijoiden opintososiaalisessa asemassa päätettävää
Julkaistu:
Juuri julkaistun Opiskelijatutkimus 2006:den (OPM 2006:51) mukaan opiskelija kantaa vastuuta toimeentulostaan. Kevään 2006 kuukausittainen mediaanitulo oli 733 euroa, ja siitä keskimääräinen opintorahan ja asumislisän osuus oli noin 35 %:a. Ansiotulot ohittivat opintotuen määrän prosentuaalisesti, joten hyvällä omallatunnolla voi väittää, että opiskelijat kantavat vastuunsa toimeentulostaan. Olennaista on työnteon vaikutus myös opintojen etenemiseen.
Maltillinen, oman alan ansiotyön tekeminen usein edistää opintoja, vahvistaa opiskelumotivaatiota ja tunnetta oikealla alalla opiskelusta. Kuitenkin 44 %:a koki, että ansiotyön tekeminen hidasti opintojen etenemistä. Tämä kaikki vaikuttaa luonnollisesti myös opiskelijan hyvinvointiin, jossa lepo ja vapaa-aika ovat tärkeitä. Osa-aikatyö on tutkimuksen mukaan tavallisin työn muoto opiskelijalle. 41 %:a opiskelijoista oli tehnyt osa-aikatyötä kuluneen vuoden aikana. Vain 13 %:a ilmoitti, ettei ollut tehnyt lainkaan ansiotyötä. Neljänneksellä ansiotyö oli vastannut hyvin omaa opiskelualaa, mutta silti suurin osa piti työnteon syynä toimeentulon kattamista (63 %:a). Vuonna 2006 naisopiskelijoiden palkkatulojen mediaani oli 350 euroa, kun miesopiskelijoilla se oli 500 euroa. Onko palkkaeron syynä opiskeluala, työnantajien asenne vai mikä, tilannetta ei voi pitää reiluna yksittäisen opiskelijan kannalta.
On muistutettava, että opiskelijat kokonaisuutena ovat heterogeeninen ryhmä, jolloin keskimääräinen tai mediaanitulos on vain suuntaa antava tieto. Ryhmittely esimerkiksi tuloluokkiin antaa laajemman kuvan: noin 70 %:a opiskelijoista elää tutkimuksen mukaan 8 kuukautta vuodessa pienituloisena, ollen 12 %:sta vähiten tienaavan kotitalouden joukossa.
Opintotuki tarvitseekin ensisijaisesti tasokorotuksia, mutta myös järjestelmän rakenteen tarkistamista. Pienet muutokset ovat mielestäni toissijaisia verrattuna opintotuen elementtien tarkistukseen, mutta houkuttelevia huomioida.
Asumislisän vuokraraja on pyritty pitämään samalla tasolla asumistuen yksin asuvan osa-asunnon normin kanssa II kuntaryhmässä. Kuitenkin opiskelijoiden asumislisän kohdalla tuki ei seuraa kustannuskehitystä, kuten asumistuessa. Asumisen kasvavat kustannukset syövät suoraa opiskelijan muuta tuloa.
Opintotuen tarveharkinta kiristyy yhtä tahtia tulorajan jälkeenjääneisyyden takia, mikä ohjaa opintotukea yhä pienituloisemmalle ryhmälle suhteessa yleiseen ansiotulokehitykseen. Näin opintotuen vaikuttavuus heikkenee. Se, että suuri osa tuensaajista, opiskelijoista, nostaa opintotukea ei kuitenkaan tarkoita, että opintotukea tulisi myöntää myös niille, joilla ei ole tarvetta taloudelliseen tukeen. Tulorajoilla on tarkoituksensa, mutta rajan tulisi seurata ansiotulokehitystä.
Opiskelijan puolison tulojen vaikutuksen opintotuen tarveharkintaan tulisi poistaa, sillä on kovin vanhanaikaista olettaa vaikka avoparin tukevan toisiaan taloudellisesti. Toimeenpanossa lähtökohtana on, että samassa (solu)asunnossa asuvat eri sukupuolta olevat henkilöt tulkitaan automaattisesti yhteistaloudeksi, vaikka todellisuudessa niin ei olisi. Oikein tulkinnan saa vain pyytämällä oikaisua, mikä sekin on merkillinen menettelytapa. Ratkaisu tähän ei ole olettaa automaattisesti kaikkia samassa asunnossa asuvia yhteistaloudeksi, vaan poistaa koko puolison tulojen vaikutus. Usein se tarkoittaii naisopiskelijan taloudellista itsenäisyyttä jo työssäkäyvästä poikaystävästä, niin kustannusvaikutukseltaan pieni muutos olisi tervetullut. Vuositasolla se olisi 1,8 miljoonaa euroa.
Sokerina pohjalla on muutoksista kiireellisin ja merkittävin. Opintorahan korotus. Opiskelijajärjestöjen 15 %:n korotusvaatimus opintorahaan jäi toteutumatta joulun alla budjettikierroksella. Jos otettaisiin mikä tahansa muu perustoimeentuloa turvaava etuus, asetettaisiin se aikajanalle, jossa etuutta olisi leikattu 12 vuotta sitten (1995) ja viimeksi korotettu 15 vuotta sitten (1992), oltaisiin jo koko kansan voimin barrikadeilla ja hallitus kaatuisi. Poikkeuksen näyttää tekevät opiskelijoiden toimeentulokysymykset.
On kaksi vakavaa syytä korottaa opintorahaa ja tarkistaa opintotukea kokonaisuudessaan: yksinkertaisesti opintoraha on absoluuttiselta tasoltaan pieni ? 259 euroa kuukaudessa. Toiseksi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kuuluu kolahtaa myös opiskelijoille. Jos hyvinvointiyhteiskunta ei avaudu oikeudenmukaisena opiskelijoille, äänestävät he jaloillaan. Tai paremminkin lentolipuillaan ja lähtevät ulkomaille.
Elina Laavi
sosiaalipoliittinen sihteeri, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL
