Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja Petteri Orpon puhe maaseu­tu­val­tuus­kun­nan kokouk­sessa 9.3.2018

Hyvät kokoo­muk­sen maaseu­tu­val­tuus­kun­nan jäse­net,

Ensim­mäi­nen minis­te­ri­pes­tini oli maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­te­riössä. Se oli minulle monessa suhteessa opet­ta­vai­nen koke­mus. Maail­man­po­li­tii­kan tapah­tu­mat syven­si­vät Suomen maata­lou­den kannat­ta­vuus­krii­siä. EU osoitti soli­daa­ri­suutta ja jous­ta­vuutta vilje­li­jöil­lemme, kun Venäjä lait­toi rajat kiinni. Maata­lous­tu­kien maksa­tusai­ka­tau­lu­jen nopeut­ta­mi­nen vaati erityis­toi­mia. Metsä­hal­li­tuk­sen yhtiöit­tä­mi­nen takkuili. Sudet, lohet ja ahmat työl­lis­ti­vät tuol­loin­kin minis­te­riä. Kaikista näistä selvit­tiin.

Mietin jo silloin, että krii­si­pa­ket­tien jatku­van pohdin­nan sijasta olisi katsot­tava eteen­päin ja mietit­tävä maata­lous­po­li­tii­kan sisäl­töjä ja tavoit­teita pitkällä aika­vä­lillä. Tavoit­teet pitää etsiä tule­vai­suu­desta mennei­syy­den sijaan. Kokoo­mus on käyn­nis­tä­nyt tämän tule­vai­suus­työn. Eilen oma väkemme kuuli jouk­koa asian­tun­ti­joita. Tänään työtä jatke­taan tällä poru­kalla. Mieti­tään yhdessä, minne haluai­simme mennä ja miten sinne pääs­tään. Iso kuva tule­vai­suu­desta on minusta selvä. Ruoka on maail­man­laa­jui­nen kasvuala ja sitä se tulee olemaan Suomes­sa­kin. Maail­man elin­tar­vi­ke­jär­jestö FAO on arvioi­nut, että tuotan­non tulisi kasvaa 70 prosent­tia vuoteen 2050 mennessä, jotta maapal­lon kasvava väestö saadaan ruokit­tua.

Kunkin maan tulee kantaa kortensa kekoon, sillä ruoka­tur­vasta huoleh­ti­mi­nen kuuluu itse­näi­sen valtion perus­vel­vol­li­suuk­siin. Meidän pitää miet­tiä, miten Suomi vastaa tähän haas­tee­seen. Mitkä ovat meidän vahvuu­temme 30 vuoden päästä ja mihin meidän pitäisi panos­taa. Määrällä tai hinnalla emme tule tuol­loin­kaan pärjää­mään.

Meidän pitää tiedos­taa, että ruokaan liit­ty­vät arvot ovat muut­tu­neet ja muut­tu­massa. Entistä useam­malle meistä ruokaan liit­tyy paljon muita­kin arvoja kuin pelkkä ravin­to­si­sältö. Haluamme tietää ruuan alku­pe­rän ja kuka sen on tehnyt, haluamme raaka-aineemme tuoreina ja mahdol­li­sim­man käsit­te­le­mät­tö­minä ja odotamme ruualta elämyk­siä, tari­noita ja aitoutta. Yhä useampi kantaa huolta ruuan tuotan­non kestä­vyy­destä niin talou­den, ympä­ris­tön kuin yhteis­kun­nan­kin kannalta. Luomun kysyntä kasvaa, anti­bioot­tien käyt­töä karsas­te­taan, eläin­suo­je­lu­vaa­ti­muk­set kiris­ty­vät ja kasvi­pro­teiini korvaa lihaa. Kulut­ta­jat halua­vat vies­tiä arvoista valin­noil­laan ja hinnan merki­tys piene­nee. Kokoo­muk­sen pitää vastata tähän arvo­jen muutok­seen.

Myös tekno­lo­gia muut­taa ruuan tuotan­toa ja suhdet­tamme ruokaan. Keino­liha, verti­kaa­li­vil­jely ja monet muut nykyi­set ja tule­vat inno­vaa­tiot muut­ta­vat perin­teistä käsi­tystä ruuan tuotan­nosta. Jatkossa ruokaa voi tulos­taa kolmiu­lot­tei­sesti kotona. Näitä inno­vaa­tioita ei pidä pelätä vaan olla eturin­ta­massa niitä kehit­tä­mässä ja kaupal­lis­ta­massa.

Suomi on ollut toisi­naan eturin­ta­massa ajamassa muutosta. 25 vuotta sitten vain Suomi ja Ruotsi piti­vät anti­bioot­tien käyt­töön liit­ty­viä riskejä esillä. Nyt koko maailma puhuu niiden käytön vähen­tä­mi­sestä maata­lou­dessa. Vali­tet­ta­vasti emme ole kyen­neet hyödyn­tä­mään tätä tren­diä elin­tar­vik­kei­den vien­ti­pon­nis­te­luissa tai koti­mai­sessa mark­ki­noin­nissa. Emme myös­kään ole saaneet koti­maista kaup­paa ja teol­li­suutta sitou­tu­maan mata­liin anti­bioot­ti­ta­soi­hin tuon­ti­ta­va­ran osalta. Tule­vai­suutta on pohdittu, mutta emme ole tehneet muutok­sia tule­vai­suutta silmällä pitäen.

Lähiai­koina linjaamme useista asioista, joilla on merki­tystä pitkälle tule­vai­suu­teen. Eläin­suo­je­lu­laki on pian halli­tuk­sen pöydällä. Laki­luon­nosta on kriti­soitu kunnian­hi­mot­to­maksi. Kysy­tään, jääm­mekö eläin­suo­je­lussa jälkeen Keski-Euroo­pan teho­tuot­ta­ja­maista. Yksi esimerkki on parsi­na­ve­tat. Suomessa tätä ei ole esitetty tehtä­väksi, koska katsomme saman tavoit­teen toteu­tu­van itses­tään, koska uudet nave­tat ovat kaikki pihat­toja. Tanska puoles­taan hyödyn­tää mark­ki­noin­nis­saan kiel­to­aan 15 vuoden siir­tä­mä­ajalla, kun taas me Suomessa kuun­te­lemme moit­teita ja vertai­luja Tans­kan tilan­tee­seen. Haas­tan teidän pohti­maan, kumpi tilanne on elin­kei­non kannalta parempi.

Meidän pitää myös pohtia suhdet­tamme kaup­po­jen ja ravin­to­loi­den lain­sää­dän­tö­vaa­ti­muk­siin.

Meidän pitää myös pohtia suhdet­tamme kaup­po­jen ja ravin­to­loi­den lain­sää­dän­tö­vaa­ti­muk­siin. Kun eräs iso kansain­vä­li­nen kaup­pa­ketju ilmoitti luopu­vansa viri­ke­hä­keissä tuotet­tu­jen munien myyn­nistä, oltiin tuot­ta­ja­pii­reissä närkäs­ty­neitä. Olisiko parempi stra­te­gia ollut kampan­joida yhdessä eläin­suo­je­lu­jär­jes­tö­jen kanssa, jotta kauppa vaatisi toimit­ta­jil­taan possuille oikeutta pitää sapa­ronsa tai kasvaa ilman anti­bioot­ti­kuu­reja?

Meidän pitää paran­taa muuten­kin mark­ki­noi­den toimi­vuutta. Suhtau­dun minis­teri Lepän esityk­seen elin­tar­vi­ke­val­tuu­te­tusta lähtö­koh­tai­sesti avoi­min mielin, mutta asiasta pitää vielä keskus­tella elin­tar­vi­kea­lan eri toimi­joi­den kanssa. Kaupan vahvaa mark­kina-asemaa tukee elin­tar­vi­ke­vien­timme vähäi­syys. Kilpai­lemme koti­mark­ki­noilla emmekä ole hake­neet vien­ti­mark­ki­noita pitkä­jän­tei­sesti. Vien­ti­kielto Venä­jälle oli meille terveel­li­nen herä­tys. Tuol­loin yksi krii­si­toi­men­pide oli vien­ni­ne­dis­tä­mi­sen lisä­ra­hoi­tus. Nyky­hal­li­tus on jatka­nut samalla linjalla.

Olemme perus­ta­massa ruoka­vi­ras­toa. Sille tulee laki­sää­tei­seksi tehtä­väksi myös vien­nin edis­tä­mi­nen. Tämä on terve­tul­lut laki­muu­tos. Koros­tamme tällä elin­tar­vi­ke­vien­nin vaati­man viran­omais­toi­min­nan tärkeyttä. Olin itse avaa­massa minis­te­rinä Kiinan mark­ki­noita. Käytän­nön työn teki kuiten­kin Elin­tar­vi­ke­vi­rasto, joka vakuutti kiina­lai­set meidän elin­tar­vi­ke­val­von­tamme erin­omai­suu­desta.

Vien­nin pitäisi olla yhä useam­man yrityk­sen tavoite. Kun maaseu­dun yrityk­siä tuetaan, pitäisi pain­opiste olla inno­vaa­tioissa ja lisä­ar­vossa. Meiltä löytyy hienoja yrityk­siä esimer­kiksi kasvi­pro­teiini- tai alko­ho­li­sek­to­reilta, joilla on alusta lähtien ollut katse maail­malla. Näitä yrit­tä­jiä meidän pitää auttaa menes­ty­mään.

Enti­senä maata­lous­mi­nis­te­rinä seuraan myös suurella mielen­kiin­nolla komis­sion suun­ni­tel­mia EU:n yhtei­sen maata­lous­po­li­tii­kan uudis­ta­mi­sesta. EU:sta tuleva rahoi­tus ja lain­sää­däntö sekä luovat mahdol­li­suuk­sia, että rajoit­ta­vat niitä. Hyvin tiukasti säädel­lystä ja valvo­tusta järjes­tel­mästä siir­ry­tään yhtei­siin tavoit­tei­siin ja vastuun siir­toon jäsen­maille niiden toteu­tu­mi­sesta. Tämä on hyvä asia. Komis­saari Hogan totesi minulle syksyllä, että tämä ratkai­see Suomen muut­tu­vien pelto­loh­ko­jen ongel­man. Se olisi hyvä asia. Vilje­li­jöi­den henki­set resurs­sit on vapau­tet­tava lomak­keista ja valvon­noista tule­vai­suu­den teke­mi­seen.

Komis­sion lakieh­do­tuk­sia odote­taan ennen kesää. Niitä odotel­lessa tarvi­taan virka­mies­kun­nalta ja minis­te­riltä tuhan­sia tunteja jalka­työtä Brys­se­lin käytä­villä. Meidän tulee olla mukana teke­mässä tätä uudis­tusta ennak­koon, eikä odotella esityk­siä. Touko­kuussa tulee myös komis­sion esityk­set EU:n tule­vasta rahoi­tuk­sesta. Viimeksi ajoimme päämi­nis­teri Katai­sen johdolla samaan aikaan sekä tiuk­kaa budjet­ti­ku­ria että maata­lou­den rahoi­tuk­sen turvaa­mista. Onnis­tuimme molem­missa. Tällä kertaa meillä on sama tavoite.

Meidän pitää huoleh­tia ruuan tuotan­non kannat­ta­vuu­desta. Sen tuot­ta­mi­sesta pitää osaa­van yrit­tä­jän voida ansaita elan­tonsa. Tämä ei ole helppo tehtävä näinä niuk­kuu­den ja sääs­tö­jen aikoina. Valtion kassa tulee olemaan tyhjä myös lähi­vuo­sina. Siksi tukieu­rot on suun­nat­tava tarkasti tule­vai­suu­den tuke­mi­seen. Kannat­ta­va­uus on haet­tava mark­ki­noilta, ei valtion kassan kautta. Inno­vaa­tiot, osaa­mi­nen ja kansain­vä­li­syys ovat niitä kulma­ki­viä, joiden varaan sekä maata­lou­den että kansa­kun­tamme tule­vai­suus pitää raken­taa.

Kokoo­mus on uudis­tus­puo­lue. Lähdemme siitä, että ihmi­sen, yritys­ten ja yhteis­kun­nan pitää olla avoin muutok­sille. Robot­ti­lypsy on parempi kuin käsin­lypsy. Pelloilla trak­tori on tehok­kaampi kuin hevo­nen. Muutos ja menes­tys eivät ole kiinni asuin­pai­kasta vaan ideoista ja ihmi­sestä. Meillä on ympäri maata hienoja yrityk­siä, jotka hyödyn­tä­vät paikal­li­sia vahvuuk­sia. Näistä vahvuuk­sista on synty­nyt ja syntyy jatkossa Suomen menes­tys­ta­rina.

Sadassa vuodessa Suomi on nous­sut Euroo­pan taka­pa­ju­lasta yhdeksi maail­man parhaista maista. Olemme jatku­vasti eri vertai­luissa kärki­mai­den joukossa, puhu­taanpa sitten yritys­ten toimin­taym­pä­ris­töstä tai tasa-arvosta. Muutos on edel­lyt­tä­nyt meiltä kykyä ja halua muut­tua, kykyä katsoa kauem­maksi kuin omiin varpai­siin. Tähän olemme valmiita myös tällä poru­kalla.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa