Hyvät ystä­vät, Face­book-lähe­tyk­sen seuraa­jat ja median edus­ta­jat,

Kesän aikana arki otti monta askelta kohti normaa­lia. Ravin­to­lat avasi­vat ovensa. Olemme voineet matkus­tella koti­maassa ja vähän muual­la­kin. Taval­lis­ten asioi­den paluu on tuntu­nut hyvältä.

Korona ei vali­tet­ta­vasti ole lomail­lut, tartun­nat ovat maail­malla vain lisään­ty­neet.

Me suoma­lai­set onnis­tuimme torju­maan koro­nan ensim­mäi­sen aallon – täällä otet­tiin ohjeet vaka­vasti.

Nyt kynnyk­sellä on jo taudin toinen aalto. Meidän on tehtävä kaikki mahdol­li­set toimet, jotta Suomi ei tois­ta­mi­seen mene kiinni. Se olisi kova paikka talou­del­li­sesti ja inhi­mil­li­sesti.

Tänään en kuiten­kaan halua puhua suoja­mas­keista, en halli­tuk­sen testaa, jäljitä ja eristä -stra­te­gian nilkut­ta­mi­sesta, enkä halli­tuk­sen sisäi­sestä sekoi­lusta matkus­ta­jien pakko­ka­ran­tee­nin kanssa.

Minulla on halli­tuk­selle, päämi­nis­te­rille ja minis­teri Kiurulle yksin­ker­tai­nen viesti: Lait­ta­kaa nämä nyt vain kuntoon!

Tänään haluan puhua siitä, mitä meidän on tehtävä nyt, jotta koro­na­krii­sin jälkei­nen huomi­nen on suoma­lai­sille parempi.

Suomen selviy­ty­mi­sessä ei ole kysy­mys vain akuu­tin krii­sin hoidosta. Korona muut­taa koko maail­maa pysy­västi, vaikka vielä emme tiedä, kuinka syvä muutos on. Siksi meidän pitää yrit­tää ymmär­tää muutosta. Ilman ymmär­rystä emme pysty teke­mään oikeita ratkai­suja. Sillä selvää on vain se, että ratkai­suja on tehtävä.

Meillä on kaksi vaih­toeh­toa: joko otamme asiat omiin käsiimme tai ajeleh­dimme kuin lastu laineilla.

Nostan nyt esiin neljä aluetta, joissa tekoja on vält­tä­mä­töntä tehdä heti:

1. Hyvin­voin­tia ei ole ilman uusia työpaik­koja.
2. Meidän on tuotava lisää oikeu­den­mu­kai­suutta työelä­mään.
3. Meidän on tehtävä kestä­vää kasvua vauh­dit­ta­via uudis­tuk­sia.
4. Elvy­tys­ra­ho­jen oikea osoite on osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­nen.

Hyvät ystä­vät,

Pari viik­koa sitten pohdis­ke­lin ääneen asioita, joista haluai­sin täällä Jyväs­ky­lässä puhua.

”Kannat­taako sinun taas siitä talou­desta ja työl­li­syy­destä jauhaa”, kysäisi yksi lähi­pii­ristä – kylläs­ty­mis­tään perin huonosti peitel­len.

Tiedän, ettei ole mikään yllä­tys, että Petteri Orpo puhuu työpai­koista. Mutta kerron, miksi niistä on puhut­tava.

Yksi koti­kau­pun­kini Turun merkit­tä­vim­mistä yrityk­sistä, Meyer Turku, kertoi juuri irti­sa­no­vansa 166 henki­löä, koska koro­na­kriisi on muut­ta­nut laivan­ra­ken­nus­teol­li­suutta dramaat­ti­sesti.

Jutte­lin tela­kalla työs­ken­te­le­vän miehen kanssa. Hän pelkää, että tämä on vasta alkusoit­toa. Hän pelkää, että edessä on pian aika, jolloin sisään ei tule yhtään laiva­ti­lausta. Se olisi kata­strofi tela­kan tuhan­sille työn­te­ki­jöille. Sitä se on myös tuhan­sille niille, jotka saavat elan­tonsa tela­kan alihan­kin­nasta.

Tapa­sin stuer­tin, joka on lomau­tus­ten jälkeen juuri pääs­syt takai­sin töihin. Hetken ilo töihin pääse­mi­sestä muut­tui nopeasti epävar­muu­deksi siitä, kauanko työt jatku­vat.

Maail­man­ta­lou­den näkymä on sakeaa sumua. Emme tiedä vielä, miten paljon lisä­tu­hoa korona tekee. Jo nyt Yhdys­val­tain talous on sukel­ta­nut, ja meidän tärkeät kaup­pa­kump­pa­nimme, Saksa ja Ruotsi, ovat vaikeuk­sissa. Suomen vienti voi sakata loppu­vuonna.

Pelkään, että Aura­joen rantoja kuljek­sii jouluun mennessä yhä useampi toime­ton. Ja että sama monis­tuu muiden kaupun­kien ja kylien raiteilla.

Kesä­kuussa työt­tö­miä oli yli 400 000. Se on yli 100 000 enem­män kuin viime vuonna.

Lomau­tet­tuna oli kesä­kuun lopussa yli 137 000 ihmistä – siis lähes kaik­kien jyväs­ky­lä­läis­ten verran. Tämä luku on 122 000 enem­män kuin vuotta aikai­sem­min.

Ilman työtä meillä ei ole hyvin­voin­tia. Ilman työl­lis­tä­viä yrityk­siä meillä ei ole maail­man parhaita kouluja, laadu­kasta tervey­den­huol­toa, ei hyvää hoivaa vanhuk­sille.

Mutta emme me kokoo­muk­sessa puhu uusien työpaik­ko­jen synnyt­tä­mi­sestä vain siksi, että maassa olisi lisää veron­mak­sa­jia.

Ilman töitä ei kodissa ole tuloja. Siinä tilan­teessa toivot­to­muus saa helposti otteen kenestä tahansa.

Siksi me puhumme työl­li­syy­destä. Eikä meille riitä se, että pystymme säilyt­tä­mään nykyi­set työpai­kat – ei, uusia työpaik­koja tarvi­taan kymme­niä tuhan­sia. Siihen­hän halli­tus­oh­jel­ma­kin aika­naan perus­tui.

Suoma­lai­set ymmär­tä­vät tilan­teen vaka­vuu­den. On vain yksi taho, joka ei tunnu ymmär­tä­vän, ja se on maan halli­tus.

Halli­tus ei ole tähän päivään mennessä tehnyt yhtä ainoaa päätöstä, joka toisi suoma­lai­sille uusia työpaik­koja. Keinoja on kyllä hartaasti haudottu erilai­sissa työryh­missä,

mutta yksi­tuu­mai­suutta ei ole kuulu­nut. Päin­vas­toin. Harva se viikko olemme saaneet lukea halli­tuk­sen riitai­suu­desta.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö esitti juuri oman listansa, joilla Suomeen saatai­siin lisää työtä. Päämi­nis­teri Marin on kuiten­kin jo ilmoit­ta­nut, että syys­kuun budjet­ti­rii­hessä niistä on turha odot­taa ratkai­suja.

En pysty ymmär­tä­mään tätä. Minua suutut­taa Meye­rin tela­kalta irti­sa­not­tu­jen ja sato­jen tuhan­sien muiden työtä vailla olevien ihmis­ten puolesta. Halli­tuk­sen viesti heille on, ettei työl­li­syy­den edis­tä­mi­sellä mikään kiire ole. Miten niin ei ole?

Koro­na­kriisi ei saa olla veruke sille, ettei päätök­siä tehdä. Koro­na­kriisi on syy, miksi päätök­set pitää tehdä juuri nyt.

Keväällä oppo­si­tio­po­li­tiikka oli koro­nan vuoksi jäähyllä. Ei ole enää. Koro­na­toi­missa tuemme, mutta muussa maan asioi­den hoita­mi­sessa tulemme haas­ta­maan vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen vastuut­to­man poli­tii­kan.

Kokoo­mus esitti jo vuosi sitten keinot 60 000 työpai­kan luomi­seksi. Huomenna kerromme keinot 100 000 työpai­kan luomi­seksi. Olemme myös luvan­neet kannat­taa jokaista halli­tuk­sen esitystä, joka antaa ihmi­sille töitä.

1990-luvun lama jätti jälkeensä massa­työt­tö­myy­den. Se jätti jälkeensä huono-osai­suu­den, joka periy­tyi suku­pol­velta toiselle. Me emme saa antaa saman tois­tua. Nyt on teko­jen aika.

Hyvät kuuli­jat,

Juuri nyt, epävar­muu­den keskellä, on myös oikea hetki tehdä päätök­siä, jotka tuovat lisää oikeu­den­mu­kai­suutta työelä­mään.

Koro­na­kriisi osoitti, kuinka epäoi­keu­den­mu­kai­sesti nykyi­nen ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­kor­vaus kohte­lee ihmi­siä.

Kaikki työs­sä­käy­vät maksa­vat työt­tö­myys­va­kuu­tus­mak­sua, jolla pääosin rahoi­te­taan ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­turva. Ammat­ti­lii­ton työt­tö­myys­kas­saan kuuluva Jari saa työt­tö­mäksi jäädes­sään ansio­si­don­naista turvaa. Kassaan kuulu­ma­ton Sirpa ei.

Kokoo­mus vaatii, että budjet­ti­rii­hessä tehdään päätös ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van ulot­ta­mi­sesta kaikille.

Palkan­saa­jat, jotka eivät kuulu kassaan, eivät ole ainoita, joita tämän päivän työelä­män epävar­muus kohte­lee rujosti. Kasvava pieny­rit­tä­jien ja amma­tin­har­joit­ta­jien joukko on käytän­nössä täysin ilman turva­verk­koa.

Saimme asian korjat­tua väliai­kai­sesti osana koro­na­toi­mia. Se ei kuiten­kaan riitä. Oikeu­den­mu­kai­suus edel­lyt­tää, että myös pieny­rit­tä­jien ja amma­tin­har­joit­ta­jien sosi­aa­li­tur­vasta tehdään pysyvä.

Olen huolis­sani myös kasva­vasta nuori­so­työt­tö­myy­destä. Jos nuori ei pääse valmis­tu­mi­sen jälkeen kiinni työelä­mään, hän voi syrjäy­tyä työmark­ki­noilta pitkäksi aikaa.

Palkan­saa­jien SAK on tänä kesänä esit­tä­nyt, että viimei­sim­mäksi palka­tut työn­te­ki­jät irti­sa­not­tai­siin ensim­mäi­senä. Tämä lisäisi erityi­sesti nuor­ten työn­te­ki­jöi­den epävar­muutta. Esitys on epäoi­keu­den­mu­kai­nen ja työmark­ki­noita jäykis­tävä. Kokoo­mus ei voi sitä hyväk­syä.

Mielen­ter­vey­son­gel­mat ovat aikamme pahim­pia vitsauk­sia. Jopa joka neljäs suoma­lai­nen kertoo kärsi­neensä mielen­ter­vey­den ongel­mista. On selvää, että tällä on merkit­tä­viä vaiku­tuk­sia ihmis­ten elämän­hal­lin­taan, työky­kyyn ja jaksa­mi­seen.

Tärkein keino auttaa ihmi­siä on taata heille nopea hoitoon pääsy. Tarvit­semme tera­pia­ta­kuun.

Hyvä halli­tus, tämä on arvo­va­linta. Käyt­tä­kää 35 miljoo­naa tera­pia­ta­kuun toteut­ta­mi­seen, kuten kokoo­mus on esit­tä­nyt ja kuten kansa­lais­aloit­teen teki­jät vaati­vat. Kokoo­mus tukee aloi­tetta tera­pia­ta­kuusta. Tuet­teko te?

Enkä malta olla sano­matta: oikeu­den­mu­kaista olisi myös se, että ihmi­sille jäisi palkas­taan enem­män käteen. Miksi palkan­saa­jan kukkaro tuntuu olevan se, josta nyky­hal­li­tus ajat­te­lee aina voivansa viedä vähän lisää?

2300 euroa kuukau­dessa tienaava hoitaja-Heikki saa 200 euron palkan­ko­ro­tuk­sen veny­mi­sestä koro­na­toi­mien kanssa. Tästä hänelle jää käteen 129 euroa. Minusta tämä ei ole oikein.

Korkea vero­tus ja progres­sio soli­daa­ri­suus­ve­roi­neen tappaa työha­lut, ja on epäoi­keu­den­mu­kaista.

Me haluamme, että ihmi­sille jää enem­män käteen heidän omista rahois­taan ja että työn­teosta palki­taan. Meidän on kautta linjan keven­net­tävä ansio­tu­lo­jen vero­tusta ja sen progres­siota.

Sen voimme tehdä kestä­vän kasvun vero­uu­dis­tuk­sella.

Hyvät kuuli­jat,

Tarvit­semme kasvua vauh­dit­ta­via uudis­tuk­sia. Meidän on uudis­tet­tava talout­tamme ekolo­gi­sesti kestä­vällä tavalla.

Uudel­leen­ra­ken­ta­mi­nen on mahdol­li­suus tehdä asioita parem­min ja fiksum­min. Pääs­töjä voidaan vähen­tää kestä­västi niin, että talous kasvaa eikä taval­lis­ten suoma­lais­ten kotien elämä muutu hanka­lam­maksi.

Pääs­tö­jen vähen­tä­mi­nen luo parhaim­mil­laan uusia työpaik­koja ja varmis­taa perin­tei­sen teol­li­suu­den kilpai­lu­ky­vyn.

Näen, että talou­den uudis­ta­mi­nen tältä pohjalta on voit­tava kaava. Suoma­lai­set suury­ri­tyk­set teke­vät niin jo oma-aloit­tei­sesti, EU-komis­sion ohjelma tähtää tähän. Haluamme tukea kehi­tystä oike­aan suun­taan.

Kokoo­mus esit­tää kestä­vän kasvun vero­uu­dis­tusta, jossa vero­tuk­sen pain­opiste siir­re­tään työstä ja yrit­tä­mi­sestä kulu­tuk­seen ja hait­toi­hin. Nyt jos koskaan on otol­li­nen hetki tehdä se.

Sitra on esit­tä­nyt jopa 7 miljar­din euron kestä­vän kehi­tyk­sen vero­uu­dis­tusta, jolla vero­tuk­sen pain­opis­tettä siir­re­tään radi­kaa­listi ympä­ris­tölle haital­li­sen asioi­den verot­ta­mi­seen ja työn ja yrit­tä­mi­sen vero­tuk­sen keven­tä­mi­seen.

Me esitimme ensim­mäi­sessä vaih­toeh­to­bud­je­tis­samme miljar­din euron pain­opis­teen siir­toa ansio­tu­lon vero­tuk­sesta ympä­ris­tölle haital­lis­ten asioi­den vero­tuk­seen. Tässä kokoo­mus on valmis mene­mään myös pidem­mälle. Latu on nyt saatava auki ja sillä on edet­tävä määrä­tie­toi­sesti.

Jos maassa olisi ilmas­to­asioissa aidosti kunnian­hi­moi­nen halli­tus, tällä tasolla liik­kuisi myös halli­tuk­sen ilmas­to­kes­kus­telu. Mutta ei. Sen sijaan halli­tuk­sen suurin ilmas­to­teko näyt­tää olevan kiis­tely turpeen vero­tuk­sesta.

Edus­kun­nan ympä­ris­tö­va­lio­kunta ei ole koskaan ollut näin alityöl­lis­tetty. Alku­vuo­den ilmas­to­ko­kous Vuosaa­ressa oli asian­tun­ti­joi­den mielestä täysi petty­mys. Meillä olisi ensim­mäistä kertaa ilmas­to­mi­nis­teri. Kysy­myk­seni Krista Mikko­selle on: Miksi vuosi­kym­me­nien suurinta talou­del­lista murrosta ei käytetä hyväksi? Miksi talou­den meka­nis­meja ei viri­tetä kestä­vää kasvua luovaan asen­toon?

Hyvät vihreät, tutus­tu­kaa kokoo­muk­sen ehdo­tuk­siin kestä­västä kasvusta ja tehkää siellä halli­tuk­sessa ratkai­suja, joita olette perään­kuu­lut­ta­neet. Lunas­ta­kaa ilmas­to­lu­pauk­senne!

Hyvät kuuli­jat,

Hyvin­voin­tia ei ole ilman työtä. Työtä ei ole ilman yrityk­siä. Yrityk­siä ei ole ilman kilpai­lu­ky­kyi­siä ja maail­man­mark­ki­noilla pärjää­viä tuot­teita. Ja näitä tuot­teita ei ole ilman korkeaa suoma­laista osaa­mista.

Yksi suoma­lais­ten menes­tys­ta­ri­noi­den symbo­leista on Ponsse. Ylä-Savon ihmeessä yhdis­tyy korkea osaa­mi­nen, maail­man paras tekno­lo­gia, vahva brändi ja kyky myydä tämä kaikki maail­malle. Ponsse-ilmiö on tuonut menes­tystä koko maakun­taan.

Pons­se­jen on pärjät­tävä, jotta Suomi pärjää. Ja näitä pons­seja me tarvit­semme lisää.

Vahvuu­temme on ollut paitsi selvitä yli talou­del­lis­ten aallon­poh­jien myös olla valmiina, kun nousu jälleen käyn­nis­tyy. Uutta on luotava ajoissa, jotta oikealla hetkellä voi takoa. Siksi yrit­tä­mi­sen, omis­ta­mi­sen ja inves­toin­tien edel­ly­tys­ten pitää olla kunnossa. Osaa­mi­seen, tutki­muk­seen ja inno­vaa­tioi­hin on panos­tet­tava nyt.

Kokoo­mus esit­tää, että tästä vuosi­kym­me­nen loppuun valtion tulee nostaa tutki­mus-, kehi­tys- ja inno­vaa­tio­pa­nos­tuk­sia joka vuosi 100 miljoo­nalla eurolla. Tämä tuo yrityk­siltä 200 miljoo­nan euron vuosit­tai­set lisäyk­set. Yhteis­vai­ku­tuk­sel­taan tämä olisi merkit­tä­vää.

Tämän lisäksi haluamme toteut­taa esit­tä­mämme yliopis­to­jen pääomit­ta­mi­sen miljar­dilla eurolla.

Juuri osaa­mi­seen olisi suun­nat­tava rahaa myös EU:n elvy­tys­pa­ke­tista, joka tuo Suomeen jopa kolme miljar­dia euroa. Halli­tuk­sen on edel­ly­tet­tävä, että Suomi saa käyt­tää osan näistä varoista osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen.

Osaa­mis­pa­nos­tuk­sia tarvit­tai­siin lisää kaik­kialla Euroo­passa. Vain niiden avulla voimme kasvat­taa kilpai­lu­ky­kyämme suhteessa muuhun maail­maan.

Hyvät kuuli­jat,

Kuten jo aluksi tote­sin, on kaksi tapaa suhtau­tua edes­sämme olevaan epävar­muu­teen. Voimme 1) ottaa ohjat käsiimme ja johtaa maata tarvit­ta­villa uudis­tuk­silla oike­aan suun­taan tai 2) heit­täy­tyä lastuksi maail­man myller­ryk­sen laineille ja toivoa, että meille ei käy kovin huonosti.

Halli­tus on selvästi valin­nut näistä jälkim­mäi­sen. Kokoo­mus valit­see ensim­mäi­sen.

On laiha lohtu, että talou­temme heik­keni keväällä vähem­män kuin muualla, koska olimme koro­na­krii­sin alkaessa muita heikom­massa tilan­teessa jo lähtö­koh­tai­sesti.

EU-komis­sio on lisäksi arvioi­nut, että talou­temme toipuu krii­sistä muita jäsen­maita hitaam­min.

Suoma­lai­sen yhteis­kun­nan uudis­tu­mi­nen ei saa tapah­tua yritys­ten konkurs­si­aal­lon ja massa­työt­tö­myy­den kautta. Sellai­sen tule­vai­suu­den inhi­mil­li­nen hinta on liian kova.

Kokoo­mus on esit­tä­nyt oman vaih­toeh­tonsa halli­tuk­sen poli­tii­kalle vaali­kau­den ensi­met­reiltä lähtien.

Tämän piti julis­tuk­sissa olla työn, oikeu­den­mu­kai­suu­den ja ilmas­ton halli­tus. Mutta onko tämä todella mitään niistä? Ei. Tämä on vastuun vält­te­lyn ja riite­lyn halli­tus.

Siksi nostin tänään esiin ratkai­suja, jotka anta­vat suoma­lai­sille lisää työtä, lisää­vät työelä­män oikeu­den­mu­kai­suutta, vauh­dit­ta­vat kestä­vää kasvua ja vahvis­ta­vat osaa­mista.

Nämä esityk­set ovat avaus laajem­malle keskus­te­lulle. Haluamme, että suoma­lai­nen yhteis­kunta löytää saman­lai­sen laajan yhtei­sym­mär­ryk­sen talou­del­li­sista uudis­tuk­sista kuin 90-luvun laman keskellä. Yhdessä selviy­dyimme ja pääsimme eteen­päin.

Tarvit­semme tekoja.

Puheen­joh­taja Petteri Orpon puhe kokoo­muk­sen puolue- ja ryhmä­joh­don kesä­ko­kous Jyväs­ky­lässä 18.-19.8.2020
Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia

Lisää sisältöä samassa kategoriassa