Viime aikoina keskus­telu Suomen Nato-jäse­nyy­destä on käynyt vilk­kaana. Syyt tälle ovat ilmi­sel­vät. Kun Venäjä keskit­tää jouk­ko­jaan Ukrai­nan rajalle, aset­taa lännelle uhka­vaa­ti­muk­si­aan sekä pyrkii sane­le­maan, miten muiden valtioi­den tulisi turval­li­suu­tensa järjes­tää, on meidän näihin puhei­siin reagoi­tava. Pidän­kin terve­tul­leena sitä, että suoma­lai­set otta­vat nyt kantaa ajan­koh­tai­seen turval­li­suus­po­liit­ti­seen tilan­tee­seen.

Lähtö­koh­tamme on kirkas. Meidän ei tule missään olosuh­teissa hyväk­syä Venä­jän esityk­siä Euroo­pan turval­li­suus­jär­jes­te­ly­jen muutok­sesta, jotka sellai­se­naan ovat Suomen turval­li­suutta heiken­tä­viä. Kysee­seen tule­vat ennen kaik­kea kansain­vä­lis­ten sopi­mus­ten takaa­mat peri­aat­teet, joihin lukeu­tu­vat valtioi­den rajo­jen ja itse­mää­rää­mi­soi­keuk­sien kunnioi­tus sekä niiden oikeus joko liit­tou­tua tai olla liit­tou­tu­matta. Näistä ei voida tinkiä eikä etupii­ria­jat­te­luun tule palata.

On päivän­sel­vää, että Naton läsnä­olo niin laajem­min Euroo­passa kuin meidän­kin lähia­lueil­lamme lisää Suomen turval­li­suutta. Naton tarkoi­tus on lisätä jäsen­mait­tensa turval­li­suutta ja tätä se on tehnyt mante­reel­lamme jo yli 70 vuoden ajan. Kyse on nime­no­maan puolus­tus­lii­tosta, jolla ei ole hyök­käyk­sel­li­siä aikeita. Nato ei myös­kään laajene, vaan sen jäse­neksi liity­tään oman tahdon pohjalta ja demo­kraat­ti­sen proses­sin seurauk­sena.

Ollak­seen todel­li­nen vaih­toehto Suomelle, Nato-jäse­nyy­dellä on oltava kannat­ta­jansa puoluei­den ja polii­tik­ko­jen keskuu­dessa.

Venäjä on tuoreel­taan esit­tä­nyt, että Suomen ja Ruot­sin mahdol­li­nen Nato-jäse­nyys pakot­taisi sen soti­laal­li­siin vasta­toi­miin. Tällai­nen puhe on pahek­sut­ta­vaa ja kertoo viime kädessä enem­män Venä­jän kuin Suomen tai Ruot­sin perim­mäi­sistä tavoit­teista. Suomi ei muodosta nyt eikä milloin­kaan muuten­kaan uhkaa Venä­jälle. Olemme aina edis­tä­neet niin kahden­vä­listä kuin monen­kes­kistä vuoro­pu­he­lua Venä­jän kanssa ja niin teemme jatkos­sa­kin. On toivot­ta­vaa ja kaik­kien etu, että Venäjä-suhteet olisi­vat vakaat ja toimi­vat.

Suomen ulko­po­li­tii­kan keskei­sim­piä tehtä­viä on maamme turval­li­suu­den takaa­mi­nen. Tätä tuke­vat monet asiat, joista pääl­lim­mäi­siä ovat maan­puo­lus­tus, kansain­vä­li­set kump­pa­nuu­temme sekä turval­li­suus­po­liit­ti­sen liik­ku­ma­va­ran yllä­pi­tä­mi­nen. Keskei­nen osa tätä liik­ku­ma­ti­laa on se, ettemme omaeh­toi­sesti sulje mitään vaih­toeh­toja pois. Tämä luon­nol­li­sesti koskee myös Nato-jäse­nyyttä. Kokoo­mus on kannat­ta­nut Suomen Nato-jäse­nyyttä jo pitkään ja tämä linja pitää edel­leen. Ennen kaik­kea katson, että Nato-jäse­nyys paran­taisi Suomen turval­li­suutta sekä toisi enna­koi­ta­vuutta lähia­lueil­lemme. Olisi luon­te­vaa, että Suomi olisi mukana niissä pöydissä, joissa turval­li­suut­tamme koske­vista asioista keskus­tel­laan. 

Haluan myös koros­taa, miten avoi­milla ja Nato-myön­tei­sillä puheen­vuo­roilla on erityistä kansal­lista arvoa. Ollak­seen todel­li­nen vaih­toehto Suomelle, Nato-jäse­nyy­dellä on oltava kannat­ta­jansa puoluei­den ja polii­tik­ko­jen keskuu­dessa. Se, että Natolla on puoles­ta­pu­hu­jansa, tekee siitä todel­li­sen vaih­toeh­don Suomelle.

Nato-jäse­nyy­dessä on kyse sitä, kuinka Suomen tulisi kansal­li­nen puolus­tuk­sensa järjes­tää: joko omiin kykyi­hinsä noja­ten vai liit­tou­tu­neena ja yhteis­työ­hön noja­ten. Suomen puolus­tusta on Natoon kuulu­mat­to­muu­desta huoli­matta kehi­tetty viime vuosina tiiviissä yhteis­työssä läntis­ten kump­pa­nei­den kanssa. Oman maan­puo­lus­tuk­semme keskei­syy­den lisäksi teemme jo nyt sellaista puolus­tusyh­teis­työtä, joka luo edel­ly­tyk­siä niin rauhan kuin krii­sien aikoja varten. Tämä linja on ollut hyvä ja pohjim­mil­taan se tukee niitä asioita, joita Nato edus­taa tai joihin se pyrkii. 

Siksi esitän­kin kysy­myk­seni muiden puoluei­den suun­taan: olet­teko valmiit käymään avointa keskus­te­lua Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan ratkai­suista?

Joka tapauk­sessa sellai­nen liit­tou­tu­mat­to­muus, johon ei kuulu soti­laal­lista yhteis­työtä ei ole tätä päivää. Emme kuiten­kaan Naton ulko­puo­lella saa sellai­sia turva­ta­kuita, joita jäse­nyys meille tarjoaisi. Nämä tosi­asiat yhdis­tet­tynä kiris­ty­nee­seen turval­li­suus­ti­lan­tee­seen puhu­vat sen puolesta, että oikea aika keskus­tella myös Nato-suhtees­tamme on nyt. Painos­tuk­sen edessä me emme voi perään­tyä, päin­vas­toin. Meidän on otet­tava kantaa turval­li­suu­temme kannalta tärkei­siin kysy­myk­siin.

Jäse­nyy­delle on oltava riit­tävä tuki sekä kansal­li­sesti että puoluei­den kesken.Kokoomus on kannat­ta­nut Nato-jäse­nyyttä jo yli 15 vuotta, mutta mikään puolue ei voi päät­tää asiasta yksin. Siksi esitän­kin kysy­myk­seni muiden puoluei­den suun­taan: olet­teko valmiit käymään avointa keskus­te­lua Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan ratkai­suista? Monet puhu­vat niin sano­tun Nato-option puolesta ja tärkey­destä. Nyt jos koskaan olisi aika tarjota sisäl­töä näille puheille.

Petteri Orpo
Kokoo­muk­sen puheen­joh­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa