Valta­kun­nal­li­set Yrit­tä­jä­päi­vät Turussa 20.10.2018, valtio­val­lan terveh­dys, valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpo

Minulle on suuri kunnia, että saan olla tänään puhu­massa teille, yrit­tä­jät. Minulle merkit­see paljon, että saan puhua teille juuri täällä, koti­kau­pun­gis­sani. Kaupun­gissa, jonka yrit­tä­jiä ja yrit­tä­jyy­den hengen tunnen hyvin.

Kort­te­lin päässä Turun kaup­pa­to­rilta, Kaup­pias­ka­dun ja Maarian­ka­dun kulmassa oli aikoi­naan setäni Timon ja hänen vaimonsa Raijan kauppa. Tex-tuote oli paraa­ti­pai­kalla, kolme kerrosta täynnä vaat­teita. Olin siellä 1980-90-luvulla töissä vuosia, ensin kesä­töissä, opis­ke­luai­kana viikon­lop­pu­ja­kin.

Timo ja Raija olivat aina töissä. 35 vuoteen he eivät otta­neet yhtään koko­naista viikon­lop­pua vapaaksi. Kunnes yhtenä perjan­taina he ojen­si­vat minulle kaupan avai­met ja kertoi­vat lähte­vänsä viikon­vaih­teeksi mökille. Tämä oli niin ennen­kuu­lu­ma­tonta, että isäni­kin soitti minulle vahvis­taak­seen, onko asia totta. Vahvis­tin, että on se. ”Lähtikö Raija­kin”, isäni vielä kysyi, epäus­koa äänes­sään. ”Lähti”, vasta­sin.

Tiedän, että Timo ja Raija eivät ole ainoat lajis­saan. Minulle he opet­ti­vat kaksi erit­täin tärkeää asiaa: Ensin­nä­kin, hyvät kuuli­jat, opin myymään housuja. Toiseksi, opin, millaista sitou­tu­nei­suutta ja vastuun kanta­mista yrit­tä­jyys vaatii. Se on elämän­tapa. Se on asenne.

Täytän ensi vuonna 50 vuotta. Ehkä siksi olen viime aikoina ajatel­lut taval­lista enem­män ratkai­suja, joita olen elämäs­säni tähän mennessä tehnyt. Yksi näistä ratkai­suista on urava­linta. Kuten tiedätte, minusta ei tullut yrit­tä­jyy­den ammat­ti­laista – minusta tuli poli­tii­kan ammat­ti­lai­nen. Tiedän, missä yrityk­siin ja yrit­tä­jiin vaikut­ta­vat päätök­set tehdään. Käytän osaa­mi­seni siihen, että työtä, yrit­tä­mistä ja kasvua tuke­via päätök­siä viedään eteen­päin niin Helsin­gissä, Brys­se­lissä kuin maail­mal­la­kin.

Olen tässä poli­tii­kan ”bisnek­sessä”, koska luotan suoma­lai­siin. Luotan suoma­lais­ten ahke­ruu­teen, kekse­liäi­syy­teen ja sisuk­kuu­teen – jäärä­päi­syy­teen­kin. Luotan siihen, että suoma­lai­silla on halua ja tahtoa toimia tämän maan eduksi. Näitä asioita haluan olla mahdol­lis­ta­massa ja vahvis­ta­massa.

Hyvät kuuli­jat, 

Noin viisi vuotta sitten olin kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja. Olimme tyyty­mät­tö­miä silloi­sen halli­tuk­sen yrit­tä­jyys­toi­miin. Istuimme pala­ve­rissa pohti­massa, mikä olisi yrit­tä­jille tärkeää. Aika nopeasti ymmär­sin, että vastaus ei löydy siitä huoneesta. Päätin pala­ve­rin sanoi­hin: entä, jos kysyt­täi­siin yrit­tä­jiltä. Päätimme tehdä laajan yrit­tä­jä­kier­tu­een ja kysyä teiltä.

Teidän vastaus­tenne perus­teella teimme kymme­nen kohdan ohjel­man. Toteu­timme sen: tulok­sia ovat esimer­kiksi yrit­tä­jä­vä­hen­nys ja pieny­ri­tys­ten maksu­pe­rus­tei­nen arvon­li­sä­vero. Teidän päävies­tinne päät­tä­jille oli kuiten­kin tämä: ”Älkää tehkö mitään. Anta­kaa meidän vain yrit­tää. Älkää aiheut­tako ongel­mia. Näin­hän se on. Parasta on, että Suomessa saa tehdä.

Hyvät kuuli­jat,

Maailma ympä­ril­lämme muut­tuu kiih­ty­vällä nopeu­della. Kansain­vä­li­sen poli­tii­kan laina­lai­suu­det ovat järk­ky­neet. Se vaikut­taa maail­man­kaup­paan. Tekno­lo­gi­nen kehi­tys muok­kaa yhteis­kun­tia. Jätti­mäi­set haas­teet, kuten ilmas­ton­muu­tos, pakot­ta­vat meitä kohti yhä nopeam­pia ja tehok­kaam­pia ratkai­suja.

Eikä Suomi ole suojaisa saari. Mekin olemme muutok­sessa. Suoma­lai­set yrityk­set ja inno­vaa­tiot pitkälti ratkai­se­vat, mikä meidän roolimme tässä muutok­sessa on. Nyt yhteis­kun­nasta on löydyt­tävä samaa kette­ryyttä kuin suoma­lai­sista yrityk­sistä löytyy.Meidän polii­tik­ko­jen tehtävä tässä muutok­sessa on selvä: meidän on annet­tava teidän yrit­tää. Meidän on luotava ympä­ristö, jossa riskin otta­mi­nen, työl­lis­tä­mi­nen ja kasvu on paitsi mahdol­lista, myös houkut­te­le­vaa.

Me tarvit­semme uuden­lai­set peli­sään­nöt. Tarvit­semme uudis­tuk­sia, jotka ravit­se­vat yrit­tä­mi­sen maape­rää: meidän on uudis­tet­tava niin vero­tusta, työelä­mää kuin sosi­aa­li­tur­vaa. Tarvit­semme päätök­sen­te­koon johdon­mu­kai­suutta, ennus­tet­ta­vuutta. Tiedän, että tässä tilai­suu­dessa on käynyt aiem­min­kin polii­tik­koja lupaa­massa teille yhtä ja toista.

Minun vies­tini teille yrit­tä­jille – ja kaikille suoma­lai­sille on: Suomessa saa yrit­tää.

Minun vies­tini teille yrit­tä­jille – ja kaikille suoma­lai­sille on: Suomessa saa yrit­tää. Yritys saa työl­lis­tää, se saa kasvaa. Yrit­täjä saa menes­tyä. Suomessa saa myös epäon­nis­tua. Saa yrit­tää uudes­taan. Tässä on meidän polii­tik­ko­jen tehtävä. Mahdol­lis­taa yrit­tä­jyys.

Arvoi­sat yrit­tä­jät,

Meidän on päivi­tet­tävä näke­myk­semme työelä­mästä. Tänä päivänä yrit­tä­mi­nen on uusi normaali. Jo noin 170 000 ihmistä on yksi­ny­rit­tä­jiä. Kynnystä yrit­tä­jyy­teen on edel­leen madal­let­tava. Minusta meidän pitää lisätä mahdol­li­suuk­sia yhdis­tää opis­ke­lua tai palk­ka­työtä yrit­tä­mi­seen.

Jo se, että työl­lis­tää itsensä, on arvo­kasta. Mutta yhden­kään pienen yrityk­sen kasvu ei saa jäädä aina­kaan siitä kiinni, ettei yritys uskalla kasvaa. Siksi yritys­ten kynnystä työl­lis­tää on edel­leen madal­let­tava. Erityi­sesti ensim­mäi­sen työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­nen on iso riski. Jakaako työn­te­kijä yrit­tä­jän arvot? Sitou­tuuko hän niihin? Riit­tääkö hänen moti­vaa­tionsa, jos oman elämän tilan­teet muut­tu­vat?

Kukaan ei palk­kaa, ei toti­sesti kukaan, irti­sa­noak­seen. Jokai­nen menes­tyk­seen tähtäävä yrit­täjä tietää, että tulosta ei synny ilman osaa­vaa ja sitou­tu­nutta henki­lös­töä.

Hyvä yrit­täjä pitää huolta poruk­kansa osaa­mi­sesta ja hyvin­voin­nista. Luotan teihin.

Luotan myös suoma­lai­siin palkan­saa­jiin. Uskon, että parhaat päätök­set synty­vät siellä, missä on paras tieto: siis yrityk­sissä. Meidän on mahdol­lis­tet­tava se, että työnan­taja ja työn­te­kijä saavat sopia jous­ta­vasti – keske­nään – asioista. Minuun tämän asian etene­mi­nen ei ole pysäh­ty­nyt, eikä pysähdy. Tänään olemme täysin toisen­lais­ten haas­tei­den kanssa teke­mi­sissä kuin kulu­neina taan­tu­man vuosina.

Ympäri Suomen olen tavan­nut yrit­tä­jiä, jotka eivät saa osaa­via työn­te­ki­jöitä. Meidän on tehtävä kaik­kemme, jotta työn perässä muut­ta­mi­nen ja oman osaa­mi­sen päivit­tä­mi­nen tai koko­naan uuden osaa­mi­sen hank­ki­mi­nen ovat todel­li­nen mahdol­li­suus jokai­selle. Meidän on avat­tava ovia Suomeen, jotta saamme tänne parhaat osaa­jat myös muualta. Kaiken tämän tueksi tarvit­semme teke­mään rohkai­se­vaa vero­tusta.

Vero­tuk­sessa meidän on jatket­tava linjaa, joka tukee työtä ja yrit­tä­mistä. Meidän on puret­tava yrit­tä­mistä vaikeut­ta­vaa sään­te­lyä. Haluan myös uudis­taa lain­sää­dän­töä niin, että konkurs­sin tehnyt yrit­täjä pääsee nykyistä nopeam­min takai­sin jaloil­leen. Yrit­tä­mään uudel­leen.

Sosi­aa­li­tur­vaa­kin on uudis­tet­tava niin, että se kannus­taa teke­mään. Teke­mi­sen pitää aina olla kannat­ta­vam­paa kuin joute­no­lon. Minä haluan, että meillä on sosi­aa­li­turva, joka tunnis­taa myös yrit­tä­jän. Tässä halli­tuk­sessa päätimme, että yrit­tä­jien puoli­sot pääse­vät jatkossa palkan­saa­jien työt­tö­myys­tur­van piiriin. Nyt uskal­taa rakas­tua yrit­tä­jään!

Arvoi­sat kuuli­jat, voimme säilyt­tää hyvin­voin­timme vain, jos yhä useampi suoma­lai­nen on töissä. Meidän ei tarvitse kysellä itsel­tämme, missä tällä halli­tus­kau­della synty­neet 120 000 uutta työpaik­kaa ovat. Ja me kaikki tiedämme, että yrityk­sistä ne uudet työpai­kat löyty­vät myös tule­vai­suu­dessa.

Hyvät yrit­tä­jät,

Olen maalan­nut tänään teille omaa visio­tani Suomesta. Suomesta, jossa saa tehdä. Suomesta, jossa luote­taan ihmi­siin ja heidän kykyynsä tehdä. Te tiedätte, että tarjolla on myös toisen­lai­nen vaih­toehto. Suomi, jossa ei saa tehdä. Se on Suomi, jossa teidät yrit­tä­jät ja yrityk­set nähdään pääasiassa yhdessä roolissa: maksu­mie­hinä ja -naisina. Se on Suomi, jossa eletään kädet kyynär­päitä myöten tule­van suku­pol­ven taskuissa, velaksi. Se Suomi ei ole talou­del­li­sesti itse­näi­nen.

Tilas­tot kerto­vat meille, että yrit­tä­jät ovat aiem­paa kasvu­ha­kui­sem­pia, inno­va­tii­vi­sem­pia, kansain­vä­li­sem­piä ja koulu­te­tum­pia. Myös nuorilla on ennen näke­mä­tön into yrit­tä­jyy­teen. Olen varma, että ilman yrit­tä­jyyttä ja siihen yhdis­ty­vää osaa­mista, luovuutta ja rohkeutta uudet tekno­lo­giat jäävät valjas­ta­matta, uudet yrityk­set ja työpai­kat luomatta, uuden aika­kau­den lupauk­set lunas­ta­matta.

Siksi Suomi, jossa saa tehdä, on minulle ainoa vaih­toehto.

Olemme pääs­seet tässä pienessä maassa aika pitkälle – ja pitkälti teidän yrit­tä­jien ansiosta. Kiitos teille, että olette valin­neet yrit­tä­jyy­den. Ilman teitä ja aiem­pia yrit­tä­jä­pol­via me emme olisi nyt tässä. Minä tiedän, että me pääsemme vielä pidem­mälle. Se onnis­tuu, kun Suomessa SAA TEHDÄ. Aion tehdä kaik­keni, jotta te saatte tehdä ja jotta te saatte yrit­tää.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa