Suomi on tien­haa­rassa. Meillä on valit­ta­vana joko hitaan näivet­ty­mi­sen ja laske­van elin­ta­son tie tai rohkean uudis­tu­mi­sen ja uusien menes­tys­te­ki­jöi­den tie. Vaikka ulkoi­set haas­teet vaikut­ta­vat asemaamme ja päätök­sen­teon edel­ly­tyk­siin, päätös suun­nan valin­nasta on meidän käsis­sämme.

Tiedämme Suomea kohtaa­vat haas­teet: mene­tämme työpaik­koja ja inves­toin­teja, valtio velkaan­tuu, väestö ikään­tyy, ilmas­ton­muu­tos haas­taa kaik­kia yhteis­kun­nan raken­teita ja julki­sen sekto­rin kestä­vyys heik­ke­nee.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suutta ei raken­neta tarrau­tu­malla vanhaan. Kun maailma muut­tuu ympä­ril­lämme, uudis­tu­mi­nen on ainoa vaih­toehto. Suoma­lai­nen vahvuus on aina ollut kyky uudis­tua ja muut­tua. Yhtä­lailla vahvuu­temme on ollut tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen ja kyky tehdä myös vaikeita, mutta terveen­jär­jen mukai­sia päätök­siä.

Pohjois­mai­nen yhteis­kun­ta­malli on laajalti hyväk­sytty malli tämän salin kaikissa ryhmissä. Pohjois­mai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on mielen­kiin­toi­nen, mutta toimiva yhdis­telmä terveen­ta­lou­den ja välit­tä­mi­sen arvoja.

Mallimme on hintava. Siksi se toimii vain jos teemme riit­tä­västi työtä. Palve­lu­yh­teis­kunta koului­neen, päivä­ko­tei­neen ja terveys­kes­kuk­si­neen on mahdol­lista vain, jos säily­tämme kilpai­lu­ky­kymme globaa­lissa kilpai­lussa.

Jos Suomi säilyt­tää asemansa kasva­van ja kansain­vä­li­sen yritys­toi­min­nan ja teol­li­suu­den koti­maana, pärjää myös hyvin­voin­tiyh­teis­kunta. Kykymme tehdä päätök­siä, jotka lisää­vät teol­li­suu­den inves­toin­teja, kykymme tehdä päätök­siä, jotka lisää­vät uusien yksi­tyi­sen­sek­to­rin työpaik­ko­jen määrää, kertoo kyvys­tämme lunas­taa hyvin­vointi- ja huolen­pi­to­lu­paus.

Nykyi­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme on raken­nettu rohkealla uudis­tu­mi­sella ja tämä resepti on myös 2010-luvulla oikea vastaus. Vain määrä­tie­toi­sella uudis­ta­mi­sella Suomi voi selvitä koko yhteis­kun­taamme ravis­te­le­vista täysin uuden­lai­sista haas­teista.

Tasa­val­lan presi­dentti asetti tässä­kin asiassa sanansa taiten. Tarvit­ta­vien päätös­ten teke­mi­sessä on oltava tahtoa, vaikka mennä läpi harmaan kiven, kun asiamme sen vaatii. Tätä meiltä nyt odote­taan, koska teke­mättä ei voi jättää.

Arvoisa puhe­mies,

Suomen talous kulkee käsi kädessä kansain­vä­li­sen talous­ti­lan­teen kanssa. Olemme vahvasti vien­nistä ja kansain­vä­li­sestä kaupasta riip­pu­vai­nen maa. Viime kädessä suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kestä­vyys on kiinni siitä, kuinka hyvin suoma­lai­set tuot­teet ja palve­lut pärjää­vät kansain­vä­li­sillä mark­ki­noilla.

Menes­ty­mi­nen kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa vaatii koko joukon toimia ja tahtoa. Meidän on oltava valmiita satsaa­maan tutki­muk­seen ja amma­til­li­seen koulu­tuk­seen. Meidän oltava valmiita pitä­mään Suomi vero­tuk­sel­li­sesti kilpai­lu­ky­kyi­senä ja riskin­ot­toon ja ahke­ruu­teen kannus­ta­vana. Meidän on kyet­tävä puolus­ta­maan Suomen luotet­ta­vuutta pitä­mällä julki­nen talou­temme kunnossa.

Myös työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen on tehtävä oma osuu­tensa sen puolesta, että Suomeen syntyisi uusia työpaik­koja ja, että maas­samme tehtäi­siin riit­tä­västi työtä. Työ nimit­täin luo työtä. Palkka- ja työura­rat­kai­suilla on ääret­tö­män suuri merki­tys siihen kuinka moni ihmi­nen saa tule­vai­suu­dessa työpai­kan.

Euroo­pan talous­ke­hi­tys on yhä epävar­maa. On rehel­listä todeta, että jos kaikki menisi siten, kun miltä juuri tällä hetkellä näyt­tää, olisimme kulke­massa kohti parem­paa. Tilanne haavoit­tu­vim­pien maiden kohdalla on rauhoit­tu­nut, minkä voi havaita näiden maiden jouk­ko­vel­ka­kir­jo­jen korko­jen madal­tu­mi­sesta tasolle, jolla ne voivat normaa­liin tapaan nostaa mark­ki­noilta tarvit­se­mansa lainan. Espan­jan kymme­nen vuoden velka­pa­pe­rin korko on tänään 5,3 %, Italian 4,5 %, Portu­ga­lin 6,5 % ja Irlan­nin 3,7 %.

Krii­si­mai­den tilan­teen rauhoit­tu­mi­seen on vaikut­ta­nut maiden oma kuri­na­lai­nen budje­tin sopeu­tus­po­li­tiikka, kilpai­lu­ky­kyä lisää­vät raken­teel­li­set toimet, Euroo­pan keskus­pan­kin ehdol­li­nen tuki-ilmoi­tus, euroa­lu­een yhtei­set toimet krii­si­ra­has­toi­neen ja euron sään­tö­poh­jan vahvis­ta­mi­si­neen.

Kaikesta tästä huoli­matta, ei kannata tuudit­tau­tua hyvän olon tuntee­seen. Krii­siä ei olla vielä sivuu­tettu. Erityi­sesti poliit­ti­sen kentän epäva­kaus saat­taa kiris­tää tilan­netta eri jäsen­mai­den rahoi­tus­a­se­man kohdalla.

Kansain­vä­li­sen talou­den elpy­mi­sestä ei ole Suomelle tiedossa nopeaa vetoa­pua. Valtio on joutu­nut otta­maan viimei­sen kolmen vuoden aikana arviolta 28 miljar­dia euroa uutta velkaa hyvin­voin­timme rahoit­ta­mi­seksi ja talou­den elvyt­tä­mi­seksi. Tällä vela­no­tolla valtio on pehmen­tä­nyt kansain­vä­li­sen talous­krii­sin vaiku­tusta suoma­lais­ten arkeen.

Tämä mittava velkaan­tu­mi­nen on vain pieni osa siitä, millai­seen kehi­tyk­seen olisimme joutu­neet, jos euroop­pa­laista finans­si­krii­siä ei oltaisi hoidettu, vaan oltai­siin annettu kaiken kaatua pääl­lemme. Tätä­hän moni tässä­kin salissa on vaati­nut.

Arvoisa puhe­mies,

Hitaan talous­kas­vun ja valtion nopean velkaan­tu­mi­sen lisäksi hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kestä­vyyttä haas­taa kaksi suurta muutosta: väes­tön ikään­ty­mi­nen ja elin­kei­no­ra­ken­teen muutos.

Seuraa­van 20 vuoden aikana Suomi on Euroo­pan nopeim­min ikään­tyvä maa. Työi­käis­ten määrä vähe­nee ja myös tehdyn työn määrä vähe­nee. Samaan aikaan julkis­ten palve­lu­jen ja tulon­siir­to­jen tarve kasvaa. Pitkällä aika­vä­lillä tämä epäsuhta, julki­sen talou­den kestä­vyys­vaje, uhkaa nostaa julki­sen velka­taa­kan ja vero­tuk­sen kestä­mät­tö­män korkeiksi.

Jos emme toimi nyt, edessä olisi hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den asteit­tai­nen rapau­tu­mi­nen ja toisaalta yrit­tä­mi­sen sekä työn­teon kannus­tei­den hiipu­mi­nen. Tällaista kehi­tystä emme voi sallia.

Pitkän aika­vä­lin hyvin­voin­ti­lu­paus­ten ja niiden rahoi­tuk­sen välissä on tällä hetkellä eri arvioi­den mukaan jopa 7?10 miljar­din euron vaje. Suomessa on siis luvattu esimer­kiksi laadu­kas hoito ikäih­mi­sille vuonna 2030, mutta ilman uudis­tuk­sia yhtei­set varat eivät riitä tuon palve­lun tarjoa­mi­seen.

Väes­tön ikään­ty­mi­sen ohella toinen Suomea haas­tava tekijä on elin­kei­no­ra­ken­teen muutos. Tämä näkyy käytän­nössä työpaik­ko­jen häviä­mi­senä perin­tei­siltä teol­li­suu­de­na­loilta ja samalla taas uusien työpaik­ko­jen synty­mi­senä muille sekto­reille. Työpaik­ko­jen synty­mi­nen ja häviä­mi­nen on taval­lista muutosta talou­dessa. Väes­tön ikään­tyessä nekin alat, jotka eivät kasva, tarvit­se­vat enem­män uutta työvoi­maa.

Taval­li­sena vuonna Suomessa syntyy ja häviää noin 200 000 työpaik­kaa. Nyt saldo on kuiten­kin miinus­merk­ki­nen: uusia työpaik­koja ei synny samaa tahtia kuin niitä häviää. Kymme­nen viime vuoden aikana teol­li­suu­desta on kadon­nut 90 000 työpaik­kaa.

Vaikka raken­teel­li­nen kilpai­lu­ky­kymme on usei­den tutki­mus­ten mukaan hyvä, Suomi ei silti ole riit­tä­vän houkut­te­leva inves­toin­ti­kohde uudelle yritys­toi­min­nalle ja sitä kautta synty­ville uusille työpai­koille. Suoma­lai­set kansain­vä­li­set teol­li­suus­yri­tyk­set pärjää­vät kyllä, mutta onko Suomi niille jatkos­sa­kin maa, jossa toimia, jonne inves­toida, jossa tutkia ja kehit­tää ja jossa valmis­taa? Onneksi voimme itse vaikut­taa siihen, että näin olisi.

Halli­tus on käyn­nis­tä­nyt uuden Team Finland -toimin­ta­mal­lin edis­tä­mään Suomen talou­del­li­sia ulko­suh­teita, maaku­vaa, yritys­ten kansain­vä­lis­ty­mistä ja Suomeen suun­tau­tu­via inves­toin­teja. Haluamme tehos­te­tulla yhteis­työllä auttaa yrityk­siämme pärjää­mään maail­malla.

Arvoisa puhe­mies,

Suomella on kaikki edel­ly­tyk­set menes­tyä myös jatkossa. Meillä on paljon vahvuuk­sia ja paljon kasvu­po­ten­ti­aa­lia eri aloilla. Esimer­kiksi Suomen korkea osaa­mi­nen ICT-alalla tulee osata nyt käyt­tää oikein. Meillä on erit­täin hyvä perusta toimia tieto- ja vies­tin­tä­tek­no­lo­gian kärki­maana.

Ilmas­ton­muu­tok­sen edetessä yhä tärkeäm­mäksi kasvua­laksi nousee myös puhtai­den tekno­lo­gioi­den kehit­tä­mi­nen niin ener­gian­tuo­tan­non kuin muiden­kin sekto­rei­den osalla. Puhtaalle tekno­lo­gialle, vähä­pääs­töi­sille ratkai­suille, ener­gia- ja mate­ri­aa­li­te­hok­kaille tuot­teille on kehit­ty­mässä valta­vat mark­ki­nat. Edel­lä­kä­vi­jät menes­ty­vät niillä ja halli­tuk­sen tavoite on, että Suomi on näiden edel­lä­kä­vi­jöi­den joukossa. Myös tällä alalla meillä on kaikki edel­ly­tyk­set olla maail­man kärjessä.

Samoin Suomen tulee osata hyödyn­tää tule­vai­suu­den kasvua­lana myös sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen kysyn­nän voima­kasta kasvua. Hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen kysyntä ei kasva pelkäs­tään meillä Suomessa, vaan trendi on globaali. Oikealla tavalla yhdis­tetty korkea tekno­lo­gi­nen osaa­mi­nen luo pohjaa esimer­kiksi älyk­käille palve­lu­jär­jes­tel­mille tervey­den­huol­lossa ja ikäih­mis­ten laaduk­kaassa hoidossa. Hyvin­voin­ti­pal­ve­lut voivat avata Suomelle aivan uuden­lai­sia vien­ti­mah­dol­li­suuk­sia, jos pystymme tämän osaa­mi­semme oikein hyödyn­tää.

Yhtenä Suomen kansal­li­sista vahvuuk­sista on laadu­kas koulu­tus. Eri puolilla maail­maa koulu­tuk­seen panos­te­taan yhä enem­män. Korkean osaa­mi­sen ja laajan sivis­tyk­sen antama pohja talou­del­li­selle vaurau­delle on tunnus­tettu laajalti eri maissa. Tämä avaa Suomelle taas uusia kasvu­nä­ky­miä. Koulu­tus­vien­tiä kehit­tä­mällä meillä on mahdol­li­suus laajen­taa vien­ti­tu­lo­jen lähteitä ja samalla vahvis­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme rahoi­tuk­sel­lista perus­taa.

Uutena kasvu­mah­dol­li­suuk­sia sisäl­tä­vänä ulot­tu­vuu­tena on myös erityi­sesti mainit­tava arkti­suus ja siihen liit­ty­vät tuot­teet. Esimer­kiksi jään­mur­toon liit­tyvä korkea tekno­lo­gi­nen osaa­mi­nen on niitä asioita, joilla Suomi voisi menes­tyä kansain­vä­li­sillä mark­ki­noilla.

Arvoisa puhe­mies,

Suoma­lai­sen hyvin­voin­nin turvaa­mi­seen on vain yksi ratkaisu: työn teke­mi­nen. Tarvit­semme toisaalta lisää työpaik­koja, toisaalta lisää työvoi­man tarjon­taa ja työl­lis­tä­mi­sen kynnyk­sen madal­ta­mista.

Suomella on paljon vahvuusa­lueita ja useita kasvua­loja, jotka voivat tuot­taa tule­vai­suu­den hyvin­voin­tia ja työl­li­syyttä. Joiden­kin arvioi­den mukaan tarvit­si­simme jopa 200 000 uutta yksi­tyi­sen sekto­rin työpaik­kaa, jotta julkis­ten palve­lui­den rahoi­tus olisi kestä­vällä pohjalla myös vuonna 2020.

Yksi­tyi­sen sekto­rin työpaik­koja ei voida synnyt­tää valtio­val­lan mahti­käs­kyllä tai teko­hen­gi­tyk­sellä. Valtio ei valitse kasvua­loja tai päätä mikä yritys­toi­minta kannat­taa ja mikä ei.

Valtion tehtävä on luoda yrityk­sille suotui­sat toimin­tae­del­ly­tyk­set ja järjes­tää puit­teet toimi­valle kilpai­lulle. Uusia yksi­tyi­sen sekto­rin työpaik­koja kyllä syntyy, kun yritys­toi­min­nan puit­teet ovat kunnossa.

Halli­tus on toimil­laan osal­taan vahvis­ta­nut Suomen asemaa kasvu­ys­tä­väl­li­senä ja luotet­ta­vana maana. Olemme budjet­ti­so­peu­tus­toi­mil­lamme osoit­ta­neet kykymme huoleh­tia siitä, ettei Suomesta ole tulossa ylivel­kaan­tu­vaa maata.

Tämän lisäksi olemme tehneet koko joukon kasvun kannus­teita, samaan aikaan kun muuten olemme joutu­neet talout­tamme sopeut­ta­maan. Tästä huoli­matta maali liik­kuu. Meiltä vaadi­taan uusia toimia molem­milla osa-alueilla.

Uusien työpaik­ko­jen synty­mi­nen Suomeen edel­lyt­tää inves­toin­teja. Suomen houkut­te­le­vuus inves­toin­ti­koh­teena näyt­tää heikolta. Pääomat virtaa­vat ulos Suomesta ja suoma­lais­ten yritys­ten henki­lös­tö­määrä vähe­nee Suomessa ja kasvaa ulko­mailla. Suomen erin­omai­sesta raken­teel­li­sesta kilpai­lu­ky­vystä on turha puhua, jos Suomeen ei inves­toida, suoma­lais­ten yritys­ten tuot­teet ja palve­lut eivät menesty kansain­vä­li­sillä mark­ki­noilla ja työpaik­koja siir­re­tään pois Suomesta.

Tämä suunta on kyet­tävä kään­tä­mään.

Arvoisa puhe­mies,

Uusien työpaik­ko­jen synty­mi­nen edel­lyt­tää, että työlle löytyy osaa­via teki­jöitä. Työpa­nok­sen vähe­ne­mi­nen uhkaa tule­vina vuosina kuris­taa Suomen talou­den kasvu­po­ten­ti­aa­lia tuntu­vasti. Tämän vuoksi tarvi­taan laaja kirjo toimen­pi­teitä, joilla nykyistä useampi työi­käi­nen saadaan mukaan työelä­mään, joilla kyetään piden­tä­mään työuria ja joilla kyetään lisää­mään tehdyn työn määrää. Työl­li­syy­den lisää­mi­sen on parasta lääkettä köyhyy­teen ja syrjäy­ty­mi­seen.

Moni on ymmär­ret­tä­västi sitä mieltä, että tässä on risti­riita: miksi yhä useampi työi­käi­nen pitäisi saada mukaan työelä­mään, kun kaikille nykyi­sil­le­kään ei kerran riitä työtä?

On kuiten­kin niin, että työvoi­man tarjonta luo työlle kysyn­tää. Mitä useampi suoma­lai­nen on valmis työhön, sitä enem­män työpaik­koja Suomessa on. Tämän lisäksi tiedämme, että väes­tön ikään­ty­mi­sen seurauk­sena karkeasti seuraa­vat 20 vuotta työelä­mästä lähtee enem­män väkeä kuin tilalle tulee nuoria.

Tämän takia tarvit­semme myös lisää työpe­räistä maahan­muut­toa ja maahan­muut­ta­jien parem­paa integroi­tu­mista työmark­ki­noille. Samoin panos­tamme myös erityi­sesti nuor­ten ja ikään­ty­nei­den työl­lis­tä­mi­sen paran­ta­mi­seen.

Tarvit­semme kaikki käsi­pa­rit mukaan työelä­mään.

Arvoisa puhe­mies,

Halli­tus etsii helmi­kuun stra­te­giais­tun­nos­saan keinoja kestä­vän talous­kas­vun, työl­li­syy­den ja kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­seen. Tarvit­semme moni­puo­li­sen pale­tin keinoja, joilla paran­ne­taan suoma­lais­ten yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä ja siten luodaan Suomeen uusia työpaik­koja. Helmi­kuun stra­te­giais­tun­nossa kasaamme juuri näitä pitkän aika­vä­lin raken­teel­li­sia keinoja.

Halli­tus tekee puoli­väli-istun­nos­saan linjauk­sia kestä­vyys­va­jeen umpeen kuro­mi­seksi ja kasvun aikaan­saa­mi­seksi. Maalis­kuun kehys­rii­hessä puoles­taan tehdään konkreet­ti­sia päätök­siä.

Arvoisa puhe­mies,

Julkis­ten palve­lu­jen tuot­ta­vuu­den, saata­vuu­den ja vaikut­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen on yksi keskei­siä halli­tuk­sen tavoit­teita. Tämä edel­lyt­tää kunta- ja palve­lu­ra­ken­teen uudis­ta­mista.

Halli­tuk­sen kunta­uu­dis­tuk­sen sekä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­sen tavoit­teena on paran­taa palve­luita ja lisätä palve­lui­den tuot­ta­vuutta. Tavoit­teena on oltava, että saamme samalla rahalla nykyistä enem­män ja parem­paa.

Halli­tus haluaa säilyt­tää Suomessa kunta­poh­jai­sen mallin. Se kuiten­kin edel­lyt­tää mitta­vaa kunta­ra­ken­tei­den ja toimin­ta­ta­po­jen uudis­ta­mista. Nykyi­sen pirs­ta­lei­sen kunta­ken­tän varaan ei tule­vai­suutta voida raken­taa.

Kunta- ja palve­lu­ra­ken­ne­uu­dis­tuk­seen liit­tyy useita lain­sää­dän­tö­uu­dis­tuk­sia. Ensim­mäi­senä halli­tus tulee tänä keväänä anta­maan edus­kun­nalle esityk­sen kunta­ra­ken­netta ohjaa­vasta lain­sää­dän­nöstä, kunta­ra­ken­ne­laista.

Kunta­ra­ken­tei­den uudis­ta­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Kuntien tulee olla riit­tä­vän elin­voi­mai­sia, vahvoja ja turval­li­sia, jotta jokai­nen voi saada palve­luja. Nykyi­nen kunta­ra­kenne ei tähän vastuuseen pysty. Uudis­tus tehdään tiiviissä yhteis­työssä kunta­ken­tän kanssa.

Kunta­ra­ken­ne­lain mukai­sesti kunnille anne­taan vuosi aikaa tehdä alueel­laan riit­tä­vät selvi­tyk­set ja päätök­set kunta­ra­ken­tei­den vahvis­ta­mi­seksi.

Vahva perus­kunta on suoma­lai­sille paras, demo­kraat­ti­sin, tehok­kain ja jous­ta­vin tapa järjes­tää palve­lut. Vahvalla perus­kun­nalla on myös hyvät mahdol­li­suu­det saada kelpoi­suus­vaa­ti­muk­set täyt­tä­viä työn­te­ki­jöitä ja huoleh­tia henki­lös­tön osaa­mi­sesta ja kehit­tä­mi­sestä. Kun päätök­set tehdään lähellä asuk­kaita, voidaan alueel­li­set erityis­piir­teet ottaa hyvin huomioon.

Arvoisa puhe­mies,

Halli­tuk­selta on kysytty, miksi emme keskity uudis­ta­maan vain sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­luja? Siksi, että me uskomme kunta­poh­jai­seen järjes­tel­mään. Olemme päät­tä­neet raken­taa sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon myös jatkossa kuntien varaan. Se edel­lyt­tää mitta­vaa kunta­uu­dis­tusta.

Meidän mieles­tämme Suomeen ei tarvita lisää hallin­toa, vaan parem­pia palve­luita.

Sosi­aali- ja tervey­den­huol­toon on monille alueille synty­nyt liian moni­mut­kai­sia hallin­to­ra­ken­teita. Tämä johtaa hallin­non demo­kraat­ti­suu­den heik­ke­ne­mi­seen. Kunta­uu­dis­tuk­sen tavoit­teena on nime­no­maan lisätä demo­kra­tiaa.

Hoito­ket­jut eivät toimi poti­laan näkö­kul­masta suju­vasti. Perus­ter­vey­den­huolto on monessa kunnassa rapau­tu­nut ja erikois­sai­raan­hoi­don kustan­nuk­set ovat karan­neet käsistä. Myös palve­lu­jen laatu ja saata­vuus vaih­te­le­vat kunnit­tain liikaa.

Tehdyn selvi­tyk­sen mukaan noin 70 prosent­tia väes­töstä asuu sellais­ten terveys­kes­kus­ten alueilla, jossa joutuu terveys­kes­kus­lää­kä­rin vastaa­no­tolle jonot­ta­maan jopa yli kaksi viik­koa. Tämä on liikaa. Halli­tuk­selle tärkeäm­pää on lääkä­rille pääsy, kuin kunnan­raja tai kunnan­joh­ta­jien luku­määrä.

Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­ta­mi­sessa tavoit­tee­namme on vahvis­taa perus­pal­ve­luja. Tavoit­teena on integroida sosi­aali- ja tervey­den­huolto sekä perus­ter­vey­den­huolto ja erikois­sai­raan­hoito siten, että se palve­lee asia­kasta nykyistä parem­min.

Selvi­tys­hen­ki­lö­ryh­mät ovat parai­kaa kentällä arvioi­massa miten eri alueilla tavoit­teet saavu­te­taan. Helmi­kuun jälkeen selvi­tys­hen­ki­lö­ryh­mien työn valmis­tut­tua kuntien on mahdol­lista ottaa kantaa selvi­tys­työn tulok­siin.

Kunta- ja palve­lu­ra­ken­teen uudis­ta­mi­nen antaa tilai­suu­den luoda uusia palve­lu­kon­sep­teja ja houkut­te­le­via työpaik­koja. Suurem­massa työyh­tei­sössä on parem­mat mahdol­li­suu­det osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen, ammat­ti­tai­don yllä­pi­toon ja henki­lös­tön jous­ta­vam­paan käyt­töön. Ja kaik­kein tärkeim­pänä: on muis­tet­tava, että vain kanto­ky­vyl­tään vahva kunta pystyy huoleh­ti­maan kunta­lais­tensa palve­luista.

Kunta- ja palve­lu­ra­ken­ne­uu­dis­tuk­sen laajuus ja lukui­sat laki­hank­keet teke­vät uudis­tuk­sesta haas­ta­van. Näin merkit­tävä uudis­tus vaatii aikaa ja määrä­tie­toista otetta. Halli­tus vie yksi­tuu­mai­sesti näitä osauu­dis­tuk­sia eteen­päin. Jokai­nen uudis­tus toteu­te­taan hyvässä yhteis­työssä kunta­ken­tän toimi­joi­den kanssa.

Tämä kova työ on tehtävä, jotta voimme saavut­taa elin­voi­mai­sem­man kunta­ra­ken­teen ja saada suoma­lais­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lut kestä­välle pohjalle.

Arvoisa puhe­mies,

Euroo­pan unio­nin lähi­kuu­kausien asia­lista on painava ja siksi se on otet­tava vaka­vasti ? ilman turhaa kiih­koa, asioi­hin pereh­tyen ja isän­maan etua edis­täen. EU:n kehit­tä­mi­nen on Suomen etu. Finans­si­krii­sin ja jäsen­mai­den ylivel­kaan­tu­mi­sen kaltai­set tapah­tu­mat on pystyt­tävä ehkäi­se­mään jatkossa. Pank­kien ja valtioi­den kohta­lo­nyh­teys on saatava katkais­tua.

Talous- ja raha­lii­tossa on vielä paljon kehi­tet­tä­vää. Keskei­sessä roolissa on toimin­nan demo­kraat­ti­sen hyväk­syt­tä­vyy­den ja läpi­nä­ky­vyy­den varmis­ta­mi­nen.

Suomi on pitkään koros­ta­nut EU-poli­tii­kas­saan sisä­mark­ki­noi­den ja kaup­pa­po­li­tii­kan merki­tystä. Nyt ne on saatu unio­nin toimin­nan keski­öön. Kauppa EU:n ulko­puo­lis­ten maiden kanssa on jäsen­mai­den talou­den kannalta tärkeäm­pää kuin koskaan ennen, sillä valtaosa maail­man talous­kas­vusta syntyy Euroo­pan ulko­puo­lella.

Maail­man­kau­pan vapaut­ta­mi­nen avaa huimat mahdol­li­suu­det työl­li­syy­den ja talous­kas­vun paran­ta­mi­seen. Euroo­pan komis­sion arvion mukaan kyse on kahdesta miljoo­nasta työpai­kasta ja kahden prosen­tin lisäyk­sestä talous­kas­vuun. Tällai­nen EU-poli­tiikka on Suomelle ja suoma­lai­selle työlle kultaa­kin kalliim­paa. Tämän puolesta halli­tus tekee töitä myös vuonna 2013.

Meidän on neuvo­tel­tava kaup­pa­so­pi­muk­set Yhdys­val­to­jen, Japa­nin, Intian ja muiden keskeis­ten kump­pa­nien kanssa, minkä lisäksi on puret­tava kaupan esteitä ja edis­tet­tävä yhtei­siä stan­dar­deja. Venä­jän WTO-jäse­nyy­den velvoit­tei­den toimeen­pano on Suomen kannalta erit­täin tärkeää.

EU:n seuraa­vasta rahoi­tus­ke­hyk­sestä eli kehys­bud­je­tista vuosille 2014-2020 pääs­tiin sopuun viime viikon Eurooppa-neuvos­tossa. Sopu itses­sään on arvo­kas: se, että 27 maata pääsee yhtei­sym­mär­ryk­seen budje­tista, vahvis­taa uskoa siihen, että pystymme teke­mään myös muita tarvit­ta­via päätök­siä.

Rahoi­tus­ke­hyk­sen taso alenee ensim­mäistä kertaa unio­nin histo­riassa, ja samalla kasvu­pa­nos­tuk­set kasva­vat merkit­tä­västi. Suomi maksaa tule­valla seit­sen­vuo­tis­kau­della EU:n budjet­tiin enem­män kuin aikai­sem­min. Se johtuu siitä, että Suomi on vauras­tu­nut samalla kun unio­niin on liit­ty­nyt entistä köyhem­piä maita. Mutta nyt onnis­tuimme vakaut­ta­maan Suomen netto­mak­sua­se­man heik­ke­ne­mi­sen parin viime vuoden tasolle. Erityi­sen tyyty­väi­nen olen Suomeen tule­vien maaseu­dun kehit­tä­mis­ra­ho­jen tasoon - maan­vil­je­lyn edel­ly­tys­ten varmis­ta­mi­nen on ollut halli­tuk­sen keskei­nen tavoite.

Kuten tote­sin, EU-poli­tii­kan asia­lista on raskas. Siksi halli­tus antaa edus­kun­nalle perus­teel­li­sen EU-selon­teon vielä ennen kesää.

Yhteistä unio­nia ei voi kehit­tää vastus­ta­malla kaik­kea. Pyrin omalta osal­tani ? yhdessä muun halli­tuk­sen kanssa ? jatkos­sa­kin avaa­maan laajaa kansa­lais­kes­kus­te­lua Suomen EU-poli­tii­kasta.

Arvoisa puhe­mies,

kevät on täynnä paina­via asioita monella eri rinta­malla. Erityi­sesti yritys­toi­min­nan ja työl­lis­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siin sekä velkaan­tu­mi­seen ja kestä­vyys­va­jeen umpeen kuro­mi­seen liit­ty­vät päätök­set tule­vat näyt­tä­mään hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nal­lemme suun­taa.

Näissä päätök­sissä punnit­taan kyky kantaa vastuuta tule­vista suku­pol­vista. Näissä päätök­sissä on itse asiassa kyse suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta. On meidän nyky­päät­tä­jien vastuu ja velvol­li­suus turvata hyvin­voin­tiyh­teis­kunta paitsi nykyi­sille, myös tule­ville suku­pol­ville.

Suomen tule­vai­suu­den raken­nus­pa­li­kat ovat vielä meidän käsis­sämme. Meiltä odote­taan nyt oikeita päätök­siä.

Tiedän, että uusien asioi­den edessä helpoin tapa reagoida on vain vastus­taa. Mutta tiedän myös sen, että suoma­lai­sen päät­tä­jän ominais­piir­tei­siin kuuluu vastuun­kanto ja rohkeus uudis­tuk­siin. Tätä ominais­piir­rettä perään­kuu­lu­tan nyt kaikilta meiltä.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa