Arvoi­sat puolue­val­tuusto, hyvät ystä­vät,

Olemme tänään koolla poik­keuk­sel­li­sen isolla joukolla. Hienoa nähdä teidät kaikki kokoo­muk­sen vaikut­ta­ja­ver­kos­to­jen edus­ta­jat täällä! Jo eilen meillä oli kiin­nos­tava ilta kokoo­mus­po­li­tii­kan parissa, kun puolue­val­tuusto piti työko­kous­taan. Myön­nän, että tunnen kiusausta hieman hehkut­taa. Kanna­tus­ky­se­lyissä kokoo­mus on nyt Suomen suosi­tuin puolue.

Vuosi sitten luvut olivat toisen­lai­sia. Puhuimme tilan­teesta puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa Mikke­lissä.  Niiden keskus­te­lu­jen jälkeen aina­kin minä lähdin sieltä pääl­lim­mäi­senä tunne, että tämä jouk­kue haluaa voit­taa. Nyt luot­ta­mus tuntuu hyvältä. Se on saavu­tettu kovalla työllä. Siitä kiitos teille!

Muis­tu­tan silti itsel­leni jatku­vasti – ja muis­tu­tan teille: se joka tyytyy, hyytyy. Me emme hyydy. Emme jää loikoi­le­maan gallu­pien lämpöön, vaan teemme entistä kovem­min töitä. Tule­vissa vaaleissa haluamme olla ykkös­si­jalla. Paalu­paik­kaa ei lunas­teta tyyty­mällä.

Töitä meillä riit­tää. 

Suomen talou­den näky­mät ovat nyt valoi­sia. Se tosia­sia ei kuiten­kaan ole muut­tu­nut, että syömme edel­leen tule­vien suku­pol­vien eväitä. Emme tyydy siihen.

Meidän on jatket­tava määrä­tie­toi­sesti työtä, jotta velaksi elämi­nen loppuu.Työllisyys on kohe­ne­massa. Näemme kaikki tästä koti­seu­duil­lamme myön­tei­siä merk­kejä. Emme tyydy tähän­kään. Liian moni on edel­leen vailla työtä. Haluamme, että yhä useampi suoma­lai­nen saa kokea, miltä tuntuu olla ensim­mäistä päivää uudessa työssä. Paljon on myös saavu­tettu.

Pidimme lupauk­semme: työn vero­tus ei kiristy. Rohkeasti olemme myös uudis­ta­neet koulu­tusta ja jatkamme uudis­tuk­sia. Miksi? Siksi, että lapset ja nuoret saisi­vat mahdol­li­suuk­sia ja valmiuk­sia, joilla he pärjää­vät muut­tu­vassa maail­massa. Kokoo­mus­lai­sen minis­te­rin johdolla tehdään nyt työtä, joka olisi pitä­nyt tehdä aikaa sitten.

Puskemme myös jatku­vasti vält­tä­mät­tö­miä uudis­tuk­sia eteen­päin.

Olemme käyn­nis­tä­neet myös perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen valmis­te­lun. Meille se on tasa-arvo­ky­sy­mys. Kyse on nais­ten työmark­kina-asemasta ja siitä, että mahdol­li­sim­man moni lapsi pääsee tärkeän varhais­kas­va­tuk­sen piiriin. Kiitän edel­leen Kokoo­mus­nai­sia aloit­teen teke­mi­sestä viime vuoden puolue­ko­kouk­sessa. Isoja asioita on kesken. Suurin ja ajan­koh­tai­sin on sote.

Suoma­lai­sille on turvat­tava sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut myös tule­vai­suu­dessa. Nyt ne eivät toimi parhaalla mahdol­li­sella tavalla. Siksi uudis­tus on vietävä maaliin. Me haluamme, että ne palve­lut ovat nykyistä laaduk­kaam­pia. Ja että hoitoon pääsee heti, kun sitä tarvit­see. Me haluamme, että jokai­sella on mahdol­li­suus valita.

Minun on vaikea käsit­tää, miten sanat vapaus ja valinta voivat herät­tää jois­sa­kin niin kiel­tei­siä tunteita. Meille kokoo­mus­lai­sille ne ovat myön­tei­siä ­­– yhdessä ja erik­seen. Valin­nan­va­paus on ollut suoma­lais­ten halu ja toive. Siksi kokoo­mus sitä ajaa. Valin­nan­va­pau­dessa ei ole kysy­mys vain lain­sää­dän­nön, vaan koko ajat­te­lu­ta­van muutok­sesta, jossa ihmi­nen noste­taan keski­öön. Paketti on viittä vaille valmis. Nyt valin­nan­va­pau­den vastus­ta­jat ovat nouk­ki­neet tikun nokkaan erikois­sai­raan­hoi­don asia­kas­se­te­lin. Kysy­mys on yhden lain, yhden pykä­län, yhden momen­tin yhden kohdan tulkin­nasta.

Jotta kenel­le­kään ei jäisi väärää käsi­tystä, sanon vielä kerran: emme ole romut­ta­massa erikois­sai­raan­hoi­toa. Meidän yliopis­tol­li­set- ja muut keskus­sai­raa­lamme ovat maail­man­luok­kaa. Niissä tehdään korkea­ta­soista hoito-, -tutki­mus – ja opetus­työtä. Erikois­sai­raan­hoi­don palve­luja oste­taan osin jo nyt yksi­tyi­siltä. Pääsääntö erikois­sai­raan­hoi­dossa on jatkos­sa­kin julki­nen tuotanto.

Kokoo­musta syyte­tään siitä, että ajai­simme vain yksi­tyi­sen sekto­rin asiaa. Tällai­sia tari­noita voi toki sepit­tää. Tuotan petty­myk­sen kaikille epäi­li­jöille: kokoo­mus ajaa palve­lu­jen käyt­tä­jien, meidän kaik­kien suoma­lais­ten etua. Haluamme, että jokai­sella suoma­lai­sella on varal­li­suu­des­taan riip­pu­matta oikeus valita.

Olemme kuun­nel­leet valin­nan­va­pau­desta todella paljon mieli­pi­teitä niin julki­selta kuin yksi­tyi­seltä sekto­rilta, eri ammat­ti­ryh­miltä ja tutki­joilta. Esimer­kiksi kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­mässä on alan asian­tun­ti­joita. Minis­te­ri­ryh­mäs­tämme puoles­taan löytyy terveys­tie­tei­den tohtori Paula Risikko, joka on pääneu­vot­te­li­jamme. Monet tahot ovat lähes­ty­neet eri tavoin valmis­te­li­joita ja kaik­kien puoluei­den päät­tä­jiä. Tämä kuuluu poliit­ti­seen päätök­sen­te­koon.

Tunnemme omat neuvot­te­li­jamme: He eivät ole ulko­puo­lis­ten ohjail­ta­vissa. On hävy­töntä väit­tää muuta.

Meidän on vietävä sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tus maaliin. Mutta kokoo­mus ei hyväksy mallia, joka ei vastaa sote-uudis­tuk­selle ja valin­nan­va­pau­delle asetet­tuja tavoit­teita.

Ylpeänä voin sanoa, että uusi laki­luon­nos turvaa valin­nan­va­pau­den. Perus­tus­la­ki­va­lio­kun­nan vaati­mat muutok­set on huomioitu. Mutta valin­nan­va­pau­den perus­ta­voite ei ole pois­tu­massa. Tämän me olemme yhdessä halli­tuk­sessa sopi­neet.

Maakun­ta­hal­lin­nolle tulee velvoite myön­tää asia­kas­se­te­leitä, mutta ne ovat tarkoin rajat­tuja. Maakun­nalla on käytet­tä­vissä kaikki väli­neet vastata toimi­vasta koko­nai­suu­desta.  Valin­nan­va­paus toteu­te­taan halli­tusti, vaiheit­tain, niin että julki­nen erikois­sai­raan­hoito ei vaarannu. Ja että se on talou­del­li­sesti kestä­vää.

Uudis­ta­mi­nen vaatii rohkeutta. Matkan varrella on toki ollut haas­teita – ne on yksi kerral­laan ratkaistu. Niin ratkais­taan nytkin. Tiedän, että niin julki­sella kuin yksi­tyi­sellä sekto­rilla osataan tehdä sote-palve­luja hyvin. Uskon silti vahvasti, että kilpailu paran­taa palve­lui­den laatua. Ja että se koituu asiak­kai­den eduksi.

Täysin häpei­le­mättä sanon myös tämän: Kokoo­muk­sesta on erin­omaista, jos sote-uudis­tus synnyt­tää uusia yrityk­siä. Yrityk­set teke­vät Suomen menes­tyk­sen. Huoleh­dimme siitä, että suoma­lai­sella pk-yrityk­sellä on aito mahdol­li­suus olla sote-palve­lui­den tuot­ta­jina. Valta on asiak­kailla ja vaaleilla vali­tuilla päät­tä­jillä. Jos joku yritys, on se suuri tai pieni, on se suoma­lai­nen tai kansain­vä­li­nen, ei tarjoa laaduk­kaita palve­luita, se sulje­taan pois.

Me kokoo­muk­sessa luotamme ihmis­ten kykyyn valita.

Me kokoo­muk­sessa luotamme ihmis­ten kykyyn valita. Eivätkö muut­kin voisi luot­taa? Me haluamme tehdä sote-uudis­tuk­sen.

Hyvät ystä­vät,

Meidän on tehtävä töitä myös Euroo­pan unio­nin uudis­ta­mi­seksi. Talous­vai­keu­det ja turva­paik­ka­kriisi ovat koetel­leet jäsen­mai­den yhte­näi­syyttä. Britan­nian EU-ero, brexit, oli kylmä suihku. Olemme uuden edessä. Nyt on se hetki, jolloin voimme vaikut­taa siihen, mihin suun­taan EU tule­vai­suu­dessa kehit­tyy.

Vuonna 1994 me kokoo­mus­lai­set kampan­joimme aktii­vi­sesti Suomen EU-jäse­nyy­den puolesta. Se vuosi on jäänyt mieleeni toises­ta­kin syystä: Vuonna 1994 Sauli Niinistö valit­tiin kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jaksi Espoon Dipo­lissa pide­tyssä puolue­ko­kouk­sessa.

Minulle Suomen EU-jäse­nyys on aina ollut arvo­va­linta. Minulle on itses­tään selvää, että Suomi on valin­nut kuulu­mi­sen länsi­mai­seen arvo­yh­tei­söön, joka pohjaa demo­kra­ti­aan, ihmi­soi­keuk­siin, oikeus­val­tio­pe­ri­aat­tee­seen ja vapai­siin mark­ki­noi­hin. Olen hyvil­läni siitä, miten paljon julkista keskus­te­lua Suomen EU-poli­tii­kasta on lähi­viik­koina käyty. Toivot­ta­vasti keskus­telu jatkuu vilk­kaana.

Väit­teet siitä, ettei Suomella olisi EU-poli­tii­kassa linjaa tai tavoit­teita, ovat minusta kuiten­kin vääriä. Meillä on aivan samat mahdol­li­suu­det kuin muil­la­kin jäsen­mailla tehdä esityk­siä unio­nin tule­vai­suu­desta. Sitä mahdol­li­suutta olemme myös käyt­tä­neet. Suomen tavoit­teena on EU, joka tuot­taa aitoa lisä­ar­voa meille euroop­pa­lai­sille.

Olemme olleet aloit­teel­li­sia euroop­pa­lai­sen puolus­tusyh­teis­työn kehit­tä­mi­sessä. Suomi on ensim­mäis­ten joukossa muodos­ta­nut oman, harki­tun kannan talous- ja raha­lii­ton EMU:n kehit­tä­mi­seen. Se on eteen­päin katsova, kokoo­mus­lai­nen linjaus. Se on saanut kiitosta muual­ta­kin Euroo­pasta.

Minusta EU:n pitää uudis­taa rahan­käyt­töään radi­kaa­listi. Unio­nin budjet­tia pitää käyt­tää nykyistä tehok­kaam­min tuke­maan uutta, ei turvaa­maan vanhaa. Meidän euroop­pa­lais­ten yhtei­siä euroja ja resurs­seja on ohjat­tava turval­li­suu­teen, maahan­muut­toon ja talou­den uudis­ta­mi­seen. Budjet­tiin pitää jättää tilaa reagoida nopei­siin­kin muutok­siin maail­massa.

Hyvät kuuli­jat,

EU:n on toimit­tava johdon­mu­kai­sesti niin ulkoi­sesti kuin sisäi­sesti. Emme voi katsoa läpi sormien piit­taa­mat­to­muutta yhtei­sistä arvoista, kuten oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen vaali­mi­sesta.

Olen huolis­sani siitä, mitä arvo­yh­tei­söl­lemme on tapah­tu­massa. Puolan, Unka­rin, Tshe­kin tilanne ­­ - ja viimeksi äärioi­keis­to­lai­sen vapaus­puo­lu­een menes­tys Itäval­lan vaaleissa vaivaa­vat miel­täni. Puolan presi­dentti Andrzej Duda vieraili Suomessa alku­vii­kosta. Näistä asiois­ta­kin keskus­te­limme ja toin esiin huoleni.

Vasta­pai­nona erityi­sesti Hollan­nin ja Rans­kan vaali­tu­lok­set ovat ilah­dut­ta­neet minua – ja  Euroo­pan kehi­tyk­sen kannalta se, että Angela Merkel jatkaa Saksan perä­si­messä, turvaa Euroo­pan Unio­nin vakaan kehit­tä­mi­sen. Euroo­pan unioni ei todel­la­kaan ole valmis. Tarvit­semme rohkeita muutok­sia. Käytän­nössä se merkit­see valmiutta edetä eritah­ti­sesti.

Mieles­täni Suomen ei pidä kulkea keski­tiellä, vaan uudis­ta­jien kanssa. Kärki­jou­koissa. Kokoo­mus on valmis viemään Suomen kaik­kiin maamme edun mukai­siin ytimiin. Euroo­passa tapah­tu­nei­den järjet­tö­mien terro­ri­te­ko­jen jälkeen on entistä selvem­pää, että turval­li­suus vaatii meiltä lisä­te­koja.

Sisäi­nen ja ulkoi­nen turval­li­suus eivät ole kaksi eril­listä asiaa. Ne kytkey­ty­vät tiiviisti toisiinsa. Meidän euroop­pa­lais­ten on yhdessä tehtävä aiem­paa enem­män Afri­kan ja Lähi-idän elino­lo­jen kohen­ta­mi­seksi. Se tarkoit­taa lisää krii­sin­hal­lin­tao­pe­raa­tioita, lisää kehi­ty­syh­teis­työtä ja huma­ni­taa­rista apua ja lisää inves­toin­teja, jotka luovat työpaik­koja.

Emme ole nähneet maahan­muut­to­krii­sin loppua. Tarvit­semme vahvem­mat Euroo­pan raja­val­von­ta­vi­ran­omai­set, yhte­näi­sem­mät turva­paik­ka­käy­tän­nöt ja entistä suurem­mat pako­lais­kiin­tiöt. Emme voi ottaa vastaan kaik­kia, jotka Euroop­paan haluai­si­vat tulla. Se on yksin­ker­tai­sesti mahdo­tonta. Mutta Euroo­pan on yritet­tävä tarjota suoje­lua kaikille, jotka sitä aidosti tarvit­se­vat. Se on moraa­li­nen velvol­li­suu­temme. Tarvit­semme pikai­sesti yhtei­sen, koko­nais­val­tai­sen euroop­pa­lai­sen maahan­muut­to­po­li­tii­kan.

Hyvät kuuli­jat,

Tarvit­semme lisää euroop­pa­laista yhteis­työtä myös soti­laal­li­sen turval­li­suu­den alalla. Olemme Suomessa tehneet pitkä­jän­teistä, määrä­tie­toista työtä koko­nais­maan­puo­lus­tuk­sen eteen. Nyt meillä on uskot­tava kyky puolus­taa maatamme ja luoda vakautta alueil­lemme. Sen ytimessä on taval­lis­ten suoma­lais­ten korkea maan­puo­lus­tus­tahto. Kuten presi­dentti Niinistö on osuvasti sano­nut, olemme kaikki maan­puo­lus­ta­jia.

Tarvit­semme lisää euroop­pa­laista yhteis­työtä myös soti­laal­li­sen turval­li­suu­den alalla.

Vaikka olemme vahvoja, nykyis­ten, moni­nais­ten ja enna­koi­mat­to­mien uhkien edessä tarvit­semme lujem­paa pohjois­maista, euroop­pa­laista ja tran­sat­lant­tista yhteis­työtä. Mitä pidem­mälle pohjois­mai­sessa puolus­tusyh­teis­työssä pääsemme, sitä parempi Suomelle. Mitä pidem­mälle euroop­pa­lai­sessa puolus­tusyh­teis­työssä pääsemme, sitä parempi Suomelle. Mitä pidem­mälle etenemme tran­sat­lant­ti­sessa yhteis­työssä, sitä parempi Suomelle.

Euroo­pan puolus­tusyh­teis­työssä on nyt uusi vaihe päällä. Olemme silti hyvin kaukana siitä, että EU olisi soti­las­mahti tai puolus­tus­liitto.

Suomelle avain­ky­sy­mys on EU-maiden valmius antaa toisil­leen apua. Lissa­bo­nin sopi­muk­sessa on avun­an­nosta kirjaus. Siltä puut­tuu vielä uskot­ta­vuus. Meidän tavoit­teemme on, että yhtei­nen tulkinta kirjauk­sesta vahvis­tuu. Tiedos­tan, että edessä on pitkä tie. Entä miten naapu­rimme Venäjä suhtau­tuu tähän kaik­keen? Meidän kannat­taa pitää Venä­jään tiiviisti yhteyttä. Kuten pidäm­me­kin. Venä­läi­set kyllä ymmär­tä­vät, että osana nykyistä tiiviim­pää euroop­pa­laista puolus­tusyh­tei­söä tai tran­sat­lant­tista puolus­tusyh­teis­työtä, Suomi ei ole yhden­kään naapu­ri­maansa vihol­li­nen, vaan huoleh­tii omasta turval­li­suu­des­taan.

Arvoi­sia puolue­val­tuusto, hyvät kuuli­jat,

Maail­man­po­li­tii­kan nyky­ti­laa kuvaa parhai­ten jatkuva muutos. Kaksi viik­koa sitten edus­tin Suomea Maail­man­pan­kin ja Kansain­vä­li­sen valuut­ta­ra­has­ton IMF:n vuosi­ko­kouk­sissa Washing­to­nissa.

Yhdys­val­to­jen pouk­koi­leva poli­tiikka ja sisään­päin kään­ty­mi­nen huoles­tut­ta­vat minua. Mitä vähem­män Yhdys­val­lat on läsnä kansain­vä­li­sessä poli­tii­kassa, sitä enem­män maail­massa on epävar­muutta. Suomen ja kaik­kien muiden avoi­mien yhteis­kun­tien on teräs­täy­dyt­tävä ja vaiku­tet­tava entistä voimak­kaam­min monen­kes­ki­sen, sään­töi­hin perus­tu­van kansain­vä­li­sen järjes­tel­män puolesta.

Erityi­sesti tässä ajassa Suomen johdossa on oltava vahvaa ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tista osaa­mista. Sitä tasa­val­lan presi­dentti Sauli Niinis­töllä on. Tämän näke­myk­sen me suoma­lai­set selvästi jaamme. Ylen presi­dent­ti­ky­se­lyssä ylivoi­mai­nen enem­mistö suoma­lai­sista toivoo Niinis­tön jatka­van tehtä­väs­sään.

Niinistö on kulke­nut pitkän tien kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jasta, arvos­te­tusta valtio­va­rain­mi­nis­te­ristä ja edus­kun­nan puhe­mie­hestä tasa­val­lan presi­den­tiksi.

Minä näen Niinis­tössä edel­leen paljon samaa Saulia kuin aina. Hän on hieman etäi­nen, hänessä on rosoi­suutta, mystiik­kaa­kin. Hänessä on valta­vasti karis­maa. Niinis­tön kyky pereh­tyä asioi­hin ja omis­tau­tua niille on hämmäs­tyt­tävä. Tärkeiksi koke­mis­taan asioista hänellä on vahvat mieli­pi­teet. Eikä hän ujos­tele tuoda niitä julki. Niinistö ei epäröi johtaa. Elämä ja koke­mus ovat tuoneet Niinis­töön uusia sävyjä. Hän on pohdis­ke­lija.

Sauli Niinistö ei ole vain vahva ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan osaaja. Hän on arvo­joh­taja. Arvonsa Niinistö on näyt­tä­nyt myös tekoina. Niinistö oli vuonna 2007 mukana perus­ta­massa Tuki­kum­mit-säätiötä. Säätiön tavoite on kirkas: pois­taa yksin jäämi­nen ja tarkoi­tuk­set­to­muus nuor­ten elämästä.

Hän on väsy­mä­tön kohtuul­li­suu­den yhteis­kun­nan puoles­ta­pu­huja. ”Jos haluamme säilyt­tää jonkin­laista kohtuul­li­suutta, tulee vastus­taa ahneutta, jota ilme­nee kovin monella eri tavalla”, Niinistö on sano­nut.

Kohtuul­li­suu­desta hän on pitä­nyt kiinni myös omalla kohdal­laan. Suomen luon­nosta Niinistö on kiin­nos­tu­nut ja sitä hän kunnioit­taa. Heinä­kuussa 2015 yllät­tyi­vät Ylen Luonto-Suomen toimit­ta­jat: Saulia Naan­ta­lista askar­rutti keltai­nen kukka. Se vahvis­tui pals­ter­na­kaksi.

”En tunne yhtään suoma­laista, jolle luonto olisi vieras tai vailla merki­tystä”, Niinistö totesi Hossan kansal­lis­puis­ton avajai­sissa kesä­kuussa.

Meidän kokoo­mus­lais­ten on helppo aset­tua presi­dentti Niinis­tön vies­tien tueksi. Ne ovat samoja, joita olemme itse nosta­neet esiin. Kansan­liik­keen ehdok­kaaksi aset­tu­mi­nen oli istu­valle presi­den­tille luon­teva ratkaisu. Yhtä luon­te­vaa on, että meidän paik­kamme on Niinis­töä tuke­vassa kansan­liik­keessä. Arvoisa puolue­val­tuusto: Esitän, että asetumme kansan­liik­keen ehdok­kaan, tasa­val­lan presi­dentti Sauli Niinis­tön uudel­leen­va­lin­nan tueksi.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa