Kokoo­muk­sen johtama halli­tus on luot­san­nut Suomea nyt seit­se­mi­sen kuukautta. Halli­tus­oh­jel­maa on viety määrä­tie­toi­sesti eteen­päin. Lukui­sat kokoo­muk­selle tärkeät tavoit­teet ovat eden­neet: vahvis­tamme perus­o­pe­tusta, panos­tamme tutki­muk­seen ja kehi­tyk­seen, kasva­tamme polii­sien määrää, lisäämme kilpai­lua ja siir­rymme kohti puhtaalla ener­gialla käyvää Suomea.  

Olemme lait­ta­neet liik­keelle uudis­tuk­sia, jotka tässä maassa olisi pitä­nyt tehdä jo kauan sitten. Olemme saaneet lyhyessä ajassa aikaan paljon. Tästä saa olla tyyty­väi­nen.  

Tärkein tavoit­teemme ennen vaaleja ja päämi­nis­te­ri­puo­lu­eena on suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­nen. Laadu­kas koulu­tus ja toimi­vat terveys­pal­ve­lut kuulu­vat myös tule­ville suku­pol­ville. Heikoim­mista on voitava pitää huolta. Tätä lupausta emme voi pitää, jos emme saa maan taloutta kestä­välle pohjalle.  

Siksi puhun teille tänään suoraan niistä haas­teista, joiden edessä halli­tuk­sena olemme. 

Lähdimme muut­ta­maan vaaral­li­sesti velkaan­tu­neen maan suun­taa kunnian­hi­moi­sella 6 miljar­din euron julki­sen talou­den sopeut­ta­mis­oh­jel­malla. Viime kevään talous­en­nus­tei­den perus­teella arvioimme, että tämä riit­tää suun­nan kään­tä­mi­seen. Nyt tiedämme, että näin ei ole.  

Talou­den näky­mät ovat selvästi heiken­ty­neet. Kitu­lias kasvu tarkoit­taa vähem­män työtä ja entistä vähem­män vero­tu­loja. Samaan aikaan edel­li­sen halli­tuk­sen sote-uudis­tus on osoit­tau­tu­nut vielä kalliim­maksi kuin kukaan tohti ennus­taa. Sote-uudis­tuk­sen seurauk­sena myös kuntien valtio­no­suuk­sissa on noin puolen miljar­din aukko. Sitä on kompen­soi­tava tai kunnat ovat vaikeuk­sissa.  

Tiesimme, että Suomen talou­den kuntoon lait­ta­mi­nen on vaativa urakka. Nyt vaikeus­ker­roin on kasva­nut.  

Tämä ei tarkoita, että halli­tuk­sen talous­po­li­tii­kalta olisi pudon­nut pohja pois. Näemme entistä parem­min, että valittu linja ja suunta ovat oikeat. Mutta tavoit­teen saavut­ta­mi­nen, kestävä talous ja hyvin­voin­nin turvaa­mi­nen, vaatii halli­tuk­selta kykyä ja kant­tia tehdä lisää toimia. Velkaan­tu­mi­nen ei pysähdy eikä suunta muutu, jos nyt nostamme kädet pystyyn.  

Olemme kuin pitkän matkan juok­sussa. Tämä on se hetki, kun lihak­sia hapot­taa. Jos nyt pysäh­tyy, uudes­taan liik­keelle lähte­mi­nen tuntuu vielä vaati­vam­malta. On siis pysyt­tävä liik­keessä.  

Ystä­vät, me emme jää paikal­leen, koska vaikka Suomen talou­den haas­teet ovat vaka­via, ne eivät ole ylipää­se­mät­tö­miä.  

Kevään kehys­rii­hessä teemme päätök­siä, joiden tavoit­teena on pysäyt­tää velkaan­tu­mi­sen kasvu. Viimeis­ten arvioi­den mukaan lisä­so­peu­tuk­sen tarve on 1-1,5 miljar­dia. Se tarkoit­taa kipeitä päätök­siä, se on rehel­listä todeta ääneen.  

Julki­suu­teen tipu­tel­laan nyt yksit­täi­siä ehdo­tuk­sia sääs­töistä ja veron­ko­ro­tuk­sista. Ja yksit­täi­siin keinoi­hin penä­tään kyllä tai ei –vastauk­sia. Samaan aikaan jokai­nen meistä tietää, että sellaista kania ei hatusta ole vedet­tä­vissä, jolla tilanne korjat­tai­siin. Siksi raken­namme nyt kehys­rii­heen halli­tun koko­nai­suu­den. Jokai­nen kivi kään­ne­tään. 

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riössä esitys­ten valmis­telu on käyn­nissä. Poliit­ti­sesti, halli­tus­puo­luei­den kesken, teemme myös perus­teel­li­sen pohja­työn. Esityk­ses­täni halli­tus­puo­luei­den edus­ta­jista on nyt koottu työryhmä, jonka tehtä­vänä on hakea poliit­ti­nen yhtei­sym­mär­rys koko­nai­suu­desta. Työryh­mää vetää kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Matias Mart­ti­nen.  

Me tiedämme, että Suomen suunta ei muutu vain sääs­tä­mällä, leik­kaa­malla ja veroja kiris­tä­mällä.  

Pysy­västi kestä­vää maata jalko­jen alle saadaan ainoas­taan luomalla vahvat edel­ly­tyk­set talous­kas­vulle. Halli­tus­oh­jelma on kasvun ohjelma. Sen toimeen­pano on ensim­mäi­nen kasvu­toimi. Tämä näkyy jo: yrityk­set ovat tutki­mus­ten mukaan alka­neet jälleen luot­taa halli­tuk­seen.  

Tilanne kuiten­kin vaatii, että käymme läpi, mitä voimme tehdä vielä enem­män, vielä kunnian­hi­moi­sem­min. Siksi tarvit­semme kehys­rii­hestä myös kasvu­pa­ke­tin.  

Koko maailma inves­toi vihre­ään siir­ty­mään, ja suoma­lai­silla korkean osaa­mi­sen yrityk­sillä on mahdol­li­suus luoda nyt vahvaa kasvua.  

Suomella on erin­omai­set edel­ly­tyk­set houku­tella inves­toin­teja koti­maa­han. Halli­tus tulee teke­mään kaik­kensa, jotta tässä onnis­tu­taan. Vero­tuk­sessa voimme esimer­kiksi tehdä inves­toin­teja vauh­dit­ta­via raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia. Byro­kra­tiaa on puret­tava yrit­tä­mi­sen ja inves­toin­tien tieltä. Nämä ovat vain muuta­mia esimerk­kejä.  Näiden­kin toimien valmis­telu on aloi­tettu.  

Näistä ainek­sista syntyy se koko­nai­suus, josta halli­tus tekee päätök­sensä huhti­kuussa. 

Selvää on, että maaliin emme vielä kehys­rii­hessä pääse. Kuten jo ennen vaaleja sanoin, Suomen talou­den saami­nen kestä­välle pohjalle vaatii vähin­tään kaksi vaali­kautta. Siis vähin­tään. Se on urakka, johon olisi syytä laajasti poliit­ti­sesti sitou­tua.  

Kaikki edus­kun­ta­puo­lu­eet jaka­vat ajatuk­sen siitä, että hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on turvaa­mi­sen arvoi­nen. Tämä ei vali­tet­ta­vasti riitä.  

Jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kunta todella voidaan turvata, puoluei­den ja yhteis­kun­nan laajem­min­kin pitäisi jakaa rehel­li­nen kuva siitä, missä tilan­teessa Suomena olemme. Me elämme yli varo­jemme. Karkeasti joka kahdek­sas käytetty euro rahoi­te­taan uudella velalla.  

Keinoista talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seksi käydään toki vään­töä, se on selvää. Se on poli­tiik­kaa. Mutta ilman yhteistä tilan­ne­ku­vaa on mahdo­tonta löytää yhtei­sym­mär­rystä siitä, mitä suun­nan muut­ta­mi­nen vaatii.  

Halli­tuk­sessa ovat nyt ne puolu­eet, jotka jaka­vat tilan­ne­ku­van. Edus­kun­nassa ennen joulua esitel­lyt oppo­si­tio­puo­luei­den vaih­toeh­to­bud­je­tit sen sijaan kerto­vat, että oppo­si­tiossa näin ei ole vielä­kään. 

Huoli­puhe velkaan­tu­mi­sesta on vain reto­riik­kaa, jos keino­va­li­koi­masta ei löydy uskot­ta­via esityk­siä julki­sen talou­den vahvis­ta­mi­seksi.  

Työmark­ki­noilla ay-liike käyn­nis­te­lee taas lakko­ko­net­taan ja vaatii halli­tusta neuvot­te­lu­pöy­tään. Olen sano­nut tämän useasti ja tois­tan vielä kerran: Halli­tus on valmis keskus­te­le­maan kaikista ehdo­tuk­sista, jotka valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvion mukaan lisää­vät työl­li­syyttä ja vahvis­ta­vat julkista taloutta.  

Minis­teri Sato­sen johdolla on avattu useita neuvot­te­lu­pöy­tiä, joissa halli­tuk­sen esit­tä­miä uudis­tuk­sia on mahdol­li­suus työs­tää yhdessä. SAK on vastan­nut tarjouk­seen pois­tu­malla koko­naan esimer­kiksi vien­ti­ve­toi­sen palk­ka­mal­lin neuvot­te­luista.  

Tässä talou­del­li­sessa tilan­teessa oikea ratkaisu ei ole rukkas­ten pudot­ta­mi­nen, vaan työn linja. Meidän on tehtävä uudis­tuk­sia, jotka lisää­vät työtä ja yrit­tä­jyyttä.  

Meidän tavoit­teemme on, että yhä useampi suoma­lai­nen saa olla töissä. Meidän tavoit­teemme on, että työn tarjoa­mi­nen ja työn vastaa­not­ta­mi­nen kannat­taa. Ja tahdon uskoa, että palkan­saa­ja­liike tämän tavoit­teen jakaa. Sillä vain työn kautta syntyy kestä­vää kasvua ja hyvin­voin­tia.  

Näkymä alka­nee­seen vuoteen on sumui­nen. Talou­del­li­nen tilanne on huoles­tut­tava. Turval­li­suus­ti­lanne Euroo­passa jatkuu epävar­mana, Lähi-idän tilanne kiris­tyy enti­ses­tään ja maail­man­po­li­tii­kan manner­laa­tat ovat liik­keessä. On toivot­tava parasta, vaikka samalla on varau­dut­tava vaikeam­piin­kin aikoi­hin. 

Itära­jan tilanne vaatii meiltä määrä­tie­toi­suutta. Halli­tuk­sen päätök­sellä raja pysyy kiinni, mutta vaiku­tus­toi­minta jatkuu nyt lait­to­mina maas­to­ra­jan ylityk­sinä.  

Me huoleh­dimme raja­tur­val­li­suu­desta kaikissa tilan­teissa. Halli­tus on osoit­ta­nut päät­tä­väi­syyttä ja toimin­ta­ky­kyä. Olemme osoit­ta­neet, että emme hyväksy Venä­jän hybri­dio­pe­raa­tiota.  

Seuraamme tilan­netta tiiviisti. Olemme varau­tu­neet siihen, että se jatkuu. Ja olemme valmiita tarvit­taessa teke­mään lisä­toi­mia. Kein­ot­to­miksi emme jää.  

Tämä on vuosi, joka vaatii meiltä sitkoa.  

On jakset­tava pysyä päät­tä­väi­senä ja rauhal­li­sena.  

Pidämme huolta Suomen raja­tur­val­li­suu­desta ja Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suu­desta. Teemme työtä, jotta pystymme turvaa­maan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan.  

Suomen pitää myös tule­vina vuosi­kym­me­ninä olla maa, jossa on maail­man paras asua ja elää. Maa, jossa on mahdol­li­suuk­sia, osaa­mista, työtä ja hyvin­voin­tia, ja jossa palve­luita ja apua saa, kun niitä tarvit­see.  

Kun nyt teemme oikeat asiat, vaali­kau­den loppu­puo­lella valoa on jo näky­vissä. Suomi ja suoma­lai­set ovat pärjän­neet kipe­räm­mis­sä­kin paikoissa. Ja niin me pärjäämme nytkin.  

Kiitos.  

Petteri Orpon puhe kokoo­muk­sen puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa lauan­taina 13.1.2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.   

Lisää sisältöä samassa kategoriassa