Muuta­mia viik­koja siten seura­simme usko­ma­tonta poliit­tista näytel­mää. Välillä ei tosin tien­nyt onko kyseessä tosi-TV -kisa vai maail­man mahta­vim­maksi demo­kra­tiaksi itse­ään kutsu­van maan presi­den­tin­vaa­lit.

Vaalit herät­ti­vät suuria tunteita myös täällä Suomessa. Syys­tä­kin. Se, mitä ratkai­suja Yhdys­val­lat tekee turval­li­suu­den, ilmas­ton ja maail­man­kau­pan osalta, vaikut­taa suoraan myös Suomeen.

On selvää, että Donald Trum­pin valinta herät­tää kysy­myk­siä maan tule­vasta linjasta. Tällä hetkellä epävar­muutta on niin maail­man­mark­ki­noilla kuin maail­man­po­li­tii­kas­sa­kin. En kuiten­kaan haluaisi olla erityi­sen huoles­tu­nut Yhdys­val­loista. Kyse on vanhasta ja vahvasta demo­kra­tiasta, jolla on usko­ma­ton kyky sopeu­tua muutok­siin.

Yhdys­val­loilla on totta kai omat ongel­mansa, kuten on Euroo­pal­la­kin. Yhdys­val­tain vaali­kam­pan­jassa oli varsin ikäviä piir­teitä: Vahvaa vastak­kai­na­set­te­lua kaupun­kien ja maaseu­dun, nuor­ten ja vart­tu­neem­pien, korkeam­min koulu­tet­tu­jen ja vähem­män koulu­tet­tu­jen välillä. Britan­nian Brexit-äänes­tyk­sessä oli saman­lai­sia piir­teitä.

Mitä tulee Donald Trum­pin ulko-, ilmasto- tai kaup­pa­po­li­tiik­kaan, niin en näe syytä suurem­paan hätäi­lyyn Atlan­tin tällä puolen. Katso­taan rauhassa, miten vallan­vaihto tapah­tuu ja miten uuden presi­den­tin kausi lähtee liik­keelle. On turha mennä asioi­den edelle.

Mutta se, mistä olen aidosti huolis­sani, on länsi­mais­ten arvo­jen tule­vai­suus. Ei voi vält­tyä ajatuk­selta, että yhtei­set arvomme ovat uhat­tuina. Sellai­set asiat kuin ihmi­soi­keu­det, demo­kra­tia, sanan­va­paus ja tasa-arvo eivät ole itses­tään selviä enää edes länti­sessä maail­massa, eivät edes Euroo­pan unio­nin sisällä.

Euroo­pan on aivan turha kauhis­tella Yhdys­val­to­jen tai Turkin tai kenen­kään asioita, jos oma pesämme ei ole kunnossa. Totuus on, että meillä on jäsen­maita, jotka kulke­vat tällä hetkellä erit­täin huoles­tut­ta­vaan suun­taan. Jos EU ei pysty puolus­ta­maan omia arvo­jaan unio­nin sisällä, meillä ei myös­kään ole puheoi­keutta muiden asioi­hin.

Euroo­pan unioni on vaikeuk­sissa. EU-vastai­set popu­lis­ti­set liik­keet ovat nosteessa. Surul­li­sinta tässä kaikessa on se, että juuri nyt tarvit­semme vahvaa ja toimi­vaa Euroo­pan unio­nia ehkä enem­män kuin pitkään aikaan.

Mihin ovat unoh­tu­massa ne tavoit­teet, joille EU on raken­nettu kuten vapaa liik­ku­vuus, tasa-arvo, sisä­mark­ki­nat, vakaus ja turval­li­suus. Miten pystymme torju­maan terro­ris­mia ja muita turval­li­suus­haas­teita kuin toimi­malla yhdessä?

Tai miten pystymme turvaa­maan euroop­pa­lai­set työpai­kat Kiinan ja muiden nouse­vien talouk­sien kove­ne­vassa kilpai­lussa kuin toimi­malla yhdessä? Tai miten muuten pystymme hidas­ta­maan ilmas­ton­muu­tosta ja pelas­ta­maan maapal­lon jälki­pol­vil­lemme kuin toimi­malla yhdessä?

Mutta missä ovat euroop­pa­lai­sen yhteis­työn puolus­ta­jat silloin kun isän­maan ja koko Euroo­pan etu heitä tarvit­sisi? EU:n puolus­ta­jien hiljai­suus on korvia­huu­maa­vaa. Hyvät ystä­vät, tässä teillä on yksi Euroo­pan unio­nin puolus­taja!

Voi hyvin olla, että en voita sillä ääniä mutta puolus­tan euroop­pa­laista yhteis­työtä siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että se on isän­maan etu. Ilman EU:ta Suomi olisi köyhempi ja turvat­to­mampi maa Euroo­pan laidalla ja sitä minä en halua, Kokoo­mus ei halua, enkä usko että kukaan suoma­lai­nen haluaa sitä. EU:n puolus­ta­mi­nen ei tarkoita sitä, ettei näe sen ongel­mia. Ongel­mat ovat ilmi­sel­viä mutta ne pitää ratkaista eikä jäädä märeh­ti­mään niitä.

EU pitää keskit­tyä kansa­lais­ten kannalta tärkeim­piin tehtä­viinsä; talou­teen ja turval­li­suu­teen. EU on otta­nut viimei­sen parin vuoden aikana suuria aske­leita sisäi­sen turval­li­suu­den saralla, mutta sen on otet­tava suurempi vastuu myös puolus­tuk­sesta. Jos Trum­pin valinta tarkoit­taa vähem­män Yhdys­val­toja Euroo­passa, sen pitää tarkoit­taa enem­män euroop­pa­laista kykyä puolus­taa itse­ään. Vahvempi euroop­pa­lai­nen puolus­tusyh­teis­työ on ehdot­to­masti Suomen etu ja meidän kannat­taa tukea sitä voimal­li­sesti. Samalla jatkamme yhteis­työtä Naton ja kump­pa­nei­demme kanssa.

Kokoo­mus on halli­tuk­sen kolman­neksi suurin puolue. Siitä huoli­matta meillä on kokoamme suurempi rooli tämän päivän halli­tus­työstä. Me tiedämme mitä haluamme ja toimimme sen saavut­ta­mi­seksi. Suomessa monet, erityi­sesti oppo­si­tio, elää unel­ma­hö­tössä julki­sen talou­den tilan­teen osalta. Erityi­sen petty­nyt olen SDP:hen, joka vielä viime vaali­kau­della oli valtio­va­rain­mi­nis­teri-puolue, ja jossa aika­naan oli sekä talous­po­liit­tista osaa­mista että vastuul­li­sia päät­tä­jiä kuten Paavo Lippo­nen.

Puheet siitä, että leik­kauk­sia voitai­siin perua tai että ikävät päätök­set ovat ohi, eivät perustu muuhun kuin toivea­jat­te­luun. Vaikeita päätök­siä on edessä. Kuten tämän aamun Helsin­gin Sano­missa totean, olen hemme­tin huolis­sani Suomen talou­desta. Tämän hetken ennus­tei­den valossa voimme joutua teke­mään jopa 1-2 miljar­din euron lisä­leik­kauk­set julki­seen talou­teen ensi keväänä, jos talou­den ja työl­li­syy­den tunnus­lu­vut eivät lähde selvästi ylös­päin.

On totta, että talou­dessa on paljon posi­tii­vi­sia merk­kejä. Ennus­tei­den mukaan talous kasvaa kolman­nella neljän­nek­sellä puolen­toista prosen­tin tahtia. Pahim­man taan­tu­man voidaan sanoa olevan ohi, mutta eivät ongel­mamme vielä ole ratken­neet.  Talous­ti­lan­netta voisi myös kuvailla siten, että muutama vuosi sitten olimme upok­sissa. Nyt olemme saaneet vähän päätä pinnalle. Seuraa­vaksi on opetel­tava taas kunnolla uimaan.

Olemme tehneet paljon työl­li­syyttä ja talous­kas­vua lisää­viä toimia. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen, palk­ka­kil­pai­lu­ky­kyämme paran­tava kilpai­lu­ky­ky­so­pi­mus, työt­tö­myys­tur­van aktii­vi­malli sekä yrit­tä­jyyttä tuke­vat vero­rat­kai­sut.  Tämä linja tuot­taa tulok­sia ennen pitkää. Mutta meillä pitää olla kevään halli­tuk­sen puoli­vä­li­rii­hessä kyky, halu ja valmius tehdä uusia työl­li­syy­sas­tetta nosta­via toimia.

Jos työl­li­syy­saste nousisi Ruot­sin tasolle olisi julki­nen talous pysy­västi yli 5 mrd. euroa vahvempi. Moni murheemme olisi hoidettu.   Talous­po­li­tii­kassa on selkeä kiik­ku­lauta: Mitä parempi työl­li­syys, sitä pienem­mät julkis­ten meno­jen leik­kauk­set.

Para­dok­saa­li­sesta on, että meillä on samaan aikaa kymme­niä tuhan­sia avoi­mia työpaik­koja ja korkea työt­tö­myys. Kannus­tin­louk­kuon­gelma on yhä ilmei­sempi. Siksi käyn­nis­tä­mäni kannus­tin­louk­ku­jen purku­työ Valtion­va­rain­mi­nis­te­riössä on entis­tä­kin tärkeämpi.  En voin millään hyväk­syä, että Uuden­kau­pun­gin auto­teh­taan, Turun tela­kan tai metsä­teol­li­suu­den uusiin työpaik­koi­hin ei löytyisi suoma­lai­sia työn­te­ki­jöitä.

Ajatel­laanpa meidän korkeaa nuori­so­työt­tö­myyt­tämme ja erityi­sesti työelä­män ja koulu­tuk­sen ulko­puo­lella olevien nuor­ten suurta määrää. Olen ollut yhteis­kun­nal­li­sessa toimin­nassa mukana pari­kym­mentä vuotta ja tänä aikana on eri minis­te­riöit­ten toimesta käyn­nis­tetty lukusia hank­keita nuor­ten työl­lis­tä­mi­seksi.

Kaikki ovat olleet tarpeel­li­sia, mutta nyt tarvi­taan tulok­sia. Tätä mahdol­li­suutta emme voi missata. Kaive­taan vaikka kiven alta ne keinot, jolla autamme omat nuoret ja työt­tö­mät avoi­miin työpaik­koi­hin.

Meillä on halli­tuk­sessa kolme keskeistä teemaa: Työ, turval­li­suus ja tule­vai­suus. Työ on hyvin­voin­timme perusta. Tässä ajassa suoma­lai­set kaipaa­vat turval­li­suutta ja samalla uskoa tule­vai­suu­teen.

Tiedän, että luke­mat­to­missa kodeissa on viime vuosina vietetty unet­to­mia öitä, kun on joutu­nut työt­tö­mäksi eikä uutta työpaik­kaa ole löyty­nyt enti­sen tilalle vaikka kuinka on yrit­tä­nyt ja etsi­nyt. Se on kova paikka. Se on kova paikka kaikille, jotka ovat joutu­neet sen tilan­teen kohtaa­maan.

Kokoo­muk­sella on vastauk­set näiden ihmis­ten autta­mi­seksi ja työt­tö­myy­den nujer­ta­mi­seksi jos vain kump­pa­neilta ja työmark­ki­na­jär­jes­töiltä löytyy rohkeus toteut­taa ne kans­samme. Toimet­to­muus ei ole kokoo­muk­sesta kiinni.  Uudis­tuk­set eivät tarkoita työn­te­ki­jöi­den aseman heiken­tä­mistä. Uudis­tuk­set ovat mahdol­li­sia vain, jos ne tehdään ja perus­tel­laan niin, että työn­te­ki­jät voivat nähdä, että ne ovat hänen etunsa. Parasta kaikille on, että työpaikka säilyy ja kenties työtön ystävä tai oma opis­ke­leva nuori­kin saa mahdol­li­suu­den työl­lis­tyä.

Kun puhumme kilpai­lu­ky­vystä, puhu­taan parem­masta työelä­mästä. Kun haemme parem­paa kilpai­lu­ky­kyä, tehdään parem­paa työelä­mää. Suomi on aina kilpail­lut laadulla.

Tämä vaatii lisää ja parem­paa työtä, jonka osia ovat esimer­kiksi työn ja perheen yhteen­so­vit­ta­mi­nen, nais­ten työmark­kina-aseman paran­ta­mi­nen, perhe­va­paa­uu­dis­tus, osaa­mi­nen, jous­ta­vuus, etätyöt, työpaik­ka­so­pi­mi­nen ja yhteis­työ työpai­koilla, parempi johta­mi­nen, kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­nen, lain­sää­däntö tälle vuosi­tu­han­nelle, työl­lis­tä­mi­sen kynnys­ten madal­ta­mi­nen – ja lopulta parempi työelämä.

Moderni työelämä on jo nyt tuonut monia uusia tapoja työpai­koille; etätyö, työai­ka­pan­kit, jous­tava työaika, osa-aika­työ ja niin edel­leen. Edel­leen työn jous­ta­vuutta paran­ta­via käytän­töjä tulee edis­tää aina kun mahdol­lista.

Tasa-arvoi­sem­man työelä­män puolesta on paljon tehtä­vää. Yksi iso asia on perhe­va­paa­jär­jes­tel­män uudis­ta­mi­nen ja siihen liit­tyen nais­ten työmark­kina-asema. Tarvit­semme tasa-arvoa paran­ta­van perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen, jossa myös taataan lasten päivä­hoi­toon pääsy mahdol­li­sim­man laajasti.

Tähän liit­tyen halli­tus­kump­pa­neilla on erityi­sesti koti­hoi­don tuen osalta melko tiuk­koja kantoja. Koko­nai­suus on kuiten­kin niin suuri, että tämä ei saa estää uudis­tuk­sen aloit­ta­mista jo tällä halli­tus­kau­della.

Uskon vakaasti, että parem­paa työelä­mää saatai­siin myös lisää­mällä sopi­mista työpai­koilla.  Suomi on sopi­musyh­teis­kunta edel­leen, mutta sopi­mi­nen 2000-luvulla kuuluu työpai­koille, ei kabi­net­tei­hin.

Työlain­sää­dän­nön tehtävä on taata kaikille hyvä ja oikeu­den­mu­kai­nen työelämä sekä kaikille riit­tävä toimeen­tulo, mutta nyky­maa­il­man työpaik­ko­jen kaik­kia mahdol­li­sia yksi­tyis­koh­tia ei voida miten­kään tietää keski­te­tysti. Työpai­koilla tunne­taan paikal­li­set olot parhai­ten.

Viime puolue­val­tuus­ton aikana pidet­tiin väki­val­lan vastai­nen miele­no­soi­tus. Olimme vahvasti mukana kerto­massa oman mieli­pi­teemme. Suoma­lai­set ovat huolis­saan turval­li­suu­des­taan ja aiheesta. Kaikki ovat huoman­neet, että maailma muut­tuu, eikä pelkäs­tään parem­paan suun­taan. Uudet uhat kuten terro­rismi, kyber­ri­kol­li­suus, ääri­liik­keet on otet­tava vaka­vis­saan.

Kokoo­muk­selle on tärkeää huoleh­tia yhteis­kun­nan ja ihmis­ten turval­li­suu­desta. Se on aihe josta ei voi tinkiä.

Olemme vastan­neet tähän mm. lisää­mällä polii­sien määrä­ra­hoja kymme­nellä miljoo­nalla. Myös tiedus­te­lu­lain­sää­däntö ollaan uusi­massa. Tärkeää ovat kuiten­kin asen­teet: nolla­to­le­ranssi rasis­mille, seis popu­lis­mille ja päät­tä­väi­syyttä puolus­taa vapaata yhteis­kun­taa.

Tule­vai­suu­den näkö­kul­masta ajan­koh­tai­sena ja Kokoo­muk­sen tärkeänä tavoit­teena on ympä­ris­töstä huolen pitä­mi­nen. Meidän on jätet­tävä maapallo tule­ville polville parem­massa kunnossa, kun sen saimme. Siitä emme tingi piirua­kaan.

Tästä erin­omai­sena esimerk­kinä on tors­taina hyväk­sytty ener­gia- ja ilmas­to­stra­te­gia. Se on histo­rial­li­nen paketti maail­man­laa­jui­sesti. Suomi on ensim­mäi­nen teol­li­suus­maa, joka kiel­tää kivi­hii­len käytön lailla. Suomi on ensim­mäi­nen maa, joka on päät­tä­nyt määrä­tie­toi­sista toimista fossii­li­sen tuon­tiöl­jyn puolit­ta­mi­seksi. Suomi siir­tyy liiken­teen sähköis­tä­mi­sen edel­lä­kä­vi­jä­mai­den jouk­koon.

Ville Niinistö on touhuk­kaasti puuhan­nut aurin­ko­pa­nee­lien tukea varjo­bud­je­tis­saan ja arvos­tel­lut yritys­tu­kia. Se on hytty­sen ininää tämän stra­te­gian linjauk­siin nähden. On myös syytä huomata, että vihrei­den ollessa oppo­si­tiossa halli­tus toteut­taa Suomen histo­rial­li­sen ener­gia- ja ilmas­to­stra­te­gian. Ja on syytä huomata, että vihrei­den ollessa halli­tuk­sessa, he eivät saaneet mitään vastaa­vaa aikaan.

Ilmas­to­po­li­tii­kan lisäksi teemme hyvää elin­kei­no­po­li­tiik­kaa. Järkevä ympä­ris­tö­po­li­tiikka yhdis­tää realis­ti­sesti kasvun, hyvin­voin­nin ja ympä­ris­töys­tä­väl­li­syy­den. Tämä on erit­täin kunnian­hi­moi­nen koko­nai­suus.

Käyn­nissä oleva maakun­ta­uu­dis­tus, ja siihen liit­tyvä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen siirto kunnilta maakun­tien hoidet­ta­vaksi, on uudis­tus­hank­keena iso, hallin­nol­li­sesti jopa histo­rial­li­sen suuri. Se tulee muut­ta­maan suoma­lai­sen kuntien tehtä­vä­kent­tää merkit­tä­västi.

Se, mitä kuntien kannalta nyt tapah­tuu, on lopulta varsin selkeää ja linja­kasta. Sote- ja maakun­ta­uu­dis­tuk­sen jälkei­sen kunnan tehtä­vät on hyvin helppo määri­tellä.

Kun sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut siir­re­tään maakun­nille, kunnille jää kaikki se, mikä nyky­ään­kin on - sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita, maata­lous­lo­mi­tusta, pelas­tus­toi­mea ja muuta­mia ympä­ris­tö­hal­lin­toon liit­ty­viä tehtä­viä lukuun otta­matta. Yrit­tä­jyys­po­li­tiikka, koulut, kaavoi­tus, kult­tuuri, nuori­so­työ, liikunta jne.

Kiitos Kokoo­muk­sen työn halli­tuk­sessa, kunnille jää edel­leen merkit­tävä rooli - ylei­nen toimi­valta ja vero­tusoi­keus. Niille jää myös vahva itse­hal­linto.

Suoma­lai­set kunnat voivat olla jatkossa luon­teel­taan ja toimin­tae­del­ly­tyk­sil­tään jopa nykyistä vahvem­pia. Maakun­tien toimi­valta on rajat­tua ja niiden rahoi­tus tulee valtiolta. Sen moni­mut­kai­sempi tämä muutos ei todel­la­kaan kuntien näkö­kul­masta ole.

Kokoo­mus­lai­sena on helppo olla aidosti innois­saan niistä asia­ko­ko­nai­suuk­sista, joista kunnissa jatkossa pääte­tään. Kunnasta muodos­tuu sivis­tyk­sen ja elin­voi­man puolesta toimiva paikal­li­syh­teisö – ja nämä ovat erit­täin kokoo­mus­lai­sia teemoja.

Siksi meidän on nyt lähdet­tävä laajasti liik­keelle pyytä­mään ehdok­kaaksi koti­kun­tansa kehit­tä­mi­sestä kiin­nos­tu­neita suoma­lai­sia. Puhu­taan ihmi­sille, kuun­nel­laan, tehdään joka kunnassa ihmis­ten arkea paran­tava vaalioh­jelma – voite­taan seuraa­vat vaalit.

Liian tutuksi tullut tarina on, että kun lapsen korva­ki­vun takia soit­taa terveys­a­se­malle tors­taina klo 14, niin mitä saat vastauk­seksi? Avun saami­nen siir­tyy seuraa­vaan päivään tai hoitoa pitää etsiä päivys­tyk­sen pitkistä jonosta tai sitten muualta. Tämän vuoksi suoma­lai­set ansait­se­vat uudis­tuk­sen palve­lui­hinsa. Kokoo­muk­sen ansiosta nyt puhu­taan kansa­lais­ten palve­luista. Ei puhuta pelkäs­tään hallin­nosta, järjes­tel­mästä tai vallasta.

Palve­lui­den näkö­kul­masta, ei hallin­non, tärkeän valin­nan­va­pau­den valmis­telu etenee parhail­laan refor­mi­mi­nis­te­ri­ryh­mässä, jossa minis­te­rimme Paula ja Sanni teke­vät joka viikko tunti­kausia töitä. Olen luot­ta­vai­nen siihen, että hyvä malli valmis­tuu näinä viik­koina. Mitä valin­nan­va­paus sitten tarkoit­taa? Ihmi­nen saa valita hoito­pai­kan, asia­kas tulee järjes­tel­män keski­öön, laatu para­nee ja jonot lyhe­ne­vät. Jos asia­kas ei halua valita, ei ole pakko niin tehdä. Rahoi­tus menee tuot­ta­jille valin­nei­den asiak­kai­den mukaan ja asiak­kai­den pompot­telu loppuu. Ihmi­selle tulee oikeus vaikut­taa omiin palve­lui­hinsa. Jatkossa on aito mahdol­li­suus vaikut­taa ja äänes­tää jaloil­laan, eli valita.

Kyse ei ole yksi­tyi­sien ja julkis­ten palve­lui­den vastak­kai­na­set­te­lussa. Sote-alalla on kaik­kialla todella ammat­ti­tai­toista henki­lö­kun­taa. Suuri osaa sote -palve­luista tuote­taan jatkos­sa­kin julki­sena tuotan­tona. Samalla kun me uudis­tamme, oppo­si­tiossa jo julis­te­taan, että mahdol­li­sesti halli­tuk­seen pääs­tes­sään he perui­si­vat uudis­tuk­sen. Nämä puheet ovat täysin vastuut­to­mia. Uudis­tus on keskei­nen osa hyvin­voin­nin turvaa­mista. Kuinka monta vuotta viher-vasem­misto-oppo­si­tio aikoo suoma­lais­ten tervey­dellä käydä poliit­tista peliä?

Minulle on erit­täin suuri petty­mys, että SDP ja Vihreät­kin ovat lähte­neet tälle pelot­te­lu­po­pu­lis­min tielle, joka näyt­tää kohdis­tu­van ennen kaik­kea siihen, ettei­vät halua kansa­lais­ten saada valin­ta­oi­keutta palve­luista. Oppo­si­tio on niin keskit­ty­nyt poli­ti­koin­tiin, että ei ole huoman­nut omien kannat­ta­jiensa hyöty­vän ja kannat­ta­van parem­pia palve­luja valin­nan­va­pau­den kautta. Nythän valin­nan­va­paus on vain niillä, joilla on rahaa tai työter­veys­huolto.

Pelot­te­le­malla oppo­si­tio yrit­tää estää ihmi­siä näke­mästä kuinka merkit­tä­västi tulemme paran­ta­maan palve­lu­jen saata­vuutta.

Vasem­misto haluaa osoi­tella yrit­tä­jiä paho­lai­sina, riis­tä­jinä ja sorta­jina. Me kokoo­muk­sessa arvos­tamme myös sote-alan yrit­tä­jiä ja kolman­nen sekto­rin toimi­joita yhtä lailla kuin julki­sen sekto­rin työn­te­ki­jöitä – jokai­nen hammas­hoi­tola ja kuntou­tus­kes­kus tekee upeaa työtä ihmis­ten tervey­den edis­tä­mi­seksi. Totuus taitaa olla se, että viher-vasem­mis­tolla ei ole mitään omaa visiota tule­vai­suu­den sotesta. Vastus­ta­mi­nen on kehno visio.

On tärkeää, että Kokoo­mus on mukana halli­tuk­sessa näin suur­ten uudis­tus­ten keskellä. Ajatel­kaa mitä siitä tulisi jos näitä uudis­tuk­sia tehtäi­siin puna­mul­taa käsissä.

Meidän on hyvä lähteä täältä kohti kunta­vaa­leja. Meillä on hyvä ote uudis­tuk­siin ja tule­vien kuntien tehtä­vät ovat kuin meille räätä­löi­tyjä.

Lähde­tään hyvällä mielellä ehdo­kas­han­kin­taan ja vaali­työ­hön!

Puheen­joh­taja, valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpon puhe puolue­val­tuus­tossa 26.11.2016:
www.facebook.com/kokoomus/videos/10153918250232102

Lisää sisältöä samassa kategoriassa