“Me emme hyväksy kuntien hiljai­sia hauta­jai­sia, vaan lähdemme puolus­ta­maan niitä kevään vaaleissa.”

Arvoisa puolue­val­tuus­ton puheen­joh­taja, hyvät puolue­val­tuu­te­tut, ja hyvät median edus­ta­jat,

Tämä puhe on kuntien ja kaupun­kien puolus­tus­puhe. Se on vält­tä­mä­tön, koska muuten kuntia ei puolusta kukaan. Ja kun puhun kunnista, en puhu vaaku­noista, vaan puhun kouluista, päivä­ko­deista, terveys­kes­kuk­sista ja urhei­lu­ken­tistä. Ihmis­ten lähi­pal­ve­luista ja demo­kra­tiasta. 

Puhe jakau­tuu tänään kolmeen osaan: kuntien tilan­tee­seen, työl­li­syy­teen ja soteen. Aihei­siin, jotka ovat syystä pinnalla juuri nyt. 

Hyvät kuuli­jat,

kunnat ovat suuressa ahdin­gossa. Talous on kuralla käytän­nössä jokai­sessa suoma­lai­sessa kunnassa. Viime vuonna kolme neljästä Manner-Suomen kunnasta teki nega­tii­vi­sen tulok­sen. Luku­mää­räl­li­sesti nega­tii­vi­sen tulok­sen tehneitä kuntia oli viime vuonna 225 kuntaa. 53 kuntaa päätti nostaa vero­pro­sent­ti­aan vuodelle 2020. Vuonna 2020 veron­ko­ro­tuk­set koski­vat noin 1,1 miljoo­naa kunta­laista. Viime vuosi oli koko mittaus­his­to­rian huonoin kunta­ta­lou­dessa.

Tilanne oli vaikea jo ennen koro­naa, mutta korona sysäsi kunnat ennen­nä­ke­mät­tö­mään ahdin­koon. VM:n kesän ennus­teessa arvioi­tiin kunta­ta­lou­den alijää­män olevan ensi vuonna yli 4 miljar­dia ja seuraa­van­kin vuonna vielä -3,5 miljar­dia. Nämä ovat valta­van kokoi­sia lukuja.

Samaan aikaan palve­lu­tar­peet kunnissa kasva­vat. Seuraa­van vuosi­kym­me­nen aikana yli 65-vuotiai­den suoma­lais­ten määrä kasvaa yli 200 000 hengellä. Yli 85-vuotiai­den määrän kasvu on vielä voimak­kaam­paa prosen­tu­aa­li­sesti.  Yhä pienempi työi­käis­ten joukko huoleh­tii ikään­ty­vän Suomen palve­luista.

Samaan aikaan lasten määrä vähen­tyy. Se tarkoit­taa hetkel­li­sesti monissa paikoissa helpo­tusta kuntien menoi­hin, mutta samaan aikaan kovaa iskua oman alueen tule­vai­suusus­koon. Ilman lapsia, ei kunnalla ole tule­vai­suutta.

Koska tilanne muut­tuu niin valta­vaa vauh­tia ikäluok­kien molem­mista päistä, pitäisi nyt tehdä valta­vasti toimia, joilla turva­taan suoma­lais­ten palve­lu­jen ja hyvin­voin­nin tule­vai­suus.

Halli­tus päätti budjet­ti­rii­hessä 1,45 miljar­din euron tuki­pa­ke­tista suoma­lai­sille kunnille. Tämä tulee tarpee­seen. Samalla ei kuiten­kaan tehty mitään raken­teel­li­sia toimia, jotka voisi­vat helpot­taa kuntien tilan­netta tule­vai­suu­dessa. 

Halli­tus on kuin äkki­ri­kas­tu­nut nousu­kas, joka ehtii vielä ennen valo­merk­kiä tilaa­maan viimei­sen kier­rok­sen koko ravin­to­lalle. Siinä hetkessä ajatus tuntuu hyvältä, mutta huonos­ti­han siinä lopulta käy.

Hyvät kuuli­jat,

Pelkkä ensiapu ei riitä. Kokoo­muk­sen mielestä kunnille on tarjot­tava ratkai­suja, joilla kunnat pysty­vät katso­maan pidem­mälle.

Ensin­nä­kin vuosien epävar­muus kuntien tule­vai­suu­den ympä­rillä on saatava päät­ty­mään. Menossa on kuntien hiljai­set hauta­jai­set, kuten Helsin­gin pormes­tari tällä viikolla sanoi. Me emme hyväksy sitä, että kunnat toimi­vana demo­kra­tian ja palve­lui­den järjes­tä­mi­sen tasona hiljai­sesti hauda­taan maakun­ta­uu­dis­tuk­sen alle. Sillä sitä­hän maakun­ta­uu­dis­tus tarkoit­taa. Puolet tuloista lähtee, mutta velat jäävät. Puoli­kas kunta ei pysty inves­toi­maan, kasva­maan ja hyvä, jos edes järjes­tä­mään jäljelle jääviä palve­luita.

Kun kaik­kialla muualla maail­massa kaupun­kien ja kuntien rooli kasvaa, Suomessa sitä halut­tai­siin radi­kaa­listi pienen­tää. Me sanomme ei maakun­ta­mal­lille.

Kunnille pitää antaa työka­luja pärjätä nykyistä parem­min. Kunnissa tarvi­taan päätök­siä, joilla kunnat pysty­vät vahvis­ta­maan rahoi­tus­poh­jaansa. Kuntien riip­pu­vuutta valtio­no­suuk­sista pitäisi vähen­tää, ei lisätä. Me olisimme valmiita tarkas­te­le­maan vero­tusta.

Yhtei­sö­vero on kunnille hyvä kannus­tin. Jos hieman suurempi osuus yritys­ten teke­mästä tulok­sesta jää yhtei­sö­ve­roina kuntiin, se kannus­taa kuntia teke­mään hyvää elin­kei­no­po­li­tiik­kaa. Nyt tehdyistä yhtei­sö­ve­ron väliai­kai­sista ratkai­su­jen jälkeen on syytä tarkas­tella, voisiko yhtei­sö­ve­ron kuntao­suu­den jättää pysy­västi korkeam­malle tasolle.

Me haluai­simme myös selvit­tää, voisiko osan pääoma­tu­lo­ve­ro­jen kerty­mästä jättää maksa­jan koti­kun­taan. Tämä ei kuiten­kaan saisi tarkoit­taa pääoma­tu­lo­ve­ro­tuk­sen kiris­tä­mistä.

Olisimme myös valmiita tarkas­te­le­maan kuntien tehtä­viä. Laki­sää­tei­siä tehtä­viä on yritetty vähen­tää ja edel­li­nen halli­tus pystyi muuta­man normin jopa purka­maan­kin. Tämä on kuiten­kin osoit­tau­tu­nut äärim­mäi­sen vaikeaksi. Kunta­lii­ton toimi­tus­joh­taja kannusti syys­kuun alussa katso­maan lakien otsi­koi­den sijaan lakien sisäl­töi­hin. Kunnille pitää jättää enem­män tilaa tehdä itse ratkai­suja siitä, miten palve­lut tuote­taan. Kannus­taa hyvään yhteis­työ­hön yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin kanssa sekä muiden kuntien kanssa.

Me olemme myös sitou­tu­neita siihen, että kunnille ei anneta uusia tehtä­viä ilman täysi­mää­räistä rahoi­tusta. Halli­tus toimii toiseen suun­taan. Jos oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mi­nen menee läpi, se tarkoit­taa monissa kunnissa sopeu­tus­toi­mia ensi vuonna. Halli­tus väit­tää, että rahat riit­tä­vät uudis­tuk­sen toteut­ta­mi­seen, vaikka kunnat sano­vat toista. Minä uskon kuntiin.

Yrityk­set ja työpai­kat ovat kunnissa. Ei ole saman­te­ke­vää, minkä­laista poli­tiik­kaa kunnissa tehdään. Kunnat pysty­vät luomaan yritys­toi­min­nalle ja sen kasvulle edel­ly­tyk­siä, koulut­ta­maan osaa­via työn­te­ki­jöitä, vaikut­ta­maan liiken­ne­rat­kai­sui­hin ja elinym­pä­ris­töön. Moni yritys­ten inves­toin­ti­pää­tös on siitä kiinni, mitä kunnissa tehdään. Kunnilla pitää olla vahva elin­kei­no­po­liit­ti­nen rooli, eikä sitä pidä heiken­tää.

Hyvät kuuli­jat,

Ensi keski­viik­kona käydään väli­ky­sy­mys­kes­kus­telu halli­tuk­sen talous- ja työl­li­syys­po­li­tii­kasta. Kokoo­mus ei käytä herkästi oppo­si­tion raskainta työvä­li­nettä, väli­ky­sy­mystä. Nyt olimme kuiten­kin pako­tet­tuja siihen. Kerä­simme koko oppo­si­tion yhteen rinta­maan kokoo­muk­sen väli­ky­sy­myk­sen taakse.

Halli­tus ei tehnyt riihessä kunnol­li­sia päätök­siä työl­li­syy­den paran­ta­mi­seksi. Ei tehnyt suun­ni­tel­maa velkaan­tu­mi­sen pysäyt­tä­mi­seksi, vaan jatkoi rahan­ja­koa.

Halli­tuk­sen poli­tiikka johtaa Suomen ylivel­kaan­tu­mi­seen ja korke­aan työt­tö­myy­teen. Tien päässä on veron­ko­ro­tuk­set ja leik­kauk­set suoma­lais­ten tärkei­siin palve­lui­hin.

Halli­tus­oh­jelma ei ole enää voimassa, koska sen perus­tana olevaan työl­li­syys­ta­voit­tee­seen ei usko yksi­kään halli­tus­puo­luei­den puheen­joh­ta­jista. Se ei menoa hait­taa.

”Kaikki saatiin, mitä tajut­tiin pyytää”, kuuluu minis­te­riöi­den virka­mie­hiltä.

Ei suoma­lais­ten asioita voi näin hoitaa.

Ruot­sissa toimi­taan toisin. Siellä puna­vih­reä halli­tus elvyt­tää keven­tä­mällä vero­tusta ja alen­ta­malla progres­siota pysy­västi. Keski­tu­loi­sen palkan­saa­jan vero­tus laskee 300 eurolla vuodessa. Ruot­sin talou­den ennus­te­taan palaa­van ylijää­mäi­seksi jo 2023. Meillä velkaan­tu­mi­nen jatkuu valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvion mukaan miltei kymme­nen miljar­din vuosi­ta­solla koko loppu­vaa­li­kau­den. 

Se olisi kata­strofi.

Koro­nan vuoksi velkaa voidaan nyt ottaa. Velkaan­tu­mi­nen on kuiten­kin saatava kuriin.

Kyse on siitä, että ei tunnu olevan väliä paljonko velkaa otetaan. Halli­tus­puo­luei­den puheen­joh­ta­jat eivät edes moista yksi­tyis­kohta sääty­ta­lon portailla tien­neet. 

Toinen ongelma on se, miten rahaa käyte­tään. Mekin, totta­kai, käyt­täi­simme rahaa koro­na­tes­tauk­seen, kasva­nei­siin tervey­den­huol­lon kului­hin ja yritys­ten tuke­mi­seen. Ongelma vain on siinä, että halli­tus ei jätä asiaa tähän. Se ei ole peru­nut yhtään menoja lisää­vää päätöstä, joita se teki jo ennen koro­na­krii­siä. Ei lain­kaan prio­ri­soin­tia, vaan eletään niin kuin mitään ei olisi tapah­tu­nut. Se on vastuu­tonta.

Kolmas ongelma halli­tuk­sen elvyt­tä­mi­sessä on se, että elvyt­tä­mi­nen tapah­tuu täysi­mää­räi­sesti tukiai­silla ja julkista sekto­ria kasvat­ta­malla. Sen sijaan, että päämi­nis­teri Marin päät­tää, mikä on ihmi­sille parasta, me antai­simme elvy­tyk­sellä Ruot­sin malliin tilaa ihmis­ten omille valin­noille ja kulut­ta­ja­läh­töi­selle elpy­mi­selle.

Tätä taus­taa vasten Mari­nin kommen­tit yritys­ten yhteis­kun­ta­vas­tuun puut­teesta tuntu­vat kummal­li­silta. Vahvaa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ei ole ilman menes­ty­viä yrityk­siä, eikä yrityk­siä ilman toimi­vaa julkista sekto­ria. 

Osoit­taa ymmär­tä­mät­tö­myyttä yhteis­kun­nasta. Tällai­sen vastak­kai­na­set­te­lun liet­so­mi­nen päämi­nis­te­riltä on ongel­mal­lista.

Suoma­lai­set yrityk­set ja yrit­tä­jät ovat maail­man vastuul­li­sim­pien joukossa ja halua­vat paran­taa maail­maa. Se mitä yrityk­set tarvit­se­vat, on hyvä toimin­taym­pä­ristö, ei syyl­lis­tä­mistä. 

Nyt jos koskaan, tarvi­taan yhteis­pe­liä, välit­tä­mi­sen ja yhtei­sen vastuun­kan­non henkeä. Sellaista hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa, jossa julki­nen ja yksi­tyi­nen ovat kump­pa­neita, ei riita­pu­ka­reita.

Hyvät kuuli­jat, 

Prosen­tin korkeampi työl­li­syy­saste vahvis­taa julkista taloutta miljar­dilla. Mitä useampi on töissä, sitä useampi maksaa veroja – ja sitä harvempi tarvit­see tukia. Me emme tavoit­tele kuuden tunnin työpäi­vää, vaan sitä, että jokai­sella työky­kyi­sellä olisi töitä. Meidän tavoit­teemme on pohjois­mai­nen 80 prosen­tin työl­li­syy­saste. 

Mitä halli­tus on saanut aikaan? Jos katso­taan puhtaasti päätök­siä ja unoh­de­taan hetkeksi koro­na­kriisi, halli­tuk­sen päätös­ten saldo on lähellä nollaa. Halli­tus itse kertoi tehneensä päätök­siä 31 000 – 36 000 uudesta työl­li­sestä budjet­ti­rii­hessä. Tämä ei yksi­se­lit­tei­sesti pidä paik­kaansa. 

Hyvän­tah­toi­sil­la­kin laskel­milla budjet­ti­rii­hen päätök­sistä saa kasaan 16 000 uutta työl­listä, ja nekin vuoteen 2029 mennessä. Tässä ei vielä ole mukana edes halli­tuk­sen työl­li­syyttä heiken­tä­vät päätök­set: aktii­vi­mal­lin purka­mi­nen, perhe­va­paa­uu­dis­tus ja kulu­van vuoden talous­ar­vio­pää­tök­set. Kun halli­tuk­sen tähä­nas­ti­set työl­li­syys­pää­tök­set laske­taan yhteen, pääs­tään lähelle nollaa.

Hyvät ihmi­set,

luemme joka päivä uuti­sia irti­sa­no­mi­sista ja yt-neuvot­te­luista. Kauanko tätä teke­mät­tö­myyttä vielä siede­tään? Me emme enää siedä. Halli­tuk­sen lääk­keillä ei Suomea tai suoma­lais­ten työpaik­koja pelas­teta. 

Keskus­tan ensim­mäi­nen kynnys­ky­sy­mys tälle halli­tuk­selle oli: ”Hyvän talous- ja työl­li­syys­ke­hi­tyk­sen jatka­mi­nen siten, että sitou­du­taan 75 %:n työl­li­syy­sas­tee­seen ja siihen, että julki­nen talous (ml. kunta­ta­lous) on tasa­pai­nossa vuonna 2023.” 

Jo pitkään on ollut tiedossa, että tämä ensim­mäi­nen ja tärkein keskus­tan kynnys­ky­sy­mys ei toteudu, mutta viimeis­tään nyt se sai lopul­li­sen niitin. Keskus­tan kynnys­ky­sy­myk­set ovat muut­tu­neet vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen kynnys­ma­toksi. 

Saari­kon kuher­rus­kuu­kausi uutena puheen­joh­ta­jana kesti viikon. Sen jälkeen palat­tiin normaa­liin, jossa keskusta joutui antau­tu­maan vasem­mis­to­puo­lueille jälleen kerran. 

Mitä pitäisi siis tehdä:

1. Tilanne pitää vakaut­taa - viesti suoma­lai­sille ja yrityk­sille
2. Suun­ni­telma velkaan­tu­mi­sen pysäyt­tä­mi­seksi - hyvin­voin­nin perus­tan turvaa­mi­nen - sääte­liäi­syys
3. 120 000 työl­li­syys­pa­ketti - työn puolue
4. Toivon poli­tiik­kaa - K6, uusi tavoi­teoh­jelma

Hyvät kuuli­jat, 

Päätimme vuosi sitten, että olemme hetken hiljaa sotesta. Se tuli varmasti tarpee­seen, sillä uskon, että aika moni suoma­lai­nen on korvi­aan myöten täynnä sote­kes­kus­te­lua. Oli myös reilua antaa halli­tuk­selle työrauha ensim­mäi­sen esityk­sen valmis­te­luun.

Nyt emme kuiten­kaan enää voi olla hiljaa. Eilen perjan­taina päät­tyi lausun­to­kier­ros halli­tuk­sen sote-esityk­sestä. Lausun­to­pa­laute on karmeaa luet­ta­vaa. Kriit­ti­siä mallille ovat niin kaupun­git, yrityk­set kuin eri alojen asian­tun­ti­jat­kin.

Enti­nen keskus­ta­vai­kut­taja Mikko Alkio antoi muutama viikko sitten hyvin kriit­ti­sen haas­tat­te­lun Maaseu­dun Tule­vai­suu­delle, jossa hän kriti­soi armotta halli­tuk­sen talous­po­li­tiik­kaa ja sote­mal­lia. Piikik­käim­män kritii­kin Alkio antoi keskus­talle. Hän kysyi haas­tat­te­lussa, onko kukaan keskus­ta­lai­nen edes luke­nut esitystä, sillä ei siinä perus­teta mitään itse­hal­lin­nol­li­sia maakun­tia, joita keskusta tavoit­te­lee? Alkion kritiikki osui ja upposi, mutta sai samalla miet­ti­mään, onko halli­tuk­sessa yhtään muuta minis­te­riä kuin Krista Kiuru, joka aidosti on sisäis­tä­nyt ja ymmär­tä­nyt, mitä tämä halli­tuk­sen esitys tarkoit­taa?

Minä uskal­lan sanoa, että tämä halli­tuk­sen esitys ei vähennä kustan­nuk­sia, eikä paranna hoitoon­pää­syä. Se itsea­siassa tulee lisää­mään tervey­se­roja ja heiken­tä­mään heikoim­massa asemassa olevien suoma­lais­ten palve­luja. Keskei­sim­mät syyt tähän ovat rahoi­tus­mal­lin puut­teet sekä yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin toimi­joi­den toimin­nan hyvin laaja rajoit­ta­mi­nen.

Rahoi­tus­mal­lin ongelma on yksin­ker­tai­nen. Mitä huonom­min hoidat ihmi­siä, sitä enem­män rahaa saat. Jos maakunta hoitaa hyvin asiansa ja saa ihmis­ten terveyttä ja hyvin­voin­tia paran­net­tua, tästä ei ole tiedossa minkään­laista palkin­toa, vaan raho­jen vähen­ty­mistä. Kannus­ti­met ovat aivan nurin­ku­ri­set. Tästä huoli­matta useampi maakunta – niin voit­ta­jat kuin häviä­jät – ovat lähtö­koh­tai­sesti arvioi­neet tule­van rahoi­tuk­sensa heti kätte­lyssä riit­tä­mät­tö­mäksi.

Esityk­sen yritys­vas­tai­suus on aivan omassa mitta­luo­kas­saan. Jos esimer­kiksi lääkä­rei­den oikeutta toimia amma­tin­har­joit­ta­jina rajoi­te­taan esityk­sessä kuva­tulla tavalla, se tulee viemään monta alue- ja keskus­sai­raa­laa vaikeuk­siin lääkä­rei­den siir­tyessä yksi­tyis­ten toimi­joi­den palve­luk­seen. Kun samalla heiken­ne­tään erikois­sai­raan­hoi­don rahoi­tusta, se vain kiih­dyt­tää siir­ty­mää. Samaan aikaan sote-maakun­tien kädet on sidottu niin, ettei­vät ne voi tehdä yhteis­työtä yksi­tyis­ten tuot­ta­jien kanssa silloin­kaan, kun se olisi paras ratkaisu ihmis­ten ja palve­lui­den kannalta.

Pahim­mil­laan kehi­tys johtaa siihen, että palve­lu­jen heiken­tyessä tervey­den­huol­lon eriar­voi­suus vain jatkaa kasvu­aan, eikä ratkai­suja sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon ongel­miin löydy.

Viime kauden kova työ teki selväksi, että maakun­ta­pohja ei ole ratkaisu soteen. EI tois­teta samaa virhettä. Suomi ei tarvitse 22 uutta maakun­taa, eikä lisää hallin­toa. 

Tämä esitetty malli ei yksin­ker­tai­sesti vastaa niihin ongel­miin, joita sosi­aali- ja tervey­den­huol­lossa on. Se ei lyhennä lääkä­ri­jo­noja, eikä lisää palve­lui­den kustan­nus­te­hok­kuutta. Se ei ratkaise raha­pu­lasta kärsi­vien kuntien ongel­mia, vaan pahen­taa niitä. 

Hyvät kuuli­jat, 

Tässä­kin asiassa me olemme kuntien puolella. Me emme tavoit­tele vallan­ku­mousta, vaan asteit­taista kehi­tystä, jossa sote­pal­ve­lut siir­ty­vät riit­tä­vän laajoille hartioille. Me emme pidä yrityk­siä ja järjes­töjä vasten­mie­li­sinä, vaan luon­te­vina kump­pa­neina, jotka kuulu­vat osaksi sosi­aali- ja tervey­den­huol­toa. 

Me olemme ihmis­ten puolella. Valin­nan­mah­dol­li­suu­det, yksi­löl­li­sem­mät palve­lut. On voitava luot­taa siihen, että sairas­tues­saan pääsee suju­vasti hoitoon ja saa apua.

En usko, että tätä uudis­tusta voivat hyväk­syä ne halli­tus­puo­luei­den edus­ta­jat, jotka pitä­vät itse­ään porva­reina tai ne, jotka ovat kiin­nos­tu­neita kaupun­kien toimin­ta­ky­vystä. Meidän tehtä­vämme on aset­taa painetta, että tämä uudis­tus jää sinne sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön pöytä­laa­tik­koon, josta se on tullut­kin. Uudis­tuk­sen läpi­meno olisi kata­strofi niin suoma­lais­ten sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den kuin kuntien tule­vai­suu­den kannalta.

Anne­taan kuntien edetä yhteis­työn kautta. Kyllä suoma­lai­set vastuul­li­set kunta­päät­tä­jät löytä­vät parhaat ratkai­sut. Kokoo­mus esit­te­lee oman kunta­pe­rus­tei­sen mallinsa vielä syksyn aikana. Vpj Anna-Kaisa Ikonen, Tampe­reen ex-pormes­tari johtaa valmis­te­lua.

Kunta­vaa­li­työ­hön panos­ta­mi­nen on nyt parasta tais­te­lua, halli­tuk­sen kyhäel­mää vastaan.

Hyvät kuuli­jat,

Kunta­vaa­lei­hin on tänään 204 päivää. Me olemme tällä hetkellä Suomen suurin kunta­puo­lue. Kovasti näyt­tää siltä, että olemme myös Suomen ainoa kunta­puo­lue. 

Me uskal­lamme puolus­taa kuntia. Sitä hyvää työtä, jota kunnissa tehdään. Toimi­vaa demo­kra­tiaa, joka toteu­tuu kunta­päät­tä­jien ja kunnal­lis­vaa­lien kautta. Niitä palve­luita, joita kunnissa järjes­te­tään.

Me emme hyväksy kuntien hiljai­sia hauta­jai­sia, vaan lähdemme puolus­ta­maan niitä kevään vaaleissa. Me voitamme ne vaalit.

Petteri Orpon puhe puolue­val­tuus­tossa 25.9.2020

Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia

Lisää sisältöä samassa kategoriassa